Ajastaika

Wuhuu, ei edes kahta viikkoa tätä vuotta takana ja mä sain jo värkättyä katsauspostauksen valmiiksi! Sen ehtii aina unohtaa, miten jumalattoman hidasta tällaisen kasaaminen oikeasti on, mutta toisaalta on kiva palata vielä kerran kunnolla menneen vuoden tapahtumiin. Vuosi 2014 oli meille varsin hyvä, paljon mahtavia asioita tapahtui ja suuremmilta suruilta vältyttiin. Ehkä päällimmäisenä mieleen jäi oma raskautuminen, karvatassun muutto meille ja pohjoiseen suuntautuneet lomamatkat. Toivottavasti myös 2015 tuo mukanaan positiivisia juttuja!

Tammikuussa…

koti alkoi vihdoin näyttää asuttavalta, kun vihoviimeiset muuttolaatikot tuli purettua ja tavarat järjesteltyä paikoilleen. Pientä fiksattavaa toki riitti, mutta noin muuten asumismukavuudessa ei ollut valittamista. Oli ihanaa kutsua ihmisiä kylään ja loppukuusta emännöin maustekutsutkin meillä. Yhden tammikuisen viikonlopun vietin pääkaupungissa ja mm. kävin Designmuseossa katsastamassa graafisen suunnittelun Don’t Shoot the Messenger -näyttelyn. Seuraavana viikonloppuna osallistuin Turussa teekurssille tätini kanssa. Kuun viimeisenä päivänä mennä paukautin ja ostin mikrojärjestelmäkameran, sitä voisinkin avata ihan omassa postauksessaan.

Helmikuussa…

kävin porukoiden kanssa rakennusmessuilla, minkä jälkeen pähkäilimme miehen kanssa uusia kalusteita minikylpyhuoneeseemme. Viikon talvilomani alkoi opiskelijaristeilyllä ja lomalla ehdin myös pariksi päiväksi Tampereelle. Leikkasin otsatukan sekä innostuin kynsien lakkaamisesta. Kuun päätteeksi olimme koko perhe nautiskelemassa Cindyn herkullisista ruuista.

Maaliskuussa…

alkava kevät sekä onnistunut objektiivihankinta inspiroivat kuvaamaan ja kuvasin jopa päiväni kuvina -setin pitkästä aikaa. Aloitimme työkaverin kanssa kimppasetin fustraa, joka jatkui lopulta elokuulle saakka. Päivitin tietokonetta muistin ja käyttöjärjestelmän osalta sekä opettelin Lightroomin käyttöä. Alkukuusta kävimme miehen kanssa yhdessä Tampereella moikkaamassa kummityttöä perheineen, minkä lisäksi seilasin yhden lauantain työporukan kanssa piknik-risteilyllä ja reissasin päiväksi Helsinkiin töiden puitteissa. Kotona parin vuoden takainen kosintaorkidea puhkesi kukkaan ja viherpeukaloudesta iloissani pyörähdin äitin kanssa puutarhamessuilla.

Huhtikuussa…

hiottiin kesälomareissun suunnitelmia ja tuhlattiin rahat keltaisen haamun tarjouksiin, kun työpöydälle muutti uusi ja isompi iMac. Vuosittaisen yhtiökokouksen jälkeen löysin itseni taloyhtiön hallituksesta, jonka kanssa olikin työsarkaa läpi kevään ja kesän. Työkuviot ahdistivat, kun rakas työtoveri jätti toimistomme taakseen, ja päädyin miettimään tulevaisuutta ihan tosissaan. Yllättävä rahareikä tosin vaati painamaan töitä pääsiäisenäkin, mutta ehdin sentään vähän lepuuttaa hiirikättäni Tammisaareen suuntautuneen geokätköilyreissun sekä siskon synttärikemujen verran. Loppukuusta kävin siskon kanssa Naantalissa ilostuttamassa korviamme sulosoinnuilla.

