AvainsanaVierailla mailla

Tähän on väliin ehtinyt jo postaus poikineen sitten viime matkapostauksen, mutta rykäistään nyt vielä loput jutut liittyen syksyn Lapin reissuumme. Lokakuun ensimmäisenä päivänä lähdimme liikkeelle heti aamusta, sillä suuntana oli E8-tie käsivarren kautta Jäämeren rannalle Norjaan. Ylläkseltähän ei tuonne Norjan rajalle ole kuin vajaa 300 kilometriä – pohjoisen mittakaavan mukaan siis melkein naapurissa. E8 mutkittelee pääasiassa Suomen ja Ruotsin rajaa pitkin, oli hauska pitkin matkaa seurata kyliä Tornionjoen toisella puolen Ruotsissa. Ja jos Ylläksen seudun tunturimaisemat ovat henkeäsalpaavia niin mitä pohjoisemmaksi ajaa, maisemat muuttuvat vain entistä uskomattomammaksi. Herkässä olivat ihastuneet huokaukset tuona päivänä, voin sanoa!

Päivän agendaan kuului luonnollisesti myös geokätköt, kun kerran pyörimme aivan uusissa maisemissa, johon tuskin ihan heti päädymme uudestaan. Pysähdykset olivat toki erinomainen hetki jaloitella, ainakin näin pallomahaisena hyvin tarpeellisia. Muonion pohjoispuolella pysähdyimme Utkujärvellä (kuva ylinnä), aamu oli kirpsakka ja maa kuurassa. Sen jälkeen olikin heti pidempi pätkä ilman taukoja (= ei kätköjä) ennen seuraavaa stoppia Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla; Muotkatakka on 565,5 metriä merenpinnan yläpuolella.

Muotkatakalta tie lähti laskemaan Kilpisjärven rantaan eikä mennyt kauaa, kun Saana häämötti horisontissa. Kilpisjärvellä jaloittelimme jälleen parin kätkön merkeissä ja tutustuimme mm. Kilpisjärven pamaukseen (1916) sekä Lapin sodan (1944-45) loppuvaiheisiin. Sitten matka jatkui kohti Norjan rajaa, joka tulikin vastaan yllättävän äkkiä ja hups vain olimme toisessa maassa – emmekä enää edes EU:ssa. Rajan ylityksen jälkeen maisemat alkoivat muuttua: lumisia vuorenhuippuja näkyi koko ajan enemmän ja ihasteltavaa riitti. Norjan puolella pohjoisessa ruska näkyi olevan vielä voimissaan, kun esimerkiksi Ylläksen tasalla se oli enemmänkin jo ohi.

Iltapäivästä saavuimme vihdoin retken kääntöpaikkaan, pieneen alle 500 asukkaan kylään nimeltä Skibotn (suomeksi Yykeänperä). Sijainti laaksossa vuonon rannalla takaa sen että maisemat ovat kerrassaan huikeat, vesi on aivan kirkkaan turkoosia ja vuoria on vähän joka suunnassa mihin katsoo. Ihan käsittämätöntä! Skibotnissa keli tuntui selvästi leudommalta kuin Suomen Lapissa, melkein jopa pärjäsi ilman pipoa sen sijaan että olisi tarvinnut painaa sitä syvemmin päähänsä.

Sen kummempaa emme Skibotnissa tehneet, vaan käänsimme nokan takaisin kohti kotimaata. Ennen rajanylitystä pysähdyimme Rovijoen vesiputouksella (Rovvejohka), josta emme välttämättä olisi olleet tietoisia ilman kätköilyharrastusta. 28 metriä korkea putous oli todellakin kokemisen arvoinen, vaikka vesi alajuoksulla olikin suhteellisen matalalla. Ja löytyihän myös se kätköpurkki hetken etsintöjen jälkeen.

Paluumatka meni jokseenkin sutjakkaammin, sillä kello alkoi olla paljon ja päivä painua mailleen. Kaaresuvannossa poikkesimme vielä nappaamassa päivän geokartalle kolmannenkin valtion, heitimme nimittäin pikaisen lenkin Ruotsin puolella olevassa Karesuandossa. Rajalla oleva kätkö oli siitä hauska, että mä pidin purkkia kädessä Ruotsissa ja S kirjoitti nimimerkkimme Suomessa – oltiin siis todellakin aivan rajalla. Karesuandossa sain myös ikuistettua mahtavan auringonlaskun, josta tyrkkäsin pari otosta Instagramiinkin.

