Ajastaika

Ja niin kääntyi juna kohti kotia! Perjantaipäivä oli aikamoista hälinää, kun kotiutuvat palauttivat viimeiset tavaransa ja tappoivat aikaa odotellessaan viimeistä kertaa pääsyä portista ulos. Jotenkin sitä tuli itsellekin vähän haikea fiilis, vaikka omaan kotiutumiseen on vielä aikaa – paljon lähti mahtavia tyyppejä pois. Väkerrettiin edellisenä iltana AUK:n santsareille (ts. apukouluttajille) kooltaan joku 40×60 cm oleva kortti, johon liimattiin piirroshahmo jokaisesta santsarista ja lisäksi kirjoitettiin pieni pätkä (sitaatti/kuvaus). Hauska sitä oli tehdä, vaikka myöhäinen ajankohta aiheuttikin pientä stressiä.

Viikonlopun olin kyllä lomilla, mutta koneella en pahemmin ehtinyt viettää aikaa. Perjantai-illalla lähdettiin kullan kanssa siskon ja sen parin kaverin mukana Turun yöelämään, tarkoitus oli mennä Forteen mutta sen ollessa remontissa suunnattiin askeleet sitten sen sijaispaikkaan Gigglingiin. Ihan jees ilta, vaikka tanssilattialle en (taaskaan, en edes muista milloin olen viimeksi tanssinut!) eksynyt kertaakaan ja “aamuja”-huutoja sai kuulla varmaan miljoona kertaa: saman baarivalinnan kun oli sattunut tekemään myös iso läjä viestikomppaniasta kotiutuneita johtajia sekä kuskeja.

Lauantaipäivällä käväisin Jimm’s PC-Storessa tilaamassa itselleni tietokoneen, kannettavan version tällä kertaa. Pähkäilyjen jälkeen päädyin Acerin Aspire-sarjan koneeseen, jonka tuumailin tuttujen ja tutuntuttujen kokemusten perusteella olevan joko kymppihankinta tai sitten täysi susi – nähtäväksi jää. Uuden ystäväni esittelen myöhemmin kunhan ensin saan sen käsiini, nyt sen sijaan palataan hetki ajassa taaksepäin jouluun. Kokosin joulunpyhinä lähes kaikki lahjani yhteen kasaan ja nappaisin kuvankin, olin vain unohtanut koko jutun kunnes kuva tuli palvelimella vastaan.

Joulupaketeistani paljastui siis:

• sukkia (harmaat kissavillasukat, seeprapörrösukat sekä ‘watch out’ -sukat äitiltä; raidalliset pehmosukat siskolta)
• Arabian piparimuki ja pussi suklaateetä lapsuudenkaverilta
• suklainen Trivial Pursuit sekä Eniten vituttaa kaikki -kirja ystävältäni Sansulta
• ralliruutuvyö siskolta
• söpö pitsinen vessapaperisysteemi mummilta
• tuoksutuikut ja sydäntulitikut mustassa pussukassa Desthealta

Lisäksi sain mm. kuvassakin näkyvät jalkojenhoitotuotteet ja viinikirjan sekä vihreitä kuulia (ei kuvassa, koska ne olivat jo kadonneet parempiin suihin) ja kaksi paria värikkäitä sukkahousuja serkultani Englannista. Trivial Pursuit on muuten vieläkin korkkaamaton, vaikka olen ollut suklaahimon kourissa viimeiset pari viikkoa! Ilmeisesti olin viime vuonna ollut suht kilttiä tyttöä, kun lahjoja kertyi noinkin paljon.

En jaksanut tänään lähteä sotkuun, vaan hengailen VMTK:n koneella. Kasarmilla on edelleen kovin hiljaista (viestissäkin meitä on tällä hetkellä alle 20 henkeä) suurimman osan ollessa lomilla. Meillä pyörii viime viikolla alkanut vaunukurssi huomista pyhää lukuun ottamatta normaalisti, muuten vain odotellaan uusien alokkaiden tuloa. Siihenkin on vain viikko enää!

Mitä parhainta uutta vuotta 2009 kaikille! Vuoden vaihtuminen oli omalla kohdallani ainutlaatuinen, vaikkakin hyvin rauhallinen. Parikymmentä minuuttia ennen puoltayötä tultiin tv-luokasta pois ja pyörittiin käytävillä, kunnes kellon lyödessä kaksitoista käytävällä kaikui huuto “Vastataan niin kuin on opetettu: hyvää uutta vuotta, komppania!” ja siihen vastaus “Hyvää uutta vuotta, herra alikersantti!” aplodien kera. Käytävän ikkunasta näkyi rakettejakin jopa, tosin aika heikosti kun niitä ammuttiin jossain kauempana.