Toukokuussa…

vietimme vappua Tampereella, vapunpäivänä kävimme vapputorilla ja sitä seuraavana päivänä ihastelimme tyttöjen kesken Andy Warhol -näyttelyä Sara Hildénin taidemuseossa. Tein positiivisen raskaustestin, mistä aloikin sitten vatsapalleron kasvattaminen. Viivähdin yön yli reissulla Ahvenanmaalla, jossa seikkailimme geokätköjen perässä. Loppukuusta olin hivenen huonovointinen ja kävin ekaa kertaa neuvolassa. Viimeisenä päivänä juhlittiin ylioppilaita, joita meidän suvusta valmistui sillä kertaa kaksin kappalein.

Kesäkuussa…

fiilisteltiin eri vuosikymmeniä perinteisillä triplasynttäreillä ja mä saavutin kypsän, kolmosella alkavan vuosikymmenen. Kesä oli luonnollisesti geokätköilyn aikaa, tein iltaisia kätköilykeikkoja erilaisilla kokoonpanoilla. Kävin äipän kanssa ihailemassa alppiruusuja Piikkiössä, kuvasin yllärinä naimisiin mennyttä kaveripariskuntaa Littoistenjärvellä sekä vietin miehen kanssa juhannusta maaseudun rauhassa. Kuun lopussa oli vihdoin ensimmäinen ultra ja näimme pavun kokoluokkaa olevan jälkikasvumme. Viimeisenä viikonloppuna olin siskon kanssa Helsingissä ja kävimme mm. Minna Parikalla shoppaamassa siskolle hääkengät.

Heinäkuussa…

lomailtiin lähes koko kuu. Loma alkoi keilausillalla perheen kesken, minkä jälkeen kävimme Pub Niskassa pitsoilla. Ekalla lomaviikolla olimme miehen kanssa pari päivää Tampereella ja viikonloppuna starttasimme kesälomamatkan Keski-Suomen kautta Kainuuseen. Reissu alkoi geokätköilyn megatapahtuman merkeissä Himoksella, seuraavana päivänä kiersimme S:n kanssa asuntomessut Jyväskylän Äijälänrannassa. Kainuussa majoitumme muutaman päivän Vuokatissa nautiskellen letkeistä lomapäivistä kesäisessä säässä. Loppuviikoksi ajoimme Hyrynsalmelle, jossa tutustuimme suofutiksen maailmaan. Loppukuuhun mahtui vielä mm. DBTL-ilta siskon kanssa, auton hajoaminen moottoritielle sekä helteisen sunnuntain matka museojunalla Turusta Uuteenkaupunkiin.

Elokuussa…

oli kesäloma ohi ja edessä paluu arkeen, jota onneksi helpotti ihanaisen työkaverini J:n paluu äitiyslomalta. Barbi tuli taloon ja loppukuu meni totutellessa kissatalouteen. Tapahtumia riitti: oli serkun rippijuhlaa, toisen serkun valmistujaisia, Taiteiden yötä, Särkänniemen reissua ja ties mitä vielä. Ostimme haaveideni auton ja hommasimme vihdoin putkimiehen asentamaan kylppärin uudet kalusteet. Raskauden puoliväli ylittyi ja tuleva jälkikasvu heilui rakenneultrassa minkä kerkesi.

Syyskuussa…

fiilistelin syksyä ja kävin mm. geokätköilemässä ja sienimetsällä. Syyskuuhun sisältyi monta reissua kotinurkkien ulkopuolelle: Habitare-messut Helsingissä, kummitytön 1-vuotiskemut Tampereella ja kuun lopussa suuntasimme porukalla viikoksi Lappiin. Matka starttasi junalla Rovaniemelle, josta jatkoimme autolla pohjoisemmaksi. Ylläksellä rentouduimme viimeisissä ruskan rippeissä, ulkoilimme päivittäin ja vain olimme.

