AvainsanaMarimekko

Alle kaksi viikkoa jouluaattoon! Tässähän alkaa melkein olla ripaus paniikkia ilmassa, vaikka joululahjojen hankinta ihan kelvollisella tolalla onkin. Pitäisi tosin saada aikaiseksi myös paketoida ne… Joulukortit ovat vielä tuloillaan, toivottavasti saapuisivat heti alkuviikosta. Korttien mukana ollaan aina laitettu esikoisen synttärikutsu, joka on edelleen tekemättä enkä oikein ole ehtinyt edes ajatella koko asiaa. Miehellä on iltavuoroviikko, joten saas nähdä pystynkö viemään yhtikäs mitään eteenpäin.

Koti sentään on nyt puettu jouluun, kun sain kaivettua esiin vähän koristetta sun muuta kilkettä. Viimeinen joulu kerrostalossa, oi että! En malta odottaa ensi joulua, kun voimme ihan oikeasti viettää sitä kotona. Kerrostalossa kökkiminen ei ole jouluisin houkuttanut, vaan olemme aina lähteneet muiden nurkkiin – ensi jouluna tämä vihdoin ja viimein muuttuu. Tänä jouluna vietämme siis ainakin aaton muualla, mutta tokihan kotona tulee muuten oltua varsin paljon näin äitiyslomalaisena niin halusin ehdottomasti koristella väliaikaiskotiinkin vähän jotain jouluista.

Siinä meidän piskuinen joulupuu, vanhempieni tiluksilta napsaistu pieni mänty. Idea tähän pieniin neliöihin mainiosti soveltuvasta joulupuusta tuli kahdesta eri blogi-illasta ja lopulta jalostui yllä nähtävään muotoon. Kaunis vaasi** on merkiltään Ernst ja ostettu Kotilaiturista, jossa kävimme taannoin Varpuporukalla tutustumassa. Pohjalla olevat kävyt äiti tempaisi jostain pohtiessani kotikotona, miten männyn vaasiin laittaisin. Ihailin simppeliä vihreä meets puunsävy -ajatusta, mutta en mä sitten kuitenkaan pystynyt jättämään siihen… Kaveriksi handmade by KOTONA -vaneritähti* sai äitini vuosia sitten virkkaamat sydänkoristeet sekä esikoisen päiväkodissa askarteleman lipun; onhan nyt kuitenkin Suomen 100 v. juhlavuosi. Ledvalojen ostopaikkaa en enää varmaksi muista, mutta Nordalin paperikuuset olen joskus tilannut Herttaselta. Kiva tuosta tuli silti, vaikka alkuperäinen suunnitelma vähän matkan varrella muuttuikin.

Vauvan hoitopöydällä on oikein passeli paikka joulukalentereille, ettei vain kukaan mene aukomaan luukkuja ennen aikojaan. Mauri Kunnaksen kirjakalenteri tuli muksujen mammalta (eli mun äidiltä), söpö kettukalenteri taas tädin perheeltä. Tosi hauskoja kyllä nuo Kunnaksen minikirjat, niissä on aina lyhyt tarina jostain pidemmästä kirjasta ja tulee varmasti luettua joulun jälkeenkin.

Mies ehti viimein kiinnittää myös olohuoneeseen verhokiskot, juuri sopivasti meidän joulu-/talviverhoille eli Marimekon mustavalkoista Kuusikossa-kuosia. Kiskon päähän ripustin Stockalta tänä syksynä ostamani La Case de Cousin Paul -pallovalot värityksellä Helsinki eli hopeaa(!), valkoista ja luonnonvalkoista. Vanha samanlainen valosarjamme ei enää suostunut menemään päälle enkä oikein tiennyt miten olisin saanut selville mikä mättää ja missä… Pallotkin siinä tykkäsivät putoilla, kun reiät olivat vuosien saatossa löystyneet turhan suuriksi. Iso musta paperitähti on House Doctorin, Herttaiselta joskus sekin tilattu. A Little Lovely Companyn lightbox on messuostos, sen viereen istahtanut meille osuvan värinen tonttu tarttui mukaan Martinexin outletista. Prisman alelaarista löytyneet House-tyynyliinat ovat varmaan ainoat vaaleansiniset asiat meidän sisustuksessa, mutta jotenkin olen tykästynyt niihin väristään huolimatta.

