Ajastaika

Johan se on vuosi jo kulunut kosmetiikkahaasteen parissa ja on aika katsastaa viimeisen kuukauden loppuunkäytetyt tuotteet. Niitä kertyikin aika mukavasti, kun niin moni puteli oli sopivasti loppumaisillaan. Koitan tässä lähipäivinä tehdä jonkun sortin yhteenvedon haasteesta ja tietysti myös paljastan, miltä varastot näyttävät nykyään. Nyt kuitenkin ne joulukuun loppuneet!

Natuvive Lemongrass Fresh Shower Gel ja Natuvive Lemongrass Moist Body Lotion
Viime kevään Supertreenien tuotepaketista tulleet Natuviven 50 ml matkakoot kulkivat lähinnä reissuissa mukana. Sitruunaruohon (muka raikas) tuoksu ei mua oikein miellyttänyt, joten en kokenut sisältöjäkään kovin kummoisiksi.

Erisan alkoholiton kasvovesi
Alkoholiton ja hajusteeton kasvovesi, joka tuntui jokseenkin tylsältä Mádaran jälkeen. Ei mitään vikaa mutten usko, että ostan toiste.

Mádara yrttideodorantti
Olen itse asiassa käyttänyt tätä yhden purkin muutama vuosi takaperin, mutta olin silloin vielä liian kiintynyt antiperspiranttien tukkimiin kainaloihin. Nyt kun luonnollisempiin dödöihin (ja kainaloiden kostumiseen) on tottunut, Mádara on ehdottomasti suosikkini sarjassaan. Olen edelleen sitä mieltä, että se tuoksuu simalta – ja simahan ei voi olla muuta kuin hyvä juttu. :)

Natuvive Pink Grapefruit Hand Lotion
Viimein sain käytettyä pois tämän pari vuotta sitten jouluna saamani käsivoiteen, oli vaan niin monta jonossa ennen. Ihan jees tuote, sopivan kevyttä päiväkäyttöön ja imeytyi nätisti. Sopi loistavasti sellaiseksi truutataan tuosta vähän kotoa lähtiessä -käsirasvaksi.

The Body Shop Vanilla Bliss käsivoide
Edellisjouluna saadusta minikolmikosta toisena tiensä päähän tuli Vanilla Bliss, viimeinen on jäljellä vielä. Tuhtia rasvaa tämäkin ja todella voimakas vaniljainen tuoksu, joka oli omaan nenääni turhan esanssinen.

Oriflame Ecobeauty Hand Cream
Tästä lahjakäsirasvasta sen sijaan pidin kovasti. Oriflamen ekosertifioidun linjan käsivoiteessa oli mukava koostumus ja sopivan mieto tuoksu, kuitenkin sellainen raikas. Imeytyi nopeasti ja kosteutti hyvin.

Blistex Medilip huulirasva
Tämä oli jo toinen tällainen vuoden sisällä, mielipiteeni pysyy samana. Olen muuten ehkä saattanut löytää Medilipille kilpailijan luonnollisemmalta osastolta!

Lavera Basis Sensitiv kosteuttava vartalovoide
Kuvauksessa väitettiin voiteen olevan kevyt, mutta ei tämä kyllä ole kevyttä nähnytkään. Todella tahmaista tavaraa, joka ei tahtonut levittyä eikä imeytyä millään. Kosteutustehossa tuskin oli vikaa, koostumuksesta sen sijaan en pitänyt lainkaan.

Pirkka silmänympärysvoide Q10
Tästä olen lukenut useita kehuvia kommentteja, siksi varmaan joskus oman tuubin hommasinkin kokeiltavaksi. Simppeli ja toimiva tuote, käyttäisin varmasti jatkossakin ellen siirtyisi mieluummin luonnonkosmetiikkaan.

Urtekram Aloe Vera saippua
Lahjaksi saatu saippua, jonka INCI on lyhyt ja ytimekäs: kasvisöljysaippua, aloe vera, appelsiiniöljy. Suht hajuton ja ajaa asiansa.

Benecos Natural Multi-effect Mascara
Ihka ensimmäinen luonnonkosmetiikan ripsarini, pihinä aloitin edullisimmasta päästä eli tästä noin kympin hintaisesta Benecosista. Mielestäni hyvin perus maskara enkä huomannut omissa silmissäni lupailtua erittäin tuuheuttavaa efektiä. Tuoksu oli aika voimakas, mistä en pitänyt. Ainakin tämä Benecosin versio oli hivenen varisevaa sorttia, joten iltasella silmissä oli usein epämukava tunne. En ehkä ostaisi uudestaan, mutta aion jatkaa mulle passelin sertifioidun ripsivärin etsimistä.

