{ Arkisto } Tammikuu 2012

Sinne meni viimeinen nelipäiväinen työviikko taas hetkeen, nyyh! Olen alkanut epäillä onko musta sittenkään istumaan toimistossa joka päivä kahdeksasta neljään, vaikka työ sinänsä on mukavaa niin jotenkin viikot tuntuvat kovin raskailta. Viime aikoina on vähän ollut ikävä vuorotyötä, erityisesti yövuoroja. Harmi, kun meillä ei ole edes liukuvaa työaikaa – päivät ovat aina samanlaisia, virastoasioiden hoitaminen hankalaa eikä näin talvella näe valoa lainkaan.

Joulu osui viikonloppuun, uusivuosi osui viikonloppuun… Onneksi loppiainen pelasti! Kolmen päivän viikonloppu auttoi edes hieman perinteistä tammimasennusta, ehkä nyt taas jaksaa vähän paremmin. Inhosin tammikuuta jo opiskeluaikoina, se oli ainoa kuukausi joka tuntui siltä ettei se koskaan lopu. Itse loppiaispäivä oli tänä vuonna mitä mahtavin, aamulla olin äijelin kanssa Elixiassa ja iltapäivällä ajoimme maalle.

Kävimme kotikotona moikkaamassa äitiä ja iskää ennen kuin suuntasimme illaksi kavereiden luokse viettämään rentouttavaa loppiaista pelien, saunan sekä kotitekoisen pizzan merkeissä. Mukana menossa olivat tietysti perheen kissat Pate ja Nanna, myös ujompi Minni uskaltautui välillä kurkkaamaan touhujamme. Niin ja yöllä havahduimme vierashuoneessa siihen, kun Minni hyppäsi jalkoihin nukkumaan… Kurrrrrnau!

Patekin pelasi.

Tästä lähdettiin keittiössä liikkeelle…

…välissä pelattiin vähän lisää Wii Partya…

…ja sitten ahdettiin kuvut täyteen herkkupizzaa. Naminam!

Ilta venähti reippaasti uuden vuorokauden puolelle Trivial Pursuitia pelatessa. Jossain kohtaa alkoi olla väsymystä ilmassa sen verran, että piti hieman soveltaa sääntöjä jotta peli joskus edes loppuisi. On muuten pakko todeta näin muutamaa päivää myöhemmin, etten enää edes muista kuka voitti! Taisi siis pelin lopussa uni painaa silmää jo aika tavalla.

Aamulla maa oli valkoinen.

Emäntämme keksi paistaa vohveleita aamupalaksi, aivan loistavaa!

Lunta ♥

Pate kävi nuuskimassa pakkassäätä ulkotarhassa, Minni pysytteli sisätiloissa.

Eilen ei enää kotiin tultuamme tehty mitään sen ihmeempää, tänään viikko päättyi serkkutytön ristiäisiin. Pieni menninkäinen sai kauniin nimen ja näytti kastetilaisuuden jälkeen supersöpöltä hänelle ostamassani punaisessa pallomekossa. Itkun voimakkuudesta päätellen neidistä kasvaa vielä asennetyyppi!

Haloo Helsinki! – III [2011]

Tarkoitus oli julkaista nämä kuvat jo aiemmin tällä viikolla, mutta hups vain päivät katosivat johonkin. Kuten tavallista. Vaikka ei sillä, nelipäiväinen työviikko oli oikein bueno normaaliin viisipäiväiseen verrattuna. Sen pitemmittä puheitta, tässä vielä pieni kuvapläjäys vuoden ensimmäiseltä päivältä! Oltiin tosiaan pienellä porukalla maalla vuotta vaihtamassa kaveripariskunnan luona ja uuteen vuoteen herättyämme päivä kului pitkälti syömisen, pelaamisen ja laiskottelun merkeissä.

Yöllä oli tullut pieni pakkanen ja päivällä aurinkokin näyttäytyi kevyesti, kerrankin tuntui edes vähän talvelta. Rakastan talvea ja pakkasia, mutta tällä kertaa koko vuodenaika on tuntunut niin epätalvimaiselta, etten oikein tiedä miten suhtautuisin. Väsyttää se ainainen pimeys ja sade ja monet plussa-asteet! Päivät lipuvat ohi eikä niistä muista oikein mitään jälkeenpäin, aivan kuin ei edes eläisi. Tänään oli ihana herätä ja huomata, että maa oli yön aikana peittynyt valkeaan puuteriin! Mittari näyttää parhaillaan viittä miinusastetta, toivottavasti ei enää hetkeen nollan yläpuolelle nousekaan. Ja paljon aurinkoisia talviviikonloppuja tänne, kiitos! (Päivisin kun pitää nököttää toimistossa niin ei valoa näy muuta kuin ikkunasta.)