Lokakuussa…

käynnistettiin uusi kuu päivävisiitillä Norjaan ja loppulomalla mm. kävimme Levillä kylpemässä sekä kapusimme Ylläksen huipulle. Lomaviikon jälkeen löimme keittiösuunnitelmat lukkoon, uusi keittiö laitettiin tilaukseen ja vanhan saimme myytyä kätevästi netin kautta. Ystävät järkkäsivät mulle yllätysvauvakutsut, tein parit täsmälöydöt lastentarvikekirppiksellä Raisiossa, kävin perheen kanssa katsomassa Linnateatterin hulvattoman vision Turun tulevaisuudesta sekä pyörähdin Finnish Design Shopin ystävämyynnissä pariinkin otteeseen, kun sellainen melkein naapurissa pidettiin.

Marraskuussa…

keittiöremontti jatkui, tasoitustöissä tuntui menevän pieni ikuisuus. Remppa-asiat pyörivät mielessä päivittäin, seinämaalit saatiin ostettua sekä tiskiallas ja hana laitettua tilaukseen. Matkustin porukoiden mukana viikonlopuksi Jyväskylään siskon luokse, vietin miehen kanssa yhteisen vapaapäivän mm. lounaan ja leffan (+ tietysti rempan) merkeissä, hiukset lyhenivät reippaasti ja meillä oli S:n kanssa pari viikkoa loosi kirppiksellä. Oli firman pikkujoulut Forum Marinumilla, geotapahtuma Turun linnassa ja kävinpä kuvaamassa parin kuukauden ikäistä pikkuneitiäkin. Olin viimeistä päivää töissä ennen äitiyslomaa ja samalla viikolla selvisi, että bebe nököttää mahassa pylly alaspäin.

Joulukuussa…

totuttelin olemaan kotona, ekoina viikkoina tuntui ehkä jopa hieman turhauttavaltakin. Ravasin neuvolassa ja äitiyspolilla perätilan vuoksi, kääntymään tyyppi ei suostunut mutta onneksi kaikki viittaa siihen, että synnytys alateitse kuitenkin olisi mahdollinen. Kävin sekä Turku Design Now!:n myyjäisissä että Uuden Muotoilun Joulumarketissa, joista ostin pari kivaa juttua. Keittiöremontti jatkui, haimme vihdoin tavarat Kvikiltä ja jouluviikolla mies ahkeroi kaapistojen ym. parissa. Vietimme toista hääpäiväämme, jouluksi suuntasimme kotikotiin kissa mukanamme ja tapaninpäivänä sukuni kasvoi yhdellä, kun pieni serkkupoika Hippo putkahti maailmaan. Vanhalle vuodelle sanoimme heipat tuttuun tapaan ystävien hoteissa maalla.

Jenni Vartiainen – Terra [2013]

Keltainen möllykkä taivaalla paistoi tänään niin houkuttelevasti, että ähisin toppavaatteet päälleni ja suuntasin kameran kanssa pienelle kävelylle talviaurinkoon. Mittari oli mukavasti vajaa 10 astetta pakkasen puolella, enemmänkin toki voisi omaan makuuni olla. Kunnon talvikeli on silloin, kun silmäripsiin muodostuu kuuraa. Viime talvena täällä lounaisrannikolla saatiin ehkä yhtenä tai kahtena päivänä nauttia sellaisesta, mutta joskos tänä talvena säät olisivat suotuisammat.

Iltapäivällä puoliskon tultua töistä hurautin kaupungin toiselle puolen juhlimaan synttäreitä, sillä blogissa aiemminkin esiintynyt Miro täytti jouluna jo kahdeksan vuotta. Hurjaa miten vuodet vierivät vauhdilla! Itsehän pysyn vuodesta toiseen 22-vuotiaana, köh köh. Päivänsankari oli itse suunnitellut kemujen tarjoilupuolen ja herkuttelu aloitettiin luonnollisesti kynttilöiden puhaltamisella. Tutustuin myös uuteen teetuttavuuteen, jota joisin mieluusti useamminkin: Forsman Tean Luomu Inkivääri SenCha. Kunhan omista teevarastoista saisi jotain vanhaa loppumaan, niin voisi taas hyvällä omatunnolla piipahtaa marketin teehyllyllä.

