Ajastaika

Pari asukuvaa arkistojen kätköistä, toukokuun puolivälin tienoilta kumpikin ja pallomahan vaihe noin rv 23. Jumpe mulla onkin ollut pieni maha tuossa kohtaa, on meinaan pikkasen enemmän kokoa tällä hetkellä! Mahtaako uudempia asukuvia edes olla, ei ole viime viikkoina ollut kovin luova olo pukeutumisen suhteen… Noh, ensi viikolla on edessä paluu työelämään lyhyeksi toviksi niin jospa saisi vielä jotain järkevää kolttua heitettyä niskaan ja mahdollisesti jopa kuvattua ne. Tämän raskauden vaatetuksessa avainsana on varmasti ollut raidat, tuntuu että vaatekaappini on salakavalasti täyttynyt kaiken maailman raita-asioista. Eikös se ole niin, että korosta sitä mitä et voi piilottaa? ;) Tässä siis pari versiota perus mustavalkoiseen tasaraitaan pohjautuen.

Epäröin hieman tilatessani sovitukseen Noshin raidallisen ribbipaidan, mutta se on osoittautunut oikein kivaksi vaatekappaleeksi. Vaikka siinä on tuollainen semipoolokaulus, ei paita kuitenkaan ole tuntunut liian ysäriltä. R/H:n maksihame on muutaman kesän takainen aleostos, toimii hyvin myös vauvamahan kanssa kun kiskaisee vyötärön lähelle kainaloita. Tuolloin toukokuun puolivälissä oli vielä varsin vilpoista, joten paksut sukkikset (H&M) olivat paikallaan. Taisin suurimman osan keväästä tallustaa Niken ihan parhaissa Free 5.0 -lenkkareissa, niillä jaksaa mennä vaikka koko päivän. Korvissa roikkuvat hopeiset kamerat on Raumalta muistaakseni Mustan pitsin yöstä ostetut, ihana sysimusta rannekello Our Theory Of – merkkivinkistä kiitos Kesällä kerran -blogille.

Toinen setti on siistimpi versio aiemmin nähdystä Helsinki-päivän asusta, Jenni nappasi kuvan Linnateatteri-illan päätteeksi. Tämä on varmaan ollut nyt raskausaikana se luottoasu, joka on helppo heittää päälle sen kummempia ajattelematta. Tällaisia komboja pitäisi garderobissa olla ehkä pari-kolme, niin helpottuisi vaatteiden valinta huomattavasti! Erityisesti jos kaikki osat sopisivat keskenään yhteen ja kaapista voisi tempaista päällensä minkä ylä- ja alaosan tahansa. Mekko Nosh, tekonahkaleggarit H&M mama ja nilkkurit Vagabond. Korvissa siskon tekemät hopeiset roikkuvat korvikset, rannekello sama musta Our Theory Of kuin edellisessäkin. Joku pieni väriläiskä voisi toimia lisänä, esim. neonväriset kynnet tai vaikka mintunvihreä pikkulaukku.

Pakkaillessamme taannoisen kesälomareissun tavaroita kirosin jälleen kerran meidän ihan perus pyyhkeitä, jotka vievät tolkuttomasti tilaa laukussa. Miksen vieläkään ollut ostanut ohuita ja kevyitä hamam-pyyhkeitä, vaikka niitä on hehkutettu niin blogeissa kuin lehdissä jo ties miten pitkään? Onneksi päiväretki Mikkeliin toi vihdoin ratkaisun asiaan, kun bongasin heti Asuntomessuille saavuttuamme tällaisia pyyhkeitä myyvän osaston. Pois lähtiessämme suuntasinkin sitten suorinta reittiä tamperelaisen Linan pyyhkeiden ääreen suorittamaan sitä vaikeinta osuutta, kuosien ja värien valitsemista.

Tärkeintä oli saada meidän aikuisten pyyhkeet korvattua kevyemmillä versioilla. Päädyin raidallisiin Tyyni-pyyhkeisiin, joilla on kokoa muikeat 100×180 cm, ja väreiksi valikoitui musta sekä fuksia. Lisäksi tytär sai valita kaupan päälle 70×140 cm kokoisista Ranta-lastenpyyhkeistä itselleen mieluisan värin, keltainen oli hänen valintansa. Kassalla sain vielä kehotuksen napata mahatyypillekin oman pienemmän Ranta-käsipyyhkeen (45×90 cm), joten kauniin harmaa antrasiitti pikkupyyhe laitettiin neljänneksi kassiin. Oli kyllä varsin mukava yllätys tällainen messusetti, kiitosta vain!

