AvainsanaÖtökkäongelma

Pää on täynnä ajatuksia ja ideoita, nyt kun vain saisin ne ehjänä ulos sieltä ja toteutukseen. Olo on osittain hieman hyperaktiivinen, joten päivitän blogin näin pikaisesti listamuodossa. Kuvat eivät viimeistä lukuunottamatta liity oikeastaan mihinkään.

(1.) Varattiin Felinen ja Envian kanssa ensi viikoksi parin päivän reissu Tukholmaan! Torstaina lähdetään iltalaivalla ja sunnuntaiaamulla ollaan takaisin Turussa, yöt menevät joko laivalla tai Envian tädin(?) luona Tukholman lähistöllä. Toivottavasti sääjumalat olisivat suotuisia eikä tarvitsisi ottaa villapaitaa ym. lämmintä vaatetta mukaan.

(1b.) Shoppailun osalta pyrin täydentämään vaatekaappiani ainoastaan sellaisilla artikkeleilla, jotka toimivat monessa eri tilanteessa ja sopivat lähestulkoon kaiken kanssa. Vagabondilta ajattelin metsästää jotkut kivat popot, kesäkenkiä mulla kyllä on tarpeeksi mutta esimerkiksi Ramonat olisivat loistava lisä kenkävalikoimaan. No okei, balleriinat multa puuttuu joten sellaisiakin voisi harkita. Mitään turhia ostoksia en kuitenkaan tahdo (enkä aio!) tehdä.

(2.) Kävin eilen tsekkaamassa kirkon, jossa kuvaan ylihuomenna häät. Uuden Nikonin mukana tullut 18-105mm putki on tahtonut vähän temppuilla, on ilmeisesti pari milliä löysää niin että kamera herjaa välillä kuin objektiivia ei olisi lainkaan kiinni. Hääkuvauksiin otan mukaan kyllä 35-millisen myös, saa sitten monenlaista kuvaa napsittua. Lauantaiksi ainakin Foreca lupailee puolipilvistä ja vähän sadetta eikä lämpötilakaan näyttäisi olevan edes viittätoista astetta – taitaa jakku ja sukkikset olla pakollinen lisä juhla-asuun.

(3.) Otin askeleen eteenpäin ja liityin Twitteriin. Se on ollut ajatuksissa jo pitkään, mutta vasta nyt sain aikaiseksi ja/tai muistin tehdä asian eteen jotain. Twitter olisi hyvä tuntea erääseen duuniprojektiin liittyen, joten nyt oli viimeistään hyvä syy tutustua palveluun.

(4.) Inspiraatio iski nähdessäni tämän sivuston enkä edes tiedä miksi. Tuossa vain on jotain – ehkä tyyli, ehkä värit, ehkä joku ihan muu. Rakastuin myös palavasti Underwaren fontteihin, voisiko joku pliis hankkia mulle ainakin Sauna-fontin synttärilahjaksi? Heti jos jossain vaiheessa tienaan toiminimellä enemmän, tuhlaan taatusti 250e ja ostan kyseisen fonttisetin.

(5.) Postiluukusta on viime aikoina tipahtanut yhtä sun toista luettavaa, miten lehdet tulevatkin aina samaan syssyyn? Trendissä oli upein kansi pitkään aikaan, tilaajilla se on siis erilainen kuin kaupasta ostetussa lehdessä. Mahtavaa kun tilaajia muistetaan välillä tuollaisilla pienillä jutuilla!

(6.) Ikävät pienet kanssa-asujamme näyttäisivät olevan historiaa, viimeinkin! Tuholaistorjuja kävi myrkyttämässä makuuhuoneen kolmesti helmi-maaliskuun aikana, minkä jälkeen jäätiin odottelemaan myrkyn haihtumista ja sitä tuleeko luteita vielä jostain esiin. Nyt ollaan oltu runsas kuukausi myrkyittä (teho kestää siis 3-4 viikkoa myrkytyksestä) eikä ylimääräisiä vieraita ole näkynyt, puremajälkiä tullut tai kakkaläikkiä ilmestynyt.

(6b.) Vielä tosin ei voi sanoa sataprosenttisen varmasti ongelman olevan ohi, pirulaiset kun pysyvät 8 kk hengissä ilman ravintoa esim. listanraossa. Sen verran lupaavalta kuitenkin vaikuttaa, että saatiin lupa laittaa vaatteet takaisin kaappeihin ja tuoda tänne sellainen arjen luksus kuin sänky. Voitte varmasti kuvitella miten ihanaa kaikki tämä on, kun on nukkunut puoli vuotta patjalla lattialla ja etsinyt 3 kk vaatteitaan ties mistä pussukasta tai kasoista saunan lauteilla?