Tähän pimeimpään vuodenaikaan kuuluu tietysti myös kynttilät. Olen nyt koittanut poltella tuollaisia vähän isompia kynttilöitä useammin, kun niitä on kerääntynyt jemmoihin turhan paljon eikä ne tunnu hupenevan mihinkään. Tuikkuja on niin paljon helpompi laittaa palamaan, että useimmiten tulee sytytettyä sellainen (tai pari) johonkin kivaan tuikkukippoon. Kynttilöiden alusastiat** päätyivät myös ostoskassiini silloin Kotilaituri-illasta. Bo LKV:n hienon Turku-julisteen saimme kesällä asuntokauppojen yhteydessä, kehykset on perus Ikeaa.

Makuuhuone meillä on aika lailla täynnä sänkyä ja verhojakin liikutellaan eestaas päivittäin, niin sinne en viitsinyt sen enempää mitään koristeita laittaa. Muistaakseni Cittarista ostettu kynttelikkö löysi paikkansa makkarin ikkunalta, tuuletusikkunassa kun ei ole sälekaihtimia lainkaan niin siitä näkyy koko ajan ulos. Meidän ja esikoisen sänkyjen välissä oleva String-hylly oli myös optimaalinen paikka jouluvaloille, siihen päätyi killumaan äitini lainaama pattereilla toimiva helminauha valoilla. Suunnittelin sitä ensin joulumännyn yhteyteen, mutta se ei istunutkaan lopulliseen toteutukseen. Olohuoneen laverisohvalla alkaa jo olla ahdasta tyynymeren keskellä, joten siirsin Martinexin ristityynyn* makkariin sängyn päälle ja sehän istuikin yllättävän kivasti huoneen ilmeeseen.

Eteiseenkin on päätynyt vähän joulufiilistä, kun nappasin eräällä Ikea-reissulla ihan täysin heräteostoksena tuollaisen lumihiutaleella varustetun kynnysmaton. En nykyään enää ole kovin altis heräteostoille, mutta näköjään joskus sellaisetkin kannattaa – matto nimittäin ilahduttaa joka kerta ulos lähtiessä tai kotiin tullessa.

Hox! Tämä postaus on osa Varpublogien joulukalenteria. Banneria klikkaamalla pääset kurkistamaan myös muiden luukkujen sisällöt, ja toki kannattaa seurata jouluun asti mitä kaikkea on vielä luvassa.

* saatu blogin kautta
** ostettu alennuksella blogi-illasta

Kah, jospa tästä (muka?) kiireiltään ehtisi sylkäistä ulos parit viime vuodelta jemmaan jääneet kuvat. Aiheena tällä kertaa tyttären asustus yöaikaan – näitä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa, kun ovat niiiiin ihania! Olemme alusta asti vaihtaneet pirpanalle yöksi erillisen yöasun, vaikka vauvana sillä ei taatusti olisi ollut minkään valtakunnan merkitystä. Ehkä kerran tai kaksi bebe päätyi nukkumaan päivätamineissa, kun nukkui niin sikeästi (huonosti nukkuvaa vauvaa ei todellakaan herätetä yöpuvun vaihtamisen takia). Vanhemmiten yöpuvun päälle vaihtaminen on luonnollisesti tullut osaksi iltarutiinia.

Punapohjainen yö-/potkupuku on Lindexin suosikkimallistoani eli muutaman vuoden vanhaa Littlephantia. Muistan, kun törmäsin tähän kirppiksellä ja meinasin jättää ostamatta, koska se maksoi (huikeat!) neljä euroa. Käännyin kuitenkin takaisin ja nappasin potkarin mukaani, mistä kiitän itseäni edelleen. Yöppäri on paitsi ilostuttanut äidin silmää, myös helpottanut tytön nukahtamista: siinä ei ole sitä pihvelin vetoketjua! Siis vetoketjuhan on vanhempien mielestä oikein näppärä asia esim. yöllisiä vaipanvaihtoja ajatellen, vaan siinä on yksi pieni mutta… Tytär nimittäin ra-kas-taa vetoketjuja. Ja väsyneenä ei tietenkään kannata yrittää nukahtaa, vaan mieluummin ränkätä vetskaria eestaas. D’oh!