Pyyhkeet on nyt käyttöönottopesty ja muuton jälkeen pääsevät saman tien käyttöön. Saa nähdä korvautuuko pikku hiljaa loputkin pyyhekaapista kevyemmillä versioilla – sen verran kompakteja nämä hamamit ovat, että mikäli käytettävyys on yhtä hyvä niin hurahdus lienee taattu. Jotkut simppelit yksiväriset voisivat olla kivat, vaikkapa vaaleamman ja tummemman harmaat. Bebelle ainakin täytyy jossain kohtaa hankkia vähän isompi pyyhe, kun tyyppi siitä kasvaa.

Viime viikolla teimme pienen Kaakkois-Suomen turneen mökkeilyn ja Asuntomessujen merkeissä, tämä viikko onkin sitten mennyt varsin tiiviisti vanhan kodin pakkausrumban sekä seuraavan kodin ehostuksen parissa. Muutamme siis toistaiseksi isovanhempieni omistamaan 40 m³ pikkukaksioon, joka sattui olemaan sopivasti vailla vuokralaista. Vähän jännittää, miten mahdumme yli 20 neliötä nykyistä pienempään kotiin – erityisesti kun vauvankin pitäisi viimeistään parin kuukauden päästä syntyä. Osa tavaroista ja huonekaluista menee toki säilytykseen, mutta aika paljon on sitä ihan perusrompetta, jota säännöllisesti tarvitaan. Ei muuta kuin karsimista, karsimista samalla kuin pakkaa omaisuutta laatikoihin!

Asunnossa on tehty linjasaneeraus vuosi sitten, jolloin keittiö ja kylpyhuone on uusittu nykyaikaisemmaksi. Tosi kivasti onkin saatu esim. kaappitilaa pieneen keittokomeroon ja myös materiaalit on simppeleitä perusvärejä, valkoista ja harmaata. Seinäpintoja on päivitetty jokunen vuosi takaperin, lähinnä jonkun nurkista löytyneillä materiaaleilla ja tässä välissä ne ovat ehtineet ottaa normaalia elämisosumaa, joten pyysimme mummilta lupaa vähän maalailla ym. ennen muuttoa, kun meiltäkin löytyi läjä maaleja varastosta. Olohuoneen seinät ovat onneksi maalipinnalla, makuuhuoneen tapettien kanssa on joutunut hieman ähräämään – ja siellä mies on tälläkin hetkellä. Kohta onneksi pääsee maalaushommiin, mikä toivottavasti sujuu jotakuinkin sutjakkaasti. Olohuoneen yhtä seinää varten kävin duo-livingistä hakemassa pussin kalkkimaalia, jännää päästä vihdoin kokeilemaan sitä.

Historian havinaa since 1957.

Mies tosiaan hoitaa pääosin tuon remppapuolen, mä taas olen tyttären kanssa kotona ja koitan hoitaa kaikkia juoksevia asioita pakkaamisen ohella. Onneksi pimu vielä nukkuu päiväunet, niiden aikana ehtii kaikenlaista. Vähän tietysti harmittaa tuon 2,5-vuotiaan puolesta, kun koko ajan on kauhea häslinki päällä eikä oikein ehdi antaa tarpeeksi huomiota… Vaikka suhteellisen lyhyt aikahan tämä pariviikkoinen on.

On tehty virallinen muuttoilmoitus, lähtöilmoitus vanhaan taloyhtiöön, tuloilmoitus uuteen.

On irtisanottu vanha sähkösopimus ja hoidettu nettiliittymän siirto.

On tilattu vanhan minijääkaapin korvaava jääkaappipakastin sekä kylpyhuoneeseen mahtuva pyykinpesukone.

Jääkaappipakastin tosin saapuu reilu viikko muuton jälkeen, mutta pakastimen sisällölle (mm. tämän kesän mansikat!) onneksi löytyi väliaikainen sijoituspaikka suht läheltä uutta kotia. Pesukoneen saapuminen on sekin pieni mysteeri vielä, siihen asti voimme hyödyntää taloyhtiön pesutupaa. Vähän olen itkenyt sitä, ettei meidän loistava Samsungin sivusta täytettävä kone kerta kaikkiaan mahdu tuonne, mutta sille ei nyt vaan voi mitään. Taidan laittaa senkin varastoon, jotta saan takaisin käyttöön sitten joskus kun meillä on taas isommat tilat.

