Ajastaika

Tiedetään: joulu meni jo ja kaikilla tursuaa joulujutut korvista ulos. Vaan minäpä lämäytän eetteriin pari postausta aiheesta edelleen, kun onnistun ylipäänsä aika harvoin bloggaamaan edes jotenkin reaaliajassa. Ei sitten painu unholaan koko juhla, kun on vähän jotain kuvia ja tekstin tynkää arkistoissa. Muistaisin nykyään tuskin mitään sen tarkemmin, ellen voisi aika ajoin selata blogin arkistoa muistin virkistämiseksi…

Joulu ei ollut täällä Lounais-Suomessa kovinkaan talvinen ja sama tilanne taisi olla vähän kaikkialla aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Aattoa edeltävällä viikolla sentään yritti olla pakkasen puolella, mutta nyt jouluviikolla mentiin selkeästi plusasteissa. Onneksi on glögi, piparit (Aura-juustolla!) sekä joulutortut, jotka auttavat omalta osaltaan tunnelman luomisessa. Onnistuin tänä vuonna maistamaan sekä Blossaa että Loimua jo ennen joulua, kumpikin oli oikein mainiota normiglögiin blandattuna. Blossa tosin oli niin jännän väristä, ettei oikein ollut selvää kumpaan sitä sekottaisi, tummaan vai vaaleaan. Vaalealla mentiin ja hyvää oli.

Edeltävän viikonlopun olimme Tampereella, kun totesimme ettei remontti ehdi valmistua täksikään jouluksi. Tai no, viimeistelyähän meillä oikeastaan enää on – listojen kiinnittämistä, kaappien ym. kasaamista ja sen sellaista. Tavaraa on edelleen nurkat täys ja kaikki vähän hakee paikkaansa, mutta voiton puolella ollaan selvästi. Jouluna emme jaksaneet asiasta stressata, joten Tampereen reissulla oli hyvä nollata mieli sen suhteen. Sen sijaan autoimme kuusen koristelussa, leikimme O:n kanssa, ihastelimme kummitytön hymyjä sekä tietysti söimme. Ja voi jumpe, mitä kaikkea herkkua taas saimmekaan!

Perjantai-iltana saapuessamme pöytään oli katettu lohta ja naudanpihviä, chilimaustevoita ja chililimekastiketta, uunijuureksia, salaattia vadelmavinaigretella sekä marinoitua punasipulia (tsek kuva) – oli aivan jär-jet-tö-män hyvää. Jälkkäriksi uunissa tehtyä karpalojuustokakkua, naminaiskis. Lauantaina lautaselle koottiin edellisen illan jämiä (taivaallista edelleen) sekä vastaleivottuja karjalanpiirakoita. Oi että oli hyvää settiä sekin. Jos joku niin tämä perhe taitaa ruuanlaiton jalon taidon! Kiitos vielä rakkaat ystävät, pidätte meitä aina ihan liian hyvänä. :) ♥

Joulun alla ehdimme myös viettää ensimmäistä hääpäiväämme. Kyllä, siitä tosiaan on jo vuosi aikaa! Uusi sukunimi tulee suht luontevasti ja hääjuhlankin saimme pidettyä, joten mikäpä tässä on rouvana olla. Paperihääpäivää juhlistimme siis Tampereella ihanien tyyppien ympäröimänä, päivällä söimme em. juustokakkua ja illalla kilistimme kuohuvalasillisilla. Kakku pääsi asianosaisena myös kuvaan, jonka Akkiki nappasi meistä – päätin nimittäin viime vuonna, että hoidamme jollain keinolla meistä yhteiskuvan jokaisena tulevana hääpäivänä. Niitä on sitten kiva joskus kiikkustuolissa selata. Tältä näytimme tänä vuonna, vuoden takaisen kuvan voi tsekata tuosta ekasta linkistä.

Olen ollut koko tämän jouluviikon vapaalla, kiitos meille annettujen tavoitteiden täyttymisen töissä. Paluu työpisteelle tapahtuu vasta ensi vuoden puolella, sillä sain vielä ekstrana ensi viikon maanantaina ja tiistaina pitää pois kertyneitä tunteja. Tämä miniloma on tullut todella tarpeeseen! Tänään ehdin vihdoin käydä läpi joulukuussa kertyneitä kuvia koneen uumenista, joten ajattelin jakaa muutaman täälläkin.

Itsenäisyyspäivän iltana olin kuvauskeikalla, työkaverini K:n mies täytti pyöreitä. Kemut pidettiin Submarinassa, joka oli tilana kiva ja tunnelmallinen. K oli hankkinut yllärilahjana paikalle Valtteri Roihan, jonka puolen tunnin improvisaatioteatteri kirvoitti hervottomat naurut juhlaväessä ja valokuvaajakin tyrski niin, että kamera hytkyi. Juhlat on ihania – kyllä vaan tuli taas fiilis, että ensi kesänä on ihan pakko järkätä jotain kivaa, kun itse siirryn seuraavalle vuosikymmenelle.

