Ajastaika

Nyt se on vihdoin tapahtunut: en ole värjännyt hiuksiani yli vuoteen. Tämä on täysin uutta ja ihmeellistä ihmiselle, joka on yläasteiästä asti peitellyt hiustensa todellista maantienharmaata väriä milloin mustalla, blondilla ja kaikella mahdollisella niiden väliltä, milloin pinkillä, violetilla tai muulla shokkivärillä. Takana on kymmeniä onnistuneita tyylimuutoksia hiusten suhteen, joitakin epäonnistumisia tietysti myös. Viime kesänä päätin kuitenkin lähteä toisenlaiselle polulle, värjäsin viimeisen kerran omaa väriäni lähelle epäilemälläni värillä ja sen jälkeen vain annoin olla.

Tältä se nyt sitten näyttää (tai siis näytti kesäkuun alkupuolella). Pehkosta toki erottaa missä kohdassa oma väri kohtaa värjätyn hiuksen, mutta kaiken kaikkiaan ero on tasoittunut yllättävän hyvin ja kutrit näyttävät enemmänkin tarkoituksella liukuvärjätyiltä – ja sehän on hei kuuminta muotia! Vai meniköhän se juna jo… No, ei sillä niin väliä. Tällä hetkellä huvittavimmalta näyttää hiukset nutturalla: pää on omaa väriä mutta nuttura selvästi vaaleampi, niin kuin nuttura ei kuuluisi mun päähän lainkaan. Hiuksista on myös tullut huomattavasti liukkaammat, kun enää ei ole sitä värjäyksen aikaansaamaa karkeusefektiä.

Yllä oleva kuva on otettu Saaristo Openissa kesäkuun alkupuolella 2012, samana päivänä kun viimeisen kerran laitoin väriä päähäni. Silloin se muistaakseni tuntui suht vaalealta, mutta nykytilanteeseen verrattunahan se olikin oikeasti aika ruskea. Olen ehkä kerran kuussa pessyt hopeashampoolla, mikä epäilemättä on vaalentanut väriä jonkun verran mutta noin muuten ne ovat vaalentuneet itsekseen. Tykkään väristä nyt kovasti ja on ollut älyttömän vapauttavaa, kun ei ole tarvinnut miettiä juurikasvua tai värjäämistä! Seuraava etappi lienee se, kun joku kaunis päivä kuontalo saavuttaa kokonaan aidon värinsä. Aika jännää oikeastaan, sillä hiukseni ovat olleet sellaisessa tilassa viimeksi 11-vuotiaana.

En sitten loppujen lopuksi ehtinytkään blogata reissun päältä sen enempää, joten koitan nyt saada luonnoksissa olevat jutut julki ja sen jälkeen sitten lisää Lappi-asiaa. Kunhan ensin saisi käytyä läpi kaikki ne vajaa 1300 kuvaa kamerasta + päälle 100 vielä puhelimesta… Instagram lauloi tiheään tahtiin matkatessa, joten sieltä voi käydä selaamassa tunnelmia jos ei sitä ole vielä tehnyt. Testasin muutamaan otteeseen Instagramin uutta video-ominaisuuttakin, jännää!

Kevään kirsikan- ja omenankukat kun on jo käsitelty, voidaan siirtyä kesäkuun puolelle ja muihin turnipseihin. Ekassa kuvassa on ihme keittiön ikkunalaudalta, gerbera nupullaan. Tästä on näköjään tulossa vuosittainen ihme, sillä hehkutin asiaa samoihin aikoihin viime kesänä. Sama toimistosta tuotu purkkigerbera siis kyseessä – enkä muuten vieläkään ole lannoittanut sitä koskaan. Itse asiassa mullatkin on edelleen vaihtamatta… Tuosta nuppu sitten aukesi ja kukki parisen viikkoa, kukka tosin oli hieman pienempi kooltaan kuin viime vuonna.

Loput kuvat ovatkin sitten maalta ystävien pihamaalta, jossa vietimme kesäkuun alussa S:n, T:n ja mun triplasynttäreitä. Sen verran hyvät kemut oli tällä kertaa, että kuvamateriaalia on aika hintsusti, joten yllä olevat luontokuvat jäävät ainoiksi julkaistaviksi ruuduiksi. Edellisten vuosien synttärihumua voi toki tsekata arkiston puolelta: triplat 2012 ja tuplat 2011. Ensi vuonna täytänkin pyöreitä, joten silloin on ehdottomasti järkättävä kunnon kekkerit.

