{ Arkisto } Tammikuu 2011

Taas alkaa olla yksi viikonloppu takanapäin, hujahtavat kyllä ohi aina sellaisella vauhdilla että huh huh. Lauantain vastaisen yön olin pitkästä aikaa töissä enkä malttanut koko lauantaita käyttää nukkumiseen, mikä “kostautui” viime yönä ja vetelin onnellisena unta palloon kevyet kaksitoista tuntia. Hullua kyllä, tälläkin hetkellä mua ihan oikeasti väsyttää. No, jospa tänään pääsisi ajoissa untenmaille ja saisi päivärytmiä edes vähän paremmaksi.

Eilen ajeltiin alkuillasta kullan kanssa kotikotiin maalle. Aurinko paistoi pitkästä aikaa, mutta lisäksi oli ihan mieletön sumu! Kasitiellä ajellessakin välillä tuntui kuin olisi ollut jossain toisessa ulottuvuudessa, kun ympärille ei nähnyt mihinkään suuntaan pariakymmentä metriä edemmäs. Jännä fiilis, sanoisinko. On kyllä aika ikävä aurinkoisia päiviä, jotenkin tänä vuonna tammikuu on ollut päivä toisensa jälkeen täynnä harmautta. Ehkä helmikuussa helpottaa jo?

Maalla ohjelmaani (kulta ei suostunut lähtemään mukaan…) kuului mm. hiihtämistä, sinivalkoiset Peltoset sain 11-vuotiaana ja hyvin palvelevat edelleen satunnaisilla hiihtolenkeillä lähipeltojen ympäri. Ehdin eilen vielä sivakoida parinkymmenen minuutin lenkin ennen kuin pimeä laskeutui, ja samalla sain testattua yhden tämän talven alennusmyyntien parhaista ostoksista, Boy-cotin mustaturkoosin toppapuvun.

Aivan loisto-ostos kyllä, ei voi muuta sanoa! Puku tuntuu kevyeltä mutta on todella lämmin, taskuja tarpeeksi (ja saa kunnolla kiinni), takissa korkea kaulus + huppu, housujen lahkeissa lumilukot – ja mikä parasta, hinta ei saanut pyörtymään kuten tuollaisten kunnon talvivaatteiden kohdalla yleensä (esim. Haltin kiva mintunvihreä takki oli 349e alennuksessa).

Illalla saunottiin, syötiin ja makoiltiin sohvalla. Miska änki hellyydenkipeänä syliin saman tien kun takapuoli kosketti sohvaa ja olisi tahtonut viettää siinä koko illan. Mennessämme nukkumaan oravanhäntä keikkui määrätietoisesti kohti sänkyä ja yöseura oli taattu. Muuten tuon karvapallon kanssa uinumisessa ei ole ongelmaa, mutta kun aamuyöstä on pakko aina tulla tunkemaan nenää jommankumman naamaan…

Neitikin oli paikalla, kuinkas muuten. Illan ja yön Dharma nukkui ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta tänään piti saada seuraa. Dharma innostui kullan heiluttamasta laserista, jonka pistemäisen valon perässä kissa juoksi vartin verran ihan into piukassa. Leikin loputtua ihmetys oli suuri, ei vissiin neiti oikein hiffannut mihinkä se piste yhtäkkiä vain katosi – seurasi pari surkeaa maukaisua ja nurkkien koluamista josko “leikkikaveri” olisi vielä jostain löytynyt.

Serj Tankian – Elect The Dead [2007]

Heitetäänpä vihdoin myös ne Helsingin ostokset kehiin. En etsinnöistä huolimatta onnistunut löytämään Tukholmasta kaikin puolin sopivaa mustaa nahkavyötä, joten se mielessä tahdoin ylipäätään lähteä sunnuntaina vielä käymään kaupungilla. Vaatimukset: musta, ei liian leveä tai kapea, nahkaa, kiva solki, max. 20e.

Ensimmäinen etappi oli H&M:n miestenpuoli – eikä sen pidemmälle tarvinnut sitten edes mennä. 85 cm pituus oli miesten vöissä hyvin edustettuna, onneksi en ole tämän pienempi tuosta keskivartalosta. ;) Valinnanvaraa oli useamman mallin verran, mutta lopulta pisimmän korren vei kuvassa näkyvä vyö. Tuon (kierrätetty!) nahka oli joihinkin muihin vöihin nähden pehmeää ja toivottavasti pehmenee vielä käytössä. Myös solki miellytti yksinkertaisuudellaan ja värillään, kirkas hopea ei ole yhtään noin kiva.

