AvainsanaAsuntomessut

Viime keväänä haaveilin omasta talosta edelliskesän messukuvien äärellä ja tavallaan samalla kaavalla mennään näköjään uudemman kerran. Loppukesän muuttohässäkän ja alkusyksyn vauvakuplan keskellä jäi heinäkuinen kuvasaldo Mikkelin Asuntomessuilta kokonaan purkamatta, vaikka sieltä tuli aikamoinen määrä inspiraatiota ja ideoita tuliaisina kotiin. Tässä välissä on talosta haaveilukin jo ehtinyt muuttua todeksi, kun syksyllä eteen osui vihdoin kaikilta osin erittäin varteenotettava talo. Marraskuussa kävimme allekirjoittamassa kauppakirjat ja tammikuun alussa oli sitten, vuosien haaveilun jälkeen, edessä muutto pois kaupungista.

Maalla asuminen on ollut ihanaa eikä kyllä ole kertaakaan tullut ikävä kaupunkiin, mutta toki olemmekin miehen kanssa molemmat maalta kotoisin. Talomme ei ole mikään unelmieni torppa, mutta perusasiat ovat kunnossa: pohjaratkaisu meille toimiva ja sijainti mieluinen. Ne kaikista olennaisimmat siis, suunnilleen kaikki muu on teoriassa ainakin mahdollista päivittää. Talo on vajaa 10 vuotta sitten rakennettu Design-Talo, asuinneliöitä on 132 ja kokonaisala 150 neliötä. Parhaiten sitä voisi kuvata adjektiiveilla tavallinen ja tylsä, sillä kaikki materiaali- ym. valinnat taitavat pitkälti olla ihan sitä oletuskamaa. Tällaisenaan talo ei oikein näytä meiltä, kirjoitinkin taannoin ongelmistani ylipäänsä keksiä sellaista tähän taloon sopivaa ja ennen kaikkea meidän näköistä tyyliä.

Yksi isoimmista kompastuskivistä talossamme on mielestäni keittiö. Jos unohdetaan ulkonäkö, perimmäinen probleema on käytännöllisyys – tai oikeastaan sen puute. Kaappitilaa on kyllä riittävästi, mutta kaikki alakaapit ovat kaappeja. Laatikostoja on yksi vaivainen, sekin suht kapea ja ylimpänä tilaa vie leikkuulauta. Jopa meidän väliaikaiskodin keittiössä oli enemmän laatikostoja! Edellisen kotimme itse remontoidussa keittiössä taas ei ollut alakaappeja lainkaan vaan pelkkiä laatikostoja, mm. lautasten käyttö on miljoonasti kätevämpää laatikosta kuin kaapista. Toinen epäkohta nykyisessä keittiössä on kulmaan sijoitetut liesi ja uuni, voi aargh mitä hukkatilaa! Eikä se keittiön ulkonäkökään ole ihan mun makuun: ruskeat rungot, hieman kermaan taittavat valkoiset peiliovet, kummallisen kulmikkaat harmaat vetimet, kaappien päällä leveä koristeellinen lista, välitilassa valkoiset pienet laatat (eli likaantuvaa saumaa on vaikka naapureille jakaa).

Olen jo alkanut pohdiskella, millainen olisi toimiva keittiö kyseisessä tilassa. Olohuoneen vastaiselta seinältä poistaisin yläkaapit kokonaan ja yhtenäistäisin tilaa baaritasolla, jonka tuolit olisivat siis olohuoneen puolella. Alakaapit vaihtuisivat laatikoihin, paitsi nykyisen kulmahella vaihtuisi kulmakaappiin karusellilla. Liesitasoksi haaveilen induktiota, jossa olisi liesituuletin mukana (kurkkaa esim. Piretin keittiö), mutta silloin uunille pitäisi keksiä toinen sijainti, koska tuollaisen alapuolelle uuni ei sovi. Tiskikone olisi integroitu ja ehkä nostettu hieman ylemmäs, jos se vain on mitenkään mahdollista. Tämän hetken the trendi eli aamiaiskaappi olisi mahtava kaikille pienille kodinkoneille ja sellaiselle ehkä jopa löytyisi paikka jääkaapin ja pakastimen vierestä. Väritykseltään keittiö olisi ehkä varma valinta eli valkoinen, taso saisi olla jotain muuta väriä – paitsi ei musta, koska sen me jo kokeilimme edellisessä kodissa ja puhtaanapito oli kaltaiselleni nipolle ihan tuskaa. Toisaalta houkuttaisi myös kokonaan musta keittiö ja sille kaveriksi jotkut kauniin sävyiset puutasot. Musta näköjään miellytti mua viimeksi messuillakin, erityisesti tykkään tuosta yläkaapittomasta keittiöstä harmaalla seinällä.