Tähän on hyvä lopettaa. Kaunista torstaita kaikille!

Ja sitten päästään vihdoin faktalistan viimeiseen osaan! Alkuun tuntui, etten tätä enää saa niin helposti täytettyä, mutta kun vauhtiin pääsi niin kohtia olisi keksinyt vielä lisääkin. Jaksoiko joku lukea kaikki kolme? Elävästä elämästä tutuille: opitteko jotain uutta musta vai oliko kaikki tuttua kauraa? Näihin on taatusti hauska palata myöhemmin, vuodessakin jotkut asiat ehtivät muuttua aika tavalla. Kuvamateriaali on tällä kertaa luontoaiheista, kävin alkuillasta kävelemässä ja mukana oli D90 ensimmäistä kertaa 35mm objektiivilla varustettuna. Siinä vasta sellainen kombo, että huh huh. Kyllä tuo valovoimainen pikku-Nikkor toimi erinomaisesti vanhan D70s:n kanssakin, mutta uudemman rungon kanssa jälki on jotain aivan mieletöntä. Ainakin mun semiamatöörisilmään ja sehän mulle on se tärkein mittari. ;)

71. Haaveilen rivitalokolmion ostamisesta kullan kanssa. Ärsyttää kun ne ovat niin paljon kalliimpia kuin kerrostaloasunnot.
72. Olen viime kuukaudet ollut aika sisustuskuumeinen ja pohdiskelen vähän väliä erilaisia sisustuksellisia kysymyksiä. Juurikin siihen unelmissa pyörivään rivarikämppään.
73. Tahtoisin paljon vaaleaa pintaa herkullisilla yksityiskohdilla sekä mustan keittiön. Myös kiiltävä musta lautalattia on haaveissa, mutta sen en usko ainakaan vielä seuravassa asunnossa toteutuvan.
74. En pidä ajatuksesta, että asun isossa betonimöhkäleessä kymmenien mulle täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Oman kerroksen naapurit ovat naamatuttuja kyllä, mutta esimerkiksi meidän alapuolella asuva nuoripari ei ole koskaan vaivautunut avaamaan ovea käydessämme pimpottamassa ovikelloa (ötökkäasioista oli silloin kyse siis).
75. Yläkerrassa asuu herra, jolla on sama sukunimi kuin mulla, ja useampi ihminen on meille tullessaan ajattelematta soittanut alaovella hänen ovisummeriaan. Emme kuitenkaan ole mitään sukua.
76. Toivoisin sukunimeni olevan harvinaisempi. Se voi toteutua kahdella tapaa, joko menemällä naimisiin kullan kanssa tai ottamalla itselleni sukumme alkuperäisen nimen. Ensin mainittu on todennäköisempi vaihtoehto.
77. Etunimeni vasta onkin yleinen, olihan se suosituimpien 80-luvulla kastettujen nimien joukossa. Nuorempana en tykännyt nimestäni, mutta nykyään se sopii mielestäni oikein hyvin mulle.
78. Vanhempani olivat kuulemma päättäneet nimeni jo kun olin vasta pilke silmäkulmassa. Poikien nimiä ei edes harkittu, olivat niin varma että tyttö sieltä tulee.

79. En ole koskaan koskenut kastematoon, muistaakseni ekaluokalla tehdessämme onget ja mennessämme kalastamaan heitin koukun ilman mitään syöttiä veteen. Madothan näyttääkin jo ällön limaisilta!
80. Kuten myös sammakonkutu, jollaista tosin olen ala-asteella pitänyt kädessä. Kerran.
81. Etanat sen sijaan ovat aika söpöjä, vaikka en mä kyllä sellaiseenkaan koskea haluaisi.
82. Inhoan kaikenmoisia ötököitä ja kiljahdan useimmiten kohdatessani hämähäkin sisätiloissa. Kaikista pahimpia örkeistä ovat kuitenkin luteet, sattuneesta syystä. Ihan uskomatonta miten pieni hyönteinen on niin sitkeä ja lisääntyy niin vauhdilla.
83. Myrkytys onneksi näyttää tehonneen eikä lutikoita ole moneen viikkoon näkynyt. Nukutaan silti edelleen patjalla lattialla ja vaatekaapin sisältö on pitkin poikin kämppää, kun vielä pitäisi yksi varmistusmyrkytys tehdä.
84. En enää edes muista millaista on elää, kun voi yöt nukkua sängyssä ja vaatteet valitaan aamuisin kaapista.
84. Telkkariakin katsomme nykyään lattialla istuen, onneksi sieltä harvoin tulee mitään katsomisen arvoista. Pelkään ettei me koskaan ehditä ostaa erästä tyylikästä harmaata ja nahkaista vuodesohvaa, jota olen pariin otteeseen käynyt Vepsäläisellä ihastelemassa.

