Ajastaika

…ja lämpimästi tervetuloa uusi vuosi 2012! Oma vuodenvaihteeni sujui rauhallisissa oloissa maalla, oli ystäviä ja kissoja ja saunaa ja ruokaa ja juomaa ja vähän rakettejakin. Lokaatio oli täsmälleen sama kuin vuosi takaperin, illan kaavakin täsmäsi suuremmilta osin. Ensin saunottiin, sitten syötiin, ja hieman ennen puoltayötä myös iskä ja äiti saapuivat paikalle kävelymatkan päästä. Miesten ostamat paukut taivaalle, minkä jälkeen juotiin kahvit ja sitten porukat suuntasivat takaisin kotiin meidän jäädessä Wiin seuraan.

Kolmen jälkeen yöllä alkoi torkahtelu, kuka sohvalle ja kuka nojatuoliin – kissat tietysti siihen väliin mihin sopii. Vaan ei Feline ja Sintsu! Neidit hakkasivat Wii Partya noin aamukuuteen, kunnes A tuli töistä ja tovin kuluttua siirryimme kaikki omiin nukkumapaikkoihimme. Vajaa kuusi tuntia unta palloon, jo oli jälleen virkeämpi fiilis. Vuoden ensimmäinen aamupala oli makoisa brunssi ja uudenvuodenpäivä ylipäänsä kului mukavan letkeissä merkeissä. Ei huono aloitus uudelle vuodelle, sanoisin.

Onnea, iloa ja monta ihanaa hetkeä kaikille lukijoille vuonna 2012!

Apulanta – Hiekka [2002]

Joulu tuli, vaikka mistään joulufiiliksestä ei omalla kohdallani oikein voinut puhua. Valkoisesta maasta ei ollut tietoakaan, joulukuusen jalka ei pitänyt vettä (onneksi Sansu pelasti lainaamalla ehjän jalan), koti oli kuin räjähdyksen jäljiltä. Vaikka tiesinhän mä sen, ettei tästä huushollista saisi siistiä kuin taikasauvalla – ensi jouluna sitten. Aattona tarkeni hyvin seisoskella terassilla saunomisen yhteydessä, pulahdinpa pari kertaa uima-altaassakin. Syötyä tuli loppuvuoden tarpeiksi, karkki maistui kummalliselta 75 päivän lakon jälkeen (ja överiolo tuli jo ihan muutaman palan jälkeen). Joulupäivän illaksi tultiin maalta takaisin kaupunkiin, myrsky ulvoi nurkissa ja kolisteli ikkunoita. Sähköt sentään ovat pysyneet koko ajan, toisin kuin monilla muilla täällä lähiseudulla.

Huomenna se on paluu sorvin ääreen ja vuodenvaihdetta odottamaan. Töissä toivottavasti on suht hiljaista, kun osa porukasta on lomalla tämän viikon – harmi kun en itse saanut tämän pidempiä vapaita. Loppiainen sentään osuu ensi viikolla perjantaille, joten pidennetty viikonloppu silloinkin tiedossa. Se oli tämä joulu tässä sitten, kiitos ja näkemiin.

Sunrise Avenue – Out Of Style [2011]

Joulusta kirjoittelen myöhemmin, mutta nyt palaan hetkeksi runsaan viikon takaiseen lauantaihin, Old Texasiin sekä kotimaan kovimpaan artistiin. Ilta alkoi meillä, paikalla oli mun ja puoliskoni lisäksi pari kaveria sekä tietysti vakio V-keikkaseurani eli sisko. Muut joivat sivistyneesti prosentillisia juomia, itse tyydyin kuskin pestiin sekä mustikkaglögiin. Terästämättömänä, tietysti.

Showtimeksi huhu oli kertonut noin puolenyön, joten siinä kymmenen jäljissä hyppäsimme Havuseen ja hurautimme naapurikaupunkiin. Kaarinan paikallinen oli lievästi ilmaistuna mielenkiintoinen mesta, puhumattakaan ihmisistä siellä. Paljon oli kuitenkin Viikate-paitoja liikenteessä, joten myös faneja oli löytänyt paikalle. Lavan edusta oli tyhjä pitkän aikaa, itse asiassa siihen asti kun me vähän ennen puolta kahtatoista parkkeerasimme itsemme heti aidan viereen. Kerrankin eturivissä, eikä tarvinnut edes käyttää kyynärpäitä!

Hieman puolenyön jälkeen kajahti ilmoille Haaskalinnut saalistaa ja herrat astelivat lavalle raikuvien aplodien kera. Lava oli pieni ja eturivin paikat lavassa kiinni, joten koko keikan tuntui lähinnä siltä, että kohta saa jalasta/kitarasta/muusta päähänsä. Eipähän ainakaan ollut kameran zoomille paljonkaan tarvetta.

Setti oli tavallaan aika erilainen verrattuna aikaisempiin tämän vuoden keikkoihin, Kuu Kaakon yllä -albumilta ei soitettu kuin pari rallia ja muuten ilta koostui sitä vanhemmasta tuotannosta. Vastapainoksi vanhalle kuultiin kaksi täysin uutta kappaletta, Itkijänainen sekä tammikuun lopussa julkaistava Sysiässä, joka on ensimmäinen singlelohkaisu tulevalta levyltä. Huikeaa kuultavaa oli myös Hautajaissydän Kaarlen vetämänä!

“En tahdo kultaa, kunniaa / kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA!”