Joulu meni jo, mutta yleisön pyynnöstä palataan vielä ohikiitäväksi hetkeksi joulutunnelmiin. Toisin sanoen siis joululahjoihin! En odottanut saavani mitään ihmeellistä, vaan kas kummaa kun joulupukki onnistui jälleen kerran yllättämään. Tänä vuonna tuli jopa jotain toivelistalla ollutta, kuten kaksi isoa sinistä Taika-kulhoa – joista ei nyt tullut napattua kuvaa, sillä saimme kulhot pikkujoululahjaksi äipältä ja ne ovat tietysti käytössä jo. Ja jotain saatoin itsekin hankkia listalta… Mutta palataan siihen joskus toiste.

Keittiön varustelu täydentyi ihanalla Polkka Jamin keittöpyyhkeellä (kiitos K-serkku!), kolmella POP designin rätillä (kiitti Sansu, olin miettinyt mistä saisin just näitä tällaisia rättejä!) sekä Marimekon mukiparilla. Siirtolapuutarha-mukeja meillä oli pari ennestäänkin, mutta ei haittaa kun tuo on noista ehdottomasti lempikuosini. Lisäksi yhdestä paketista paljastui maailman söpöin vaaleanpunainen possunuolija! Hauskaa on, että ostin syksyllä Habitaresta samaa sarjaa olevan pienen vispilän.

Kun takana oli 75 päivän karkkilakko, herkut olivat enemmän kuin tervetulleita. Possusuklaita, toffeesuklaata, vähän salmiakkia… Vihreitä kuuliakin sain, mutta ne olivat kuvanottohetkellä kadonneet aikaa sitten parempiin suihin. Teevalikoimaamme pukin mukana saapuivat Clipperin appelsiinitee sekä Turun Tee ja Mausteen chai-latte punaisessa paketissa. Kuvassa on myös Desthealta saatu possulasi, meillä on samalla possukuviolla (ladies, gentlemen, pikkusika, isosika) olevia laseja ennestäänkin mutta ne ovat eri muotoisia. Desthea ei tästä siis tiennyt eli aika hassu yhteensattuma!

Pasilan kolmas tuotantokausi on siskolta, kaksi biisiä sisältävä levy serkkupojan omakustanne (johon itse asiassa tein kannet tuossa alkutalvesta). Kaksi hämäävän samantyylistä kynttiläjuttua ovat täysin eri yhteyksistä saatu: punainen Ristomatti Ratian Muurlalle suunnittelema Kuutamo tuli isovanhemmilta, pieni hopeinen taas paljastui työtiimin joulupaketista (tuotiin siis jokainen tietyn arvoinen paketti ja vaihdettiin niin ettei kukaan vienyt omaansa kotiin). Natuviven verigreippi setin sain inttikaverilta, setissä on käsisaippua ja -rasva. Korkokengän muotoinen pullo sangriaa on peräisin porukoiden marraskuiselta reissulta Azoreille, ja ihana räikeän oranssi läppärisuojan antoi Akkiki.

Unohdinpa kuvata pari muutakin juttua Taikojen lisäksi, ainakin Akkikilta saatu nätti riippuva tuikkusysteemi jäi ikuistamatta. Ja varmaan jotain muutakin, mun lahopää ei viime aikoina ole ollut ihan täydessä terässä. Joka tapauksessa kiitos lahjoista niille, jotka itsensä tekstistä tunnistavat! ja omista joululahjoistaan sopii toki kertoa kommenttiboksissa, lueskelen mielelläni miten pukki on teitä kaikkia muistanut vuoden 2011 jouluna. *<:o)

Mun on nyt heti alkuun parempi tunnustaa, että kotimainen kosmetiikkamerkki MSCHIC sai joulun alla toteuttamansa blogilahjonnan seurauksena ainakin yhden asiakkaan. Mainonta blogeissa EI siis ole turhaa..! ;)

Itselleni merkki on tuttu parin vuoden takaisen Skunk Girl -yhteistyömeikkisarjan tiimoilta, mustavalkoinen skunkkiluomiväri on edelleen yksi suosikeistani ja myös linjan ripsiväri oli mieleeni. Syksyllä hankin CityDealista kolme MSCHICin ripsaria tarjoushintaan toivoen, että joku niistä olisi SkunkLashin veroinen – 3D Mascara vaikuttaisi hyvin samanlaiselta. Kaksi muuta lähti harjansa perusteella kiertoon ja nyt odotan, että saisin jonkun ripsivärin käytettyä loppuun ja voisin ruveta sutimaan 3D:tä ripsiini.

