{ Vanha blogi } Eilisestä on ikuisuus

Mua on jo jonkin aikaa vaivannut pieni sisustusahdistus, joka sattuneesta syystä on nyt päässyt paisumaan kohtalaisen suureksi. Ja pakko myöntää, ettei lyhyt tilausjakso Divaania ole helpottanut tuskaani lainkaan – päinvastoin. Tähän saakka olen ollut pienituloinen ja usein muuttava opiskelija, joten sisustus on ollut sen mukaista. Olen suosinut kotoa ja sukulaisten nurkista löytyneitä huonekaluja, jotka sitten eivät tietystikään ole aina ihan täysin mätsänneet keskenään. Nyt siirryttyäni vihdoinkin pois opiskelija- ja varusmieskategorioista olen alkanut katsella huonekalujani uusin silmin. Jotain vaikutusta saattaa myös olla avopuolisollani, jonka mielestä sisustus tulisi olla mahdollisimman simppeliä…

Mä olen aina ollut hamsteri, se ominaisuus on varmistettu geeniperimässäni. Kuitenkin mitä enemmän ikää on kertynyt ja mitä useamman kerran olen muuttanut, hamsterimaisuus on alkanut hellittää enkä enää tuo kotiin jokaista ihanaa koriste-esinettä tai vastaavaa. Nykyään harkitsen kaikki sisustushankinnat huolella, toisinaan vähän liiankin – nimimerkillä käynyt Ikeassa katsomassa Expedit-hyllykön säilytyslaatikkovaihtoehtoja ainakin kolmesti… Itse hyllykköähän himoitsin vuosia ennen kuin tänä syksynä hankin vihdoin omani.

Viime aikoina olen ihastunut syvästi vaaleasävyiseen sisustukseen, jopa ennen kammoksumani valkeavoittoinen sisustus näyttää nykyään houkuttelevalta. Niinalla on aivan ihana vaalea huone, josta myös m!nt cornerissa taannoin inspiroiduttiin. Ja voi vain arvata minkälaisia huokauksia täällä päästeltiin, kun eräänä päivänä eksyin Char & the city -blogiin! Alussa mainitun Divaanin sisustusjutut kruunaavat huokailun, vaikka toki tiedostan että meillä tuskin on koskaan varaa tuhannen euron ruokapöydän tuoleihin.

Ötökkäongelma on saanut sisustusahdistukseni siihen pisteeseen, että kohta on pakko ruveta tekemään jotain – kun vain tietäisi mitä. Nykyinen tietokonepöytäni ainakin saa mennä vaihtoon, vuosikymmeniä sitten pappan tekemä pöytä lienee jo palvellut aikansa. Eikä se sitä paitsi meinaa enää pysyä kasassa, vaan säännöllisesti pitää kiristää ruuveja ja välillä lisätäkin niitä. Kodin Ykkösessä olen pariin otteeseen käynyt pohdiskelemassa ruskeasävyisen työpöydän ääressä, se sopisi kyllä sekä kooltaan että väriltään nykyiseen olohuoneeseemme. Myös Ikean Vika houkuttelee, sarjasta voisi koota mieluisensa pöydän helposti ja edullisesti. Toisaalta värivaihtoehdot musta ja valkoinen ovat ehkä kummatkin vähän huonoja tänne ruskeiden huonekalujen keskelle.

Uusi sänky ajaa kyllä kaikkien hankintojen edelle, viikko patjamajoitusta lattialla vanhan sängyn jouduttua lutikoiden uhriksi on ollut tarpeeksi ja olisin jo erittäin halukas hankkimaan paremman nukkumapaikan. Toisaalta tietysti pelottaa tuoda tänne mitään uutta sänkyä, ettei vaan öttiäiset tule takaisin ja valtaa seuraavaakin petiä. Kullalla tosin on jo ties mitä viritelmiä suunnitelmissa, jottei näin kävisi – tulevaisuudessa nukutaan varmaan sähkökentän tai vastaavan keskellä. ;) Joka tapauksessa seuraava sänky tulee todennäköisesti siskolta, joka vuoden vaihteeseen mennessä lyö hynttyyt yhteen poikkiksensa kanssa ja yksi sopivan leveä (tai kapea, 120 cm) runkopatja jää yli. Samasta osoitteesta pitäisi tänne tulla myös mustavalkoraidallinen sohva, joka muuntuu kätevästi varavuoteeksi. Nykyinen sohvamme on kullan kotikotoa varastosta napattu suhteellisen kulahtanut keltainen yksilö, joka ei mun mielestä oikein sovi tänne mitenkään päin.