Ja se hinta? Se oli hyvinkin edullinen 9,90e. Hassua kyllä, kotona huomasin yhteneväisyyden miehelle muistaakseni toissajouluna ostamaani vyöhön – taitaa itse asiassa olla täsmälleen sama vyö. Hyvin on päivittäisessä käytössä kestänyt eli hinta/laatu-suhde näyttäisi olevan enemmän kuin kohdallaan. Ei ihme, että vyö näytti niin tutulta…

Toinen ostos sunnuntaina lähti mukaan Selectedista, jossa pyörähdettiin vilkaisemassa alerekit. Viime syksynä jäi vähän harmittamaan, kun sisko löysi ihan loistavat mustat vetoketjupillit Vilalta. Olen kyllä lainannut niitä, mutta eivät vaan pirulaiset suostu pysymään kunnolla ylhäällä… Melkein siis hihkaisin, kun huomasin Selectedin aletangolla saman tyyppiset pökät hintaan 15e. Ihan yhtä joustavat nuo eivät ole kuin Vilan versioot, sillä reisissä on kuviosaumoja ja ne tekevät housut tiukemmiksi. Vetoketjua on takataskuissa sekä lahkeissa, edestä housut ovat perusmustat useilla saumoilla “koristeltuna”.

Takastulomatkalla ostin laivalta muuten viimeinkin sen himoitsemani hajuveden, joka oli siis Sarah Jessica Parkerin SJP NYC. Eikä pitäisi heti loppua kesken, sillä tuo on kerrankin mukavan 60 ml kokoinen puteli! Olen nyt jo aivan rakastunut tuoksuun eikä tekisi tällä hetkellä mieli käyttää mitään muita tuoksuja.

Kun nyt vauhtiin pääsin, niin esittelen saman tien vuodenvaihteen jälkeen tekemäni tilauksen Feel Uniqueen. Tällä kertaa toimitus kesti huomattavasti kauemmin kuin aiemmilla kerroilla, mutta oletettavasti Brittilän lumitilanteella on asian kanssa jotain tekemistä. Ei mulla kyllä niin hätä näiden kanssa ollut, että parin viikon toimitusaika olisi sen kummemmin haitannut.

FU:n alesta nappasin pian ajankohtaiseen hoitoainetarpeeseen Fudge Daily Mint Conditionerin, en ole kyseistä merkkiä ennen testannut mutta kuullut siitä paljon positiivista. Tulevaisuus näyttää, mitä oma kuontaloni tykkää. Syksyllä(?) FU:lle myyntiin tullut Korres houkutteli niin paljon, että lykkäsin sitä tilaukseen kaksin kappalein. Meillä on kummankin päänahka viime aikoina hieman oikutellut, joten päätin testata auttaisiko Laurel & Echinacea Shampoo asiaan. Ainakin sen luvataan hoitavan kuivaa päänahkaa.

Luumufani klikkasi mukaan Korresilta vielä Plum Lip Butterin, joka ymmärtääkseni antaa huulille myös hieman kiiltoa. Tuote ei mielestäni tuoksu luumulta eikä oikeastaan yhtään miltään, väri kylläkin on houkuttelevan viininpunainen. Saa nähdä millainen se käytössä on, toivotaan parasta.

Viimeisen puolenvuoden aikana olen ajautunut pienoiseen huulirasvakriisiin, kun mikään ei tunnu toimivan toivotulla tavalla. Body Shopilta mulla on niin lip butter kuin perus lip balm, mutta ne eivät ole aivan sellaisia kuin näin talviaikaan tarvitsisin. Jos ei muu auta niin täytynee palata takaisin vuosien luottotuotteeseeni, turkoosikorkkiseen Miramen Medilip-huulirasvaan – jonka tosin ilmeisesti Blistex on ostanut itselleen…

Amanda Jenssen – Killing My Darlings [2008]

Hälsningar från Stockholm! Perjantaina päivällä tosiaan köröttelin bussilla Helsinkiin, ja viideltä irtosi Silja Serenade laiturista K-serkku ja minä mukanaan. Ekana iltana ei ihmeempiä tehty, vähän käytiin tutkailemassa TaxFreen sekä pikkuputiikkien tarjontaa ja ostettiin jotain pientä evästä ym. plus syötiin iltapalaksi salaatit. Mihinkään humppabaariin ei jaksettu lähteä vaan mentiin sen sijaan nukkumaan, jotta jaksettaisiin seuraavana päivänä kekkaloida pitkin Tukholmaa.

