{ Vanha blogi } Eilisestä on ikuisuus

Lady GaGa – The Fame [2008]

Jälleen yksi aurinkoinen kevätpäivä takana, pitkästä aikaa suhteellisen suunnitelmatonkin jopa (yleensä lomilla tulee juostua koko ajan jossain). Päivällä piipahdin Nikonin kanssa paikallisessa kameraliikkeessä, sillä olen jotenkin onnistunut saamaan kennon ihan täyteen pölyä. Sattuipa olemaan tuttu naama töissä, ja hetken tuumailun jälkeen kapistus sai komennuksen kunnolliseen kennon puhdistukseen. Oli varmasti jo aikakin, onhan siitä jo kohta kolme vuotta aikaa kun Nikon kotiutui luokseni.

Käytiin myös kullan kanssa heittämässä subit nassuun, Kana Teriyaki oli edelleen yhtä hyvä kuin muistin. Ennen armeijaa kävin säännöllisen epäsäännöllisesti Subwayssa hakemassa pientä haukkapalaa, tänään tajusin etten inttiaikana ole tainnut vierailla kyseisessä paikassa kertaakaan. En mä kyllä pahemmin ole lomilla muutenkaan käynyt syömässä muualla kuin pizza-/kebabmestoissa, eheh… Lomilla vaan tekee aina mieli jotain sen tapaista ruokaa.

Suunnittelin siivoavani kämpän tänään, mutta päädyinkin lopulta käymään vaatevarastoani läpi – kera kriittisen silmän. Mä olen aina ollut huono luopumaan vanhoista tavaroista ja sama koskee myös vaatteita sekä kenkiä. Kävin garderoobini perusteellisesti läpi viime keväänä muuttaessani nykyiseen kotiini ja laitoin vaatteita kiertoon, mutta siitä huolimatta sain tänään karsittua kaapistani näin paljon hyvin vähäisellä käytöllä olevaa tavaraa:

Eikä tuossa itse asiassa ole aivan kaikki, jonkun verran kasa tuosta vielä kasvoi, kun kolusin läpi yhden tsekkaamatta jääneen hyllyn. Kaappeihin tuli juu lisää tilaa (joka täytetään tulevaisuudessa kullan omaisuudella), mutta mulla ei ole hajuakaan mitä tuolla kasalla tekisin. Tunnukset Huuto.netiin on, mutta vaihtoehto tuntuu huonolta, kun kuitenkin olen viikot aina pois koneen äärestä. Kirpparilla läjän voisi myydä, mutten oikein tiedä mihin tavaraa kannattaisi viedä myyntiin. Turkulaiset lukijat huomio, mitkä on parhaimpia kirppareita Turussa ja/tai Turun seudulla? Itse olen viime aikoina ollut huono kirppistelijä, aiemmin tuli käytyä lähinnä Manhattanin Kirppis-Centerissä ja toisinaan myös Länsikeskuksessa. Tietysti voisi roudata romppeet kotipaikkakunnan pikkukirppikselle, mutta vähän epäilyttää menisikö ne siellä kaupaksi. Tai ehkä me tänä kesänä saataisiin aikaiseksi pitää pihakirppis, jota äippä on suunnitellut jo monta vuotta?!

Eilen kotikotona sain vihdoin kaivettua kesäkengät esiin varastosta ja vastaavasti heitin talvipopot laatikkoon kesäversioiden tilalle. Jostain laatikosta silmiin osui mustat Adidaksen tennarit, joista mulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa. Äiti ja sisko valaisivat, että tossut taisivat olla mulla käytössä joskus yläasteen alkupuolella – miten mä en muista lainkaan?! Kengät ovat kokoa 40, joten siltä osin passelit edelleen. Kyllähän niistä näkee, että niitä on käytetty, mutta yllättävän hyvässä kunnossa ne mun mielestä ovat ottaen huomioon about 10 vuoden iän.