Uusi kokovartalopeilikin pitäisi hankkia joskus tulevaisuudessa. Haaveilen kultakehyksisestä krumeluurista, mutta sellainen taitaisi sopia meille kuin neliön muotoinen palikka pyöreään aukkoon. Nykyinen peili on viety kotikotoa siskon vanhasta huoneesta, pikkasen siihen on jotain meikkiä tai muuta jämähtänyt, mutta kyllä siitä läpi näkee.

Ehdotuksia? Ideoita? Kommenttiboksissa on sana vapaa.

Random joululaulut shufflella

Eilen sain puhelun liittyen työpaikkaan, johon olin jossain vaiheessa hakenut. Olen aina välillä täytellyt useampia hakemuksia, lähinnä silloin kun Salossa on ollut hintelästi vuoroja tarjolla. Mietin ensin mistäköhän paikasta nyt mahtaa olla kyse, mutta visiitti vuokrafirmaan selvitti kaiken ja tunti puhelun jälkeen mulla oli työsopimus allekirjoitettuna. Nopeaa toimintaa, sanoisinko! Osa-aikaista työtä tämäkin on, mutta tuli juuri sopivaan saumaan, sillä Salon suunnalla on ollut kovin hiljaista viime päivinä ja todennäköisesti vilkastuu vasta ensi vuoden puolella.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä, seonneen päivärytmin takia nukuin yöllä vähän ja huonosti. Oli kuitenkin niiiiiin mahtava herätä vasta vähän ennen viittä kuudelta alkavaa työvuoroa varten, aikaisemmin olen siihen aikaan melkeinpä jo lähtenyt kotoa kohti Saloa. Noin 10 km työmatka on yhtä juhlaa verrattuna 50+ km työmatkaan! Päivä meni väsymyksestä huolimatta mukavasti ja uudet työkaverit vaikuttivat todella mukavilta. Toivottavasti tätä työtä nyt riittäisi jonkun aikaa, huomenna ainakin menen taas.

*************

Iloisista uutisista siirrytään sujuvasti vähemmän mukaviin juttuihin, joista sunnuntaina olikin ohimennen puhetta. Muuton jälkeen alettiin toisinaan kullan kanssa vuorotellen raapia itseämme kamalasti nukkumaan mennessä ja välillä käsiin ym. ilmestyi pieniä punaisia paukamia. Googlesta katsottiin vinkkejä kotiörkkeihin, mutta mitään merkkejä ei kotona huomattu eikä minkään sortin ylimääräisiä asukkeja näkynyt. Viime viikolla tilanne kuitenkin räjähti käsiin ja eräänä aamuna sänky näytti siltä kuin sen yläpuolella olisi heiluteltu öljyistä pensseliä. Mulla ei ollut pitkään aikaan ollut minkäänlaisia näppylöitä, mutta seuraavana yönä yhtäkkiä toista olkapäätä oli nakerrettu useammasta kohtaa. Perjantaina käännettiin sitten sänky ympäri ja pohjasta löytyi kuin löytyikin merkkejä noista vihoviimeisistä kämppiksistä eli luteista. Sänky siirrettiin parvekkeelle pakkaseen saman tien ja tarkempi tutkimus osoitti lutikoiden perustaneen yhteisön runkopatjan sisuksiin. Pääpuolen päädyssä näkyi selvästi ruskeita ötököitä, eivät onneksi olleet viimeisessä kehitysvaiheessa (= aikuisia) vielä. Myös makuuhuoneessa sängyn paikalla lattialistoissa oli selviä merkkejä luteiden läsnäolosta.

Mähän hajosin tietysti aivan täysin, tämäkö on kiitos siisteysintoilusta ja viikottain siivoamisesta?! Google onneksi osasi kertoa, etteivät kyseiset örkit ole likaisuuden merkki – niitä esiintyy jopa viiden tähden hotelleissa. Netistä löytyi myös uutisartikkeleita tämän vuoden alkupuolelta, joissa käsiteltiin ludeongelmaa Turussa ja ovat kuulemma jälleen yleistymään päin. Lutikoista eroon pääseminen ei ole mitenkään helppoa hommaa eikä onnistuneesta tuhoamisesta voi olla varma kuin vasta kuukausien kuluttua. Soitettiin tietysti huoltoyhtiöön saman tien, neuvoivat siellä yrittämään hävittämistä kotikonstein ja jos tulevat takaisin tai niitä löytyy toisestakin asunnosta niin sitten hommataan paikalle ammattilaiset.