Haaroista nepitettävä puku on siinä mielessä erityisen kätevä, että ipanalla ei ole vatsapuolella ei niin minkään sortin räpellettävää. Vaatii toki hieman sorminäppäryyttä unenpöpperöiseltä vanhemmalta, mutta se on sivuseikka se. Littlephant-pyjama on ollut lisäksi varsin pitkäikäinen: nämä kuvat on otettu lokakuun alussa ja puku mahtuu tyypille edelleen. No joo, lahkeet tuppaavat jo nousemaan saman tien polviin, mutta kyllä tuota nyt käyttää voi silti vieläkin. Erinomaisesti käytetyt neljä euroa siis, sanoisin näin jälkiviisaana.

Tuossa pari muutakin kivaa yöasua, jotka valitettavasti jäivät pieneksi jo aiemmin, vaikka kokolapussa seisoi ihan se sama 74. Marimekon vihreäkuviollinen puku oli työkaverini tytön vanha, nyt se odottaakin seuraavaa käyttäjäänsä. ♥ Marimekolla lastenvaatteiden koot ovat muuten yllättävän pieniä, parempi melkein ottaa käyttöön yhtä aikaa kokoa pienempien kanssa. Maatila-aiheinen potkari on Lindexin, se on joskus tarttunut mukaani kirpparilta. Vaikea vastustaa näin maatalon tyttärenä. ;)

Viime viikolla kävimme suvun naisten (feat. Hipon) kesken Linnateatterissa katsomassa kahden naisnäyttelijän Vauvasuihku-esityksen, johon oli myös alle 1-vuotiaat lapset tervetulleita. Vähän jänskätti ottaa pirpana mukaan, kun tyyppi on aika kovaääninen sille päälle sattuessaan, mutta eipä tuo haitannut menoa kun paikalla oli monta muutakin änisijää. Itkulta ei siis vältytty ja tissillekin piti kertaalleen päästä, mutta kaiken kaikkiaan meni hienosti. Vähän kyllä hihitytti, kun likka “istui” pöydän reunalla katse lavan suuntaan ja jutteli äänekkäästi. ♥ Esitys oli varsin hulvaton ja nauraa sai useaan otteeseen, vaikka välillä vähän menikin ohi omaan bebeen keskittyessä.

Viikko 17: Tytön ensimmäinen kulttuurikokemus ristiäislahjamekossa.

Päätinpä muuten tähän samaan syssyyn luoda uuden kategorian Vauvan vetimet, jos vaikka näin tulisi ikuistettua enemmänkin minin ihania vermeitä muistoksi itselle. Teatteriin tyttö sai yllensä Pikku emäntä -kuosisen bodymekon, joka on ristiäislahja ja ihan älyttömän suloinen. Miuku-bodymekko siis Marimekko, sen päällä mun vanha valkoinen neuletakki vuodelta -84 eli tytön isoäidin tekemä. Valkoisia sukkahousuja ei löytynyt, onneksi puolipotkarit H&M toimivat nekin. Sukat Lundmyr Of Sweden, alun perin kummitädin toiselle kummilapselleen ostamat ja sittemmin meille päätyneet.

EDIT 19.1.2016:
Päädyin vaihtamaan kategorian nimeen mini vauvan tilalle, jotta se toimii myös näin vauvavuoden jälkeen. Ei vaan jotenkin tullut silloin alkuun tällainen mieleen… :P

EDIT 13.3.2018:
Lapsimäärän kasvettua minin vetimet vaihtui tyttären tamineiksi ja kuopus sai oman pojan pukimet -kategoriansa.

Tämä kevät on ollut aika mukavaa aikaa kotinurkissa. Sen jälkeen kun suurin remonttikaaos saatiin selätettyä on ollut vallan ihanaa hengailla kotona – varsinkin nyt pienen vauvan kanssa, kun koti on ikään kuin mun työpaikka. Sen tosin olen myös huomannut, että nurkat likaantuvat helpommin ja nopeammin kun on enemmän kotona. Kevätaurinko paljastaa kertyneet pölykerrokset armottomasti eikä kerran viikossa imurointi tunnu riittävän, kun vielä kissallakin irtoaa karvaa oikein pölähdyksinä. Ja luonnollisesti kun itseä alkaa ahdistaa kodin ryönäisyys, vauva vaatii jatkuvasti huomiota eikä suostu nukkumaan kuin lyhyitä pätkiä jne. Vaan on se niin mahtia sitten kun lopulta onnistuu puunaamaan paikat kuntoon!