Joulupäivän iltana lueskelin blogilistaani läpi ja Ida johdatti postauksellaan mut MSCHICin verkkokauppaan. Kun silmiin sattui mukavasti vielä Season Sale -kategoria, tuumasin whatthehell ja laitoin tilauksen menemään. Eikä mennyt montaakaan päivää, kun töistä tullessa keittiön pöydällä odotti kirjekuori sisällään söpöt vaaleanpunaiset kääröt.

Alepuolelta nappasin kahden euron kappalehintaan harmaan silmienrajauskynän Graphite sekä suht neutraalin huultenrajauskynän Betty (sivujen mukaan ‘nude beige’). Yllätyksekseni nämä olivatkin MSCHIC by Seppälä -sarjan kyniä – verkkokaupassa en asiaa osannut päätellä kuin vasta jälkikäteen nimen edessä olevasta MBS-liitteestä. Ilmankos olivat niin edullisia. Ei mulla mitään valittamista ole, ei hinnasta eikä laadusta. Harmaa on aika tumma mutta kuitenkin selkeästi mustaa vaaleampi, huultenrajauskynä olisi saanut rusehtavan sävyn sijaan olla hippasen punertavampaan suuntaan.

Huulipunan sävyn valitseminen olikin sitten kinkkisempi juttu. Kaipasin jotain vähän oranssimpaa punaa, kun noita punaisia ja vaaleanpunaisia on kertynyt laatikkon sievoinen kasa. Tiukka kisa käytiin sävyjen Juicy Orange ja Blood Orange välillä, joista kotiin saapui lopulta jälkimmäinen. Sydämenmuotoinen nimitarra hylsyn pohjassa on kiva yksityiskohta!

Blood orange on juuri sopivan oranssi, ei liian kirkas muttei liian punainenkaan. Puna levittyy huulille mukavasti ja myös pysyvyys on mielestäni ihan ok. Ruokailun jälkeen toki saa lisätä väriä reippaalla kädellä, mutta sellaisia tuppaa iso osa huulipunista olemaan. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen päätökseeni tilata tämä Juicy Orangen sijaan, aavistus kimalletta ei ehkä olisi ollut omaan makuuni ihan niin toimiva lisä huulipunassa.

Siinä vielä sekä rajauskynä että huulipuna tositoimissa, vassokuu. Rajaus haihtuu päivän aikana teille tietämättömille mutta lähtee suht helposti normaalin kasvojenpesun yhteydessä, ihan perustoimintaa rajauskynältä siis. Vaativampaa käyttöä varten on sitten ne tujakat kynät, jotka vaativat irrotakseen vähintään tärpätin. Kuvaa varten huulia punatessa laiskotti sen verran, että jätin huultenrajaukset tekemättä – hups. Vaan eiköhän värisävystä kuitenkin saa selvän, vaikka vähän olisi punaa yli rajojen.

(Rajauskynät 2e / kpl, huulipuna 16e; ostopaikka MSCHIC webstore ja rahat omasta kukkarosta.)

Regina – Oi miten suuria voimia! [2007]

…ja lämpimästi tervetuloa uusi vuosi 2012! Oma vuodenvaihteeni sujui rauhallisissa oloissa maalla, oli ystäviä ja kissoja ja saunaa ja ruokaa ja juomaa ja vähän rakettejakin. Lokaatio oli täsmälleen sama kuin vuosi takaperin, illan kaavakin täsmäsi suuremmilta osin. Ensin saunottiin, sitten syötiin, ja hieman ennen puoltayötä myös iskä ja äiti saapuivat paikalle kävelymatkan päästä. Miesten ostamat paukut taivaalle, minkä jälkeen juotiin kahvit ja sitten porukat suuntasivat takaisin kotiin meidän jäädessä Wiin seuraan.

Kolmen jälkeen yöllä alkoi torkahtelu, kuka sohvalle ja kuka nojatuoliin – kissat tietysti siihen väliin mihin sopii. Vaan ei Feline ja Sintsu! Neidit hakkasivat Wii Partya noin aamukuuteen, kunnes A tuli töistä ja tovin kuluttua siirryimme kaikki omiin nukkumapaikkoihimme. Vajaa kuusi tuntia unta palloon, jo oli jälleen virkeämpi fiilis. Vuoden ensimmäinen aamupala oli makoisa brunssi ja uudenvuodenpäivä ylipäänsä kului mukavan letkeissä merkeissä. Ei huono aloitus uudelle vuodelle, sanoisin.

Onnea, iloa ja monta ihanaa hetkeä kaikille lukijoille vuonna 2012!

Apulanta – Hiekka [2002]