Ajastaika

Maanantai.

Milloin se alkoikaan muistuttaa lähestulkoon kirosanaa? Yksinäisenä sinkkuopiskelijana ehdoton inhokkipäiväni oli sunnuntai. Välttelin kotoa poistumista aina sunnuntaisin, koska silloin vastaan tuli ainoastaan pariskuntia. Ihastuneita, rakastuneita, onnellisia (tai ainakin sen näköisiä). Nykyään melkeinpä pidän sunnuntaista ja jossain määrin myös sunnuntaifiiliksestä. Mutta se maanantai, voi maanantai.

Aamulla puolisko meinasi nukkua pommiin (ehti kuitenkin töihin vain minuutin myöhässä). Vähän miehen lähdön jälkeen postiluukku kolahti Turun Sanomien joulukalenterin verran. Ei paljoa, mutta kuitenkin niin että hätkähdin puoliunestani. (Voitte varmasti kuvitella, miten mukavasti postiluukun kolahdus kaikuu puolityhjässä asunnossa kun ei ole väliovea.) Enkä saanut enää unta. Töissä väsytti, työjono ammotti tyhjyyttään, pää oli sitäkin tyhjempi. Yritin tehdä vähän jotain, sekin meni pieleen kun onnistuin poistamaan vääriä komponentteja. Kengänpohjaan oli takertunut purukumi. Lounaaksi hain subin, jonka täytevalinnassa menin metsään. Ehkä aurajuusto olisi pelastanut?

Kotiin tullessa väsytti, ahdisti ja itketti. Puolisko hakkasi jotain typerää tietokonepeliään ja pälisi kuulokkeet korvilla kaverinsa kanssa. Vedin oven kiinni ja otin torkut. Helpotti vähän. Pakastimesta löytyneet kaverit Ben ja Jerry helpottivat vähän enemmän. Aloin miettiä, onko muhun iskenyt syysmasennus tai vastaava. Rakastan jokaista vuodenaikaa ja niiden vaihteluita, mutta tänä syksynä loputon harmaus ja pimeys tuntuu normaalia vaikeammalta. Tai ehkä se on tämä keskeneräinen koti, joka stressaa ja ahdistaa.

Ei tämä oikeastaan tunnu edes kodilta, ei vielä. Mun kodissa tavarat on suunnilleen järjestyksessä eikä lattialla ole roskia. Kylpyhuoneen lavuaari ei näytä töhkäiseltä eikä tiskipöydällä ole likaisia astioita, ainakaan montaa. (toim huom. Mua ei häiritse em. asiat muiden kodeissa, mutta oman huushollini suhteen olen tarkka.) Viikonloppuna lähti eteisestä kaikki kaapit, alkuperäisen kaapiston poiston jälkeen tuli uusia ideoita ja suunnitelmat muuttuivat aika radikaalistikin. Nyt eteinen ja olohuone muodostavat jättimäisen tilan, jossa on kaikki mahdollisuudet.

Onhan täällä ollut totuttelemista. Astianpesukoneen sähköliitäntä on edelleen kadoksissa, keittiön kasaaja on ilmeisesti jättänyt sen jonnekin levyjen taakse. Jääkaappipakastin hurisee siihen malliin, että se a) hajoo kohta käsiin ja b) syö sähköä kaikkea muuta kuin energiaystävällisesti. Keittiö näyttää kivalta, mutta allastaso on ärsyttävän epäkäytännöllinen. Kylppärin loisteputki sirittää. Laminaatti on kaunista, mutta tuntuu todella kylmältä jalkojen alla.

Mutta! Täällä on ihanan viileää verrattuna edelliseen asuntoon. Täällä pystyy nukkumaan, hurraa! Ja sänky, ihana 160 cm leveä sänky uudella mahtavalla patjasetillä. Patjat muotoutuvat vartalon lämmön mukaan ja tukevat kroppaa juuri niistä kohdista kuin pitääkin. Herääminen pimeään aamuun ei edes ketuta, kun niska ei ole jumissa tai selkään satu. Taidankin tästä siirtyä suosiolla sängyn lempeään syleilyyn…

Huomenna parempi päivä ehkä?