86. En voi sietää kesäkurpitsaa tai punajuurta, kumpaakin olen maistanut mutten koskaan tykännyt.
87. Lempiruokani jouluna on äitin tekemä perunalaatikko.
88. En ymmärrä miten päivän aikana ehtisi juomaan sen 2 l vettä, jota päivittäin suositellaan muiden nesteiden ohella juomaan. Eihän sitten ehtisi muuta tehdäkään kuin olla vesilasi/-pullo kourassa?
89. Olen hyvin kiintynyt iMaciini, joskaan en näiden puolentoista kuukauden jälkeen vieläkään osaa käyttää tätä sujuvasti.
90. Magic Mouse on ehkä suurin kompastuskiveni, jotenkin sen käyttö vain on niin hankalaa. Hipaisurullaus saa yleensä aikaan sen, että rullailen dokumentteja tai selaimen välilehtiä miten sattuu. Jossain hipaisut toimii erinomaisesti, toisissa ohjelmissa taas ruudulla sinkoilee tavaraa edestakaisin kun vähänkään hiireen koskee.
91. Ainoa ohjelma, jota Windowsista kaipaan on Winamp. Applen oma iTunes ei vaan ole yhtään niin mukava käyttää, ihan harmittaa kun ei Winampia saa muille alustoille.
92. Onneksi mulla on edelleen kannettava, en ihan täysin pääse erakoitumaan Windows-maailmasta. Läppärissä oleva Vista tosin on hanurista, Win7 olisi paljon parempi vaihtoehto.

93. Rakastan lakritsia, voisin mussuttaa sitä vaikka joka päivä. Uusin ihastukseni on Pandan valkosuklaiset omenalakupalat.
94. Ruuan kanssa juon mieluiten rasvatonta maitoa, Valion kiitos.
95. Olen aika tarkka sen suhteen, missä ostamani ruoka on valmistettu. Suosin lähes poikkeuksetta kotimaista, kun se on mahdollista.
96. Tarkastan joka kuukauden tiliotteesta kaikki pankkikortilla maksettujen ostosten kuitit.
97. Tykkään myös papereiden mapittamisesta ja aakkostamisesta sekä käytän Excel-taulukoita kaikkeen mahdolliseen tilastointiin.
98. Inhoan pölyä ja epäjärjestystä, minkä takia siivoankin kotona vähintään kerran viikossa.
99. En todellakaan ole saanut siisteysintoilijan geenejä perimässäni, sillä muut meidän perheessä ovat enemmän tai vähemmän sotkevia tapauksia.
100. Rakastan perheeni jäseniä ja perhe on mulle tärkeintä maailmassa. Kultsi on alusta saakka tullut hyvin toimeen perheeni kanssa ja lukeutuu nykyään jo vakiokalustoon.

Näyttää siltä, että ihan pian lehdet puhkeavat esiin! Kevät on aina yhtä ihana vuodenaika. ♥

Sally Shapiro – Disco Romance [2007]

Viikonloppu on jälleen vierähtänyt maaseudun rauhassa, mun kotikotona siis. Ei me muuten varmaan siellä joka ikinen viikonloppu ravattaisi, mutta arkiöiden patjalla nukkumisen jälkeen on niin mahtava päästä edes yhdeksi tai kahdeksi yöksi sänkyyn nukkumaan. Ei, ötökkäongelma ei edelleenkään ole ratkennut – itse asiassa nyt örkkejä on ruvennut mönkimään jostain raosta esiin vähän väliä. Naapureiden ovilla ollaan käyty eikä kukaan ainakaan tunnustanut kärsineensä samanlaisesta ongelmasta, ilmeisesti siis ovat pelkästään meidän vaivana. Ensi viikolla täytyy varmaan roudata nykyiset patjat ja peitot tuhottavaksi sekä irrottaa lattialistat ja pistorasiat – ja myrkyttää makuuhuone läpikotaisin. Nämä kuukaudet ovat kyllä olleet tuskaisia, tekisi vain mieli polttaa kaikki tavarat ja muuttaa pois. En tahdo edes arvailla, miten pitkään epäluuloisuus jatkuu örkkien lopulta kadottua…

Tänään kävin aamulla pihalla kuvailemassa, taivas oli harmaa mutta ihan mukavaa oli pomppia lumihangessa kameran kanssa. Mitään ihmeellistä kuvasaalista en saanut, vaikka räpsin kymmeniä ruutuja, mutta sellaista se toisinaan on. Odotan jo malttamattomana uuden kameran hankintaa, kun töitä vaan nyt olisi tarpeeksi että pystyisi tekemään tämän vähän suuremman hankinnan. Nikonin D90 vaikuttaa tällä hetkellä lupaavimmalta ehdokkaalta, mutta katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan.