Ihan täysin aiemmalla lookilla en kuitenkaan kenkiä kelpuuttanut käyttööni. Tänään kaupunkireissulla poikkesin siis Cybershopissa ja ostin uudet kengännauhat (á 1,50e). Halusin erilaiset mutta samantyyppiset nauhat ja lopulta mukaan lähti seepraraidalliset kiiltoversiot, toinen turkoosina ja toinen harmaana. Onnistunut päivitys Adidaksille, tycker jag. Seuraavalla kerralla ehkä jotain hieman erilaista.

Neljän päivän inttiviikko oli ohi nopeammin kuin tajusikaan, leireillä aika muutenkin tuntuu aina hujahtavan vauhdilla ohi. Tällä kertaa leirin pääpaino oli viestiyhteyksien ylläpitämisen sijasta taisteluteknisissä asioissa, lähinnä harjoiteltiin viestiaseman puolustusta erilaisissa tilanteissa. Meillä oli kerrankin käytössä Kasi-järjestelmä, jonka kanssa taisteleminen tuntui kieltämättä normaalia mielekkäämmältä. Jokaisella oli siis päällä liivi, jotka osuman saadessa ilmoittavat mihin haavoittui tai tuhoutuiko kokonaan. Täysin ongelmitta järjestelmä ei kuitenkaan toiminut, esimerkiksi mua ammuttiin muutaman metrin päästä enkä siltikään kuollut.

Torstaina lähdettiin heti aamusta takaisin kasarmille, jossa riitti kaikenmoista säpinää siihen saakka kunnes neljän pintaan seistiin lomatarkastuksessa. Koko meidän komppanialla on nyt neljän päivän loma, mulla (ja monella muulla vanhalla) lisäksi yksi haettu lomapäivä eli takaisin täytyy mennä vasta tiistai-illalla. Eilen Turkuun tullessa vappuhulina näytti olevan jo hyvällä mallilla, me tosin rynnättiin saman tien kauppaan ja sitten kotiin syömään. Liikenteeseen lähdettiin kahdeksan maissa, mun ja kullan seurassa oli alkuun myös sisko poikaystävänsä ja tämän kaverin kanssa. Käytiin jokirannassa, mistä suunnattiin Portsaan inttikaverin synttäreille ja puoliltaöin kotiin. Leirin jälkeen väsyttää aina eikä tämä kerta ollut mikään poikkeus, vappuaatosta huolimatta.

Oli ihana nukkua pitkään – tällä kertaa jopa kymmeneen – ja vielä ihanampaa herätä aurinkoiseen vappupäivään. Iltapäivällä nimittäin oltiin Vartiovuorella vappupiknikillä viime vuoden malliin, keli oli kyllä niin täydellinen piknikoimiseen ettei tosikaan. Punaviini ja pikkunaposteltava maistui paremmin kuin hyvin ja fiilis oli mitä parhain – eikä harmittanut edes se, että kulta onnistui kaatamaan punaviiniä vaalealle pääkallohuovalle…

Iltapäivällä käytiin vielä vapputorilla, jossa syötiin kevään ensimmäiset jäätelöt. Alkuillasta ajeltiin kotikotiin, jossa mä tätä kirjoitusta parhaillaan naputtelen. Piti avata kevään ajokausi pienellä prätkälenkillä, mutta Cebarin akku ei suostunut tekemään yhteistyötä ja pyörä jäi täksi illaksi talliin seisomaan. Kohta vieroitan kullan tuolta tietokoneelta pelailemasta ja painutaan ulkosaunan mahtaviin löylyihin.