Tulin kotiin lopulta vasta kahdeksan maissa, kun jäin “vielä hetkeksi” istuskelemaan muiden vieraiden lähdettyä. Ystävien kanssa riittää aina puhuttavaa tuntitolkulla, vaikkei edellisestä tapaamisesta olisi kuin muutama viikko. Onneksi mulla riittää näitä papupatoja ympärillä, ettei tarvitse yksin höpistä. :)

Koska olen viime kuukausina tarttunut kunnon kameraan aivan liian harvoin, päätin ottaa vuodelle 2015 projektiksi kuvata ainakin kerran viikossa jotain. Se voi olla mitä tahansa, kunhan se tapahtuu a) kameralla eikä puhelimella ja b) meneillään olevalla viikolla. Taka-ajatuksena on myös tallentaa arkea näin kotona ollessa, kun sitä tässä on nyt ainakin loppusyksyyn asti tiedossa. Kuvan julkaisen blogissa ja pyrin tekemään sen aina viikon päätteeksi sunnuntaisin, mutta toki välillä saattaa olla heittoa suuntaan tai toiseen. Lisäksi ajatuksena on herätellä taas bloggausintoa uuteen nousuun, sen osalta uusi vuosi onkin lähtenyt ihan mukavasti käyntiin.

Viikko 1: lumi tuli (ja melkein suli).

Kynnet kasvavat niin vauhdilla, että niitä joutuu välillä lyhentämään.
Tämä on varsin ihmeellinen asia ihmiselle, jonka kynnet normaalisti liuskottuvat ja katkeavat heti kun valkoinen osa ylittää sormenpään. Raskausaikana mun on tarvinnut leikata kynsiä lyhyemmäksi useamman kertaa! Kiihtynyt kasvu liittyy myös karvaosastoon, esimerkiksi hiuksiin tulee pituutta varmaan lähemmäs pari senttiä kuukaudessa lisää. Olisi melkein pitänyt viimeksi pyytää kampaajaa leikkaamaan vähän liian lyhyeksi… No, oletettavasti synnytyksen jälkeen tämäkin “ongelma” poistuu ja tilalle tulee kunnon karvanlähtökausi.

Suonenvedot jaloissa ovat raskaana tuhat kertaa kamalampia.
Raskauden keskivaiheilla saatoin herätä monta kertaa yössä järkyttävään kipuun erityisesti jalkaterissä ja pohkeissa. Eikä se mennyt hetkessä ohi, vaan huusin ja sätkin usein niin että puolisko havahtui vieressä. Toki mulla on ollut suonenvetoja normaalistikin, mutta ne eivät ole mitään verrattuna raskausajan suonenvetoihin. Magnesiumin lisääminen onneksi auttoi ja nyt vaiva on vähentynyt.

Jopa tällainen mahakammoinen voi tykätä isosta etupallostaan.
En tykkää mahoista enkä varsinkaan mahaan koskemisesta, en omien enkä muiden. Ehkä suurin pelkoni ennen raskautta oli se miten pystyisin elämään kasvavan mahan kanssa, jota vieläpä neuvolaterkkarit ja lääkärit veivaisivat säännöllisesti. Ei se edelleenkään kivalta tunnu, mutta sen kestää kuitenkin kun vaan asennoituu asiaan. Harjoituksen tuloksena kykenen myös siihen, että mies koskee mahaani. Muiden käpälät ovat ehdoton nounou edelleen ja olen mm. kiljaissut auditoriossa, kun mahakammostani tietämätön työkaveri meni laskemaan käden mun mahalle… Yllättävää kyllä, nyt loppua kohden mahan spurtattua kasvussa pidän sitä oikeastaan aika nättinä! Napafobia kuitenkin elää vahvana ja olenkin HYVIN onnellinen, ettei mun napa ole pullahtanut ulos.