(Pointsit sille kuka jaksoi tämän lukea kokonaan. Ei punaista lankaa, ei varsinaista asiaa, vain ajatuksia peräjälkeen ja lause kerrallaan. Joskus se menee näin.)

Kiitos Perfektionismi-blogin havahduin ajattelemaan puolentoista kuukauden päässä siintävää joulua jo nyt, ja siitä inspiroituneena päätin väkertää oman pienen listani joululahjatoiveista. Tänä vuonna olen siis huomattavasti aikaisemmassa kuin kahtena edellisenä vuonna. Edistystä, edistystä – ehkä joulupukki nyt kuulisi toiveeni paremmin?

Ensin muutama astiatoive. Siniset Iittalan Taika-mukit kaapissa on jo, mutta isoja 6 dl kulhoja (1) kaipaan edelleen. Keksin jossain vaiheessa alkaa kerätä hienoja mukipareja, siis jokaista mukia hankin aina vain kaksi kappaletta. Vielä pienehköön kokoelmaani toivottaisin lämpimästi tervetulleeksi esimerkiksi parin mustia Taika-mukeja (2) tai Marimekon valikoimasta vaikkapa Kaiku-, Siirtolapuutarha- tai Hetkiä/Moments-kuosisen mukiparin (3). Myös Siirtolapuutarha-tarjoilukulhoa (4) olen katsellut sillä silmällä siitä asti kun sen ensimmäisen kerran näin.

Sitten hieman sisustuksellista puolta. Design House Stockholmin mahtavasta Block-lampusta (5) haaveilen aina vaan, myös saman merkin Work lamp (6) miellyttää silmää. Lehtitelineeksi tahtoisin ehdottomasti Minus Tion mustan City Sundayn (7). Säilytyskoriksi ottaisin ilolla Muuton kierrätyshuovasta tehdyn Restoren harmaan version (8), siinä olisi kätevä viedä esim. lehdet paperinkeräykseen. Kylppärin suihkuverhoon kaipaisin särmää Marimekon tyyliin (9), Kaiku tai Hetkiä/Moments olisivat kumpikin loistovaihtoehto pieneen suihkutilaan.

Kertokaahan tekin, rakkaat lukijat, mitä toivoisitte joulukuusen alta löytyvän!

(Kuvat: Iittala, Marimekko, Finnish Design Shop.)

Viime viikolla facebook kertoi musertavan uutisen: sympaattinen Bossaliina lopettaa! Juuri kun ehdin sanoa ääneen, että täytyy kyllä jatkossa käydä siellä useammin. Eipä tarvitse siis enää, snif. :’/ Keskiviikkona kävin kahvilassa viimeistä kertaa, kun olimme muutenkin liikenteessä kaverini M:n kanssa.

Äänilevy kertoo: auki vai kiinni.

Ruokalista ikkunassa.

Pääsinpäs maistamaan tyttöjen juustokakkua! Makuna mansikka-kiivi ja voi jestas, miten suussa sulavaa se olikaan. Ikävä tulee Bossaliinan ihania herkkuja… Yleisen fiiliksen ja persoonallisen sisustuksen lisäksi, tottakai. Ihan kevyesti harmittaa, etten saanut raahattua ahteriani paljon paljon useammin Bossaliinan tuoleihin istumaan. On se aina niin helppoa olla jälkiviisas.

Kaupungista suuntasimme Skanssiin, jossa illan ohjelmassa oli Selectedin ja Olivian ostosilta. Tarjoiluna oli pikkupulloja Fresitaa sekä Geisha-karkkeja, harmi etten voinut jälkimmäisiä karkkilakoltani maistaa. Otin kyllä yhden mukaan, että voin sitten jouluna todeta tykkäänkö noista palleroversioista. Paikalla oli yllättävän vähän ihmisiä, olisi varmaan sovittamaankin päässyt jonottamatta jos olisi sattunut löytämään jotain sovitettavaa.