Olohuone meillä on tosiaan samaa tilaa keittiön kanssa ja sisäkatto on korkeimmillaan niiden taitekohdassa. Tiloja erottaa seinä, joka kuitenkin on ylhäältä avoin, ja seinän vieressä olohuoneen puolella nököttää Uuniseppien varaava takka. Takka ei ole yhtä kaunis kuin tuo messuilla kuvattu musta yksilö, vaan sellainen valkoinen perus 2000-lukulainen, mutta ihan siedettävä onneksi. Alkuun olin vähän allapäin, kun en saanut haaveilemaani avokeittiötä, mutta ehkä visioimallani seinän osittaisella poistamisella tilat saisi yhdistettyä tarpeeksi hyvin. Olohuone on huonekorkeutensa ansiosta oikein mukava tila, joskaan ei kovin monipuolinen sisustettava, kun sohvalle ja telkkarille ei oikein ole kuin yksi mahdollinen paikka. Nyt meillä on vielä vanha Iskun tummanharmaa divaanisohva, tulevaisuudessa toivottavasti joku vaaleampi kulmasohva kuten tuossa sarjan ylimmässä kuvassa. Kuvan ruokapöytä on myös vähän sellainen mitä olen meille kaavaillut, kun isommalle pöydälle kerrankin olisi tilaa. Jos oikein heittäytyisi villiksi sohva-asiassa, voisi alimman kuvan vaaleanpunainen olla aika pop! Tietynlaiset vaaleanpunaisen sävyt ovat vuosien tauon jälkeen alkaneet taas miellyttää mun silmää.

Tähän kohtaan lienee hyvä väli heittää kehiin yksi Asuntomessujen suosikkikuvauskohteeni, kattaukset. Olen varsin simppelin kattauksen ystävä ja ehkä eniten tästä setistä mua miellyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo ensimmäinen. Vähän on alkanut mietityttää pitäisikö sittenkin vaihtaa mustat lautaset valkoisiin… Viime vuodet meillä on ollut käyttölautasten osalta ihan vaan Ikeaa, lisäksi on muutama viimeisen kattauksen Marimekon Räsymatto-Oiva spesiaalimpiin tilanteisiin. Niitä ainakin pitäisi hankkia jokunen lisää, niin voisivat päästä useamminkin käyttöön. Spessupäivä joka päivä? ;) Facebookin yhdessä sisustusryhmässä tuli justiinsa vastaan ihania kokoelmia Oiva-astioista, mikä vahvisti ajatusta oman kokoelman kasvattamisesta.

Makuuhuoneita meillä on neljä, kaksi isompaa ja kaksi vähän pienempää. Nukumme tällä hetkellä koko perhe olohuoneen yhteydessä olevassa ns. päämakuuhuoneessa, esikoinen alkoi parin ekan yön jälkeen kipittää joka yö viereen niin todettiin parhaaksi siirtää hänenkin sänkynsä sinne. Aiempaa säilytystilallista parisänkyä en halunnut enää raahata tänne, joten sänkynä meillä on väliaikaisesti mun isovanhempien vanha sängynrunko puisilla kaarevilla päädyillä – liekö yhtä vanha kuin mekin. Haaveilen diy-versiosta, mutta ylläri en osaa päättää millaista lähtisi edes yrittämään. Itse tykkäisin vanerista, miehen mielestä taas sitä ei pitäisi asuintiloissa olla lainkaan. :P Huoneen päätyseinään olen joka tapauksessa kaavaillut vihreää maalia ja sille vaneri sopisi niiiiin kivasti pariksi. Makkarin yhteydessä on pieni vaatehuone ja se riittää mainiosti meidän tarpeisiin, joten yhdellä seinällä olleen irrallisen parimetrisen Ikean Paxin myimme jo pois. Yöpöydiksi olen miettinyt jotain tuollaista simppeliä boxia kuten viimeisessä kuvassa, valaisimiksi ykkösvaihtoehto on ne kubet, joita syksyllä kaavailin.

