Ajastaika

Voi apua, miten aika menee taas niin vauhdilla! Mielestäni kirjoitin Lappi-reissun ekan osan vain muutama päivä sitten, mutta kas siitähän onkin jo viikko. Ja koska näin kesäaikaan tapahtuu paljon kaikenlaista, postausideoita on jemmassa ihan muutama – sama juttu joka kesä, tai ainakin siltä tuntuu. No mutta nyt asiaan eli kesälomamatkan kakkososaan. Menomatkalla pohjoiseen teimme pienen koukkauksen reitiltä ja poikkesimme Ranuan eläinpuistoon.

Kiertelimme eläinpuistossa kolmisen tuntia, vallan mielenkiintoinen tapa viettää juhannuspäivää siis. Ihan kaikkia eläimiä emme nähneet, kun olivat koloissaan nukkumassa, mutta suurimman osan kyllä. Keli ei onneksi ollut mikään paahtava, kierroksen loppupuolella itse asiassa rupesi vähän ripsottamaan vettäkin. Kokonaisuudessaan Ranua Zoo oli positiivinen kokemus, eläimissä riitti ihmeteltävää ja puolimatkassa olleesta jäätelökioskista sai todellakin rahoille vastinetta jätti-isojen jätskipallojen muodossa.

Ranualta matka jatkui vesisateessa kohti Äkäslompoloa eikä kulunut kauaa, kun ensimmäiset porot jolkottelivat tiellä. Perillä olimme puoli kymmenen pintaan, matka Kokkolasta kesti siis kevyet 12 h. Loppuilta menikin sitten asettautuessa taloksi ja nukkumaan mennessä uni tuli silmään alta aikayksikön.

Nyt kun kesäloma on pelkkä muisto vain, lienee parasta vihdoin rupatella postaus tai pari lomamatkastamme Lappiin. Tasan kuukausi sitten juhannusaattona pakkasimme meidän ja kaveripariskunnan perheet vanhasta tilataksista modattuun minibussiin, jonka olimme saaneet A:n kummisedältä lainaan. Aivan mahtavaa että olimme, sillä neljää aikuista + yhtä vauvaa kaikkine matkatavaroineen ei kyllä olisi saanut tungettua henkilöautoon ei sitten millään. Minibussilla kelpasi matkata, kun jalatkin sai suoristettua milloin halusi!

Vähän ennen puoltapäivää starttasimme auton ja otimme suunnaksi 8-tien kohti pohjoista. Pysähdyttiin tauolle noin puolentoista – parin tunnin välein, kun joku sopiva taukopaikka tuli vastaan. Valikoimaa ei kauheasti ollut juhannusaatosta johtuen, liikennekin hiljeni mitä enemmän kellon viisarit näyttivät. Olimme varanneet etukäteen hotellin Kokkolasta, jonne saavuimme illansuussa puoli seitsemän maissa.

Heitimme tavarat huoneisiin ja lähdimme hieman tutkimaan kaupunkia. Ihastelimme Kokkolan vanhankaupungin, Neristanin, kauniita taloja – tuli ei ehkä niin yllättäen Rauma mieleen. Suntin eli kaupunginsalmen varrella tuli jonkun verran ihmisiä vastaan, mutta muuten kadut olivat hiljaisia. Kävelyn jälkeen istuimme vielä jonkun aikaa hotellin ravintolan terassilla ilta-auringon lämmöstä nauttien, kunnes oli aika painua pehkuihin.

Reissun alkajaisiksi aloitin uuden harrastuksen, geokätköilyn! Mietin asiaa jo viime kesän Rauma-visiitin jälkeen saatuani ensikosketuksen kätköilyyn, mutta jotenkin se jäi mielen perukoille. Menomatkalla pohjoiseen sain viimein aikaiseksi luoda itselleni profiilin, minkä jälkeen opiskelin aihetta lisää netin ja S:n avustuksella. Kokkolassa sitten etsimme pari kätköä, ensimmäiseni oli tuollainen minimaalinen nano. Kätköilyä on nyt takana siis kuukauden verran ja tykkään koko ajan vain enemmän. Sitä kautta oppii niin paljon kaikkea uutta sekä päätyy paikkoihin, joihin tuskin eksyisi muuten lainkaan.

Juhannusviikko oli mun eka lomaviikko ja keskiviikkona lähdettiin päivällä äiskän kanssa käymään Piikkiössä, jossa sijaitsee Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ylläpitämä Arboretum Yltöinen. En ollut aiemmin käynyt tällaisessa puulajipuistossa, joten sen kummempia odotuksia ei ollut – mielenkiintoa sitäkin enemmän. Alppiruusujen kukinta-aika oli pääasiassa ohi, joitakin kukkasia näimme siellä täällä. Niin ja toki sen verran paljon jo kuihtuneita, että ensi vuonna tullaan kyllä aiemmin ihailemaan kukkaloistoa.