Olen ollut vastaavassa kantisillassa kahdesti aiemmin, ensimmäisestä tapahtumasta kirjoittelinkin enemmän viime syksynä. Silloin ilta oli mielestäni suhteellisen onnistunut, oli porukkaa ja pieniä tuotelahjoja (esim. uusin Olivian numero) ja parinkymmenen prosentin ale kaikista tuotteista. Keväällä suunnilleen sama homma.

Mutta nyt. Nyt fiilis oli erilainen, ihmisiä vain muutama kourallinen ja koko homma tuntui jotenkin lässähtäneeltä. Uusimman Olivian sijaan sai jonkun talven erikoisnumeron, höh. Illan upeat erikoistarjoukset oli nähdäkseni siinä, että kaikista takeista sai -20%. Arvonta toki oli, mutta minkäänlaisia kauneuslahjoja ei silmiini osunut. Eikä arvonnassakaan äänestetty parasta asukokonaisuutta tai mitään, kunhan lappuun kirjoitti yhteystietonsa niin se oli siinä.

Edelleen kaipaisin tuollaisiin tapahtumiin jotain pientä johdantoa, vaikkapa sitten lyhyesti kuvailua kauden trendeistä tai muuta. Tapahtuman kuvauksen muotiasiantuntijat auttavat sinua vaatekaapin päivityksessä ja antavat uusimmat stailausvinkit talven juhliin sisältö jäi – jälleen kerran – omalla kohdallani pimentoon, ilmeisesti kyse on siitä että käy itse kyselemässä myyjiltä jos kaipaa erityisesti jotain.

Eipä me sitten yhtä Fresitaa kauemmin jaksettu liikkeessä pyöriä, vaan lähdettiin käymään parissa muussa kaupassa. Seuraavaan muoti-iltaan en ehkä jaksa enää edes vaivautua paikalle. Ideasta tykkään kyllä kovasti, kiva että asiakkaita joskus vähän “hemmotellaan”. Toteutus vaan pitäisi toimia yhtä hyvin kuin ajatuskin.

Ennen kuin lähdettiin kokonaan pois käytiin vielä haukkaamassa vähän iltapalaa – tiesin ettei kotona odottaisi paljon muuta kuin valo jääkaapissa, kun mieskin oli iltavuorossa. Cafe Brahe on jo niin vanha tuttu, että tällä kertaa vuorossa oli tutustuminen Ciao! Caffe -nimiseen paikkaan. Ja taatusti menen uudestaankin, oli nimittäin parasta chai lattea mitä olen maistanut!

Kalkkuna-cheddar-ciabatta oli sekin erinomainen, sämpylän päällä oli ihanan paljon kaikkia siemeniä. Seuraavalla kerralla voisi maistella jäätelöitä tai smoothieita, valikoimaa näyttäisi olevan enemmän kuin tarpeeksi. Ei pitäisi kirjoitella tällaisia nälkäisenä, maha alkoi murista ihan hulluna! Ei siis auta muuta kuin jättää tietokone hetkeksi rauhaan ja mennä väkertämään murua rinnan alle, ettei tarvitse koko yötä kuunnella mouruamista.

Stella – Jokin on muuttumassa [2011]

Tämä syksy on ollut vähäsateinen mutta harmaa, niin hurjan harmaa. Eilen tuntui aivan käsittämättömältä, kun näki auringonvaloa! Ja mitä upeimman auringonlaskun. Harmi vain etten pääse nauttimaan aurinkoisista päivistä oikeastaan yhtään, kahdeksasta neljään toimistotyö on siltä(kin) kannalta tylsää. Aamulla töihin mennessä on pimeää ja töistä päästessä aurinko on jo hyvän matkaa laskemassa horisonttiin.

Jotenkin syksy on hujahtanut ohi huomaamatta, ehdin vasta viime viikonloppuna ensimmäisen kerran tänä syksynä käydä pihalla kuvaamassa meneillään olevaa vuodenaikaa. Nii-in, kiirettä on pitänyt! Luonnon väriloistosta ei ole paljoakaan jäljellä, lämpimien säiden ansiosta jotain sentään. Iskin kaksi kärpästä samalla iskulla ja sunnuntaisella kierroksellani tutustuin myös uuden asuinpaikkamme lähikulmiin.