Trikoolakanat Marimekko, musta tyyny Saana ja Olli, valkoinen tyynyliina H&M Home.

Yleensä olen ostanut tulppaaneita useampaan otteeseen keväisin, mutta tänä vuonna se on vähän jäänyt. Ristiäisiin äiti toi pari kimppua ja kahdesti olen tainnut itse ostaa, toinen setti tuossa kuvassa. Oli kyllä mun suosikkeja nuo, tummanpinkin ja valkoisen yhdistelmä oli tosi kiva. Pitäisikin taas joku kerta muistaa napata joku puska kauppareissulta mukaan, saisi vähän eloa olohuoneeseen. Makkarin puolella korkkasin viimein käyttöön aikaa sitten Finnish Design Shopista hankkimani Marimekon trikoiset Tasaraita-lakanat, jotka ovat juuri niin täydellisen pehmoiset kuin kaikki hehkuttavat. Halusin ottaa lakanat käyttöön vasta kun makuuhuoneessa on remontin osalta kaikki valmista ja se hetki oli nyt, kun puolisko porasi verhotangon kiinni ja mä ripustin verhot paikoilleen. Sitä ei lasketa, että oven maalaus on edelleen työn alla… :)

Häistä on kyllä tulossa juttua vielä lisää, kunhan saisin inspiraation naputella loput tekstit kasaan. Sillä välin ajattelin heittää eetteriin vaihteeksi muutaman asukuvan, edellinen kerta oli elokuussa eli hetki on silläkin saralla jo ehtinyt vierähtää. Saattaa tosin olla, että nyt vasta pitkä tauko tulee kun – noh, tiedätte kyllä – valo on mitä on.

Lokakuun alkupuoli oli suht lämmin, syksyä todellakin parhaimmillaan siis. Kesän jälkeen oli aika kaivaa sukkikset esiin ja taisinkin hyvin pitkälti viilettää lokakuun sukkahoususankarina. Yllä perusduunipäivän asu sekä naamavärkin pikaparannus vaahteranlehden taakse piiloutumalla. Raitapaita on Marimekon Tasaraitaa, lähes puhkikulutetut Vilan vakosamettishortsit löysin joskus Rauman Studio25:sta kympillä. Korvissa hopeiset toisen käden aurinkokorvikset, konjakkinen vyö H&M men. Jalassa ikivanhat luumusukkikset H&M, villasäärystimet pitsinauhalla c04 Luomus sekä mintunväriset varrettomat Converset, jotka hankin kakkoskengiksi häihin.

Tällaisella asulla olin liikenteessä lokakuun alussa Helsingissä. Coston nahkalätsä on edelleen pop, Syster P:n harmaan huipun jättihuivin tilasin Acolythin alesta kesällä. Shanan toppi on tuliainen Espanjasta, Samujin bleiseri löytyi kesällä huikealla -70 % lätkällä varustettuna. Loistohankinta, joka taipuu mennen tullen niin arkeen kuin juhlaan! Lindexin mustat pökät ovat niin ikään alehankinta, lahkeissa on takana puoleen pohkeeseen hopeiset vetoketjut. Korvikset by sisko, sormus Kalevalakoru, rannekello Axcent. Jalassa tässäkin minttuiset Converset.

Kolmannessa asussa on siinäkin pari kesän uutta juttua, tämähän alkaa vaikuttaa siltä kuin olisin laittanut koko garderobin uusiksi kerralla… Omat tavat entistäkin tarkemmin syyniin siis. Trikoinen jakku turkooseilla yksityiskohdilla on Vero Modan ja löytyi Stockan alesta. Liukuvärjätyt sukkikset ovat nekin aleostos, Lindexiltä tällä kertaa. Korvikset ovat siskon tekemät avainkorvikset, jalassa mustat varrettomat Converset parin vuoden takaa. Innocent-merkkisen mekon tilasin EMP:ltä ja se on nopeasti lunastanut paikkansa ns. luottomekkona.

Silloin kun en tiedä mitä laittaisin päälle, päädyn useimmiten tähän mekkoon. Mekko on älyttömän mukava päällä, materiaali on paksuhkoa trikoota. Noin muuten se ei sinänsä ole kovinkaan mielenkiintoinen vaatekappale, mutta selkäosan kolmion muotoinen pitsiosa nostaa kiinnostavuuden heti usealla pykälällä ylöspäin. Toimii!

Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset [2012]