Lastenhuoneen sisustus on sekin hieman hakusessa. Milloin haaveilen selkeän graafisesta mustavalkoisesta kokonaisuudesta pienin väripilkuin, milloin taas kauttaaltaan pehmeämmistä sävyistä. Ehkä jotain suht yksinkertaista, mutta sopivalla särmällä tyyliin keskikuvan tumma metallikaappi? Joka tapauksessa ainakin nyt alkuun lastenhuone on yhtä kuin leikkihuone, kun ipanat kerran nukkuvat meidän makkarissa. Olemme jo ehtineet veivata lastenhuoneen paikkaa, vielä pitäisi keksiä miten sen saisi näyttämään kivalta ja myös tuntumaan lapsista houkuttelevalta, jotta he haluavat siellä viettää aikaa (eikä levittää leluja pitkin taloa). Pieni pöytä parin tuolin kera ainakin tarvittaisiin, jotain tuon alimman kuvan setin tyyliin.

Ensiksi suunnitellun huonejärjestyksen vaihtaminen lähti siitä, että miehen piti siirtää tietokoneensa olohuoneen seinän takana olevaan huoneeseen, jotta sai vedettyä virtuaalilaseihin tarvittavia piuhoja seinän läpi olkkariin (enemmän pelitilaa huiskimiseen). Huone ei ole iso ja sinne on saatava sovitettua kaksi työpistettä, joista toisen pitää olla tietyllä seinällä. Yhdessä nurkassa on kaksi kiinteää kaappia, jotka mun vähän tekisi mieli jossain vaiheessa purkaa – kiinteitä kaapistoja kun on lisäksi kahdessa makuuhuoneessa, eteisessä sekä tuulikaapissa. Jotenkin kaipaisin työhuoneeseen hieman kevyempää säilytysratkaisua, tuollainen perus “toisella puolella hyllyt ja toisella tanko” -systeemi ei oikein sitä käyttötarkoitusta palvele. Oman työpisteeni rakentui aiemmassa kodissa olleeseen String-hyllykköön, johon ostin parit lisäosat ja sain näin myös passelin paikan kirjoille. Mieheltä uupuu vielä työpöytä kokonaan, siihen koitetaan saada niin ikään sovellettua valmiiksi nurkissa pyöriviä elementtejä. Työtuolit kummallekin täytyisi hankkia ja ne pitää ehdottomasti olla sellaiset, joissa on mukava istua.

Ja hei, paljon lisää vihreää! Parhaillaan mulla on epämääräinen setti nuukahtaneita kasveja, eivät vissiin pitäneet pienestä kerrostalokaksiosta pimeimpään vuodenaikaan… Talossamme ei ole ikkunalautoja, joten kasveille olisi keksittävä tarkoitukseen passeleita huonekaluja. Nuo messuilla ikuistamani kukkapöydät ovat kumpikin oikein kauniita ja samalla ihanan yksinkertaisia, mutta ehkä meille kuitenkin toivoisin löytäväni jotain vähemmän täydellistä. Sellaista sopivaa säröä.

Oma must-haveni eli kodinhoitohuone on hyvin perus, mutta kuitenkin toiminnoiltaan just sellainen kuin toivoin. Löytyy ovi ulos, iso lavuaari, paikka pesutornille (kunhan vain saisin kuivausrummun ostettua), on pyykkikaappia ja siivouskaappia ja monenmoista muuta säilytyskaappia. Kaapistot ovat sitä samaa kuin muidenkin huoneiden kiinteät kaapit, valkoiset ovet ovat jo hieman kulahtaneet ja yläkaappien ovet roikkuvat järjestäen; toki ihan ekaksi pitää koittaa säätää saranoita. Lattiassa on tummanharmaata laattaa kuten muissakin märkätiloissa, seinässä lasikuitutapettia – voi apua! Olen kaikkea muuta kuin lasikuitutapetin fani ja sen haluaisin kyllä hävittää tästä talosta ihan joka paikasta. Niin, sitähän tosiaan on kaikkialla kylpyhuonetta, tuulikaappia ja vaatehuonetta lukuunottamatta. Perusasiat khh:ssa ovat siis kunnossa, mutta ulkonäössä olisi parannettavaa. Ylemmän kuvan yksinkertaisuus ja puunvärisiset reunat yksityiskohtina ovat kivat, meille en ehkä ihan noin pelkistettyä osaa kuvitella.