Tämä vappu muuten on mulle merkityksellinen kahdestakin syystä. Syy nro 1: kullan kanssa tuli täyteen puoli vuotta virallista seurustelua, minkä kunniaksi juotiin eilen puoliksi pullo Fresitaa. Vaikka meidän suhde on jossain määrin muuttunut jo aika vakiintuneeksi, on ihana edelleen huomata rakastuvansa toiseen yhä uudestaan. ♥ Syy nro 2: blogini tässä muodossa ja tässä osoitteessa täyttää vuoden! Voisin ehkä tehdä joku päivä tässä jonkinlaisen katsauksen tämän blogin ensimmäiseen vuoteen, koota tärkeimmät tapahtumat ja ikimuistoisimmat hetket. Nyt tuntuu ainakin hyvältä idealta, nähtäväksi jää saanko idean jossain vaiheessa toteutettua.

Röyksopp – Junior [2009]

Kuuden päivän maastopläjäys Niinisalossa oli kaikin puolin onnistunut, ainakin oman ryhmäni kohdalla. Alussa hommat olivat ehkä hieman hakusessa, mutta loppua kohden meno näytti jo huomattavasti paremmalta. Ensimmäiset päivät olivat noin ylipäänsä suhteellisen tuskaa, kahtena ekana yönä nukuttiin jokainen yhteensä max. 4 h. Tiistaiaamuna väsytti niin, etten tajunnut enää mistään mitään, vaan roikuin muutaman tunnin jossain unen ja todellisuuden rajamailla. Alkuviikko oli myös perhanan kylmä, yhtenäkin yönä kenttäpullo oli jäätynyt sisältä niin ettei sieltä tullut ulos vettä kuin loraus.

Keskiviikkona onneksi helpotti, sillä tiistai-illalla meidän asema alistettiin yhdelle Panssariprikaatin patteristolle eikä meille keskiviikoksi ollut muuta ohjelmaa kuin viestiyhteyksien ylläpito. Oli kyllä aika mielenkiintoista nukkua univelkoja pois, kun välillä heräsi läheltä kuuluvaan tykinjylyyn!

Loppuleiri meni samaisen patteriston alaisuudessa, ilmeisesti kohtuullisesti kun saatiin positiivista palautettakin leirin päätyttyä. Puolenpäivän jälkeen perjantaina suunnattiin vaunut kohti Säkylää, iltapäivä ja alkuilta olikin sitten hurjaa sykkimistä kalusto-, vaunu- ja asehuoltojen osalta. Lomille päästiin lähtemään puoli yhdeksältä illalla, sain onneksi Säkylästä kyydin suoraan kotikotiin saunomaan. Kulta tuli myös meille, oli ihan outoa nähdä “pitkästä” aikaa – tämä nimittäin oli pisin aika erossa meidän seurustelun aikana.

Eilen oltiin siskon luona juhlistamassa siskon 21-vuotissynttäreitä näin vähän jälkikäteen, varsinainen päivä kun oli jo pääsiäisenä. Mä pysyin loppujen lopuksi ajokunnossa, väsytti vain niin kovasti ja kaupan päälle oli vielä vähän flunssainen olo. Vappuna sitten paremmalla bilefiiliksellä. Nyt voisin lähteä käymään siskolla katsomassa ainakin yhden jakson Gossip Girlia – uudet jaksot alkoivat jo kuukausi sitten enkä ole ehtinyt nähdä vielä yhtäkään. Onneksi sisko on ollut kultainen ja jaksanut tallennella mulle kaikki (luulisin niin) jaksot.

Illalla palailen Säkylään, huomenna suunnataan taas vaihteeksi leirille. Kyseessä on neljän päivän taistelutekninen harjoitus lähialueilla, vappuaattona väsyttää aivan taatusti. Lomille päästään torstaina, suoraan vapun juhlintaan siis. Sitten onkin tiedossa ihana neljän päivän vapaa armeijatouhuista, jotain mukavaa tekemistä voisi ensi viikonlopulle kehitellä. Aurinkoista huhtikuun viimeistä viikkoa!