Malu Wilz Lifting Concealer valokynä
Taidan olla vähän urpo, kun en koe valokynää millään tapaa must have -tuotteeksi. Ei tässä Malu Wilzin versiossa sinänsä mitään vikaa ollut, mutta taidan jatkossa jättää koko valokynän pois ja näin vähentää meikkipussin sisältöä yhdellä tuotteella.

Robbie Williams – Swings Both Ways [2013]

Jouluahdistukseni vaikutti lahjojen hankintaan siinä mielessä, että lähipiirille annetut paketit sisälsivät tänä jouluna enimmäkseen muuta kuin tavaraa: lahjakortteja, syötävää, juotavaa. Kodin tavarapaljouden keskellä omat lahjatoiveeni olivat aika samanlaisia enkä välttämättä olisi tarvinnut lahjoja lainkaan. Kuitenkin jopa pieneltä toivelistaltani toteutui pari juttua: tamperelaisilta saimme pullon Blossaa, ulkoisen Buffalon sekä The Soundsin levyn ostin itse itselleni. Aattona paketteja ei ollut liikaa ja niissäkin iloksemme paljon herkkuja tai käyttötavaraa. Ihan kaikki lahjat eivät kuviin eksyneet, mutta tällaista kaikkea paketeista paljastui.

Olen toivonut tuollaista leivontapurkkia sekä kuumaan maitoon sulatettavaa suklaalusikkaa, nyt sain molemmat samalla kertaa! Purkin aineksista tulee brownie, saas nähdä koska tartun toimeen ja leipaisen kyseistä suklaaherkkua. Kustavin Käsityökylän karpalomarmeladi on jo tuhottu – oli älyttömän hyvää! Koostumus oli täydellinen ja karpalon kirpsakkuuden ansiosta pala ei ollut äklömakea kuten marmeladi usein on. Sinipallollinen pahvipaketti taas sisältää kotitekoista maapähkinä-rusina-suklaata, joka sai about kaikki meidän lahjat tuoksumaan suklaalle. Nam.

Siskolta sain lahjan todellakin tarpeeseen, nimittäin geokätköilytarpeeseen. Otsalamppu on aivan must pimeään aikaan kätköillessä ja lisäksi paketissa oli pieni Marimekko-pussukka (reissaajille), lyijykyniä (loggaamiseen) sekä huulirasva (ulkoilmassa huulet kuivuu). Violetti tuubi on Yves Rocherin laventelista jalkavoidetta. Raitapurkki yllätti mut täysin, joskin olin siitä hyvin iloissani ja se löysikin heti paikkansa joulunpyhinä kasatussa uudessa kotitoimistossani kynäpurkkina.

Kotiin saimme toivottuja Luhdan käsipyyhkeitä, tykkään tuosta siksak-kuviosta ja siniturkoosi väri on myös kiva. Hauska kenkäaiheinen keittiöpyyhe on kotimaisen PaaPii Designin. Possunuolija taitaa olla meidän keittiössä jo kolmas samanlainen, vaan haitanneeko tuo. Aattoiltana kuusen alla olleiden lahjojen avaamisen jälkeen äiti tempaisi jostain varastoistaan vielä yhden hyvin toivotun paketin, nimittäin sauvasekoittimen. Uuu nyt pääsen tekemään keittiössä vaikka mitä herkkuja!

Teetä löytyi lahjakääreistä tänäkin jouluna, jei. Tumma paketti on minttusuklaista mustaa teetä ja hopeassa pussissa on turkulaisen Teepolun wulong-teetä Mae Salong Si Ji Chun. Täytyykin muuten joku kerta pistäytyä Humalistonkadulla sijaitsevassa Teepolussa, kun en ole siellä vielä koskaan käynyt. Pörrösukkia en ole tainnut lapsuuden jälkeen joululahjaksi, joten hihkuin kun löysin nimelläni varustetusta paketista mustavalkoraidalliset Nanson sukat. Käytän pörrösukkia näin talviaikaan lähes päivittäin (nytkin jalassa) ja kaikki vanhat alkavat vuosien käytön jälkeen olla aikamoisen kulahtaneita. Neljäs asia kuvassa on tuollainen pieni pellavan värinen pussukka, jossa on etupuolella possuja ja takana pari muuta eläintä. Possufani tykkää!