Mitä isommaksi maha kasvaa, sitä enemmän alkaa pudotella asioita lattialle.
Heti kun kumartelu alkoi tuntua ikävältä, KAIKKI tavarat rupesivat putoilemaan käsistä. Ja luonnollisesti asioita päätyy lokaatioihin, joihin mä en pääse edes käsiksi – mies on esimerkiksi poiminut jäisiä mustikoita tv-tason takaa… Tämä tosin selittyy osittain keittiöremontilla, eheh.

Mahaan kohdistuvat kommentit kasvavat eksponentiaalisesti loppua kohden.
Jossain siinä 33. raskausviikon jälkeen mahakommentteja alkoi sadella paitsi tutuilta, myös tuntemattomammilta ihmisiltä. Toimistolla monet tulivat ihailemaan mahaa ja kyselivät, milloin jään äitiyslomalle tai milloin on laskettu aika – ja usein myös muistelivat omaa tai jonkun tutun raskautta. Mahan koon kommentointi on niin ikään vakio, aina ja kaikkialla. Pääsääntöisesti on ihmetelty vatsani muka pientä kokoa, ihan kyllä keskikäyrällä SF-mitta on mennyt koko ajan. Ehkä se sitten hämää, kun mulla on persaus ja reidet levinneet samaa tahtia niin mittasuhteet näyttävät kasvavan kovin tasaisesti?

Kissa tahtoo entistä useammin nukkua mahan läheisyydessä.
Yhdeksi Barbin suosikkinukkumapaikaksi iltaisin on muodostunut mun vasen olkapää, kun istun koneen ääressä. Siis vähän kuin vauvaa pitäisi olalla. Painavahan Barbi ei ole, kolme kiloa ja rapiat, mutta ei ne pienet tassut vatsakummun päällä aina niin kovin mukavalta tunnu. Öisin Barbi parkkeeraa usein mahani viereen, ehkä se sitten hohkaa mukavasti lämpöä tai jotain.

Erään kerran päämäärättömästi surffaillessani bongasin jostain blogista tällaisen raskauden loppupuolella tehtävän testin, joka ilmeisesti on joku Vauva-lehden juttu. Otetaan nyt sekin tähän väliin, niin voi joskus myöhemmin hihitellä mitä onkaan mielessä liikkunut lasketun ajan lähestyessä. :)

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Hah, no ei tasan! Iho-ongelmat eivät todellakaan ole kohottaneet itsetuntoa eikä alakroppaan kertynyt rasvakerros myöskään ole ollut kovin mieltä ylentävää. Toisaalta pinkeä maha on muodostunut aika nätiksi.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Kuvia on jonkun verran muistona, mutta ei niin paljoa kuin alkuun suunnittelin. Juurikin se ihon huono kunto on saanut tuntemaan olon niin rumaksi, ettei kameran eteen ole pahemmin tehnyt mieli asettautua (vaikka kuvankäsittely pelastaa kyllä paljon).

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Emme tiedä, sillä tuntuu turhalta asennoitua johonkin mikä ei välttämättä ole totta alkuunkaan. 100-prosenttinen varmuus sukupuolesta selviää kuitenkin vasta synnytyksessä. Meillä on mietittynä nimiehdotuksia kummallekin ja kaikki vaatteet, tarvikkeet ym. ovat molemmille sukupuolille passeleita – ja samalla linjalla jatketaan todennäköisesti myös vauvan synnyttyä. Jokaisella ultrakerralla (perätilan takia on ollut parikin ekstraa) olen sanonut etukäteen, että asia ei ole tiedossa ja toistaiseksi kukaan ei ole möläyttänyt mitään.