Reissukuvia myös Instagramissa hashtagilla #ruskaretki2014.

Montaa päivää emme äijelin kanssa ehtineet Lapin reissun jälkeen nököttää kotosalla, sillä torstaina oltiin taas menossa tukka putkella. Karautimme mutkien (= geokätköjen) kautta Helsinkiin, jossa vietimme iltapäivän kierrellen ja katsellen. Vatsat täytimme Vapianossa, ostokset teimme Kiseleffin talossa Samujin uudessa liikkeessä ja Coston pop up -kaupassa. Nautimme aurinkoisesta kesäpäivästä, merituulesta hiuksissa (lähinnä omissani) ja siitä, ettei ollut kiire mihinkään. Muutama kätkökin toki haettiin, kun osui sopivasti matkan varrelle.

Yövyimme K-serkun luona ja perjantaiaamuna heräsimme melkein yhtä aikaa auringon kanssa. Unisin silmin ajoimme auton satamaan ja seilasimme Suomenlahden yli etelänaapuriin. Matkan pääasiallisena tarkoituksena oli hankkia juomapuoli syksyllä pidettävään hääjuhlaamme, mutta olin varannut matkat niin että ehdimme kuutisen tuntia viettää maissa. Tässä siis päivämme Tallinnassa viidellätoista kuvalla kerrottuna (ja on siellä lopussa vähän tarinointiakin).

Seikkailimme pitkin Vanhankaupungin katuja vailla sen kummempaa päämäärää kuin pari geokätköä. Alkuun ripsotti vähän vettä, mutta onneksi aurinko sitten taas palasi lämmittämään matkalaisia. Kahville ja jätskille istahdimme Kehrwieder-kahvilaan, jonka kotitekoinen jäätelö oli erinomaista. Ennen satamaan lähtöä kävimme syömässä, paikaksi valikoitui puolivahingossa Cafe och Bar Popular, joka ilmeisesti on tunnetumpi vesipiipuistaan kuin ruuistaan. Piipuista en osaa sanoa, mutta paikan sapuska oli kerrassaan herkullista! Omassa vuohenjuustosalaatissani oli vaikka mitä, ei todellakaan mikään tylsä 3/4 lautasta salaattia ja pari hassua tomaatin- tai kurkunsiivua niin kuin Suomessa vaan pinjansiemeniä, kirsikoita, TUORETTA persikkaa jne., ja äijelikin tuumasi pitsansa olleen yksi parhaista mitä on syönyt. Eikä varmaan tarvitse sanoa, että kahden hengen ruokailu (sis. normikokoinen olut) maksoi vähemmän kuin yksi ABC:n puolipakasteannos.

Paluumatka meni suht nopsaan ja lähdimme laivasta kahdeksan Somersby-laatikon kanssa, joita joku porukka katselikin kateellisena. No, eivät tienneet sitä että satamassa meitä odotti vielä aikamoinen läjä kaljaa, lonkeroa sekä viiniä. ;) Viime vuoden tapaan tein pääosan tilauksesta Tallinkin preorderilla, jolloin meidän ei tarvinnut ottaa autoa mukaan Tallinnaan lainkaan. Preorderiin oli tullut kylkeen käsittelymaksu 20e, mutta se oli pientä siihen verrattuna, miten paljon oikeasti säästimme hakemalla juomat Virosta! Kotimaassa olisi saanut pulittaa vähintään tuplat – ja ihmettelevät vielä Arkadianmäellä miksi porukka hakee juomat muualta… No nii-i! Preorder-tilausten noudon pelotellaan kestävän jopa pari tuntia, mutta meillä kävi onneksi säkä ja saimme tilauksemme tyyliin toisena. Sitten vain äkkiä tavarat autoon ja kotimatkalle, siinä vaiheessa kyllä väsytti jo aika hyvin.