Toisaalta aika kolhoa seutua tämä kaupunginosa, mutta omalla tavallaan kiehtovaakin. Graffiteja tuntuu olevan jokaisessa mahdollisessa pinnassa, ei nyt kerrostalojen seinissä sentään mutta about kaikissa muissa kuin asuinrakennuksissa kyllä. Osa pelkkiä töherryksiä, osa hienoakin taiteilua. Täytynee joku kerta käydä kuvaamassa hienoimmat graffitit ihan kunnolla.

Syksyn ihanin värikartta! ♥

Kukantynkääkin löytyi vielä.

Kodin järjestelyissä ei olla paljonkaan päästy eteenpäin, kun puolisko on viime päivät kulkenut keppiin tukeutuen jalanpohjasta leikatun syylän takia. Viikonloppuna toivottavasti päästään remppahommiin todenteolla! Eteisen peilikaappi noudettiin eilen, se makaa osina keskellä olohuoneetta odottamassa kokoamistaan. Kun vain saisi kaikki loput muuttolaatikot johonkin pois tieltä, edes sen verran että mahtuu kokoamaan kaapiston sekä repimään tapetteja seinistä.

Nyt unta palloon, jotta jaksaa taas huomenna.

Haloo Helsinki! – III [2011]

Siitä on nyt tasan viikko, kun kannoimme tavarat uuteen kotiin. Muutto meni onneksi ihan sukkelasti, vaikka muuttoapua ei paikalle tullut muuta kuin äiti ja iskä enkä itse pystynyt täydellä teholla toimimaan keuhkoputkentulehduksen takia. Iskällä oli mukanaan kahdet nokkakärryt, joilla sai lähes kaiken kärrättyä todella kätevästi ja nopeammin kuin kantamalla. Kuluneen viikon aikana uudessa kodissa osa tavaroista on ehtinyt löytää paikkansa, osa pysyvämmin ja osa väliaikaisesti. Olohuoneesta on puolet edelleen muuttolaatikoiden valtaama, nyt sentään jo pääsee suht kätevästi kulkemaan huoneen poikki makuuhuoneeseen.

Säilytystila on tällä hetkellä pienoinen ongelma, sillä päätimme laittaa kaikki kaapistot uusiksi – vanhat ovat alkuperäiset 50-luvun lopusta, joten kätevyydessä tai ulkonäössä ei ole kehumista. Eteiseen tulee todennäköisesti peililiukuoviversio Keittiöjätistä, makuu- ja työhuoneisiin olemme ajatelleet kasata kumpaankin sopivan kaapiston Ikean Pax-järjestelmän osista. Makuuhuoneen puolelle vähän isompi kaapisto ja työhuoneeseen pienempi.

Ja sitten on tietysti seinäpintojen uusiminen.

Työhuoneen tapetti oli toki ihan söpöä…

…mutta kyllä se sai lähteä! Onneksi tuo sydäntapetti oli laitettu vähän hintelästi kiinni, niin se lähti kivasti kokonaisina paloina irti. Tapettia seiniin ei enää ole tulossa, vaan kaikki seinät saavat maalia pintaansa – maaliksi valikoitui Tikkurilan himmeä Harmony, tarkat sävyt ovat vielä mietinnässä.

Valkoinen on joka tapauksessa pääväri, vaan kun vielä osaisi päättää mitä sävyä ruvetaan seiniin sutimaan. Tällä hetkellä Tunne Väri -kartan sävyt Kinos tai Talvi vaikuttavat parhailta, mutta en ole vielä tutkinut tarkemmin tänään mukaan nappaamiani sävyliuskoja. Olohuoneen yhdestä seinästä tulee harmaa, ja vähän kutkuttelisi maalata myös keittiöön joku ihan mieletön tehosteseinä. Katsotaan mihin päädytään.

Nightwish – Century Child [2002]