Mitäköhän vielä pitäisi muistaa..? Tärkeimmät asiat ennen muuttoa taitaa sentään olla hoidettu. Nyt vain takaisin pakkauspuuhiin, jotta saa asioita eteenpäin. Leppoisia kesäpäiviä muille, kuuluu taas!

Ps. Nykyisen kodin remontista en näköjään saanut koskaan aikaiseksi kertoa tarkemmin, kun se kesti niin tuhottoman kauan. Tein nyt kuitenkin oman tagin väliaikaiskodillekin, jos vaikka siitä ehtisin naputella jotain muistiin – kun kerran on tämä aikaraja. ;)

Laitoimme tuossa loppukeväästä asuntomme myyntiin ja siinä kävi vähän ehkä yllättäenkin niin, että juhannukseen mennessä oli kaupat jo sovittuna. Muutto väliaikaiskämppään odottaa loppukuusta, eipähän ole tekemisen puutetta loppulomaksi… Me ei lopulta remontin pitkittyessä pidetty koskaan mitään tupareita, joten jonkin sortin läksiäiset sentään oli järjestettävä. Päädyin kutsumaan lähinnä naisväkeä ja yhdistämään samaan pienimuotoiset vauvakutsut, jotta kaverit saisivat arvailla syyskuisen syntymäspeksejä kuten silloin esikoisestakin. Lisäksi sisko oli koonnut hauskoja nimiin liittyviä kysymyksiä sekä vauvan sukupuolta arvuuttelevia väittämiä. Aika tasaiseksi meni, poika 8/15 ja tyttö 7/15.

Tarjoilujen suhteen menin varsin simppelilä linjalla, pientä naposteltavaa ja jälkkäriksi sesonkiin passeli kakku. Vieraita oli n. 15 (osa lapsia) ja kerrankin tuli mitoitettua syötävät niin, että meille jäi vain pienet rääppeet tuhottavaksi. Kakkua tosin olisi voinut olla enemmänkin… Ja kahvimaito loppui kesken, onneksi kauramaito kelpasi hätävaraksi. Ruissipsien kaveriksi oli tonnikalatahnaa, joka aiheuttaa aina reseptiuteluita, joten eiköhän laiteta resepti jakoon täälläkin.

Tonnikalatahna

• 1 prk ruohosipulituorejuustoa
• 1 prk tonnikalaa
• 1/2 punasipuli
• 1-2 rkl turkkilaista jugurttia
• Valkopippuria ja muita mausteita

Pilkotaan punasipuli pieniksi paloiksi, sekoitetaan se tuorejuuston ja tonnikalan kanssa. Lisätään joukkoon turkkilaista jugurttia notkistamaan massaa. Maustetaan sörsseli oman maun mukaan esim. valko- ja mustapippurilla, ehkä myös ripauksella suolaa tai vaikka savupaprikaa.

Tonnikalan voisi korvata esim. lohella, mutta itse en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan, kun tuo tonnikalaversio on niin täydellistä. Pitää kyllä joku kerta testata, jotta tonnikalaa inhoava siskokin pääsisi osingolle tästä herkusta.

Toinen puoli keittiöstä ei ollut niin kovin esteettinen, eh heh. Esikoisen ristiäisistä tuttua kasvispiirakkaa väännettiin vielä ensimmäisten vieraiden jo saavuttua, joten se sai jäädä suoraan pelliltä otettavaksi. Vähän piti reseptin kanssa kikkailla: pohjaan korvasin yhden vehnäjauhodesin grahamjauhoilla ja täytteeseen tuli vain kaksi paprikaa sekä selleri jäi kokonaan pois. Olisi se kolmaskin paprika ehkä mahtunut, mutta hyvin riitti myös vähempi määrä. Viherpippurijuusto on ehdottomasti se juttu tässä piiraassa, täydentää maun just buenosti.