Hääjutuista voisin ehkä kirjoitella jossain kohtaa enemmänkin, mikäli jotakuta kiinnostaa? Meillä on aika pienen budjetin häät eikä minkään suhteen oteta stressiä, vähän erilainen meininki siis kuin hääblogeissa yleensä. Tänään laitoin tilaukseen häämekon ja toivon, että se a) saapuu ensi viikolla sekä b) on mulle sopiva. Jos ei niin täytynee keksiä joku tuunaus siihen.

Kävinpä tuossa tammikuun puolella pikavisiitillä naapurimaassa. K-serkku oli onnistunut jostain voittamaan (eikse näin menny..?) lahjakortin Viking Linen risteilylle Hki-Sto-Hki ja kysyi lähdenkö mukaan – no tottahan toki. Eräänä torstaina sitten junailin itseni Helsinkiin, jossa parin tunnin pööpöilyn jälkeen (parempi pelata varman päälle ihan vaan koska VR & talvi) treffasin K:n ja E:n satamassa. Säälin niskaani ja jätin kunnon kameran kotiin, onneksi Instagram pelastaa (ainakin vähäsen ja hyvällä mielikuvituksella).

Katajanokalle matkani taittui kävellen, suunnilleen siinä auringon laskiessa. Olihan vaan kaunis talvipäivä! (1.) Matkalla ihastelin kapeita katuja sekä vanhoja rakennuksia, kuten tuota söpöä vaaleanpunaista. (2.) En ole muutamaan vuoteen matkustanut Viikkarilla, terminaalissa oli aika komeat seinät. (3.) Ekan illan tärkein aktiviteetti: buffet. Erityisesti jälkiruokapöydän valikoima (4.) oli loistava, joskin siinä vaiheessa olin jo niin täynnä etten kyennyt nauttimaan sen antimista täysillä. Ensi kerralla kyllä aloitan jälkkäreistä!

Ostimme laivasta liput bussiin (à 5e) ja parikymmentä minuuttia bussiin jonottaessamme vasta tuli mieleen, että samalla hinnalla (tai ehkä vähän päälle) olisi varmaan päässyt taksilla – ja paljon nopeammin. Noin tunti laivan saapumisen jälkeen olimme lopulta Cityterminalenissa, josta lähdimme kävelemään Hötorgetin suuntaan. Sää oli kylmähkö ja välillä piti poiketa kaupoissa lämmittelemässä. ;) WeSCillä oli mieletön hyljerivistö katossa! (1.) Paljoa en tuhlaillut, vähän jotain Granitista sekä huikea alelöytö Urban Outfittersistä, jonka sisäänkäynti on niiiiin hieno. (2.) Viimeiseksi pyörähdimme Gallerianissa, kuvatodiste on Monkin sovituskopista. (3.) Takaisin satamaan hiihdimme vanhan kaupungin läpi (4.) ja ehdimme sopivasti muutamaa minuuttia ennen kuin risteilymatkustajien paluuajan takaraja koitti.

UO:sta poistuin mukanani päheät monot, joissa oli alennus todellakin kohdallaan! (1.) Olimme painelleet koko päivän laiva-aamiaisen voimalla, joten siirryimme suosiolla sapuskoimaan Ella’s-ravintolaan. Vesi tuli hienoissa pulloissa (2.) ja tietysti jokaiselle omansa, kolminkertainen hinta siis. Ruuaksi otin Linguine al Arrabiata -pastan oliivittomana (3.) eikä valittamista, hyvää oli ja annos oikein sopivan kokoinen. Ähkystä ei tietoakaan, joten olin heikko vastustamaan Crème bruléeta (4.) jälkiruuaksi. Hyvää oli sekin, nam nam. Syömisen jälkeen vielä hyväksi toviksi Tax Freen valikoimia tutkailemaan, sen jälkeen alkoikin jo väsymys voittaa.