Kohta voisin ruveta tekemään lähtöä kotia kohti, auto tosin täytyy laittaa hetkeksi lämppäriin ennen. Iskä teki fetasalaattia, joten sen kimppuun seuraavaksi – nam! Namia oli myös eilen kaupasta ostamamme sydänmunkit, vaikka marsipaanisydän ei ihan ollut mun makuun. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä pulla, ja suhteellisen suloinen myös ulkoisesti:

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Yhtä upeitahan ne ystävät tosin ovat vuoden jokaisena päivänä, joten muistetaan kertoa se useamminkin kuin kerran vuodessa tänä tiettynä päivänä.

Alkaa pikku hiljaa pinna todella olla katkeamispisteessä, mitä tulee meidän “ihanaan” ötökkäongelmaamme. Lude-esiintymä löytyi tosiaan jo joulukuun alussa ja asiasta informoitiin saman tien sekä huoltomiestä että isännöitsijää, mutta mitään ei ole vieläkään tapahtunut. Vuodenvaihteen jälkeen isännöitsijä käänsi yhtäkkiä kelkkansa ja totesi ongelman olevan yksin meidän: koska kukaan muu ei ole vastaavaa valittanut, muilla ongelmaa ei siis ole.

Mä en halua pysyä hiljaa tästä asiasta, mieluummin jaan kokemukseni – ehkä siitä saattaa olla apua jollekin. Valitettavasti osa ihmisistä (erityisesti iäkkäämpi väestö) mieltää lutikat jotenkin häpeälliseksi aiheeksi, joka kielii epäsiististä huushollista. Näinhän asia ei kuitenkaan ole, kuten aiemminkin totesin, vaan luteiden pesiytyminen asuntoon on enimmäkseen ehkä huonosta tuurista kiinni. Ei olisi mikään ongelma mennä rinkuttamaan naapurin ovikelloa ja kysyä suoraan onko ötököitä siellä, jos kysymykseen saisi todenmukaisen vastauksen. Olen yrittänyt miettiä keinoja, joilla ihmiset saisi ymmärtämään minkä tason ongelmasta oikeasti on kyse ja miten tärkeää kaikkien olisi olla rehellisiä asian suhteen.

Ollaan nyt oltu yhteydessä huoltomiehen ja isännöitsijän lisäksi taloyhtiön hallitukseen, kaupungin terveystarkastajaan sekä yhteen myrkytysfirmaan. Kaikki ovat sitä mieltä, että luteista tulisi päästä eroon, mutta ketään ei kiinnosta tehdä asian eteen mitään. Myrkytysfirman varmasti saisi hoitamaan ongelman sen omilla keinoilla, mutta valitettavasti meillä ei tässä kohtaa ole muutamaa satalappusta lyödä tiskiin vastineeksi kemiallisesta avusta. Ja mitä sitten jos örkit tulevatkin jostain toisesta asunnosta? Muutama kuukausi kalliin myrkytysrumban jälkeen luteet tulisivat todennäköisesti takaisin. Ymmärrän kyllä, että rahastahan tässä on kyse – niin kuin aina kaikessa on. Ihmettelen kuitenkin sitä, ettei kukaan tahdo selvittää onko ylimääräisiä kämppiksiä muissakin asunnoissa – kai se vaan on helpompi syyttää meitä, kun olemme kerran asian tuoneet esiin.

Tällä hetkellä en toivo mitään muuta yhtä paljon kuin sitä, että joskus vielä pystyisi elämään normaalia elämää. Sitä, että kotona olisi lattialla olevan patjan sijasta kunnon sänky, jossa nukkua. Sitä, ettei heräilisi öisin ja kuvittelisi näkevänsä luteita kipittämässä seinillä. Sitä, että kotiin tuleminen ja kotona oleminen olisi ihanaa.