Messutalojen märkätilat olivat näköjään suosittu kuvauskohde mulla Mikkelissä enkä osannut tätä kuvatulvaa enempää enää karsiakaan. Kylpyhuoneissa ja saunoissa toistuu musta väri, tai vaihtoehtoisesti koko kokonaisuus on hyvin vaaleasävyinen. Sauna- ja kylppäriremontistakin olen jo meillä ehtinyt haaveilla, ne kun ovat tuttuun tapaan niin perusperus ettei enempää voisi olla. Tummanharmaa 10×10 lattialaatta, seinissä isompaa valkoista, sauna kauttaaltaan mäntyä. Saunaan haikailen tuollaista lauteisiin upotettua kiuasta sekä inan leveämpiä lauteita, kun nyt tilankäyttö ei mielestäni ole parhaimmillaan. Rakastan betonimaista lookia kylppärissä, mutten usko sellaisen toimivan ulkonäöllisesti just tässä meidän talossa. Ehkä jotain tuollaista kuin oikean yläkulman pikkukuvassa, jossa on sopivasti yhdistelty vaaleaa ja tummaa puuta sekä sementtiä. Sadesuihku ainakin pitää olla, se on varma!

Sitten vessoja, huh miten paljon viime kesän messukohteista löytyikään upeita sellaisia! Niin ihania ideoita etten tiedä minkälaiseksi toivoisin meidän vessan muuttuvan – mä haluan kaiken. :D Pitääkin jossain kohtaa esitellä nykyinen toilettimme, niin ymmärrätte ehkä mistä tämä inspiroituminen kumpuaa… Kooltaan vessa on sopivan tilava, mutta kalusteiden osalta vähän tökkii. Ja värimaailma sekin on aika tylsä: valkoista kaappia, epämääräisen värinen taso, tummanharmaa laattalattia ja tietysti sitä pirun lasikuitutapettia seinissä. Kunnon peili olisi pop, kaappitila voisi olla peilikaapin sijaan muualla ja tason alla pari kunnon laatikkoa. Alimman kuvan seinälaattojen ladonta on huisa ja muutenkin tuo wc on kaikkinensa kivan freesi. Toinen mikä erityisesti miellyttää on ylempänä tuo, jossa on seinät harmaata laattaa – aivan eri fiilis, tosi rauhallinen. Toisaalta taas joku hieno tehostetapetti yhdellä seinällä voisi olla tosi jees. Äääh, kun on niin paljon vaihtoehtoja!

Viimeiseksi vielä muutamat yksityiskohdat. Pisaranaulakot taidan laittaa vakavaan harkintaan kylppäriin ja mikä jottei vessaankin, nykyiset naulakot kun meillä ovat aika… Noh, vähemmän tyylikkäitä. Makkarissa tykkäisin vaaterekistä, johon voisi laittaa seuraavan päivän vaatteet, mutta sillä ei luonnollisestikaan kiirettä kun en toistaiseksi ole töissä. Tuo musta eteisen kaapisto on niin nätti! Viereisessä kuvassa on diy-sänkyideaa, ja lopuissa kolmessa hienoja tehosteseinäratkaisuja. Noista alimmista tuli vielä mieleen lattiadilemma; nykyiset punertavan ruskeat laminaatit eivät todellakaan ole jäämässä, mutta en ole keksinyt minkälainen lattia tänne sopisi parhaiten. Viimeksi remontoidessamme valinta oli vaalea tammi ja se värinä on edelleen kummankin meidän mieleen, vaan pitäisikö seuraavaksi kokeilla jotain muuta? Linoleumia joko tummana tai vaaleana, leveää lankkuparkettia, jollain erikoisemmalla tavalla ladottua ohuempaa, tai ehkä ihan jotain täysin erilaista. Hmmm hmmmm.

Ps. Omiksi suosikkikohteiksi Mikkelin Asuntomessuilla nousivat MinunVALO (täydellinen niin sisältä kuin ulkoa) sekä HONKA Ink (ihanasti yhdistelty mustaa ja puuta).

