{ Vanha blogi } Eilisestä on ikuisuus

Pitkältä tuntuneen viikon jälkeen jälleen vapaalla ja poikkeuksellisesti Tampereella kyläilemässä. Tänään ollaan ihan vain otettu rennosti, huomenna tiedossa ainakin tupareita ja varmasti paljon muutakin. Siviilissä olo tuntuu kyllä aina yhtä mahtavalta.

Piti alunperin laittaa tähän ihan toinen kuva, mutta näköjään olinkin unohtanut siirtää sen palvelimelle viime lomilla. Noh, ehkä toinen kerta sitten. Ylläoleva setti joka tapauksessa parin viikon takaiselta Pyhärannan Reilassa pidetyltä ampumaleiriltä, jonka aikana päästiin ampumaan mm. ilmatorjuntakonekiväärillä. Bongaa kuvasta se yksi ihana. :)

Pariisin Kevät – Meteoriitti [2008]

Taas on viikonloppu kadonnut lähes jäljettömiin, kasarmin ulkopuolella aika kulkee aina ihan hurjaa vauhtia. Perjantaina päästiin vapauteen parin viikon kiinniolon jälkeen, kyllä oli hymy korvissa bussin saapuessa Turkuun. Seitsemän viikon AUK1 on vihdoin taaksejäänyttä elämää ja edessä on AUK2, joka onneksi sisältää paljon enemmän viikonloppuvapaita. AUK1 gineksineen oli tietyllä tavalla hemmetin rankka, joten loppumetreillä oli kiva kokea yllätys: ylennys korpraaliksi. Kieltämättä lämmitti mieltä, sillä en ollut uskonut mulle korpin nappuloita tipahtavan.

Tämä viikonloppu oli erittäin odotettu syystäkin, nimittäin perjantaina Viikate heitti keikan Klubilla. Olin liikenteessä siskon kanssa, melkein heti narikan jälkeen bongattiin Kaarle Viikate ja nappasin yhteiskuvan siskosta Kaarlen kanssa. Viikate soitti paljon vanhoja biisejä, joita en niin hyvin tunne (tähän pitää saada muutos), mutta ilokseni setin loppupuolella ilmoille kajahti Tie ja Pohjoista viljaa – peräkkäin vieläpä. Lähdettiin aika pian keikan jälkeen Hesen kautta kotiin, sitä ennen kuitenkin ehdin lunastaa itselleni muutamaa kolikkoa vastaan hienon Viikate-logolla varustetun kassin:

Lauantaina käytiin siskon kanssa pyörimässä kaupungilla, tuntui ihan kummalliselta kierrellä kaupoissa ja olla ns. normaalisti. :) Ei mulla pahemmin ole tarvetta mitään ostella mitä en intissä tarvitse, mutta eilen silmiin osui niin hyvännäköinen Piecesin musta laukku (jollaista olen etsinyt pitemmän aikaa jo), että mukaanhan se oli otettava. Hintaa veskalla oli 19,90 €, kuvaa mulla ei ole näyttää eikä se taida eilisillan asussakaan kovin hyvin näkyä. Joskus toiste ehkä. Päivän ruokailu hoidettiin Arnoldsilla, mexicana-bagel oli juuri sopivan tulinen ja banaanikinuskimuffinssi täydellinen jälkiruoka. Naminam.

Illalla olin – taas vaihteeksi – liikenteessä inttikavereiden pöhkössä seurassa. Alkuilta meni 20-vuotissynttäreillä ja sieltä oli tarkoitus suunnata baariin. Osa sinne kai selvisikin, mutta itse päädyin kotiin keskustelemaan henkeviä yhden ihanan kanssa. Illan pari viinilasillista sekä kipeä polvi saivat kodin tuntumaan mukavammalta vaihtoehdolta kuin baarissa hilluminen eikä seurassakaan ollut valittamista. Näköjään kivoja asioita todella tapahtuu silloin kun niitä vähiten odottaa tapahtuvan.

Käsittämättömintä on se, että nyt jo tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina. Ihanan hullu olotila. Taidan olla aika ihastunut ja onnellinen tällä hetkellä. ♥

Amanda Jenssen – Killing My Darlings [2008]

Päättyi se kolmen viikon kinkku lopulta, vaikka tuntuikin pieneltä ikuisuudelta. Lomille nappasin intistä mukaani flunssan, muutama viime päivä on mennyt niistäessä ja yskiessä. Nenän tukkoisuus sentään on helpottanut, mutta yskä tuntuu vain pahenevan. Yskittää muttei tahtoisi yskiä, kun se sattuu niin vietävästi. Jos tämä tällaisena jatkuu, on kai pakko taas vierailla veksissä. Uagh.

Jonkun kerran ampumaradalla taukoilemassa.

Jalka sen sijaan on parantunut oikeastaan kokonaan, enää ei tunnu kipua edes marssiessa. Jättebra, nimittäin maastojuoksu tuli suoritettua ja rästiin jäänyt suunnistuskin meni läpi helposti. Viime viikolla tosiaan leireiltiin maanantaista torstaihin, leirin opetuksellisena päätavoitteena VIPAn (= viestipasi) ja sen viestilaitteiden kanssa toimiminen (…ja insinööri tykkää!). Vartiotakin pidettiin, vaikkei meille jaettu ainuttakaan patruunaa koko leirin aikana. Leiri oli siitä erilainen, että ennen kasarmilta lähtöä kuitattiin itsellemme trangiat ja pari pussia tst-muonaa, eli huolehdittiin itse omasta ruuan saannista. Alla olevassa kuvassa kypsyy pestopasta, joka oli yllättävän hyvää.