Saanan ja Ollin jättityynyn (60×80 cm) saimme käyttöömme jo ennen joulua. Äiti tahtoi ostaa sen meille joululahjaksi ja kävin Turku Design Now! -joulumyyjäisissä itse valitsemassa sopivan yksilön. Ihastuin tuohon turkulaisen suunnittelijakaksikon viime syksynä esittelemään Villi pohjola -kuosiin kertalaakista ja tiesin, että jotain mallistosta tahdon kotiinkin. Jättityynylle oli tarvetta, joten vaikeimmaksi projektissa osoittautui värin valinta – ovat niin kauniita kaikki kolme! Päädyin lopulta mustaan tyynyyn valkoisilla kuvioilla ja lisäksi hankin vihreät kuviot valkoisella pohjalla keittiöpyyhkeenä. Ehkäpä jossain kohtaa sorrun vielä valkoiseen mustilla kuvioilla esimerkiksi kangaspussukan muodossa.

DHT – Listen To Your Heart [2005]

Kah, sehän on uuden vuoden ensimmäinen postaus! Töihin on palattu joululusmuilun jälkeen, työviikko onneksi oli niinkin rankka kuin kaksi päivää. :) Nyt onkin taas kolmen päivän vapaat menossa, kiitos loppiaisen. Aika kivaa tämä vuodenvaihteen aika, kun on ylimääräisiä vapaita – tänä vuonna varsinkin, kun osuivat kaikki mukavasti arkipäiville. Taas on selätetty yksi pitkä ja pimeä syksy, ou jee. Vielä kun saataisiin edes hippasen lunta ja pakkasta ennen kevättä…

Uuden vuoden otimme puoliskoni kanssa vastaan maalla ystävien luona, kuten muutamana edellisenä vuonnakin. Mietin päivällä, että hui kauhee jos tarvitsisi illalla lähteä johonkin ihmisten ilmoille – ei ei ei. Paljon mieluummin olen ihan rauhassa ilman sen kummempaa äksöniä: kunhan syödään, saunotaan, käydään puoliltaöin pihalla tsekkaamassa väriloisto taivaalla sekä korkataan pullo kuohuvaa uuden vuoden kunniaksi. Tällä kertaa kuohujuomaksi valikoitui KWV Sparkling Rosé, joka oli ihan kelpo juotava muttei mitenkään erikoinen. Olen ilmeisesti päässyt teinivuosien roseeviinitraumastani jotakuinkin eroon, ainakin kuplivassa muodossa toimii erinomaisesti.

Ekat raketit meiltä ammuttiin kahdeksan jäljissä, jotta perheen 1-vee pääsi myös näkemään parit. Toinen olikin ihan innoissaan paukuista, tähyili taivaalle ja nauroi jokaista pamahdusta vihreät kuulosuojaimet vaan täristen. Puoliltaöin poitsun ollessa jo unten mailla lähtivät sitten loput raketit taivaalle – tai no eivät ihan kaikki, yksi taisi olla lentotaidoton kun ei lähtenytkään ylöspäin vaan räjähti maassa. Ei muuten mennyt montaa sekuntia, kun suojalasipäiset ukkomme hyppäsivät kauemmas ja maastoutuivat kanveesiin! Tuossa kuvassakaan ei herroja enää näy missään. Rakettien jälkeen pelasimme vielä pari tuntia Aliasta, ensin tytöt vs. pojat ja toisella kierroksella pariskunnittain. Kyllä siinä oli maha naurusta kipeänä, erityisesti oman äijelini selityksistä.

Lehtivihreät – Unta ja nälkää [2000]

Viimeisiä viedään tämän vuoden osalta, huh heijaa! Eiköhän siis laiteta vuosi pakettiin melkeinpä jo perinteisen (2012/2011/2010) yhteenvetokatsauksen avulla. Muitakin katsauksia on toki tulossa edellisvuosien tapaan, mutta niiden kokoaminen on niin tuhottoman hidasta että uuden vuoden puolelle menee väkisinkin. Jospa tuossa tammikuun aikana kerkeisi, kun ei pitäisi olla mitään ihmeempää vapaa-ajan viejää tiedossa. Paitsi tietty jos saan jonkun liikuntakärpäsen superpuraisun ja ravaan salilla jatkuvasti, hehe. Toivossa on hyvä elää…

Kuvat eivät liity varsinaisesti asiaan vaan joulupäivään, jolloin olimme miehen kotikotona syömässä. Kuvissa seikkailee perheen karvainen lisäys Wäinö, joka oli kasvanut hurjasti sitten viime näkemän. Kaveri alkaa olla aikuisen kissan mitoissa, mutta leikkisyys paljastaa nuoremmaksi tapaukseksi. Ihanasta pörröturkista tulee mieleen meidän kadonnut Miska, jonka kohtalo on jäänyt epäselväksi. Ikävä sitä joka tapauksessa on.