Pakkaillessamme taannoisen kesälomareissun tavaroita kirosin jälleen kerran meidän ihan perus pyyhkeitä, jotka vievät tolkuttomasti tilaa laukussa. Miksen vieläkään ollut ostanut ohuita ja kevyitä hamam-pyyhkeitä, vaikka niitä on hehkutettu niin blogeissa kuin lehdissä jo ties miten pitkään? Onneksi päiväretki Mikkeliin toi vihdoin ratkaisun asiaan, kun bongasin heti Asuntomessuille saavuttuamme tällaisia pyyhkeitä myyvän osaston. Pois lähtiessämme suuntasinkin sitten suorinta reittiä tamperelaisen Linan pyyhkeiden ääreen suorittamaan sitä vaikeinta osuutta, kuosien ja värien valitsemista.

Tärkeintä oli saada meidän aikuisten pyyhkeet korvattua kevyemmillä versioilla. Päädyin raidallisiin Tyyni-pyyhkeisiin, joilla on kokoa muikeat 100×180 cm, ja väreiksi valikoitui musta sekä fuksia. Lisäksi tytär sai valita kaupan päälle 70×140 cm kokoisista Ranta-lastenpyyhkeistä itselleen mieluisan värin, keltainen oli hänen valintansa. Kassalla sain vielä kehotuksen napata mahatyypillekin oman pienemmän Ranta-käsipyyhkeen (45×90 cm), joten kauniin harmaa antrasiitti pikkupyyhe laitettiin neljänneksi kassiin. Oli kyllä varsin mukava yllätys tällainen messusetti, kiitosta vain!

Pyyhkeet on nyt käyttöönottopesty ja muuton jälkeen pääsevät saman tien käyttöön. Saa nähdä korvautuuko pikku hiljaa loputkin pyyhekaapista kevyemmillä versioilla – sen verran kompakteja nämä hamamit ovat, että mikäli käytettävyys on yhtä hyvä niin hurahdus lienee taattu. Jotkut simppelit yksiväriset voisivat olla kivat, vaikkapa vaaleamman ja tummemman harmaat. Bebelle ainakin täytyy jossain kohtaa hankkia vähän isompi pyyhe, kun tyyppi siitä kasvaa.

Mulla on aivan järkyttävä talokuume. Tai oikeastaan muuttokuume, olisi niin ihanaa päästä muuttamaan! Ollaan asuttu tässä kohta viisi ja puoli vuotta, mikä taitaa olla mulla pisin pätkä samassa kodissa sitten lapsuudenkodista pois muuttamisen jälkeen. Nimimerkillä neljän opiskeluvuoden aikana yli 10 muuttoa… Luulisi ettei niiden aikojen jälkeen tahtoisi muuttaa enää ikinä, mutta niin vaan haaveilen siitä, että saisin pakata koko meidän omaisuutemme laatikoihin ja päästä purkamaan ne jossain uudessa paikassa. Vähän olen kade siskolle, jolla on parhaillaan uusi kotiprojekti menossa.

Luin joskus, että horoskoopiltaan kaksosille on hyvin yleistä tarve vaihtaa tavaroiden paikkoja ja voi kyllä, tutulta kuulostaa ihan lapsuudesta saakka. Mies (oinas) taas ei voi sietää sitä, että tavaroiden paikat muuttuvat vaan kuulemma pitäisi päättää yksi paikka ja se pysyisi. Mutta kun enhän mä voi tietää mikä on just se paras paikka millekin! Siksi pitää aina välillä kokeilla jotain uutta. ;) Puoliso on kyllä hoitanut omien toiveidensa toteutumisen esim. olohuoneessa kiinnittämällä television seinälle, jotten yritä vaihtaa sen paikkaa ja tämä toki myös määrittelee about kaikkien muiden huonekalujen paikat. Ovela mies…

Siitä olemme miehen kanssa samaa mieltä, että kohta pitäisi päästä pois kaupungista vähän väljemmille vesille ja ennen kaikkea isompaan kotiin. Taloja on vahdattu hakupalveluissa varmaan puolitoista vuotta jo, useampaa käyty katsomassakin. Paha vaan, että ihan ensimmäiseksi pitäisi saada nykyinen kerrostalo-osake myytyä, jotta voi edes haaveilla ostavansa mitään uutta – ja mehän siis olemme niin aikaansaamaton pariskunta ettei tosikaan. Joku muistanee tämäm asunnon “pienen” pintaremontin, joka kesti lopulta useamman vuoden..? Itse asiassa joitain pikkujuttuja on vieläkin fiksaamatta, eh heh. Enkä ole koskaan saanut edes aikaiseksi kertoa aiheesta sen enempää täällä blogissa, pois lukien parin ekan vuoden aikana valitukset siitä, että rempan keskellä asuminen on hanurista.