Sellainen Tukholman reissu se, kiitosta vaan matkaseuralle! Selvisin muuten ihan älyttömän edullisesti hela hoidosta: risteily ei maksanut mitään ja junamatkat Tku-Hki-Tku maksoivat yhteensä 3e. Kiitos vaan VR hullun halvoista joulukalenterilipuista, kelpaisi tuollaiset tarjoukset useamminkin. :) Suurin menoerä oli siis ruokailut, buffet ja aamiainen oli toki etukäteen ostettu ja maksettu niin muutaman killingin siinäkin säästi.

Perimmäinen syy miksi pari viikkoa sitten matkustimme pääkaupunkiseudulle oli reissu lahden yli etelänaapuriin. Olimme K-serkun kanssa suunnitelleet Tallinnan visiittiä viime talvesta asti, mutta vasta nyt palaset loksahtivat kohdalleen ja pääsimme vihdoin matkaan. Ajankohdan tarkentuessa heinäkuun loppupuolelle päätti Felinekin lähteä mukaan, joten aikaisin eräänä keskiviikkoaamuna käppäilimme kohti Länsisatamaa unenrippeitä silmistä hieroen.

Eri laivayhtiöiden aikatauluja ja hintoja vertailtuamme päädyimme lopulta ylittämään Suomenlahden Tallink Shuttle -paattien kepeässä kyydissä. Ei edullisin vaihtoehto, mutta kaksituntinen matka sekä passelit aikataulut ratkaisivat kamppailun Tallinkin hyväksi. Viikkarilla esimerkiksi olisi päässyt todella hyvään hintaan, vaan maissa ei sitten olisikaan ehtinyt olla kuin max. neljä tuntia. Viinakaapin täyttäjille ehkä hyvä aika, mutta me halusimme kierrellä ja katsella kaikessa rauhassa.

Matkaa varatessamme otimme pakettiin saman tien mukaan aamiaisen kympin lisähintaan, saipahan tankata vatsansa täyteen noutopöydästä eikä aamulla tarvinnut kotoa miettiä millä pärjäisi seuraavat tunnit. Ja hyvä oli että varattiin etukäteen, koska aamiaisjono venyi saman tien varmaan puolen laivan pituiseksi! Tallink Starin aamupala oli laiva-aamiaiseksi ihan ok, tosin siinä ihmispaljoudessa joutui jonoissa seisoskelemaan useampaan otteeseen. Koko kahta tuntia ei kuitenkaan tarvinnut buffetissa kuluttaa, ehdimme hyvän tovin sulatella ruokaa ennen satamaan saapumista.

Tallinnassa tuolitkin ovat hymyssä suin.

Hyödynsimme siskon kanssa Tallinkin preorder-mahdollisuuden eli naputtelimme Tax Free -ostoksemme kotoa käsin, jolloin ei tarvinnut tehdä muuta kuin käydä Tallinnan päässä kuittaamassa tilaus ja takaisin Helsinkiin saapuessa hakea tavarat terminaalista. Juomat olivat edullisia (esim. 3 l Königsmosel Riesling -valkoviinitonkka 12,40e) eikä kuljetuksesta tms. tarvinnut maksaa mitään ekstraa.

Lähdimme kävelemään aurinkoiseen Tallinnan aamupäivään terminaalista mukaan napattu kartta apuna. Eipä ollut kovin vaikeaa, välimatkat Tallinnan keskustassa ovat mukavan lyhyitä. Rakennuksissa yhdistyy hauskasti uusi ja vanha – osa rakennuksista on hienoa ja modernia, niiden välissä taas saattaa olla vanhaa, ränsistynyttä sekä pommin jälkiä seinissä. Vastakohtia, vastakohtia.

Pyörimme vähän siellä täällä ja kävimme kaupoissa kun kiinnostavia tuli vastaan: Stradivarius, Pull&Bear jne. Alet olivat vielä käynnissä, mutta mitään sen ihmeempiä löytöjä emme tehneet. Oma garderobini täydentyi matkan aikana yhdellä kahdeksan euron avoselkäisellä pääkallotopilla sekä parinkympin valkoisilla sandaaleilla, jossa on neonkeltaiset yksityiskohdat.

