{ Arkisto } Maaliskuu 2011

Uudet kuviot valtaavat työelämäni lisäksi myös tämän blogin: pitkään tekeillä ollut uusi ulkoasu on vihdoin ja viimein valmis! Prosessi oli tavallista pidempi, ja idea ehti muuttua monta kertaa matkan varrella. Tällainen sieltä lopulta syntyi, tällä mennään nyt toistaiseksi – kunnes taas kyllästyn. :) Muutama pikku juttu täytynee fiksata vielä myöhemmin, mutta mitään isoja bugeja ei pitäisi olla. Kommenttiboksiin sopii toki ilmoittaa, mikäli jollain masiinalla blogin lukeminen on turhan vaikeaa.

Siinäpä vielä muistoksi ruutukaappaus edellisestä ulkoasusta, mukavan yksinkertainenhan tuokin oli. Seuraavaksi työjonossa onkin sitten hautajaiskuvien käsittelyä, lisää blogileiskoja ja vähän kaikenlaista muutakin graafista juttua… Mutta nyt unten maille, jotta olisi edes pieni mahdollisuus herätä aamulla virkeänä duuniin. Hyvät yöt!

Huh huh minkälainen sunnuntai takana! Tulin eilen iltavuorosta Feline mukanani Turkuun, sisko yöpyi meillä ja tänään suunnattiin heti aamusta Supertreeneihin Naantaliin. Alussa oli mukavasti aikaa tutkailla myyntipisteiden tarjontaa sekä hakea pari muovikassillista käsittävä eväs- ja tuotepaketti, loppupäivä menikin sitten juostessa tunnilta toiselle.

Ensimmäisenä olin Felinen kanssa Push it to the limit -tunnilla, joka sisälsi lähinnä toiminnallista harjoittelua ja jonka jälkeen jalat sekä pakarat huusivat hoosiannaa. Onneksi seuraavana oli vuorossa evästauko! Mä en tosin ehtinyt kunnolla edes eväitäni mutustaa, kunnes liityttiin jo päälavan Bodyjam-massaan. Se oli ehkä vähän liian tanssillinen tunti mun makuun, mutta kovasti yritin kyllä hytkyä mukana (ja olla törmäilemättä muihin). Jammailun jälkeen liityttiin äipän seuraan Haasteena painonhallinta -luennolle, jonka tärkein opetus oli: älä aliarvioi välipalan voimaa. Jospa itsekin jatkossa muistaisi sen eikä mussuttaisi illat pitkät vähän jotain pientä… Auditoriosta siirryin äitin kanssa luokkaan, jossa alkoi lämpöpilates – siis pilatesta noin +35-37°C lämmössä. Ainakin tuli hiki! Ja hiki tuli myös päivän viimeisessä setissä päälavan edessä, johon osallistuttiin Felinen kanssa. Armybic oli armeijahenkistä jumppaa suht helpoilla koreografioilla, ihan jees mutta ne inttiviittaukset saivat lähinnä nauramaan. Tunnin kuvauksessa luki “Tetsataan hymy lipassa!”, joka sinänsä kyllä kuvasi asiaa hyvin – tetsaamiseen kun tunti ei liittynyt millään tavalla.

Kiva päivä oli joka tapauksessa, ja aika meni yllättävänkin nopeasti. Jaloissa kyllä tuntuu että jotain on tullut tehtyä, takareiden on kipeät ja penikat vielä kipeämmät. Vähän tuntuu siltä, että taidan pitää nyt parin päivän tauon treenien suhteen… Olen viime aikoina rampannut jumpissa ja salilla niin paljon, että koko ajan on joku lihas ollut kipeänä tai muuten jotenkin kireänä. Sopii myös erinomaisen hyvin ajankohdallisesti nyt, kun uusi työpaikkakin kutsuu.

Seuraavaksi menen laittamaan jotain pientä iltapalaa, mutta sitä ennen vielä esittelen uusimman hankintani keittiöön. Olen haaveillut Marimekon laakeista Siirtolapuutarha-kupeista pitkään ja nyt vihdoin sain ne hommattua, kun Stockalla sattui olemaan tämän kuun kantistarjouksena -20 % kaikista sarjan tuotteista. Eivät nuo vedä kuin 2,5 dl mutta ovat sitäkin suloisemmat ja sopivat loistavasti myös vaikkapa jälkiruokakulhoiksi. Rakastan tuota kuosia vaaleanpunaisine läikkineen kaikkineen, Maija Louekari se vaan osaa!