---

1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Olin viikon palkallisella talvilomalla, matkustin kesällä Lappiin, järjestin äijelini kanssa kunnon kemut, tulin kummitädiksi.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Vuosi sitten lupasin pitää itsestäni ja puoliskostani paremmin huolta. Alkuvuodesta ehkä siinä onnistuinkin, mutta vuoden jälkimmäinen osa meni aika surkeasti. Sama lupaus siis ensi vuodelle. Niin ja toiseksi se pirun remontti saa luvan tulla vihdoin valmiiksi!

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Useampi kuin minään aiempana vuonna.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Ei.

5. Missä maissa kävit?
– Alkuvuodesta tyttöjen reissulla Ruotsissa, kesällä äijelin kanssa Virossa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?
– Remontin valmiiksi, jonnekin kauemmas reissuun muruni kanssa (= häämatka?).

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
– 21.6. aloitin geokätköilyn, 16.9. kummityttö syntyi, 28.9. meillä oli ihanat syyshäät.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Hääjuhlan järjestäminen.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Liikunnan puute, epäsäännöllinen ruokavalio, liiallinen koneella istuminen.

10. Kärsitkö vammoista?
– Niska-hartiaseutu jumitti, alaselkä oli pari kertaa todella kipeä ja ranne oikutteli liiallisesta hiiren käyttämisestä. Toimistotyöläisen perusvammoja siis.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Fustra-paketti, laminaatit kodin lattiaan, kameraan 50 mm objektiivi, iPad, Geocaching.comin premium-jäsenyys, String-työpiste.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, joka on jaksanut päivätyön ohessa tehdä remppaa (hitaasti mutta varmasti). Kaikkien, jotka ojensivat auttavan kätensä hääjärjestelyissä.

13. Kenen käyttäytyminen Mikä aiheutti ahdistusta?
– Keskeneräinen koti, työasiat.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Remonttiin, häihin.

15. Mistä innostuit eniten?
– Lapista, geokätköilystä, luonnonkosmetiikasta, valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä, kodin laittamisesta, juhlien järjestämisestä.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2013?
– Viikate, The Sounds, Haloo Helsinki!, Pariisin Kevät.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi varmaan, tai ainakin löllömpi.

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Harrastanut liikuntaa, valokuvannut.

19. Entä vähemmän?
– Istunut koneella.

20. Miten vietit joulun?
– Kotikotona maalla puolison, vanhempieni, isän veljen ja hellyydenkipeän kissan kanssa.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2013?
– Vaalean tammen väriset lattiat, String System, 50-lukulaiset kalusteet.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Superalennetut maiharit Tukholmasta, Levi’s Skinny Roller -farkut, gTIEn kaulaketjuhässäkkä, Lumin kompakti musta olkalaukku, Samujin bleiseri, R/H:n maksihame, musta pitsiselkäinen mekko EMP:ltä, kamerakorvikset Mustan pitsin yöstä, Samujin superlämmin Kamu-neule, Coston punavihreä tupsulakki, COSin punainen kasmirkaulaliina.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Solsidan.

24. Suosikkilehtesi?
– Trendi, Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Noora Shingler: Marjoja ja maskaraa, Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Suosikkiartistien uudet julkaisut.

27. Mitä halusit ja sait?
– Kesälomamatkan, sellaiset häät mitä toivoinkin.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Uutta tietokonetta.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2013?
– Olin todella huono katsomaan leffoja, ehkä ensi vuonna paremmin.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Vielä alkoi ikä kakkosella! Päivällä kahviteltiin pienellä joukolla meillä ja illalla suunniteltiin Lapin reissua ystävien luona maalla.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Remontin valmistuminen.

32. Miten kuvailisit vuoden 2013 tyyliäsi?
– Materiaalitietoista ja rentoa, ehkä värikästäkin.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Läheiset ihmiset, geokätköily.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta pidit eniten?
– Lasketaanko valokuvaajat julkkiksiksi? Ihastelin moneen otteeseen JS Disainin Jeren sekä Tuomas Mikkosen valokuvia.

35. Ketä kaipasit?
– Miskaa, kauempana asuvia rakkaita.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Kummityttö! ♥

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– Toivottavasti en.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Sen että kummityttö pysyisi äitinsä vatsassa vielä parisen viikkoa kauemmin ja Tampereen poppoo pääsisi häihimme.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2013?
– Matkailu kotimaassa avartaa ihan yhtä lailla kuin sen ulkopuolellakin.