Olen jokusen kerran tehnyt Vegaanihaasteen banoffeeta, herkullinen muttei liian suuritöinen torttu. Instasta bongasin jonkun tehneen banoffeesta mansikkaversion ja se meni sillä sekunnilla testilistalle! Tämä tapahtui viikonloppuna meidän ollessa Tampereen kavereilla ja sain jaettua uuden houkutukseni A:n kanssa, osa porukasta oli juuri sopivasti kauppareissulla. Illalla ei enää pitkän huvipuistopäivän jälkeen jaksanut alkaa vääntää torttua, mutta seuraavana aamuna A oli tehokas ja pyöräytti meille ekan version. Mukavan kesäinen ja raikas yhdistelmä, joten sehän oli sitten tehtävä pari päivää myöhemmin myös kotipuolessa. Käytin ohjeen pohjana vanhaa tuttua vegaaniohjetta ja kakusta tuli yllättävän komea, vaikka itse sanonkin.

Mansikkabanoffee (8-10 annosta)

Pohja

• 3/4 paketillista Digestive- tms. keksejä
• 100 g margariinia

Murennetaan keksit jauhoksi ja sulatetaan margariini, sekoitetaan keskenään. Painellaan seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, tarvittaessa leivinpaperia pohjalle. Laitetaan jääkaapin viileyteen.

Kinuski

• 1 prk maustamatonta kaurakermaa
• 1 dl fariinisokeria

Mitataan kaurakerma ja fariinisokeri kattilaan, kuumennetaan ja sekoitetaan. Annetaan seoksen kiehua niin, että se hieman saostuu. Kinuski saa kuitenkin jäädä kastikemaiseksi. Jäähdytetään, minkä jälkeen kaadetaan kinuski keksipohjan päälle ja laitetaan taas jääkaappiin.

Täyte

• 1 prk vaahtoutuvaa soijakermaa
• hippunen vaniljajauhetta/-sokeria
• mansikoita

Vatkataan kerma vaahdoksi, maustetaan vaniljalla ja makeutetaan maun mukaan. Viipaloidaan mansikat. Torttu kootaan laittamalla kinuskin päälle vuorotellen kermavaahtoa ja mansikoita.

Voi slurps, kun oli maukasta! Tykkään kyllä banaanista, mutta tuoreet mansikat ne vasta herkkuja ovatkin näin kermavaahdon kaverina. Sopivan raikas, ei liian makea – suorastaan täydellinen kesätorttu. Eikä valmistaminenkaan vaadi sen kummempaa aivokirurgiaa, ainoastaan jonkun verran aikaa että saa pohjan ja kinuskin jäähtymään. Tämä voisi olla älyttömän hyvää myös tuoreilla mustikoilla, nyt vain odottelemaan mustikkasadon kypsymistä.

Nyt kun tästä vuodesta on kulunut jo inan yli puolet, voin todeta että eipä ole koskaan ennen päivän asut jääneet yhtä vähälle taltioinnille. Toisaalta tämä suunta oli nähtävissä jo viime vuonna, kun asukuvia ei lopulta kertynyt vuoden aikana edes kahtakymmentä. Suurin syy on varmasti ulkonäölliset ahdistukset: viime kesänä kroppaan takertuneet ylimääräiset kilot sekä pitkään vaivannut hiuskriisi. Kilojen suhteen stressiä ei – kiitos raskauden – tällä hetkellä ole, niitä ehtii miettiä sitten joskus synnytyksen jälkeen. Tai mistä sitä tietää ehtiikö, voi olla ettei siinä rumbassa ehdi miettiä yhtään mitään ylimääräistä.

Hiuksiin taas voisi ja olisi kiva keksiä jotain uutta vaikka saman tien. Viime kesän shokkivärjäilyn kanssa luovutin elokuussa, syksyn kasvattelin reuhkaa ja toivoin värin haalistuvan mahdollisimman paljon. Joulukuussa heitin päähäni jotain perus ruskeaa kestoväriä, parikin kertaa itse asiassa kun ei ekalla kertaa tuntunut peittyvän tarpeeksi. Noh, ei se toinen kerta paljoa parantanut tilannetta, vaan ihana vihertävä sävy jäi vilkkumaan ruskean alta latvoissa missä sinistä oli eniten ollut… Tällä viikolla sain vihdoin aikaiseksi kokeilla C-vitamiinipesua ja jumpe, sehän toimi! Unohdin kokonaan laittaa mössöön vähän vettä mukaan, joten en onnistunut sitä kovin tasaisesti levittämään, mutta näköjään tarpeeksi hyvin kun enimmät vihertävyydet katosivat. Huisaa – ja omalla tavallaan jokseenkin älytöntä.