Talohaaveilun ykköspaikka on tietystikin Asuntomessut, joten päädyin kuumeessani selaamaan viime kesänä Seinäjoen messuilla ottamiani kuvia. Teimme elokuun alussa siskon ja S:n kanssa naisten retken Pohjanmaalle, messujen lisäksi ohjelmassa oli mm. geokätköilyä ja ihan vaan hengailua. Tänä vuonna Asuntomessut ovat Mikkelissä, jonne reissaamista on jo alustavasti pohdiskeltu (ehkä jopa miesten kera tällä kertaa).

Aloitetaan haavekierros keittiöstä, tuosta kodin sydämestä. Meillä on nyt pari vuotta ollut mustavalkoinen keittiö ja pidän edelleen kyseisestä väriparista kovasti. Ylemmän kuvan keittiössä on kivasti yhdistetty mustat alakaapit ja valkoiset yläkaapit, minkä lisäksi nuo seiniin maalatut kuvat sopivat täydellisesti tilaan. Toisaalta myös alemman kuvan vaalea tammi miellyttää silmää, se on aika eri tyylinen mutta jotenkin ehkä kotoisamman ja lämpöisemmän oloinen.

Mustan ja puun yhdistelmäkin toimii kivasti, kuten tämän kuvaparin ylemmästä kuvasta voi nähdä. Unelmieni talossa keittiö olisi olohuoneen jatkeena, vaikkapa tuolla tavalla samassa tilassa mutta kuitenkin hieman erillään. Ruokailutila voisi sinänsä olla alemman kuvan tapaan omassa “nurkassaan”, kunhan olisi ikkunaa ja valoa ympärillä sekä lyhyt matka keittiöön. Nyt meillä on ruokapöytä olkkarin ns. perällä, joten matkaa keittiöön kertyy jopa näin pienissä neliöissä.

Olohuoneeseen haaveilen simppelistä vaaleanharmaasta sohvasta, sillä olen nykyiseen tummanharmaaseen divaanisohvaan ja sen möhköyteen jokseenkin kyllästynyt. Tv-tason nahkavetimet ovat nätti yksityiskohta, tosin mua aina noissa nahkaisissa mietityttää eikö ne tummu ja likaannu käytössä. Kokemuksia kellään? Alemman kuvan tila on enemmänkin oleskelunurkkaus, tuollaisessa olisi ihanaa lueskella tms. ihan rauhassa. Paitsi niin, lapsiperhe ja rauha ei ole kovin yleinen kombo… Ikkunasyvennys kasveille on myös kiva, ja voisihan tuossa olla vaikka tyynyjä istuskelua varten.

Oma työhuone olisi aivan mahtava, mutta hieman epäilen että se on ensimmäinen asia, josta joudun taloa hankkiessa tinkimään. Jokainen lisäneliö kuitenkin kasvattaa hintalappua… Tai ehkä jos budjettiin saisi mahdutettua yhdistetyn työ- ja vierashuoneen? Työhuoneen ei sinänsä tarvitsisi olla kovinkaan iso, mutta ikkuna siellä olisi todella jees. Itse tuskin osaisin noin mustavalkoisella linjalla mennä kuin kuvassa, rönsyilen aina vaikka suunnittelisin ihan muuta. Takaseinässä oleva kaappisysteemi on hieno, tuollaista voisi varioida vaikka kuinka monella eri tavalla.