Himoshoppailun sijaan keskityimme olennaiseen eli ruokaan! Ensimmäisen eväshetken vietimme puistossa lähellä Viru Keskusta, istahdimme sinne Virun ruokakaupasta ostettujen herkkujen kanssa. Tuoretta marjasmoothieta, mansikoita suklaavanukkaalla höystettynä – kaikilla hintaa alle pari euroa. Miksei suomalaisista ruokakaupoista saa kesällä tällaisia, mitähäh?!

Seuraavaksi suuntasimme vanhaankaupunkiin, jonka aurinkoinen päivä oli houkutellut täyteen turisteja. Lämpötila alkoi siinä vaiheessa hipoa hellerajaa ja aikainen herätyskin painoi silmiä, joten välillä piti pysähtyä hetkeksi varjoon lepäämään. Kiertelimme katuja päämäärättömästi, kiipesimme mäkeä ylös Aleksanteri Nevskin katedraalille ja tulimme vanhankaupungin reunalta alas.

Aloitimme kierroksen alusta vähän eri suunnalta ja etsimme sopivan ravintolan, johon istahdimme nauttimaan siiderit ja pientä purtavaa. Otimme porukalla juustolautasen sekä valkosipulileipää, jotka osoittautuivat loistovalinnaksi Valkosipulisia leipäpaloja dipattiin valkosipulikastikkeeseen, mukava henkäys loppupäiväksi siis! ;) Kylmä omenainen Somersby toimi hyvin palan painikkeena ja maksoi noin puolet kotimaan hinnasta. Paikka oli nimeltään Kullassepa restoran, me istuimme terassilla mutta varsinaiset tilat olivat maan alla kiviseinien ympäröimänä. Aika huisa miljöö!

Jatkoimme matkaa jälleen vailla sen kummempaa päämäärää. Jollain kadulla punaviittaiset kaiffarit mainostivat kidutusmuseota, johon Feline sai meidät toisetkin ylipuhuttua tutustumaan. Seuraavan puolituntisen vietimme siis erilaisista kidutusperinteistä ja -menetelmistä lukien sekä kidutusvälineitä kummastellen. Huh huh, aika hurjaa menoa on joskus ollut! Ei tosiaankaan harmita että on syntynyt 1980-luvulle eikä keskiajalle…

Kumma kyllä, kidutustarinoiden jälkeen pystyi vielä syömään ja ylipäänsä ajattelemaan ruokaa. Valitsimme summamutikassa hyvältä vaikuttavan ruokapaikan, ruokalistat ulkopuolella helpottivat päätöksen tekemistä. Otin mansikkasalaatin juustopalleroilla, syötävää mutta vähän ehkä tylsä kokonaisuus. Jälkiruoka sen sijaan oli älyttömän hyvää, mansikkamargarita (holiton) oli ihanan raikas ja crème brûlée erinomainen koostumukseltaan. K-serkku halusi lisää valkosipulileipää ja mussutettiin kimppaan annos niitäkin – oli meinaan aika iso annos.

Pyörähdimme päivän päätteeksi vielä Virukeskuksen ruokakaupassa uudemman kerran ja ostimme hieman tuliaisia. Onnistuimme jotenkin jumittamaan siellä turhan pitkään ja meinasi tulla hippasen kiire satamaan… Superalko jäi tältä erää testaamatta, ehkäpä ensi kerralla ehdimme sinnekin.

Olen ollut Tallinnassa kerran aiemmin, toivottavasti seuraavaksi ei jää taas seitsemää vuotta visiittien väliin. Päällimmäisenä jäi mieleen, että Virossa ruoka ja juoma ovat paitsi herkullisia myös edullisia. Ei siis kannata lahden takaa kantaa selkä vääränä mukahalpoja rättejä, vaan keskittyä ruokakulttuuriin ja tuoda tuliaisiksi viiniä. :)

Ps. Kollaasikuvat klikkaamalla isommaksi!

Lykke Li – Youth Novels [2008]

Hälsningar från Stockholm! Perjantaina päivällä tosiaan köröttelin bussilla Helsinkiin, ja viideltä irtosi Silja Serenade laiturista K-serkku ja minä mukanaan. Ekana iltana ei ihmeempiä tehty, vähän käytiin tutkailemassa TaxFreen sekä pikkuputiikkien tarjontaa ja ostettiin jotain pientä evästä ym. plus syötiin iltapalaksi salaatit. Mihinkään humppabaariin ei jaksettu lähteä vaan mentiin sen sijaan nukkumaan, jotta jaksettaisiin seuraavana päivänä kekkaloida pitkin Tukholmaa.