Seuraavaksi voisi miettiä istahtamista kampaajan tuoliin, mutta mitä ihmettä tälle päälle oikein keksisi? Viimeksi kävin kampaajalla joskus alkukeväästä ja silloin halusin kokeilla kaikkialta yhtä pitkää, mutta se ei kyllä oikein mulla toimi. Mun kuontalo on niin älyttömän paksu nykyään, että hippasen on turhan raskas tuntuma ainakin näin kesäaikaan. Haaveilen vaaleammasta latvasta, mutta värjäyspuuhiin en ajatellut raskausaikana ryhtyä, joten ensihätään pitäisi pärjätä pelkällä leikkaamisella. Kovin paljon en myöskään halua lyhentää, jotta ponnarioptio säilyy, eikä otsatukkakaan oikein houkuta. Hmmmm.

Sitten ne muutamat harvat asukuvat, jotka nyt raskauden aikana on kameran muistikortille tallentuneet. Eka on tyttären synttäriviikonlopulta, muutamaa päivää aiemmin oli piirtynyt kaksi viivaa raskaustestiin. Ruudullinen tunikamekko Papu, kissoja vilisevät (jotka eivät näköjään kovin hyvin erotu) mustat sukkahousut Lindex. Korvissa olevat Ann-Christine Mäkelän suunnittelemat Kärki-korvikset mätsäävät väriltään kivasti mekon mintunvihreisiin taskuihin. Tämän mekon haluaisin löytää myös tyttärelle, mutta hitsit kun oikeaa kokoa ei tunnu löytyvän mistään! Vauvalle on jo hankittuna samaa kuosia oleva body.

Toinen asu onkin sitten paria kuukautta myöhemmin ja pötsi selvästi jo näkyvillä, raskausviikkoja about 18. Pidin huhtikuun alussa Nosh-kutsut ja hurahdin tilaamaan itselleni vaikka mitä, kun jotenkin olemassa oleva garderobi tuntui tuhottoman tylsältä ja Noshin kevätmallistosta iski livenä tosi moni juttu. Osa toki lähti palautukseen, mutta hyvin sain myös täydennettyä vaatekaappia erinomaisilla käyttövaatteilla. Tämän asun hiekanvärinen Kuiske-mekko siis Nosh, vuosia palvellut (ja vähän kulahtanutkin) merinoneuletakki COS men, liukuvärisukkikset Lindex sekä nilkkurilempparini Vagabond. Korvissa mintunvihreät pallot H&M Divided, kaulassa hopeinen & (typerän mittaisella ketjulla) Fashionology.

Tämä on reilu viikkoa myöhemmin kuin edellinen, kun olimme pääkaupunkiseudulla viettämässä naisten rentoutumis- ja geokätköilyviikonloppua. Joustocollegea oleva, 3/4-hihoilla varustettu Sail-mekko nousi heti suosikiksi Nosh-tilauksesta, piti myöhemmin jopa tilata sama mekko myös mustana. Harmaa luottohuivi Syster P, neuletakki COS men, viime raskaudesta säästetyt tekonahkaleggarit H&M mama ja jalassa maailman parhaat lenkkarit, Niken vanhemman malliset Free 5.0. Korvissa on mun vakiomatkakorvikset eli Fashionology hopeiset ruksit.

Viimeinen asu on huhtikuun loppupuolelta, viikkoja kasassa lähemmäs 20. Hassua miten pieneltä maha näyttää tässä! Harmaa joutsenilla kuvitettu t-paita ja musta Aalto-collegehame Nosh, molemmat olleet aivan loistavia odotusajan vaatteita. Paidan muotoiltu helma on pidempi kuin joissain äitiyspaidoissa ja kaarevuutensa ansiosta istuu tosi kivasti myös mahan kanssa. Hame joustaa hyvin ja siinä on korkea vyötärö, joten sen saa mukavasti vedettyä mahan yli. Neuletakki (ylläri, ylläri) COS men, koralliset sukkikset Lindex ja nilkkurit Vagabond + korvissa hopeiset pelikortit Planet Star.

Hyvin muuten huomaa, mitkä ovat mun yleisimmät hiustyylit nykyään: 1) toisen puolen etuhiukset pinnillä ylhäällä 2) puolinuttura päälaella. :D Kyllä, jotain muutosta on pakko kehitellä – ja pian!