Myös alkuviikko oli mulla odotettua erilainen. Sunnuntai-iltapäivällä ruuan jälkeen maha alkoi yhtäkkiä sattua, yritin saada nukuttua mutta sitten heräsin todella pahaan oloon – ja oksensin sängyn vieressä olevaan roskikseen. Loppuillan vietin tiukasti peiton alla, välillä oli parempi ja välillä huonompi olo, mutta en sentään oksentanut uudestaan. Illalla nousi lisäksi kuume ja kaikki lihakset särkivät, Burana onneksi helpotti vähän. Maanantaiaamulla lämpöä oli jo yli 38°C enkä kyennyt lähtemään edes aamupalalle, joten veksiin oli mentävä. Sieltä mua ei sitten enää päästetykään pois, vaan paineltuaan mahaani (mun huutaessa vedet silmissä kivusta) lääkäri passitti mut saman tien osastolle lepäämään. Nappia naamaan ja unta palloon eikä seuraavana päivänä kuumeesta ollut tietoakaan, joskin jouduin vielä toisenkin yön osastolla viettämään. Ehdin jo pelätä, että ottaisin uuden vuoden vastaan sairaalan pediltä, mutta onneksi olo oli eilen aamupäivällä kohentunut sen verran että pääsin takaisin yksikköön. Parempi niin.

Tämän kirjoituksen kuvat ovat joulupäivältä, kun siskon kanssa leikittiin tähtisadetikuilla ja pitkillä valotusajoilla. Ylempi kuva on sarjan loppupuolelta, kun suunnilleen oikeat asetukset olivat löytyneet – kuvioita tehtiin paljon muitakin. Alempi kuva taas on ensimmäisten joukosta, kun asetukset olivat vasta etsinnässä (tässä liian pitkä valotusaika). Tähtisadetikku ei niinkään ole kuvassa edukseen, mutta sisko tallentui ruutuun hauskasti tuplana. Kunpa ehtisi leikkiä kameralla useamminkin!

No jumitetaan vielä jokunen tovi sotkun koneella, kun täällä on jopa koneita vapaana (olen ollut tässä ehkä tunnin verran nyt). Jatketaan viime maanantaina kesken jäänyttä esittelyä viime aikoina tekemistäni hankinnoista vaatekaappiini, pääosin H&M-tavaraa jälleen. Miten sieltä nykyään löytyykin niin paljon kaikkea kivaa? Muiden kauppojen valikoima taas ei miellytä silmääni oikeastaan yhtään.

Ensimmäisenä nettiputiikin paketissa tullut t-paita, joka on H&M:n alkuvuodesta julkaistusta Fashion Against AIDS -mallistosta (suunnittelija Scissor Sisters). Tilasin tämän kultaa ajatellen, mutta tykkään tuosta printistä sen verran paljon että paita päätyy hyvin todennäköisesti välillä myös mun päälle. Ihanat kirkkaanvihreät farkut taas bongasin juuri ennen joulua aletangolta, kympin hinta ei kirpaissut kun olin pökiä himoinnut jo ties miten pitkään.

(T-paita 5,90e / H&M Fashion Against AIDS; farkut 9,95e / H&M Divided.)

Yllä olevan paidan kaverina postipaketissa oli saman malliston toinenkin t-paita, Jade Jaggerin suunnittelema hauska huulipaita. Myös tämä ihana turkoosi vaatekappale on miesten mallistosta, mutta S-koko toimii hyvin mulla semilöysänä yläosana. Housut eivät ole farkut, vaikka saattavat siltä näyttää – tai no eivät nuo ns. farkkuleggingsit mun mielestä kamalan paljoa tiukoista, takataskuttomista farkuista eroa. Kiinnostuin ylipäätään kokeilemaan farkkuleggingsejä siksi, kun ne tuntuivat aiheuttavan pienimuotoista hysteriaa blogimaailmassa syksyllä. Niin paljon luki kehuja housujen mukavuudesta ja monikäyttöisyydestä, että pakkohan se oli omin silmin todeta. :) Eikä tosiaan ole farkkuleggingsejä turhaan ylistetty, joustavuus tekee niistä älyttömän hyvät jalassa ja tiukkuuskin säilyy erinomaisesti käyttökerroista huolimatta. Tahdoin ehdottomasti jotkut vähän erikoisemman väriset ja tuo snow wash vei sydämeni ensisilmäyksellä.

(T-paita 5,90e / H&M Fashion Against AIDS; tekonahkatakki 49,90e / H&M Divided;
farkkuleggingsit 34,95e / Vila.)

Taisi jäädä jokin mainitsemassa tuossa jälkimmäisessä kuvassa, eikö? Jouluostoksilla pyöriessäni mukaani tarttui muutaman aleostoksen lisäksi pitkään himoitsemani nahkatakki, aidosta nahasta tosin ei ole tietoakaan. En kuitenkaan vielä irroittanut tuosta lappuja, koska en ole täysin varma pidänkö takin. Se on kyllä hyvin paljon sellainen mitä olen halunnut, mutta tekonahan ohella takin käytettävyys epäilyttää. Lämmin tuo tuskin on ja aika lyhytkin, kyljistä taas vähän väljä. Aargh, hjälp! Kaipaisin nyt mielipiteitä teiltä rakkaat lukijani (ainakin Blogilistan mukaan täällä joku käy): pidänkö kuvassa olevan takin vai palautanko ja jatkan nahkaisen vastaavan etsimistä?