Tasan kaksi viikkoa myöhemmin meillä oli tiimi-ilta vol. 2 ja aloitimme illan Hohtogolf West Coastin uudehkolta curling-radalta. Ihan älyttömän hauskaa puuhaa! Rata oli varattu meille tunniksi ja päädyimme ottamaan skaban tytöt vs. pojat. Johto pysyi pojilla loppuun saakka, vaikka me tytöt kovasti yritimme nousta tasoihin. Taisimme lopulta hävitä pisteellä tai kahdella.

Curlingin jälkeen kävimme Koulussa yksillä ja siirryimme sitten Pub Niskaan ruokailemaan. En ollut käynyt Niskassa aiemmin ja ihastuin paikkaan aika kympillä. Tärkeintä on tietysti se, että ruoka on hyvää – ja sehän oli! – mutta omalla kohdallani myös sisustus ja tunnelma ovat tärkeässä osassa. Niskassa kumpikin oli varsin kohdallaan enkä voinut kuin huokailla katsellessani ympärille. Ihastuttavia elementtejä oli kaikkialla: lankkua, betonia, harmaata, viinilaatikoita jne. Uudestaan on mentävä, se on selvä se! Kaupungin parhaat pitsat aiheuttavat toki oman houkutuksensa, joten taidanpa suostutella äijelini lähiaikoina treffeille…

Viikate – Kymijoen lautturit [2013]

Näin joulunpyhien keskellä sähköpostiin alkaa paukkua SALE-otsikoituja viestejä yhdeltä jos toiselta nettikaupalta. Palasimme tänään vatsat jouluruuasta piukeina kaupunkiin ja kyllästyttyäni makaamaan sohvalla iPadin kanssa siirryin koneen ääreen tyhjentämään inboxejani. Tottahan toki oli pakko käydä uteliaisuuttaan selailemassa suosikkikauppojen alennusmyyntejä näin virtuaalisesti. Aika laiskasti klikkailin menemään, kunnes eksyin pitkästä aikaa Vagabondin sivuille. Kuluneen vuoden mallistot eivät erityisemmin sytyttäneet, mutta ensi vuosi (tai ainakin tämä ensimmäinen kevät/kesä-mallisto) sen sijaan näyttää erittäin herkulliselta!

Boots with stylish detaling such at the braces and the nice cut of the shaft.

Kummankin kenkämallin nimi on Yenice, aika hönttiä mun mielestä. Tuossa yllä möllöttävä ruskea pari olisi vallan täydellinen mono ensimmäisille kunnon kevätkeleille lumien (jos sellaisesta nyt edes saadaan tänä talvena nauttia…) sulettua. Mukavan yksinkertainen malli ja takaosan solkikaksikko nostaa kiinnostavuuskertoimen heittämällä ylöspäin. Ei liene mikään yllätys, että soljet kolahtavat meikäläiseen? Sitähän minäkin.

Cool shoe/boot in leather with stylish cut-out details and a great looking heel.

Toisena kesäisempi versio kengästä, soljet on sijoitettu hieman eri tavalla. Alan selkeästi lämmetä tuollaisille cut-out -yksityiskohdille, vaikka ne kai alkavat olla jo aika out. Olen tosin aina ollutkin vähän myöhäisherännäinen kaiken suhteen ja esim. muotijutuista innostun yleensä aina vasta siinä vaiheessa, kun muut ovat siirtymässä seuraavaan. Ehkäpä siis metsästän näitä(kin) popoja sitten joskus alesta, kun raaskin tuskin ainakaan kaksista maksaa täyttä hintaa (satkun pintaan). Jos siis päädyn ostopuuhiin ylipäätään, onhan tässä vielä kevääseen jokunen kuukausi matkaa…

(Kuvat ja lainaukset: Vagabond)

Sanni – Sotke mut [2013]

Maalta tervehdys! Aattoiltaan on kuulunut mm. saunomista ja uudessa paljussa lillumista sekä tietysti ruokaa. 75 päivän karkkilakko takana, tässä kohtaa näyttää jopa hieman siltä ettei karkki maistu enää samaan malliin. Aiempien vuosien konvehtihirmu on kadonnut johonkin ja sen sijaan tykästyin yllättäen tummasuklaisiin versioihin – joita ei tietystikään pysty samaa tahtia tunkemaan suuhun kuin maitosuklaisia serkkujaan. Ihan hyvä sinänsä, ei ole ainakaan vielä tullut vedettyä övereitä (vaikka onhan tässä toki vielä aikaa). Seuraavaksi vuorossa kahvipöydän antimia sekä juustoja, tänä jouluna ostin testiksi punaviinicheddaria. Eipä siis muuta kuin:

Joulun alla saimme viimein syyskuisten häidemme kiitoskortit matkaan, joten hääaihe alkaa olla taputeltu. Kiitoskortit ilmeisesti kuuluisi lähettää noin kuukauden kuluessa juhlasta, mutta milloinka allekirjoittanut olisi jossain asiassa ollut ajoissa… Jep, ei ollut poikkeus tämäkään. Toisaalta venyttäminen oli ihan hyväkin juttu, sillä nyt pystyimme kätevästi toivottamaan kaikille hyvät joulut samaan syssyyn. Paitsi ettei ihan kaikkia kortteja ole vielä toimitettu perille asti, mutta joulunpyhinä saadaan toivottavasti suurin osa annettua, ja josko tämän vuoden puolella loputkin kuoret löytäisivät perille.