Sänky muovitettiin ja vietiin mun kotikotiin poltettavaksi, sohva sai toistaiseksi jäädä kun siitä ei mitään löytynyt. Lakanat pesin 95 asteessa, vierastyynyt ja -peitot kaapista sekä yksi patja viettivät parituntisen 80-asteisessa saunassa. Jossain vaiheessa pitäisi vielä roudata kaikkien makkarin kaappien sisällöt joko saunaan tai pakkaseen (niitä -15° pakkasia vain jos olisi…) pariksi tunniksi. Lattialistan ja pistorasioiden takaa on jo tsekattu, ne olivat kaikki puhtaita mutta saivat myrkytyksen osakseen joka tapauksessa. Toistaiseksi uusia esiintymiä tai edes yksittäisiä öttiäisiä ei ole tullut vastaan, mutta uutta sänkyä ei kuitenkaan viitsi tänne vielä tuoda.

Mistä luteet meille päätyivät, siitä meillä ei ole mitään käsitystä. Ulkomaanreissuilta sellaisia joskus tulee salamatkustajina mukana, mutta me ei olla Suomen rajojen ulkopuolelle poistuttu aikoihin. Vastaavaa ongelmaa tässä talossa ei huoltoyhtiön mukaan ole ollut aiemmin, tämähän on vasta 2003 valmistunutkin. On mahdollisuus, että ötökät tulivat meille jostain toisesta kämpästä – ehkä joku ei vain ole katsonut asiakseen ilmoittaa huoltofirmaan/taloyhtiölle epämiellyttävistä kanssa-asujistaan. Saattaa myös olla, että lutikat olivat jo valmiiksi sängyssä, mikä kuitenkin olisi outoa, sillä sama sänky oli mulla käytössä viime jouluun saakka eikä silloin mitään örkkiongelmaa ollut. Seuraavat kuukaudet ovat meillä siis tilanteen seuraamista ja tutkailua, löytyykö ongelman alkulähde jostain.

Syy miksi ylipäänsä päätin kirjoittaa aiheesta blogissa on se, että luteiden yleistyessä tulisi mahdollisimman monen olla tietoinen mahdollisesta ongelmasta. Jos siis huomaat ihollesi ilmestyvän öisin kutisevia punaisia näppyjä kolmen tai useamman ryppäässä, kannattaa mahdollisimman pian tsekata makuuhuone läpi. Sängyssä pääty ja pohja ovat ensimmäiset tarkastettavat, sillä lutikat elävät mahdollisimman lähellä (nukkuvaa) ihmistä. Itse ötökät ovat vaaleita tai punaruskeita, mutta niitä ei välttämättä heti missään näe. Lutikat paljastavat kuitenkin itse itsensä, kuinkas muutenkaan kuin kakalla: pienet mustat pisteet seinässä, lattialistassa tai sängyn puuosissa kielivät näiden örkkien olemassaolosta. Mitä aiemmin ongelman huomaa, sitä mahdollisempaa on päästä siitä eroon. Ja kerrostaloasujat, löydettyänne luteita muistakaa aina ilmoittaa huoltomiehelle ja/tai taloyhtiöön!

Milow – Milow [2009]

Äh, onnistuin vaihteeksi polttamaan kieleni glögiin. Mikä siinä oikein on, etten ikinä opi odottamaan kuuma juoman jäähtymistä vaan on pakko maistaa heti? Sen kupillisen jälkeen saakin juoda tsiljoona lasia jotain kylmää juotavaa, jotta polttava tunne kielessä hellittäisi edes vähän. Seuraavaksi menen hakemaan jäitä pakkasesta… Pah.

Päätin tänään vihdoin käyttää pakastimeen jostain hyvästä tarjouksesta hamstraamiani torttutaikinalevyjä, ja kauppareissulta nappasin luumuhillon kaveriksi pakastelataasta paketin valmispiparkakkutaikinaa. Joulutortut sain tehtyä ennen Huippiksen alkua, ohjelman alku meni pipareita väkertäessä siinä samalla. Ihan oikea tyttö sieltä muuten putosi tällä kertaa, parempi antaa mahdollisuus niille jotka oikeasti janoavat voittoa.