Joku känniurvelo heilui loppukeikan vähän meidän takana ja meinasi mm. kaataa parin metrin päässä olleen kaiuttimen. Kyseinen herra myös päätti mukavasti kääntää taakse suunnatun äänilähteen osoittamaan keskelle, suoraan meitä kohti siis. En muuten enää lähde keikalle ilman korvatulppia! Viimeiset säkeet iskivät tajuntaan sen verran täysillä, että korvat soi vielä seuraavanakin päivänä. Olisi varmaan tarvinnut olla humalassa, niin ei olisi koko asiaa edes huomannut. o_O

Seuraavaksi lähdetään miehen kanssa sulattelemaan joulukiloja salille. Mun edellisestä Elixia-visiitistä onkin taas useampi viikko, kun flunssa vaivasi yllättävän pitkään. Toivottavasti ei enää tule takaisin, niin pääsee taas normaaliin treenirytmiin. Palataan astialle!

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Ollaan nyt kotikotona, joulusaunassa on käyty ja ehdin nyt vielä pyörähtää koneella ennen kuin kohta istahdetaan ruokapöytään. Kissat pyörii vähän väliä jaloissa kinkuntuoksusta suunnilleen huumaantuneena, tahtovat välillä pihalle ja hetken päästä taas takaisin sisälle.

Mutta sen pidemmittä puheitta:

Kuva on muuten meidän ensimmäisestä omasta joulukuusesta Turussa, joka komeilee keskellä olohuonetta remonttitavaroiden ympäröimänä. ;) Täällä maalla jatketaan perinteisesti Samu Sirkan joulutervehdyksen parissa, joka on katsottu taatusti yhtä monta kertaa kuin on elämän varrella ollut joulujakin.

Huh, viimein on kaikki jouluhommat valmiina! Onnistuin jopa leipaisemaan joulupiparit ja -tortut niin, ettei mikään kärähtänyt uunissa. Ja piparit jopa koristelin – viime jouluna ei hermot (ja taidot) riittäneet kuin muutaman ruman piparin koristuksiin, nyt olin viisaampi ja homma onnistui yllättävänkin helposti. Aina oppii jotain uutta. ;)

Heitetään tähän väliin kuvapläjäys viime lauantailta. Silloin tosiaan tehtiin Sansun kanssa Logomo-visiitti vol. 2 ja tällä kertaa seuranamme oli Miro 5v. sekä Jyväskylästä joulunviettoon saapunut siskosein. Kulttuuripääkaupunkivuoden päättäjäisviikonlopun kunniaksi näyttelyihin oli kumpanakin päivänä vapaa pääsy, joten käveltiin näyttelytkin läpi vaikka alunperin oli vain tarkoitus kahvitella.

Kokemus oli tietysti aivan erilainen, kun oli lapsi mukana. Tuli on irti! kärsi alkuun teknisistä ongelmista ja ensimmäiset pääsivät sisään vasta kahdeltatoista, kun paikka oli tuntia aiemmin avannut ovensa. Otettiin siis ensin suunnaksi hauska Naphouse, jossa oli säkkituolimeri sekä sen alapuolella vähän niinkuin iso maja. Sellainen lastenhuone olisi varmaan kenen tahansa ipanan unelma!

Valokuvanäyttely Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa käveltiin pikaiseen läpi, ja Sansun & Miron katsastaessa toista osaa me Felinen kanssa pyörähdettiin kurkkaamassa Tom of Finlandin hyväkuntoiset miehet. :P Tulinäyttely saatiin vihdoin auki, mutta siinä oli niin kamalasti porukkaa jonottamassa että päätimme ensin käydä tankkaamassa SIS. Delissä. Lautaselle valitsin Turku 2011 -viinerin, joka oli vähän överi kermansa JA aprikoosi- tms. hillonsa kera, sekä teekuppiin omena-rooibosta.

Kaffelta tulessa jouduimme tovin odottelemaan pääsyä tulimaailmaan, mutta lopulta ovet vihdoin aukenivat meillekin. Kierrettiin näyttely aika samassa järjestyksessä kuin ensimmäisellä kerralla oltiin hyväksi havaittu. Tällä kertaa tosin päästiin myös pelaamaan sellaista hauskaa peliä, jossa piti yhteistyöllä pelastaa palavasta talosta hyppääviä ihmisiä. Lisäksi pumpattiin sammutusvettä liekeissä olevaan taloon, ihmeteltiin vanhoja tulentekotapoja sekä käveltiin Turun palossa kartalta kadonneella Tiirikkalankadulla ennen ja jälkeen tulipalon.

Paimion VPK:n vanha paloauto.

Jätettyämme tulet taaksemme tsekattiin vielä aulassa viime kerralla kokonaan välistä jäänyt jalkapalloaiheinen Only a game? -näyttely. Katosta roikkuvista pelipaidoista löytyi infoa aina paidan parina roikkuvasta juomapullosta, aika kivasti toteutettu kokonaisuus. Lisäksi alueella oli infolaatikoita, pari iPadia, hauskoja tuoleja sekä säkkituolimeri, jonka yhteydessä pyöri jalkapalloa varmaan kahdessakymmenessä televisioruudussa.

Vähän erilainen olohuone televisioineen.

Oltiin tosiaan tultu paikalle aika pian yhdentoista jälkeen ja jo silloin porukkaa tuntui olevan liikenteessä ihan pipona. Lähtiessämme sisätiloissa oli yllättävänkin rauhallista ja ihmisiä suht vähän, mutta syy selvisi kun astuimme ovista ulos. Sisään oli useamman kymmenen metrin jono! Siinä vaiheessa kiiteltiin, että oltiin sovittu treffit heti aamusta – ei meinaan olisi hotsittanut jonotella tihkusateessa lapsen kanssa.

Joululaulut shufflella