Kierreltiin pääasiassa ydinkeskustan liikkeitä, oli meillä 24h-kortit tunnelbanaan mutta aika loppui yksinkertaisesti kesken (vajaa kuusi tuntia on yllättävän lyhyt aika!). Aloitettiin Sergelgångenista, sieltä Gallerianiin ja edelleen kadun toiselle puolelle, kävinpä mäkin ekaa kertaa NK:ssa. Kolmen maissa hypättiin taas tunnelbanaan ja löydettiin tiemme Hard Rock Cafen eteen – oli muuten sekin jotain täysin uutta mulle eli ensimmäinen visiittini Hard Rock Cafessa.

Päätettiin jäädä sinne nauttimaan myöhäinen lounas: listaa ei tarvinnut kovin kauaa pähkäillä, sillä kumpaakin meistä houkutti California Chicken Club Sandwich. Annos oli sinänsä arvokas (170kr = n. 20e) mutta myös kooltaan jättimäinen, ja olipa kyllä aivan mielettömän herkullistakin. Rapeiden leipien välissä oli grillattua kanaa, pekonia, tuoreita avokadoviipaleita, tomaattia, salaattia sekä sitruunamajoneesia, lisäksi lautasella oli juuri sopivan rapsakoita tikkuperunoita.

Kameraa en montaa kertaa kassista kaivanut, mitäpä sitä jossain kaupassa olisi kuvannutkaan. Tukholmasta ostoskasseihin päätyneet asiat tallensin muistikortille jo laivassa, heitetään ne saman tien tähän höpinöiden perään.

Weekdaysta ostin itselleni Cheap Mondayn harmaat farkut, joissa on hauskat tekonahkaiset yksityiskohdat taskuissa ja vyölenkeissä, ja kullalle toin tuliaisiksi saman merkin tummanharmaan t-paidan vaalealla printillä. Kumpikin oli alennuksessa ja lähti mukaan puoleen hintaan, yhteensä maksoivat alle 300 kruunua.

Lindexin alerekiltä löysin vaivaisella 75 kruunulla tummanharmaan taskullisen neuletakin, ei aivan täydellinen mutta ajaa asiansa kunnes joskus löydän sen The Neuletakin. Tuossa neuleessa on jopa hippasen villaa ja angoraa! Sydänsukkiksia olin katsellut jo Suomessa ja nyt niiden tullessa vastaan 30 kruunun hintalapulla en voinut vastustaa, H&M Dividedia ovat siis.

Olen viime aikoina vältellyt Gina Tricotin trikoohelvettiä viimeiseen saakka, lähinnä koska Turussa ainakin soi aina musiikki liian kovalla ja tavaraa on liikaa – eivätkä ne kertakäyttörättejä hullunkiilto silmissään hamstraavat nuoret neidit ainakaan paranna asiaa. Tukholmassa poikkesin Cubuksesta viereisen GT:n alakertaan lauantaiaamun hiljaisuuden houkuttelemana, lisäkseni siellä oli ehkä kaksi ihmistä plus kaikki vaaterekit olivat vielä hyvinkin siistejä. Yhden hankinnan tein, tuollaisen harmaan vähän korkeavyötäröisen satiinihameen. Olin valmis maksamaan hintalapun mukaisen vajaa 100 kr, mutta yllätyksekseni kassalla hinnaksi tulikin vain 49 kr.

Että sellaisia. Mitään turhuuksia en ostanut, hetken houkutukset jätin suosiolla kauppaan. Loput kruunut käytin laivalla tuliaisiin, ja tänään pyörähdettiin nopeasti vielä Helsingissä parissa kaupassa ennen kuin lähdin kotimatkalle. Pari aivan loistavaa juttua löytyi, katsotaan josko kirjoittelen niistä vielä toiste enemmän kuvien kera. Nyt on pakko kaatua sänkyyn ennen kuin nukahdan pää näppiksellä…

Lukaisin muutama päivä sitten loppuun Ron McLartyn teoksen Polkupyörällä ajamisen taito, jonka satuin löytämään joulun alla kotipaikkakuntani kirjastosta. Kyseinen kirja on tullut vastaan muuallakin kuin tuossa linkkaamassani blogikirjoituksessa, joten siitäkin syystä oli mielenkiintoista saada opus luettavaksi. Ja olipa kansikuvakin jopa silmääni miellyttävä.