Kierreltiin pääasiassa ydinkeskustan liikkeitä, oli meillä 24h-kortit tunnelbanaan mutta aika loppui yksinkertaisesti kesken (vajaa kuusi tuntia on yllättävän lyhyt aika!). Aloitettiin Sergelgångenista, sieltä Gallerianiin ja edelleen kadun toiselle puolelle, kävinpä mäkin ekaa kertaa NK:ssa. Kolmen maissa hypättiin taas tunnelbanaan ja löydettiin tiemme Hard Rock Cafen eteen – oli muuten sekin jotain täysin uutta mulle eli ensimmäinen visiittini Hard Rock Cafessa.

Päätettiin jäädä sinne nauttimaan myöhäinen lounas: listaa ei tarvinnut kovin kauaa pähkäillä, sillä kumpaakin meistä houkutti California Chicken Club Sandwich. Annos oli sinänsä arvokas (170kr = n. 20e) mutta myös kooltaan jättimäinen, ja olipa kyllä aivan mielettömän herkullistakin. Rapeiden leipien välissä oli grillattua kanaa, pekonia, tuoreita avokadoviipaleita, tomaattia, salaattia sekä sitruunamajoneesia, lisäksi lautasella oli juuri sopivan rapsakoita tikkuperunoita.

Kameraa en montaa kertaa kassista kaivanut, mitäpä sitä jossain kaupassa olisi kuvannutkaan. Tukholmasta ostoskasseihin päätyneet asiat tallensin muistikortille jo laivassa, heitetään ne saman tien tähän höpinöiden perään.

Weekdaysta ostin itselleni Cheap Mondayn harmaat farkut, joissa on hauskat tekonahkaiset yksityiskohdat taskuissa ja vyölenkeissä, ja kullalle toin tuliaisiksi saman merkin tummanharmaan t-paidan vaalealla printillä. Kumpikin oli alennuksessa ja lähti mukaan puoleen hintaan, yhteensä maksoivat alle 300 kruunua.

Lindexin alerekiltä löysin vaivaisella 75 kruunulla tummanharmaan taskullisen neuletakin, ei aivan täydellinen mutta ajaa asiansa kunnes joskus löydän sen The Neuletakin. Tuossa neuleessa on jopa hippasen villaa ja angoraa! Sydänsukkiksia olin katsellut jo Suomessa ja nyt niiden tullessa vastaan 30 kruunun hintalapulla en voinut vastustaa, H&M Dividedia ovat siis.

Olen viime aikoina vältellyt Gina Tricotin trikoohelvettiä viimeiseen saakka, lähinnä koska Turussa ainakin soi aina musiikki liian kovalla ja tavaraa on liikaa – eivätkä ne kertakäyttörättejä hullunkiilto silmissään hamstraavat nuoret neidit ainakaan paranna asiaa. Tukholmassa poikkesin Cubuksesta viereisen GT:n alakertaan lauantaiaamun hiljaisuuden houkuttelemana, lisäkseni siellä oli ehkä kaksi ihmistä plus kaikki vaaterekit olivat vielä hyvinkin siistejä. Yhden hankinnan tein, tuollaisen harmaan vähän korkeavyötäröisen satiinihameen. Olin valmis maksamaan hintalapun mukaisen vajaa 100 kr, mutta yllätyksekseni kassalla hinnaksi tulikin vain 49 kr.

Että sellaisia. Mitään turhuuksia en ostanut, hetken houkutukset jätin suosiolla kauppaan. Loput kruunut käytin laivalla tuliaisiin, ja tänään pyörähdettiin nopeasti vielä Helsingissä parissa kaupassa ennen kuin lähdin kotimatkalle. Pari aivan loistavaa juttua löytyi, katsotaan josko kirjoittelen niistä vielä toiste enemmän kuvien kera. Nyt on pakko kaatua sänkyyn ennen kuin nukahdan pää näppiksellä…