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “Tässä mä seison kaipausta rinnassa / Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa / Maailma on minun, maailma on sinun / Maailma on tehty meitä varten / Jokainen tänne jonkun jäljen jättää” – Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten

Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]

Tänä vuonna jouluaatto valkeni sateisena ja harmaana. Haalimme loput lahjat ja muut romppeet kasaan, pakkauduimme autoon ja hurautimme maalle mun kotikotiin. Ehdimme matkalla poiketa vielä viimeisellä vartilla kaupassa hakemassa glögitäydennystä, ettei pääse loppumaan kesken. Ennen lähtöä napsin muutamat kuvat omasta joulukuusestamme aaton pikapostausta varten. Kerrankin meillä on ihan kunnon kokoinen kuusi! Ei se tosin taida loppiaiseen asti säilyä, kun se pudottelee paitsi neulasia myös koristeita itsekseen. Enpä ole koskaan aiemmin herännyt siihen, kun joulupallo kopsahtaa laminaattiin.

Kuusi on omasta metsästä, iskä toi sen joulua edeltävällä viikolla ja koristeet se sai yllensä ennen Tampereen reissua. Löysin sentään koristelaatikon tavararöykkiöiden joukosta, joskin uuteen valosarjaan voisin ehkä ensi vuonna panostaa – sellaisiin ihan kunnon kuusenkynttilöihin. Latvassa nököttää tuttuun tapaan latvapossu, nimikkopiparin sain työkaverilta, appelsiini-kaneli-koristeet ovat toisen työkaverin puodista. Hopea-monivärinen nauha mulla oli jo kun vielä asuin kotikotona, silloin se koristi oman huoneeni minikuusta. Hyvin se on säilynyt yli 10 vuotta, en edes tykkää siitä enää mutta en raaski heittää poiskaan kun se on kuitenkin ihan kunnossa. Olkoot tuossa sitten.

Maalla oli jouluaaton ominainen härdelli päällä: joulusiivous oli kesken, kuusi koristelematta ja siihen päälle sisko pyörimässä sinne tänne ennen lähtöään Poriin kihlattunsa kanssa. Tuuli vinkui nurkissa ja vettä vihmoi, kun iskä oli pihalla lämmittämässä saunaa ja paljua. Aika erilainen maisema kuin viime jouluna! Toisaalta kaksi vuotta sitten oli hyvinkin samannäköistä, lumetonta ja plusasteita vaikka muille jakaa.

En tiedä johtuiko se säästä vai mistä, mutten tänä vuonna oikein onnistunut löytämään joulufiilistä. Piparit jätin tietoisesti tekemättä, joulutorttutarvikkeet ostin mutta leipomatta sitten nekin jäivät. Viikot tuntuvat kiiruhtavan aivan liian nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Jotenkin kyrsi koko joulu – kaikki se kohkaaminen, lahjojen hamstraaminen, kiire ja hirvittävä stressi. Vastalauseena leipomusten jättämisen lisäksi en edes harkinnut kodin joulukoristamista, pysyttelin poissa kaupoista ahdistumasta ihmisten kymmenistä ostoskasseista ja annoin lähinnä aineettomia lahjoja. Glögiä sentään join sekä kuuntelin parina iltana joululevyä.

Jouluahdistus helpotti viimeistään saunan puukiukaan sihahtaessa löylyjään ja kuuma palju kylmässä talvimyräkässä tyhjensi viimeisetkin murheet mielen sopukoista. Maaseudun rauha ja hiljaisuus, se on korvaamatonta tällaiselle (väliaikaiselle) kaupungin asukille. Kuten myös pimeys: on ihanaa mennä nukkumaan niin, ettei huoneessa valojen sammuttamisen jälkeen ihan oikeasti erota enää mitään.

Puolentoista tunnin saunomisen jälkeen kelpasi hiljentää kuriseva maha joulupöydän ääressä. Harmi että äiti äkkäsi vasta ruuan jälkeen, että aamupäivällä kotona tekemämme marinoidut punasipulit unohtuivat kokonaan pöydästä. Veimme ne sitten joulupäivänä puolison kotikotiin ja maistuivat ne toki sielläkin. Ihan passeli lisä laatikoiden kylkeen, taidan tehdä ensi joulunakin. Houkuttaisi muuten viettää seuraavaksi erilainen joulu, esimerkiksi jossain reissussa. Onhan tässä perinteisiä jouluja jo nähty ihan tarpeeksi monta, välillä voisi vähän repäistä!

Ellie Goulding – Bright Lights [2010]