Mua on jo jonkin aikaa vaivannut pieni sisustusahdistus, joka sattuneesta syystä on nyt päässyt paisumaan kohtalaisen suureksi. Ja pakko myöntää, ettei lyhyt tilausjakso Divaania ole helpottanut tuskaani lainkaan – päinvastoin. Tähän saakka olen ollut pienituloinen ja usein muuttava opiskelija, joten sisustus on ollut sen mukaista. Olen suosinut kotoa ja sukulaisten nurkista löytyneitä huonekaluja, jotka sitten eivät tietystikään ole aina ihan täysin mätsänneet keskenään. Nyt siirryttyäni vihdoinkin pois opiskelija- ja varusmieskategorioista olen alkanut katsella huonekalujani uusin silmin. Jotain vaikutusta saattaa myös olla avopuolisollani, jonka mielestä sisustus tulisi olla mahdollisimman simppeliä…

Mä olen aina ollut hamsteri, se ominaisuus on varmistettu geeniperimässäni. Kuitenkin mitä enemmän ikää on kertynyt ja mitä useamman kerran olen muuttanut, hamsterimaisuus on alkanut hellittää enkä enää tuo kotiin jokaista ihanaa koriste-esinettä tai vastaavaa. Nykyään harkitsen kaikki sisustushankinnat huolella, toisinaan vähän liiankin – nimimerkillä käynyt Ikeassa katsomassa Expedit-hyllykön säilytyslaatikkovaihtoehtoja ainakin kolmesti… Itse hyllykköähän himoitsin vuosia ennen kuin tänä syksynä hankin vihdoin omani.

Viime aikoina olen ihastunut syvästi vaaleasävyiseen sisustukseen, jopa ennen kammoksumani valkeavoittoinen sisustus näyttää nykyään houkuttelevalta. Niinalla on aivan ihana vaalea huone, josta myös m!nt cornerissa taannoin inspiroiduttiin. Ja voi vain arvata minkälaisia huokauksia täällä päästeltiin, kun eräänä päivänä eksyin Char & the city -blogiin! Alussa mainitun Divaanin sisustusjutut kruunaavat huokailun, vaikka toki tiedostan että meillä tuskin on koskaan varaa tuhannen euron ruokapöydän tuoleihin.

Ötökkäongelma on saanut sisustusahdistukseni siihen pisteeseen, että kohta on pakko ruveta tekemään jotain – kun vain tietäisi mitä. Nykyinen tietokonepöytäni ainakin saa mennä vaihtoon, vuosikymmeniä sitten pappan tekemä pöytä lienee jo palvellut aikansa. Eikä se sitä paitsi meinaa enää pysyä kasassa, vaan säännöllisesti pitää kiristää ruuveja ja välillä lisätäkin niitä. Kodin Ykkösessä olen pariin otteeseen käynyt pohdiskelemassa ruskeasävyisen työpöydän ääressä, se sopisi kyllä sekä kooltaan että väriltään nykyiseen olohuoneeseemme. Myös Ikean Vika houkuttelee, sarjasta voisi koota mieluisensa pöydän helposti ja edullisesti. Toisaalta värivaihtoehdot musta ja valkoinen ovat ehkä kummatkin vähän huonoja tänne ruskeiden huonekalujen keskelle.

Uusi sänky ajaa kyllä kaikkien hankintojen edelle, viikko patjamajoitusta lattialla vanhan sängyn jouduttua lutikoiden uhriksi on ollut tarpeeksi ja olisin jo erittäin halukas hankkimaan paremman nukkumapaikan. Toisaalta tietysti pelottaa tuoda tänne mitään uutta sänkyä, ettei vaan öttiäiset tule takaisin ja valtaa seuraavaakin petiä. Kullalla tosin on jo ties mitä viritelmiä suunnitelmissa, jottei näin kävisi – tulevaisuudessa nukutaan varmaan sähkökentän tai vastaavan keskellä. ;) Joka tapauksessa seuraava sänky tulee todennäköisesti siskolta, joka vuoden vaihteeseen mennessä lyö hynttyyt yhteen poikkiksensa kanssa ja yksi sopivan leveä (tai kapea, 120 cm) runkopatja jää yli. Samasta osoitteesta pitäisi tänne tulla myös mustavalkoraidallinen sohva, joka muuntuu kätevästi varavuoteeksi. Nykyinen sohvamme on kullan kotikotoa varastosta napattu suhteellisen kulahtanut keltainen yksilö, joka ei mun mielestä oikein sovi tänne mitenkään päin.

Uusi kokovartalopeilikin pitäisi hankkia joskus tulevaisuudessa. Haaveilen kultakehyksisestä krumeluurista, mutta sellainen taitaisi sopia meille kuin neliön muotoinen palikka pyöreään aukkoon. Nykyinen peili on viety kotikotoa siskon vanhasta huoneesta, pikkasen siihen on jotain meikkiä tai muuta jämähtänyt, mutta kyllä siitä läpi näkee.

Ehdotuksia? Ideoita? Kommenttiboksissa on sana vapaa.

Random joululaulut shufflella