Olen nähnyt erikoisia unia.
Jossain vaiheessa näin melkein joka yö jonkun sortin action-unta, milloin olin hyvien puolella ja milloin taas pahiksena. Olen juossut poliisina roistojen perässä, roikkunut helikopterista, suunnitellut parkkihallin räjäyttämistä ja ties mitä muuta. :D Sinänsä varsin huvittavia tällaiset, koska en katso televisiota tai toimintaleffoja enkä edes ole ehtinyt lukea kirjoja.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Esimiehelle sanoin heti nt-ultran jälkeen ja joskus vähän ennen puoltaväliä taisin kertoa asian ns. julkisesti. Jotkut työkavereista tiesivät jo aiemmin kuultuaan suoraan multa tai (oletettavasti) luettuaan täältä blogista.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Jaksava ja iloinen äiti on hyvä äiti, oli sitten kotona tai ei. Yhtä lailla isä voi olla kotona pitkään, jos sellainen järjestely tuntuu toimivan paremmin. Eikä se muksu mene rikki, vaikka menisi hoitoon pienenäkin – jokainen lapsi, perhe ja elämäntilanne on omanlaisensa. Itse en osaa tässä kohtaa sanoa mitä toivon tai odotan meidän lapsiarjelta, katsotaan miten ja millaiseksi se muotoutuu.

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Toisinaan saattaa näinkin käydä, jos oikein paljon supistaa. Yleisesti ottaen vauhtia on kyllä tarvinnut hidastaa ihan kunnolla, en malta odottaa että pääsen taas hiihtämään normaalia tahtia. Tai ottamaan juoksuaskelia!

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Koitan ottaa asiat rennosti ja turhia stressaamatta, mutta tottahan toki tulee hetkiä, jolloin kaikki tuntuu epätoivoiselta ja olen varma, että kaikki menee pieleen tavalla tai toisella. Onni on puoliso, joka herättää takaisin tähän maailmaan.

Tiedän miten haluan synnyttää.
Eniten toivon voivani synnyttää alateitse, vaikka kaveri on tosiaan sieltä tulossa peräpää edellä. Tilanne saattaa kuitenkin vaatia muuta ja sen mukaan tietysti mennään, että kaikki on hyvin sekä vauvalla että itselläni. En ole sen enempää tehnyt mitään synnytyssuunnitelmia, vaan koitan luottaa sairaalan henkilökunnan ammattitaitoon ohjata tapahtumaa parhain mahdollisin keinoin.

Painoni on noussut suunnilleen 15 kg, nyt lopussa on turvotusta ollut enemmän.
Nukun vuorokaudessa 6-9 h, joskin kerran yössä herään käymään vessassa.
Arvelen, että lapsi syntyy kolme päivää ennen laskettua aikaa (siis ihan kohta!).
Kutsumme lasta bebeksi tai Pikku-Lokiksi.

(Kuvista kiitos A ja J.)

Varoitus heti jo alkuun: tämä on aikamoinen kilometripostaus!

Päätin viime vuoden alussa kosmetiikkahaasteen jälkeen jatkaa loppuneiden kosmetiikkojen esittelyä blogissa, mutta aiemman kuukausikatsauksen sijasta harvemmin. Tänään kuvattuani 4 kk aikana kertyneen purtilokasan sekä naputeltuani tätä postausta tuntitolkulla tulin siihen tulokseen, että tämä saa nyt olla viimeinen laatuaan. Tulen varmasti kirjoittamaan kosmetiikka-aiheesta vielä yhtä sun toista, mutta enemmänkin ehkä vinkkejä loistavista löydöistä ja jotain siihen tyyliin. Olen jo pitkään koittanut tehdä bloggauksestani kepeämpää ja ennen kaikkea säännöllisempää, mutta jotenkin ajauduin aina sepostamaan hirvittävät litaniat ja väliin tietysti sata kuvaa… Jospa nyt vihdoin saisin suunnattua blogin uusille urille?

Sitten itse asiaan eli viime vuoden loppupuoliskon kosmetiikkoihin.