Louekarista tulikin mieleen, että näin vastikään Hansan Marimekossa pakallisen Ystävät-kangasta! Juurikin sitä samaa oranssia versiota, josta ne mun verhot on tehty. Tuosta vuoden 2004 printistä ei muistaakseni enää kuvaa Marimekon nettisivuillakaan, joten varmaankin joku jämäerä tämä nyt myynnissä oleva. Pitäisiköhän hakea sitä vielä lisää, jos vaikka tekisi toisetkin verhot..? :)

Tämä on ollut kummallinen viikko.

On tapahtunut niin paljon kaikkea, tai ainakin siltä tuntuu. Onkohan oikeasti tapahtunut yhtään mitään? Päivät ovat kadonneet johonkin, havahduin tänään siihen että huomenna on jo perjantai. Taas vaihteeksi. Viikko on mennyt tiiviisti töiden parissa, niitä tehden ja ne ajatuksissa. Kävin pitkästä aikaa työhaastattelussa, sanomalehdestä oli aiemmin osunut silmiin mielenkiintoinen ilmoitus ja viime tingassa päätin laittaa hakemuksen menemään. Yllätyksekseni sain kutsun haastatteluun, ja sitten vielä seuraavaankin vaiheeseen.

Kuinkas kävikään, mulle tarjottiin elämäni ensimmäistä kuukausipalkallista työpaikkaa! Se on toki vain määräaikainen, mutta kuitenkin. Olin aika äimänä kun soittivat asiasta, jotenkin haastattelusta oli jäänyt sellainen fiilis etten ollut ihan sitä mitä haettiin. Uusia ympyröitä, ihmisiä ja haasteita kuitenkin siis tiedossa. Ja mikä parasta, on pakko oikeasti lähteä joka päivä pois kotiseinien huomasta ja lisäksi saa laittautua! Tehdessäni duunia kotosalla en todellakaan vaivaudu laittamaan päälleni kotirytkyjä kummempaa, joten kaikkia kivoja vaatteita on oikeastaan aika ikävä. (Tottakai voisin kotonakin pukeutua kivasti, mutta olen aina ollut enemmän kotona kotivaatteet -ihmisiä enkä oikein osaa muuttaa sitä…)

Avopuoliskolla on myös tiedossa työhaastattelu, pelkkään kesätyöhön tosin, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Herra on sen verran pitkään ollut työkkärin listoilla (vaikkakin välissä melkein vuoden oman alan lisäkoulutuksessa) että todellakin ansaitsisi jo löytää töitä. Täällä ollaan peukut taivasta kohti siis ja toivotaan parasta.

Mitäs muuta vielä. Niin no verhoilukurssia ainakin! Viime viikonloppu vierähti taas maalla verhoilun merkeissä, kuten kuvista voi ehkä päätellä. Äiti aloitti jo uuden tuolin parissa, kun sai edellisellä kerralla jonkun vanhan projektin (eli tuon kuvissa purkautuvan tuolin parin) valmiiksi. Oman projektini sain nyt siihen vaiheeseen, että toiseen ehdin vielä viimeisen tunnin aikana kiinnittää osan istuinkangasta. Huhtikuun alussa viimeisenä verhoiluviikonloppuna sitten pitäisi saada kankaat ojennukseen kumpaankin tuoliin, kotiviimeistelyksi jää ainoastaan käsinojapuiden käsittely.

Kankaaksi valikoitui lopulta pitkien pähkäilyjen jälkeen oranssi, sittenkin vielä kesti valkata se juuri oikeansävyinen oranssi. Kuvassa väri ei ihan näytä siltä kuin oikeasti, kun tuo tuoli kylpee auringonvalossa, mutta siis aika kirkas oranssi se on. Sopii täydellisesti mun opiskeluaikoina hankkimiini Marimekon valkomustaoransseihin Ystävät-verhoihin. ♥ Oranssi on myös yksi niistä harvoista väreistä, josta puoliskokin tykkää. Kehuja tuli tuosta kankaasta, hyvä niin.

Helmikuun lopussa oli laitettava pieni tilaus CDON.comiin, kun Wii-lisävarusteista kertynyt pari euroa vaille kympin alekoodi meni vanhaksi. Mitään varsinaisia suunnitelmia mulla ei tilausta varten ollut, joten päädyin tutkailemaan ensin Viikate-tarjonnan ja sitten alejuttuja. Tällaiset levyt sieltä sitten kopsahti postiluukusta:

• Melkein vieraissa – Tribuutti Leevi & The Leavingsille
• Amanda Jenssen: Killing My Darlings
• Milow: Milow
• Viikate: Linna Espanjassa EP

Viikatteen EP oli ainoa uusi tuttavuus, muut lätyt ovat soineet ahkerasti niin koneella istuessa kuin mp3-soittimesta reissun päällä. Nyt saan ne autosoittimeenkin, jeij! Jenssenin uudempi levy sekä Lykke Lin esikoisalbumi jäivät vielä vähän kaivertamaan mieltä, mutta niiden (ja parin muun) vuoro tulee ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Levyhyllyyn on itse asiassa eksynyt pari muutakin uutta levykoteloa: Choralen kakkosalbumi Toisenlainen löytyi Jyväskylästä eurolla(!), Avril Lavignen vanhan Let Go -kiekon sisko löysi kotikotoa. Ja pitihän se Kuu Kaakon yllä -kultapainoskin hankkia ensimmäisen version rinnalle, kun löytyi Anttilan alesta taannoin oikein sopivaan hintaan. Huomaa myös loistavat C-kasetit suoraan 90-luvulta: LOVE techno sekä F1! :)

Terveisiä Vepsäläiseltä!