Lastenhuonetta tahtoisin kovasti päästä sisustamaan enemmän, meillä kun tällä hetkellä pieni tila sekä kaksi punaista seinää rajoittavat puuhaa aika tehokkaasti. Välillä tuntuu, että tyttären huoneeseen on päätyneet kaikki ne huonekalut, joille ei muualta kämpästä löydy paikkaa. Hyllynä esimerkiksi on vuosia sitten hankittu Ikean Expedit, joka on kyllä ihan kätevä mutta aika massiivinen kapeaan huoneeseen. Käyttötarkoitus on kuitenkin sopiva enkä halua hyllystä luopua, kun tiedossa on että vuositolkulla emme enää tässä asu. Ekassa kuvassa kiehtoo mustavalkoisuus yhdistettynä oranssiin ja myös tuo sängynpääty on hauska. Alavasemmalla on kivan harmoninen tunnelma, jonka kruunaa Viljamin Puodin söpöt pandat. Toisen alakuvan huoneessa taas ihastuin täysillä tuohon Scionin ihanaan Mr. Fox -kettutapettiin, erittäin vakavasti otettava vaihtoehto minin huoneeseen.

Nykyinen makuuhuoneemme on todella valkoinen ja huushollin ainoa huone, jossa kaikki seinät ovat samaa väriä. Tekstiileillä tietysti saa väriä just niin paljon kuin tahtoo, mutta haaveideni makkarissa olisi lämpöä ihan jo yleisilmeessä. Ehkä jotain puuta, ehkä jotain muuta kuin aivan kirkkaanvalkoista maalia seinissä. Haaveilen myös supersimppelistä sängystä ja siitä, ettei makuuhuoneessa olisi mitään ylimääräistä.

Mun mielestä täydellisen makkarin yhteydessä on vaatehuone erillisten vaatekaappien sijaan. Sen ei tarvitse olla kovinkaan tilava, mutta käytettävyydellä on iso merkitys. Tarpeeksi pitkä tanko henkarivaatteille, sopivasti hyllyjä ja laatikoita muille. Ylös katonrajaan saisi laitettua sesonkivaatteet ja muut ei parhaillaan käytössä olevat, mieluiten myös kengät laatikoissa. Ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi juuri kuvan vaatehuone iski muhun: mustavalkoista, raitaa sekä pieni ripaus keltaista.

Vessoja unelmieni talossa on kaksi, jottei tarvitse jonotella vuorotellen yhteen vessaan. Lattiassa olisi kuusikulmaista laattaa, joko tuollaista pientä tai sitten isompaa. Seinissä tykkään perus valkoisesta, mutta myös keskimmäisen kuvan betonimainen seinä on hieno. Pieni ikkuna olisi kiva lisä, saisi vähän luonnonvaloakin tuohon yleensä niin pimeään pieneen tilaan. Alimmassa kuvassa on mahtava DIY-idea, purkkien päällä komeilevat kultaiset muovieläimet. Voi tosin olla, että valkoharmaaseen toilettiin ne eivät istuisi ihan niin nätisti kuin tuollaiseen tummempaan.

Kylpyhuoneen suhteen en pysty nykyään ajattelemaan mitään muuta kuin rouheaa betonia, tai mitä lie mikrosementtiä tuo nyt mahtaakaan olla. Kylpyammetta en kaipaa, mutta saunaa kyllä – se voisi olla ehkäpä mustan ja vaaleahkon puun yhdistelmä. Sadesuihku olisi ihan must ja kieltämättä nuo mustat hanat toimivat buenosti sementin parina.

Yksi tärkeä huone, josta en mitenkään tahtoisi tinkiä talossamme, on kodinhoitohuone. Parasta olisi, jos sen yhteydessä olisi toinen sisäänkäynti ja likaisessa haalarissa olevan lapsen saisi näppärästi riisuttua ilman, että koko eteinen on täynnä hiekkaa ja kuraa. Huoneessa olisi myös tilaa niin pyykkihuollolle kuin siivousromppeille eikä kyseisiä artikkeleita tarvitsisi levitellä pitkin kotia. Lisänä toki pyykkinaru pihalla, johon voisi kesäisin ripustaa ainakin lakanat kuivumaan. Ulkonäöllisesti kodari olisi varmasti samaa tyyliä kuin keittiö, pääasia että kaappitilaa riittää ja tasoa on tarpeeksi että mahtuu viikkaamaan pyykkejä ynnä muuta.