Niin, siitä hääkuvauksesta. Suunnittelujen alkuvaiheessa mietin raaskiko tuota lohkaista budjetista osan ihan oikeaa valokuvaajaa varten, kun ajatuksissa oli kuitenkin hyvin simppelit kinkerit. Tammikuussa häämessuilla vieraillessani aloin pohtia asiaa tarkemmin: mikä voisi olla parempi syy hankkia kuvaaja paikalle kuin hääkemut? Paljon vaikutti varmasti se, että tapasin messuilla valokuvaajan, jonka kansiot olivat täynnä juuri sellaisia kuvia kuin itse pyrin ottamaan (parempia toki, koska ammattilainen vs. harrastelija). Ja kun äijelini vielä suostui muutokseen mukisematta, niin jo lähti viestiä JS Disainin Jerelle.

Päivä lyötiin lukkoon ja kesän vaihtuessa syksyyn poikkesimme Jeren studiolla jutskailemassa päivän kulusta. Kuvista meillä ei tainnut olla antaa mitään sen kummempaa ohjeistusta, luotettiin vaan että homma kyllä hoituu. Juhlapäivänä treffasimme Kalliopohjalla ennen vieraiden tuloa ja kävimme ottamassa potrettikuvia muutamassa eri lokaatiossa. Kirkas auringonpaiste vähän häiritsi, mutta kyllä vaan näistäkin naamoista onnistui saamaan ihan kelpo otoksia! Juhlissa Jere oli mukana siihen asti, että häävalssi oli saatu tanssittua, ja sulautui hääväkeen kuin kala veteen. Moni vieras kommentoikin, ettei havainnut kuvaajaa kuin vasta sulkimen räpsähtäessä. :)

Olin varautunut odottamaan valmiita kuvia parisen viikkoa, mutta yllätykseksi Jere toimitti kuvat jo häälauantaita seuraavana perjantaina. Sain muistitikullisen kuvia tyylikkäästi kukkapuskaan verhottuna, kympin palvelua viimeiseen asti siis. Jännityksellä selasin työkaverin kanssa kuvat saman tien läpi ja huokaisin – sitä saimme mitä tilasimme. Mukana oli niin värillisiä kuin mustavalkoisia ruutuja, kauniita sävyjä ja miellyttävää bokehia. Parasta oli nähdä ikuistettuna rakkaat ihmiset, suut hymyssä ja naurua silmissä. Eikä muuten harmita yhtään, että korjattiin hääbudjettia valokuvaajan verran! JS Disain saa lämpimät suosittelut täältä suunnalta, Jere on paitsi loistava valokuvaaja myös muuten huippu tyyppi.

Ja hei vielä sepustus meidän häälookeista, kun ne nyt näissä kuvissa ovat niin sopivasti esillä.

En aluksi ollut varma laittaisinko maistraattimekkoni vai kehittelisinkö jotain muuta. Joidenkin kymmenien inspiraatiokuvien jälkeen päädyin lopulta valkoiseen pitsiin, niin morsmaikkumaista kuin se olisikin. Olin haaveillut useamman vuoden Vivien of Hollowayn kellomekosta, joten laitoin sellaisen tilaukseen merkin verkkokaupasta. Törmättyäni tähän kuvaan keksin keventää liiallista morsiuslookia mustilla asusteilla: vyötärölle solmin mamman jäämistöstä löytyneen huivin ja käsiin sujahti siskolta lainatut pitsihanskat. Minttuiset kiilakorot ovat lempimerkkini Vagabondin alesta, varakenkinä mulla oli niin ikään mintunväriset varrettomat Converse All Starit. Korvissa killui joskus Raumalta ostetut sydänpossut.

Sulhasen asu mätsättiin mun kenkien värisellä kauluspaidalla (huippulöytö Sokoksen alelaarista) ja viimeisteltiin liivillä (Brothers) sekä rusetilla (H&M). Housut olivat kaapissa valmiiksi, kengiksi äijeli valitsi rennot liituraitaiset tennarit. Conversejakin kyllä testattiin, mutta ne eivät valitettavasti ukkoni menninkäisjalkoihin sopineet.

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen juhla-asuihimme. Ainoa mitä ehkä näin jälkikäteen valitsisin toisin on tuo mekko, se kun ei ollut kaikista imartelevin ei-fiftarimalliselle kropalleni. Jouduin ottamaan isomman koon, jotta vyötärönympärys riittäisi, minkä seurauksena rintamuksen kohdalle olisi saanut tunkea Emboa ihan kunnolla, jotta se olisi istunut hyvin. Onneksi on ompelutaitoinen äiti, joka sekä pienensi yläosaa että lyhensi helmaa hivenen järkevämmäksi. No tiedänpähän ainakin, että voin lopettaa tulevat haaveilut Vivienin mekosta tähän paikkaan. ;)

(Kuvat: JS Disain)

Hanson – Snowed In [1997]