Alku oli ehkä hieman tahmeaa, mutta sitten kun tarinaan pääsi sisään ei lukemista olisi malttanut lopettaa lainkaan. Oli muuten mulla nyt jo toinen kirja putkeen, jossa hypitään hyvin selkeästi nykyhetken ja menneisyyden välillä. Alkuun olin jotenkin ihan ulalla henkilöistä ja tapahtumista, mutta kirjan edetessä mielessä pyörineet kysymykset onneksi alkoivat saada vastauksia.

Päähenkilö Smithy oli toisaalta sympaattinen kaveri, mutta toisaalta ärsyttävän aikaansaamaton alistuja – tai siis oli ainakin ennen ollut. Sellainen syrjäänvetäytyvä nahjus, joka kohauttelee kaikelle välinpitämättömästi olkiaan eikä tee vapaa-ajallaan muuta kuin löhöä, kännää ja mässytä. Vaikka siitähän tarina juuri kertoi, miten Smithyn elämä sai yhtäkkiä täysin uuden käänteen – ja hyvä niin. Se on itsestä kiinni onko kerran nahjus aina nahjus.

Se on kyllä pakko myöntää, että kirjan luettuani aloin haaveilla keväästä ja polkupyöräilystä… Sain viime syksynä uuden (= tädin vanhan) fillarin niin myöhään, etten ehtinyt kovin montaa lenkkiä tehdä ja nyt talvella en ilman nastarenkaita viitsi edes kokeilla. Sitä odotellessa.

* * * * * * * * *

Edelliset kirjat on jo palautettu kirjastoon ja uusia lainattu tilalle, seuraavaksi menenkin valitsemaan yhden niistä ja pakkaan sen mukaan viikonlopun pikavisiitille länsinaapuriin. Huomenna lähdetään K-serkun kanssa alkuillasta seilaamaan, lauantaipäivä vietetään Tukholman aletarjontaa tutkaillen ja sunnuntaina tullaan takaisin. Eipä siis muuta kuin viikonloppuja & adjö!

Kat DeLuna – 9 Lives [2007]

Posti-Pate toi mulle tänään paketin.

Satuinpa tuossa joulun jälkimainingeissa klikkaamaan itseni Kottaraisen luota brittiläisen AllSaintsin sivuille, ja niillä oli nettikaupassa suunnilleen kaikki tuotteet alessa. Olen monesti ihastellut kyseisen puljun juttuja, mutta mitään en ole kotiin saakka hommannut – ennen kuin nyt. Olin tilannut vähän jotain pientä, mutta sain Posti-Patelta käteeni jättimäisen laatikon.

Hieman oli wtf?!-fiilis siinä kohtaa ja paketin avattuani samoin. Kovin olivat isoon laatikkoon laittaneet pikkuruisen paketin, vertailukohtana mun varpaat (kudotut tollukat toimii talvella lämpimässä kerrostalokämpässäkin ♥) kuvan alareunassa. Eikä laatikossa tosiaan ollut edes mitään fyllinkiä, vaan tuo kuvioitu pikkupaketti heilui laidasta laitaan boksia käännellessä. Tyylikkäitä olivat toki kumpikin, pakettikäärö ja päällilaatikko. Mitähän tuossa isossa voisi jatkossa säilyttää? Oli aika jämäkkää pahviakin vielä.

Tällaista paketista sitten kuoriutui. Kermanvärinen vaarinpaita vinolla nappirivillä on ihanan pehmeää puuvillaa, hihoista tiukahko mutta toivon mukaan löystyy hieman käytössä. Miesten tummansininen pipo on merinovillaa, lämmittää muttei kuitenkaan kutita yhtään. Yritin ottaa piposta kuvaa päässä, mutta meikitön aamunaama ei suostunut yhteistyöhön ja niin jäi kuva julkaisematta. Toisella kertaa sitten.

Joseph Arthur – Redemption’s Son [2002]