Talon ulkonäöllä ei tavallaan ole väliä, kunhan se istuisi nätisti ympäristöönsä. Toisena hetkenä haaveilen vaaleasta kivitalosta, hetken päästä puisesta ja tummanpuhuvasta. Eniten pidän laatikkomaisista taloista, joissa on isot ikkunat (paitsi kukakohan sellaiset pesisi?). Kyljessä pitäisi ehdottomasti olla terassi, mieluusti katettu jotta siinä voisi istua myös kesäsateen ropistessa. Sen kummemmin en terassille kaipaa kilkettä, ruokapöytä tuoleineen ja grilli riittää. No ehkä lepotuoli tai pari kesäauringossa lekotteluun, riippuen toki minkä kokoinen terassi olisi.

Joo-o, voin sanoa ettei tämä haaveilu ainakaan helpottanut kuumetta… :D

Apua, olin ihan unohtanut yhden asuntomessuhelmen! Siispä kerta kiellon päälle ja vielä yksi postaus kehiin liittyen aiheeseen Vantaan asuntomessut.

Heti kierroksen alkupäässä pääsi matkustamaan ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin, sillä yksi kerrostalokohteista oli sisustettu 1980-luvun hengessä. Kodin asukkaat olivat keksittyjä, mutta taustalla oli vaikuttamassa keskustelut paikallisten kanssa. Itsehän olen syntynyt -84, joten varsinaisia muistikuvia tuosta vuosikymmenestä ei ole kuin aivan sieltä loppupäästä. Monet sisustukselliset asiat olivat kyllä tuttuja 90-luvun alkupuoleltakin. :)

Oli mahtavaa päästä fiilistelemään mennyttä aikaa upouusien messukohteiden vastapainoksi! Tästä muistui heti mieleen Habitaren huikea Aikamatka muutama vuosi takaperin. Mä en varmaan ikinä kyllästy tällaisiin nostalgiatrippeihin… ♥

Vielä viimeinen postaus liittyen menneen kesän asuntomessuihin. Kivistön kodeista tykästyin erityisesti kohteeseen 15, jonka suunnittelusta vastasi Keltainen Ovi. Modernia asumista pienellä fiftaritwistillä, oli suunnittelija Memmu Pitkänen kuvannut sisustusta messuluettelossa ja ainakin omasta mielestäni kuvaus piti varsin hyvin paikkansa. Pääasiassa mustavalkoinen graafisuus yhdistettynä pieniin väripilkkuihin osui omaan makuuni just eikä melkein ja muutenkin kohteessa tuntui natsaavan suunnilleen kaikki.

Oleskelutilat olivat sinänsä samaa tyyliä, mutta kuitenkin sopivasti erilaisia. Pohjana harmaat sohvat ja valkoiset senkit, siihen sitten täydennyksenä vähän eri kuvioilla olevat graafiset matot ja tyynyt. Seinille ripustettu taide oli mun mielestä todella onnistuneesti valittu!

Keittiöstä mulla ei näköjään ollut mitään kunnon kuvaa, mutta sekin oli oikein miellyttävä mustavalkoinen kokonaisuus. Ruokapöytäkuvan heitän tähän uudestaan, vaikka se oli mukana edellisessäkin postauksessa – eihän sitä voi jättää liittämättä myös tähän kohde-esittelyyn. Ruokailutila olikin ehkä värikkäin nurkkaus kodissa, sopii musta silti mainiosti kokonaisuuteen. Mintunvihreät tuolit ovat aika jännä värivalinta, mutta ehdottomasti piristävä sellainen.

Makuuhuoneet (joita oli siis enemmänkin) viehättivät paitsi ihanalla graafisella sisustuksella, myös upeilla seinämaalauksilla. Lastenhuoneet tuntuivat hivenen tyhjiltä ja värittömiltä, mutta epäilemättä lelukaaos vaikkapa Legojen muodossa toisi sitä väriäkin mukaan.

Märkätilojen tyyli oli just sellaista mitä voisin meille kuvitella: mustavalkoista höystettynä ripauksellä värejä (tai no, punaisella nyt ainakin). Tuo vessa on aivan huikea! Itse ehkä olisin valinnut joko seinän tai lattian laatoituksen vähän simppelimmäksi, mutta noin muuten tykkään kokonaisuudesta tauluineen kaikkineen. Ja mustavalkoinen suihkunurkkaus, oi että kyllä kelpaisi tuollaisessa ympäristössä suihkutella itsensä puhtaaksi päivän pölyistä.

(Äh, kamala kotikuume. Miksei voitais hetijustnyt ruveta rakentamaan omaa tönöä?!)