Tämä viikonloppu on ollut jotenkin todella sekava, monestakin syystä. Sen tarkemmin en nyt ala mitään eritellä, mutta ajateltavaa on riittänyt. Eilen inttikaverit houkuttelivat SuFoon (= sunnuntaina Forteen) ja tarkoitus oli käydä ihan vaan parilla, kun mulla oli flunssan ansiosta äänikin kadoksissa. Paria enempää en juonut, mutta kotiintulo venähti aamuneljään… Hups. Noh, kerrankos – tai toisenkin – sitä.

Kaksi viikkoa kiinnioloa takana, yksi vielä edessä. Nyt on menossa muutaman tunnin vapaa-aika, huomenna vapaata pitäisi olla mahtavat neljä tuntia. Sisko ja kai porukatkin ovat tulossa moikkaamaan mua, kiva nähdä niitä pitkästä aikaa. Täällä on ihan hullua se, että läheisiä ihmisiä näkee niin vähän… Omaa perhettä tietysti about joka lomilla, mutta esim. kavereita loppujen lopuksi todella harvoin. Tulevilla lomilla on kyllä pakko joku kerta käydä Tampereella Akkikin luona, ja kotipuoleen mennessä Sansu olisi ehdottomasti nähtävä. Odottakaas vaan, tytöt, kyllä mä joskus täältä vielä vapaudun ja tulen tervehtimään! :)

Viime viikolla oltiin koko alkuviikko leirillä, maanantaiaamun ja torstai-illan välillä nukuin yhteensä ehkä kuusi tuntia – loppuviikon yritinkin sitten tasata univajetta edes vähäsen. Viikonlopun olin vapautuksessa, sillä leiriltä takaisin kasarmille marssiessa (kenttävarustus + ryhmän telttakamat, viimeinen pätkä pikamarssia) jalka alkoi sattua sen verran, että jokainen askel teki kipeää. Tämän viikon alkupuolen sinnittelin KP:nä (= kykenee palvelukseen), mutta torstaina tipahti taas pari päivää lisää VMTL:ää jalan takia. Mikäli kipu jatkuu vielä viikon verran, jalka kai kuvataan, vaikkei siinä todennäköisesti mitään murtumaa olekaan (jalan painelu ei satu). Huomenna olen taas normaalisti mukana, tiedossa mm. maastojuoksukilpailu, ja maanantaina lähdetään muutamaksi päiväksi leireilemään. Saa nähdä miten jalka kestää, toivotaan parasta.

Viikon päästä lauantaina pitäisi päästä lomille, ellei mulle tule enempää mitään rästittävää. Viime viikon vapautuspäivistä jäi suunnistus rästiin, joten se olisi saatava suoritettua ennen seuraavaa viikonloppua. Kyllä täällä nyt on sen verran oltu putkeen, että olisi ehkä maailman parasta päästä hetkeksi siviiliin!

Haloo Helsinki! – Haloo Helsinki! [2008]

Huh huh, olipahan taas lauantai-ilta! Iltapäivällä ajelin Turkuun ja matkalla nappasin kyytiin tupakaverin, joka tuli viettämään lauantaita kaupunkiin. Aloiteltiin rauhassa mun luona, muutamat kaljat ynnä muut maistuivat janoisille au-oppilaille ja yhdentoista maissa suunnattiin askeleet kohti Klubia. Seuraan liittyi läjä muitakin inttituttuja ja sillä porukalla heiluttiin tunnin verran Asan keikalla. Alun perin tarkoituksena oli kai vaihtaa baaria keikan jälkeen, mutta lopulta vietettiin Klubilla valomerkkiin saakka.

Pelkästään tämän edellä mainitun tupakaverin piti tulla yöksi mun luokse, mutta ilta päättyi siihen, että mun olohuone oli täynnä yövieraita – hyvä kun yösijoja löytyi tarpeeksi. :) Nukkumaan päästiin joskus viiden jälkeen aamuyöstä, ja tänään päivällä täältä lähti aika väsynyttä sakkia. Itse nukuin ehkä kolme tuntia ja rapiat, kun en osannut yhdeksän jälkeen enää nukkua. Täytyy ehkä ottaa päiväunet, kun ensi yönä unet jäävät kuitenkin vähäisiksi.

Ensimmäistä kertaa ottaa aika tavalla päähän se, että on pakko lähteä illalla takaisin Säkylään. Huomenna alkava leiri hajottaa jo valmiiksi eikä tuleva kolmen viikon kiinniolo tunnu yhtään sen paremmalta. On jotenkin niin ikävä kaikkea: normaalia elämää, perhettä, ystäviä, omaa rauhaa… Menneisyyttäkin ehkä vähän. Syksy on tuonut mieleen taas muistoja vuoden takaa; footbagin potkimiset syksyn värjäämien lehtien seassa, viimeiset ajelut prätkällä ennen talvikautta, pimenevät syysillat yhteisen kodin lämmössä. Silloin mun koko elämä oli täysin erilaista.