Tortut näyttivät hyviltä mennessään uuniin, mutta kypsyessään ne jotenkin lässähtivät ja hillot levisivät miten sattuu. Tiedä sitten johtuuko siitä, että “laimensin” valmista luumumarmeladia kotitekoisella omenahillolla, jolloin koostumus muuttui hieman löysemmäksi. Hyvältä maistuivat joka tapauksessa! Pipareitten suhteen kävi pieni kämmi ja viimeinen pellillinen oli valitettavasti syömäkelvotonta. Olin minuuttia aiemmin katsonut uuniin ja todennut, että hetken saavat olla vielä – kunnes sitten haistoin palaneen käryn. Mustiahan niistä tuli:

Saman pellillisen pari extratorttua olivat käyneet uunissa jo aiemmin, mutta nekin olivat ehtineet vähän ruskettua tämän viimeisen piparisatsin kanssa. Onneksi pellillä ei tainnut olla kuin viisi tai kuusi piparia, joten katastrofia ei syntynyt. Mitä nyt kämppä haisi suhteellisen voimakkaasti palaneelta… Onneksi on parveke, jonka ovea auki pitämällä ilma vaihtuu nopsaan.

Yritin tänään ruokaostosten yhteydessä etsiskellä tähtijouluvaloja, mutta ainakaan kyseinen Citymarket ei tarjonnut minkäänlaisia tähtivaloja. Myös Kodin Ykkönen oli yhtä tyhjän kanssa, kun viikonloppuna kävin asiaa tutkimassa. Euromarketissa oli yhdenlaisia tähtivaloja, mutta ne oli höntisti 2 x 10 valon sarjassa. Etsinnät jatkuvat siis edelleen.

Duffy – Rockferry [2008]

Tämä viikko vetelee viimeisiään, onpahan taas kerran ollut viikonloppu täynnä säpinää. Taidan tässä kohtaa keskittyä pelkästään hyviin asioihin ja unohtaa ne vähemmän iloiset asiat toistaiseksi. Palataan niihin joskus toiste, jos palataan.

Perjantai-illalla nappasin siskon kyytiin rautatieasemalta ja ajettiin kotikotiin saunomaan sekä paijaamaan kissoja. Lauantaina heräsin kerrankin ihmisten aikoihin, toisin sanoen ennen puoltapäivää siis. Yövuoroviikko oli jälleen sekoittanut aika tehokkaasti vuorokausirytmin, ylläri… Päivällä oltiin meidän perheen naisten kesken paikallisilla joulumarkkinoilla, ei mikään kovin laaja tapahtuma. Parikin kivaa juttua tuli vastaan, mutta lopulta mukaani lähti ainoastaan huovutettu sydänrintakoru, josta kuvaa joskus myöhemmin ehkä.

Markkinoiden jälkeen hurautettiin siskon kanssa takaisin Turkuun ja lähdettiin kaupungilla käymään. Ihan käsittämättömästi oli ihmisiä liikenteessä! Hansakorttelin Cafe Braheen oli hurja jono, mutta onneksi Yliopistonkadun vastaavassa oli väljempää ja tiskissä oli kaksi aurajuustocroissanttiakin juuri sopivasti. Pikkusisko tarjosi veronpalautustensa kunniaksi croissantin ja kaakaon mätkyjä maksaneelle isosiskolleen, ihana. ♥ Kahvilta suunnattiin takaisin Hansaan ja jouluostosten pariin, sain mä tällä kertaa sentään pari lahjaa ostettua. Ja jotain tarttui siinä sivussa mukaan itsellekin, niistä(kin) lisää joku toinen kerta.

Illalla otettiin miehemme mukaan ja mentiin koko konkkaronkka Raisioon iltaa viettämään. Kyseessä oli tädin ja tämän tulevan miehen tuparit, kahvitteluversio sukulaisten kesken pidettiin jo viime viikolla. Kuisma oli jälleen menossa mukana, saapuessamme paikalle kissaherra kehräsi onnellisena sohvalla vieraiden pölistessä ympärillä. Meidän katit olisivat kyllä juosseet johonkin piiloon heti hälinän alettua… Ilta oli ihan mukava, vaikka en yhtä siideriä enempää juonutkaan. Kulta lähti kavereidensa kanssa baariin ja tupsahti kotiin vasta joskus kolmelta jonkun ihme puheripulin saaneena, hyvä ettei tarvinnut ruveta jesarilla tukkimaan pälättävää suuta. :)

Tämä päivä katosi ihan huomaamatta, en tainnut edes pihalla käydä muuten kuin parvekkeella pikaisesti. Siivosin koko kämpän, moppasin oikein lattiatkin. Puhdasta ainakin pitäisi nyt olla! Huomenna täytyykin sitten herätä ajoissa ja tehdä vähän töitä kotona, varsinaisiin töihin en huomenna ole menossa. Sytytin kaksi kynttilää mummilta saamaamme adventtikynttiläjuttuun, kynttilän numero kaksi vaihdoin tämän päivän merkkipäivästä johtuen sinivalkoiseen kynttilään. Se oli niin 92-vuotiaan maamme itsenäisyyden kunniaksi kuin myös edesmenneiden isovanhempiemme – kumpikin sotaveteraaneja – muistoksi.