Four Reasons Shaper
Varsin toimiva muotoilusuihke kampausten pohjaksi, erityisesti nutturoiden kanssa mainio. Harmi kun tällaisia ei ole luonnonkosmetiikan puolella. Voisin mahdollisesti ostaa Shaperia joskus uudestaan, mikäli innostun hiusten laittamisesta taas enemmän.

Lavera Balance Shampoo
Ensimmäinen testaamani merkin shampoo ja tykästyin ehkä jopa enemmän kuin Mádaraan. Rasvoittuville hiuksille ja usein toistuvaan pesuun tarkoitettu shampoo vaahtoaa hyvin ja pesee puhtaaksi. Tuoksu on kivan sitruunainen ja hintakin kohdallaan, jos vertaa luonnonkosmetiikan shampoisiin noin yleisesti.

Mádara Gloss and Vibrancy shampoo
Hehkutin tätä shampoota aiemmin, mutta kuten tuossa edellä totesin on tälle löytynyt varsin varteenotettava kilpailija. En silti missään tapauksessa sulje pois, ettenkö sopivan tilaisuuden tullen ostaisi Mádaraakin lisää.

Erisan Hoitava puhdistusgeeli
Sain vihdoin käytettyä loppuun viimeisen kaapissa lojuneen Erisanin kasvotuotteen. Ihan ok tuote, mutta keskityn mieluummin luonnonkosmetiikan vastaaviin.

EkoPharma Lakka-Tyrni seerumi
Jossain messupaketissa mukana ollut tuote, ei aivan mun mieleen. Voi tosin olla, etten vaan (vielä?) ymmärrä seerumeiden päälle… Pullo tuli sentään lopulta tyhjäksi, huh.

Mádara Eye Contour silmänympärysvoide
Kevyt kosteuttava geelivoide oli uusi tuttavuus, aiemmin olen kokeillut merkin toista, tujumpaa silmänympärysvoidetta. Tuoksu on tässä ehkä hivenen yrttimäisempi, mutta muuten ei mitään huonoa sanottavaa.

Mádara kosteusemulsio vartalolle
Kesäaikaan passeli kevyempi versio, joka kuitenkin oli pienoinen pettymys. Siinä missä rakastan merkin ravitsevan voiteen koostumusta ja tuoksua, tämä oli jotenkin tosi tylsä. Tuskin tulee hommattua uutta putelia tätä laatua, vaan pysyttelen jatkossa Mádaran osalta ehdottomassa suosikissani.

Mádara vitalisoiva suihkusaippua
Pirteä hedelmäinen tuoksu kätevässä pumppupullossa, ei mitenkään erikoinen. Tällä hetkellä mulla on käytössä ravitseva luumua ja vehnäproteiinia sisältävä suihkusaippua, joka on enemmän mun mieleen.

Mádara yrttideodorantti
Käytetään tätä miehen kanssa kummatkin, joten aina on vähintään yksi peilikaapissa ja toinen odottamassa vuoroaan. Normaalihintaa (n. 12 e ylöspäin) en ole maksanut kertaakaan, sillä tätä saa suunnilleen aina Hullari- tai 3+1-tarjouksessa alle kympillä ja käyn silloin hakemassa useamman purnukan. Loistava tuote, jota en hevillä vaihtaisi pois.

Benecos Love your skin vartalovoide
Sopivan paksu koostumus, levittyi ja imeytyi hyvin. Sitruksinen tuoksu on suht voimakas, muttei onneksi jää leijumaan pitkäksi aikaa. Benecos on luonnonkosmetiikkamerkki edullisimmasta päästä ja kun myös tässä tapauksessa kosteutusteho on kohdallaan, voisin ajatella ostavani tätä toistekin.