Hurjia nuo alppiruusut, korkeimmat niistä huitelivat monessa metrissä! Arboretumissa on monia eri alppiruusulajikkeita, pensaita alueella on yhteensä noin 2000 yksilöä. Osa niistä on suomalaisia lajikkeita, eli nimenomaan Suomen oloihin jalostettuja alppiruusuja. Lisäksi puulajipuistossa on nimensä mukaisesti laaja kattaus puulajeja niin Pohjois-Amerikasta kuin Japanista ja Kiinastakin, tällaisen puiston myötä saadaan tietoa niiden soveltumisesta esim. koristekäyttöön Suomessa.

Arboretum Yltöinen avoinna kesäaikaan 15.5.-15.9. ma-pe klo 8.00-15.00, pääsymaksu 5€ (yli 18 v.)

Näyttää vahvasti siltä, etten ole kesän aikana kuvannut paljonkaan muuta kuin kukkia. Niin ja lähipiirin lapsia, mutta niitä kuvia en viitsi tänne blogiin laittaa. Eli lisää turnipseja that is. Huvittavinta lienee, että tämän postauksen kukkaloisto on tallennettu tuolla samalla pihamaalla kuin missä edellisetkin kuvat on napsaistu. Voinemme siis päätellä, että S:lla on hieno puutarha!

Taitaa nyt kyllä käydä niin, että seuraavakin postaus käsittelee kukkia… Hieman eri maisemissa sentään, jopa täysin uusissa sellaisissa. Sen jälkeen päästään vihdoin reissukuvien pariin.

Viime kuu ei ollut kosmetiikkahaasteelle se kaikista paras kuukausi, sillä puteleita tyhjentyi vain ihan muutama. Toisaalta ehkäpä se kertoo vain siitä, että olen saanut tyhjennettyä suurimman osan niistä puoliksi käytetyistä ja nyt on jäljellä pääasiassa täysiä pöniköitä. Kesällä tosin käytän kosmetiikka ylipäänsä laiskemmin, joten sekin varmasti vaikuttaa asiaan.

& Other Stories Fig Fiction Body Lotion
Keväällä ihasteltuani nettikaupan tarjontaa päädyin tekemään tilauksen, josta ei kuitenkaan jäänyt käteen muuta kuin tämä näyte merkin vartalovoiteesta. Voide oli sopivan paksua ja levittyi nätisti, tuoksukin oli ihan kiva. Jos tämä olisi luonnonkosmetiikkaa, laittaisin heti täysikokoisen purkin tilaukseen.

Nivea Q10plus Anti-Wrinkle päivävoide sekaiholle
Jostain saatu 5 ml näytepurkki, jonka käytin pois yötä vasten. Tällaiset “ryppypäivävoiteet” tuntuvat jotenkin ihan liian paksuilta omalle iholleni päivisin käytettäväksi eikä Nivean versio ollut poikkeus. Lisäksi tuoksu oli kamala, sellainen esanssinen ja liian imelä.

Tigi Love, Peace & The Planet Let It Be
Kirsikkainen tuoksu ei ollut se kaikista miellyttävin, mutta noin muuten Let It Be oli ihan kelpo hiuksiin jätettävä hoitoaine.

Tigi Rockaholic Dirty Secret Dry Shampoo
Olin joskus sitä mieltä, että Tigin kuivashampoota en toiste ostaisi – vaan toisin kävi. Testasin kyllä monia kilpailijoita, mutta lopulta totesin Rockaholicin kuitenkin kaikista toimivammaksi omalla kohdallani (en voi sietää niitä sisällä kiliseviä palloja, mikä karsii monet kuivashampoot pois ostoslistalta). Kaipaan kuivashampoolta raikasta tunnetta tukkaan ja siinä Rockaholic ajaa asiansa.

Lavera Beauty Balm
Tästä luonnonkosmetiikan BB-voidenäytteestä riitti kolmeen kokeilukertaan, josta sai alustavan käsityksen. Voide näytti todella tummalta, mutta sulautui kuitenkin ihan nätisti iholle eikä naama ainakaan omaan silmääni näyttänyt mitenkään häiritsevän tummalta. Kokeiltuani tätä, Terre d’Ocia sekä Mádaraa ostaisin minkä tahansa näistä kolmesta mieluummin kuin yhtäkään ei-luonnonkosmetiikan vastaavaa tuotetta.