Reino & The Rhinos – Tähän tyyliin [2008]

Tarkoitus oli jo eilen päivittää, mutta nukuin pitkälle iltapäivään ja sitten innostuin siivoamaan kämpän eikä mun siivoukset tunnetusti ole mikään kymmenen minuutin homma… Illalla piti vielä päästä saunaan ja yöksi meninkin töihin, joten aikaa oli suht hintsusti kaikkeen. Saattaa myös olla, etten mä vain osaa käyttää aikaani oikein.

Tiistaiaamulla lähdettiin siis ajelemaan kohti Tamperetta, Ideaparkiin taidettiin saapua joskus yhdentoista jälkeen. Olin ollut edellisen yön töissä ja vuoron jälkeen nukkunut parisen tuntia, menomatkan olin yllättäen aika taju kankaalla. Täytyy myöntää, ettei kyllä ollut ihan se kaikista paras fiilis joulushoppailulle… Sen takia varmaan en ostanutkaan yhtä ainutta lahjaa, vaikka sain mä kyllä hyviä ideoita moneenkin pakettiin. Onneksi muut sentään tekivät niitä lahjaostoksia munkin edestä.

Puolenpäivän jälkeen mahat alkoivat kurnia vaativasti, joten suunnattiin askeleemme Pancho Villaan. H valitsi listalta burgerin ja me muut otettiin kolmeen pekkaan Grande Fiesta Original, jossa oli jättikorissa nachoja, salaattia, sipulirenkaita, kalanugetteja, kanansiipiä sekä juustojalapenoja. Kyllä oli namia!

Jälkiruuan sai ilmaiseksi, ei tosin em. ravintolassa vaan Ideaparkin keskuspuistossa, jonne oli tuotu suurin koskaan näkemäni kakku! Kakkupalan kanssa sai myös kahvia tai mehua, ihan ok jälkkäri siis. Keskuspuistossa oli myös kymmeniä erilaisia piparkakkutaloja, mm. suloinen iglu pingviineineen. Pitäisiköhän tänä vuonna leipoakin piparitalo? Sellainen ei meidän jouluperinteeseen ole yleensä kuulunut, mutta voisihan sitä kokeilla.

Neljän maissa lähdettiin takaisin autolle, josta löydettiin kulta umpiunessa. Herra oli väsähtänyt shoppailuun jo tuntia aiemmin, ilmeisesti vähän väsytti. ;) Lempäälästä ajettiin Akkikin luokse, jossa vietettiin seuraavat pari tuntia. Onni-vauvaa ei tällä kertaa meinannut millään saada pysäytettyä kuvaan, poitsu kun viipottaa siihen tahtiin pitkin lattioita. Ei näin vuoden pimeimpänä aikana kyllä tahdo muutenkaan saada minkäänlaista onnistunutta otosta sisätiloissa… Kevättä ja valoa odotellessa.

Salossa oltiin takaisin joskus puoli kymmeneltä, siitä ajeltiin sitten kultsin kanssa vielä Turkuun. Tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi en viitsinyt töihin mennä, sen verran oli univelkaa että kannatti ennemmin painua kotiin unten maille. Viime yön tosiaan olin taas töissä, samoin ensi yö menee niissä merkeissä. Seuraavan vuoron jälkeen voin hyvällä omalla tunnolla aloittaa viikonlopun vieton, ah ihanuutta.

Akkikilla muuten oli just hienot tähtijouluvalot, joiden perään ehdin jo kaipailla. Ovat kuulemma Citymarketista, täytyypi käväistä joku päivä siellä tsekkaamassa. Netistä tosin katselin, että myös Kodin Ykkösessä on pariakin erilaista tähtivalojutskaa – sielläkin voisi siis piipahtaa. Nyt kuitenkin lähden lähi-Siwaan palauttamaan Elloksen pakettia, jonka positiivisen sisällön koitan muistaa paljastaa lähipäivinä. Sieltä nimittäin paljastui jotain mahtavaa, jotain mitä olen etsinyt vuosikausia!