Weleda Raskausajan hoitoöljy
Ostin Weledan öljyn raskauden alkupuolella ja käytin pari-kolme kertaa viikossa suihkun jälkeen lähinnä vatsan ja jenkkakahvojen alueelle. Lasipullo ei ole musta kovin kätevä ja tykkäänkin enemmän Mádaran vastaavasta tuotteesta. Selkeitä raskausarpia en ole toistaiseksi huomannut, mutta epäilen sen olevan enemmänkin kiinni geeneistä kuin siitä miten ihoaan kosteuttaa.

FLOW Kosmetiikka Mali sheavoi
Tämä on ilmeisesti ollut kausituote, kun ei enää löydy mistään – toki muita sheavoituotteita merkillä on edelleen. Tömäkkää tavaraa, jota saa hetken lämmitellä käsissä ennen kuin pystyy hieromaan iholle. Afrikkamaisesta tuoksusta en tykännyt, mutta noin muuten oli ihan tutustumisen arvoinen tuote.

SJP NYC EdT
Ah, pitkästä aikaa sain kulutettua jonkun hajuveden loppuun! Olihan tämä sentään kohta neljä vuotta takaperin hommattu, aikakin siis jo tyhjentyä. Sarah Jessica Parkerin hedelmäinen kukkaistuoksu oli jossain kohtaa ihan lemppari, mutta alkoi sittemmin hieman kyllästyttää. Raskausaikana nenäni on herkistynyt entisestään, joten tuoksujen käyttö on luonnollisesti vähentynyt. Menee varmaan pieni ikuisuus, että saan loput hajuvesivarastot käytettyä pois…

Maybelline Gentle Remover kynsilakanpoistoaine
Asetoniton kynsilakanpoistoaine, jolla saa lakat suht helposti irti. Tämän jälkeen päädyin hankkimaan luonnonkosmetiikan version poistoaineesta ja pakko myöntää, että kyllä sen kanssa joutuu tekemään huomattavasti enemmän töitä. Voi olla, että palaan vielä joskus tähän Maybellineen tai johonkin muuhun ei-luonnonkosmetiikan poistoaineeseen.

OPI Nail Envy Original
Melkein kolme vuotta sitten hankittu vahvistava kynsilakka sai lähtöpassit, sillä se oli muuttunut jokseenkin liisterimäiseksi. Käytin Nail Envyä pääasiassa aluslakkana mutta en osaa yhtään sanoa, vaikuttiko se jotenkin kynsien vahvuuteen. Nyt raskaana ollessa kynnet ovat olleet todella hyvässä kunnossa enkä oikein edes muista, millaista se oli kun kynnet liuskottuivat ja lohkeilivat enemmän. Katsotaan kaipaanko jotain troppia kynsille jakautumisen jälkeen, tosin OPI ei välttämättä olisi se ykkösvalinta kuitenkaan.

Terre d’Oc BB-voide 951 Pétale Rosé
Tämän tullessa myyntiin BB-buumi oli suurimmillaan eikä Terre d’Ocin version hehkutukselta voinut välttyä, jos vähänkään seurasi luonnonkosmetiikkaan liittyviä juttuja. Alkuun pidin voiteesta kovasti, mutta puolessa välissä pulloa en ollut asiasta enää yhtä varma. Paljon vaikutti myös putelin epäkäytännöllisyys: lasipullosta ei nähnyt yhtään paljonko tavaraa oli jäljellä ja viimeistä paria senttiä ei enää edes saanut pumppaamalla ulos, vaan voidetta piti koukkia muilla keinoin käsiin. Voiteessa ei sinänsä ollut vikaa, mutta hinta-laatusuhde (n. 30 e/30 ml) ei mielestäni tässä kohdannut.

Terre d’Oc ripsiväri 32 Noir Bengale
Olin varsin iloinen saatuani sudittua tämän loppuun, pitemmän sepustuksen tuotteesta voi lukea aiemman postauksen loppupuolelta. Tuon kirjoituksen jälkeen en muuten ole kyseiseen ripsiväriin törmännyt enää missään, ehkä vastaavia ongelmia on ilmennyt muillakin ja tuotetta ei siksi ole enää myynnissä.