Kohta voisin ruveta tekemään lähtöä takaisin yksikköön, loppuun kuitenkin vielä kuva juuri ennen joululomia saamani paketin sisältöön. Uudet silmälasit! En viitsi palveluksessa käyttää viime keväänä ostamiani rakkauslasejani ja niitä edeltävillä silmälaseilla en näe kunnolla, joten ei auttanut muuta kuin hankkia uudet prillit. Puolustusvoimat kustansivat näöntarkastuksen sekä 79e lasien hinnasta, maksettavaa itselleni jäi lopulta 70e (kehykset linsseillä 99e ja kovapintaiset linssit 50e). Ei paha ottaen huomioon, että nyt näen kunnolla myös intin puuhissa. Mustavalkoisesta kuvasta ei kehysten väriä pahemmin erota, mutta lasit näkyy päässä myös tuossa nahkatakkikuvassa ja ovat siis tummanvioletit väriltään.

(Sininen t-paita eläinkuvioilla 4,95e / H&M Divided.)

Mä mitään ehtinyt aamulla enää suuhuni murisevan mahan taltuttamiseksi laittaa, heti edellisen kirjoituksen julkaisemisen jälkeen heitin vaatteet niskaan ja sitten sitä jo painuttiin ovesta ulos. Häslingiksihän se lähteminen meni, mutta Säkylässä oltiin ihan ajallaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis – mitä nyt iskä joutui käyttämään Tapaninpäivän rentoutumisaikaansa reippaasti yli 100 kilometrin meidän kuskaamiseen. Anteeks, iskä!

Siviilivaatetus vaihtui tosiaan jälleen maastopukuun, eipä sitä kuosia kyllä ehtinyt viikon loman aikana kaivata. Myöskään rynkkyä, 60 cm “leveätä” punkkaa taikka täyteen ahdettua kaappia ei ollut ikävä. Toki olisi mielellään lomaillut kauemminkin, mutta kaiken kaikkiaan paluu arkeen oli helppo. Meillä alkoi tänään ensi viikon perjantaihin saakka kestävä valmiusvuoro, jolloin emme saa poistua kasarmialueelta edes vapaa-ajalla. Iltapäivän ohjelmassa oli valmiusvarustuksen (eli periaatteessa kevennetty kenttävarustus ilman asetta) pakkaaminen, valmiustarkastus sekä lyhyt oppitunti ensi viikon tapahtumista, sen jälkeen mentiinkin jo syömään ja loppuilta on vapaa-aikaa. Tällaista tämä valmiudessa olo taitaa pääasiassa sisältää, maanantaina tosin mulla sekä muutamalla muulla alkaa vaunukurssi ja loppuporukka taas on pari päivää jollain johtamistaidon kurssilla kertailemassa vähän telamiinan ja kevyen kertasingon opettamista. :)

Suunnittelin kirjoittelevani tänne enemmänkin nyt kun se on mahdollista, mutta jätetäänpä kuitenkin toiseen ajankohtaan. Kasarmilla on kovin hiljaista kuten myös sotkussa, joten nettiin pääsy tuskin on ongelma. Kuviakin otin kotoa muistitikulle, uskoisin saavani lainata kullan läppäriä kuvankäsittelyn verran ja postailen lisää myöhemmin tulevan viikon aikana. Nauttikaahan vielä joulun tunnelmasta sekä herkuista – ja tietysti huomenna alkavista alennusmyynneistä! Itse onneksi pääsin ale-osingolle jo joulun alla, kun bongasin muutaman loistojutun vaatekaappiini odottelemaan elämää siviilissä.

P.S. Kuvissa asujani joulun aikaan, klikkaamalla tarkemmat tiedot Flickrissa.

Red Number Two – Red Number Two EP [2005]

Kiva, kiva.

Oltiin sovittu yhden inttikaverin kanssa, että päästään kullan kanssa kumpikin sen kyydissä Säkylään tänään, kun paikalla pitää olla kahdeltatoista päivällä eikä lomakyytejä mene. Yritettiin jo eilen illalla soittaa kyseiselle kaverille, ei vastausta. Nyt aamulla sitten saatiin se kiinni, mutta: se oli kokonaan unohtanut eikä enää ollut Turussa. No ei muuta kuin soitto toiselle turkulaiselle kaverille, sen kyyti on jo täynnä. Sen perään soitto vielä kolmannelle tyypille, ei vastannut. Hätäsoitto siskolle, jota oltiin asiasta eilen varoitettu – taitaa perhana nukkua eikä vastaa puhelimeen. Ei sitten auttanut muuta kuin pirauttaa porukoille, jotka onneksi suostuivat lähtemään Tapaninaamun ajelulle.

Mitäköhän tulevasta viikosta tulee, kun alkukin on jo tällaista? Ei uskalla edes ajatella… Mahakin kurnii eikä kaapissa ole mitään syötävää, hemmetti. Täytyy varmaan kiskaista pari sissinäkkäriä nassuun.