Kuviin liittyen voisin vielä todeta, että on tää kesä vaan ihanaa aikaa! Ja onneksi sitä vielä on jäljellä riittämiin, vaikka kesäkuu jo jäikin taakse.

Sunnuntaiaamun kunniaksi pläjäytetään eetteriin vielä viimeiset kuvat toukokuun puolelta (enää muutama postausaihe jemmassa, ou jee). Näissä kuvissa aiheena on tietysti kevään paras asia eli puut kukassa – valkoisella kuorrutettuihin puihin ei vaan voi kyllästyä.

Otin kuvat kotikotona maalla, jossa porukoilla on puutarhassa sekä kirsikka- että omenapuita. Ne alkavat monet olla leikkuun tarpeessa, tänä vuonna esimerkiksi kirsikka kukki todella hintelästi. Omenankukat sen sijaan aukenivat pari päivää myöhemmin aikamoisen upeina.

On ne vaan niiiiiin kauniita!

Juhannusterveiset tien päältä! Vietetään kaveriporukalla tänä vuonna vähän erilaista juhannusta ja huristellaan parhaillaan 8-tietä kohti pohjoista. Jännä nähdä minkälaista Lapissa on kesällä, valoisaa ainakin. ;) Olen tämän viikon ollut kesälomalla ja nyt alkaa vihdoin olla lomafiilis kohdallaan. Onneksi on vielä monta viikkoa edessä.

Jatketaan kuitenkin reissusta myöhemmin, hypätään sen sijaan taas tuonne toukokuulle ja Turku Design Festivalin lauantaihin. Tein silloin pari erinomaista hankintaa, jotka ajattelin blogissakin nyt esitellä oikein kuvien kera. Ekasta kuvasta kiitos seuralaiselleni Mialle!

Ensimmäiset ostokset tein heti alkuun Fashion Stock Sales -tapahtumassa, ei liene yllätys että myyjänä oli jälleen kerran kotimaista suunnittelua edustava Lumi. Mustaa pienempää olkalaukkua mulla ei ennestään ollut ja se on kyllä osoittautunut nyt jo loistohankinnaksi. Näyttää pieneltä mutta imee kitaansa mukavan määrän tavaraa – järjestelmäkamerakin mahtuu! Yritin netistä kaivaa lisäinfoa veskasta, mutta samanlainen Bob löytyi ainoastaan Mhann syksy/talvi 2011 -mallistosta ja tuossa mun laukussa on tosiaan Lumin logo alareunassa. Joka tapauksessa toimiva ja just omaan tyyliini istuva laukku.

Toinen hankinta VPK-talolta tuli todella tarpeeseen, pyöräilykypärän alle passelin raitapannan eteeni toi SUPERYELLOW. Tähän saakka olen käyttänyt kypärän alla tarvittaessa jenkkihuivia tai pipoa, jotka ovat kummatkin vähän epäkäytännöllisiä. Sopivan napakka trikoopanta on pehmoinen ja pysyy hyvin päässä, varmasti oivallinen myös lenkkeilyyn jos sille polulle satun vilpoisella kelillä lähtemään.

Viimeisenä festivaalin pakko-ostos, tapahtuman kangaskassi hauskalla “Varför Paris, vi har ju Åbo” -tekstillä. Tämä iski saman tien kun näin kuvan Facebookissa, pari kertaa kävin kyselemässä Vähätorin kontilla ja aina kassit oli myyty loppuun. Onneksi sain lopulta omani, sitä kantaessa ei vaan voi olla hymyilemättä!

Toukokuiselle Turku Design Festival -viikonlopulle osui myös vintagehenkistä tapahtumaa, 50-luvun meiningeissä järjestetyt kyläjuhlat Kuralan Kylämäessä. Meidän poppoomme suunnisti paikalle lauantaina keskustan häppeningit koluttuamme, sopivasti hetkeä ennen Turku Swing Societyn tanssiesitystä ja sitä seurannutta 50-luvun muotinäytöstä. Samalla korjaantui sopivasti se epäkohta, etten ollut koskaan aiemmin vieraillut Kuralan Kylämäessä.

Muotinäytöksessä juontaja esitteli kunkin asukokonaisuuden erikseen ja kertoi samalla 50-luvun tavoista pukeutumisen suhteen. Aika erilaista on silloin ollut! Toisinaan sitä haikailee, että nykyinen yltäkylläisyydessä eläminen ottaisi muutaman askeleen taaksepäin ja palaisi aikaan, jolloin kaikki ei ollut ah niin vapaata ja itsenäistä vaan asioissa oli sentään joku roti… Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen pohtinut syntyneeni väärälle vuosikymmelle.