Siellä vietettiin tänään uusitun myymälän VIP-kutsuvierasiltaa (ts. mukaan pääsi ihan vaan sillä että osasi paikalle eksyä), jonka järjestelyissä oli mukana myös Divaani. Olin vastaavassa tapahtumassa viime syksynä äiti seuranani, joten päätin lähteä tälläkin kertaa inspiroitumaan. Äitiä tosin en saanut mukaani, mutta sen sijaan nakitin rakkaan avomieheni seuralaisekseni.

Aloitimme nappaamalla tarjoilupöydästä mukaamme juotavaa sekä pikkunaposteltavaa, joiden kera istuuduimme aivan mielettömän upeiden nahkasohvien syleilyyn. Tuollaiset kun joskus saisi omaan kotiin! Punaisen sävy oli juuri täydellisen pehmeä (sekä vaikea saada kuvaan oikein) ja sohvien muoto ihanan simppeli, lisäksi niissä oli vielä hyvä istuakin. Tykkäsin myös tuosta sohvapöydästä, vaikken yleensä mistään lasisista pöydistä välitä. Mutta tuo oli hurmaava kaikessa yksinkertaisuudessaan: se oli kuin pitkä levy, joka oli taivutettu seisomaan jaloillaan pöydän malliin. Voisikohan tuollainen toimia pleksistä tai vastaavasta tehtynä?

Toivuttuani sohvien ja levypöydän aiheuttamasta ihastuksesta lähdettiin kiertelemään.

Paljon ihania värikkäitä Fatboy-säkkituoleja.

Joku tämän tyyppinen sänky on haaveissa sitten joskus kun on isompi makuuhuone.

Näistäkin tykkään! Pakko ehkä hankkia tuollaiset tulevaan kotiin, sitten joskus. Sohvapöydän kaveriksi? ;)

Yksi hienoimmista lampuista, jonka olen nähnyt! Tuossa on siis peililevyjä pienten hehkulamppujen ympärillä, ja noita lamppu + levy -komboja oli tuossa lampussa muistaakseni seitsemän peräkkäin. Hurjan kokoinen, mutta todella näyttävä ja todella jännä! Peileissä on värikalvoja tms. jotka saavat aikaan sen, että koko lamppusysteemin väri vaihtelee sen mukaan mistä suunnasta katsoo ja minkälaista valoa on ympärillä. Olisin varmasti jäänyt tuijottelemaan (ja kuvaamaan) tuota useaksi tunniksi, ellei mies olisi repinyt mua kädestä pitäen pois lamppuosastolta.

Laitetaan muistiin: lamppu on Lirio by Philipsin malli nimeltään LUMEN ja sitä saa myös hieman lyhyempänä viiden lampun versiona. Hinta useampi sata euroa, taisi jopa olla lähemmäs tonnin.

Läähätin lisää lamppuja: pitkäaikainen unelmani Block Lamp sekä uudempi ihastus Work Lamp.

Tässä vaiheessa seuralainen alkoi jo vähän väsähtää ja/tai tylsistyä.

String-hyllynkin huolisin omakseni oikein mieluusti, väri tosin olisi hankala päättää…

Viimeiseksi iskin silmäni Ekobon bambukulhoihin, joita olisi tehnyt mieli kantaa kotiin useampi. Erityisesti tuo mintunvihreä houkutteli, ehkä mulla on joku kausi menossa?! Harkitsin vakavasti tuollaisen keskikokoisen kulhon ostamista, mutta päädyin illan tapahtuma-alesta (kaikki tuotteet -15 %) huolimatta jättämään sen vielä toistaiseksi kauppaan. Olen nyt alkanut syödä enemmän appelsiineja, ja niille tuollainen olisi aika passeli säilytyspaikka… Arabian ikivanhaan luumukulhoon kun eivät normaalikokoiset appelsiinit mahdu kovin hyvin.

Että sellaista sisustusinspiraatiota tällä kertaa. On se hyvä ettei me olla rikkaita, muuten varmaan ostelisin kotiin kaikkea ihanaa ja olisi jokainen neliömetri tehokkaasti täynnä tavaraa. ;)