Armeijan arjessa taas, muutama päivä sentään vielä kasarmilla. Lauantaina laitetaan leirikamat kasaan ja sunnuntaina suunnataan vaunut kohti Niinisaloa, jossa vietetään ensi viikko mukana tykistökoulun harjoituksessa. Loppupalvelusajan ryhmäjako selvisi pääosin tänään, ensi viikon harjoitukseen lähdetään sitten lopullisessa kokoonpanossa. Tällä hetkellä oma ryhmä vaikuttaa ihan lupaavalta, Niinisalossa näkee miten homma toimii – toivottavasti hyvin.

Piti muuten aiemmin jo mainita (mutten muistanut, yllätys yllätys), että heitin heti ensimmäisenä lomapäivänä uutta väriä hiuksiin. Vaaleaa jälleen, toiveena vähemmän kellertävä/punertava tukka ja jonkin verran se kyllä vaalenikin. Latvat ovat edelleen turhan tummat, mutta ehkäpä mä joskus vielä saan koko kuontalon suunnilleen toivotun sävyiseksi. Tavoitteena olisi siis sellainen luonnollinen väri jossain blondin ja vaaleanruskean välimaastossa, tällaiselta näyttää toistaiseksi:

Maanantai eli viimeinen lomapäivä oli aika hässäkkää, aika tuntui loppuvan kesken ja lomaa olisi mieluusti jatkanut vielä päivän tai pari. Iltapäivällä olin Kaarinassa serkun synttäreillä, sen jälkeen melkein saikin jo heittää kamppeet kasaan ja valmistautua Säkylään paluuseen. Vaikka tuli kiire kaiken suhteen, pitkästä aikaa oli ihan ok fiilis lähteä takaisin – siitäkin huolimatta, että ollaan viikonloppu kiinni. Vihdoin ja viimein tännekin suunnalle saapunut kevät varmasti helpottaa oloa, myös henkisesti.

Seuraavaksi lueskelen vielä muutamat blogit ja sen jälkeen suuntaan tupaan Jussi Vareksen seuraan loppuillaksi. Luettavana on tällä hetkellä pari vuotta sitten julkaistu Uhkapelimerkki, joka jostain syystä oli jäänyt multa välistä, vaikka suurimman osan Vares-kirjoista olen jo ehtinyt lukea. Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Scars On Broadway – Scars On Broadway [2008]

Ulkona on mitä mahtavin kevätpäivä ja täällä mä vaan jumitan koneen ääressä. Tarkoituksena oli kullan kanssa mennä iltapäiväkävelylle Aurajoen rantaan, mutta kulta lähtikin “piipahtamaan” kotona ja jumiutui sinne pariksi tunniksi. Nyt odottelen, että herra saisi roudattua persiinsä takaisin tänne, jotta voidaan lähteä ulkoilemaan.

On unohtunut kokonaan hehkuttaa pitkään hankintalistalla ollutta asiaa, jonka sain vihdoin hommattua! Siskon onnistuttua jotenkin kosauttamaan vanhan Canonin pokkarini mulle ei jäänyt yhtään digiä, jossa olisi kaukolaukaisin (PowerShot G5:ssa sellainen tuli mukana paketissa), tuo säännöllisesti tarvittava pieni lisäkilke. Ei jäänyt siis muuta vaihtoehtoa kuin kaukolaukaisimen hankkiminen digijärkkäriin, Pentaxin pokkariin kun sellaista ei tietääkseni ole edes mahdollista saada. Kauppaan mun ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, sillä ostin Fotomikiltä pois ylimääräisen laukaisimen ja torstaina lomille tullessani pikkuruinen Nikon ML-L3 odotti mua kuplamuovipedissä eteisen matolla. 2nd handia parhaimmillaan!

Eilen tehtiin kullan kanssa iltapalaksi ehkä maailman yksinkertaisinta sapuskaa, joka myös maistui hyvältä. Idea on peräisin ystäväni Akkikin kokkimieheltä, jollain mun Tampereen reissulla herkuteltiin nachomätöllä ja jopa mä totesin kykeneväni onnistumaan sen teossa. Aloitetaan paistamalla jauheliha, jonka voi toki korvata muullakin lihalla tai vaikka kasviksilla. Vuokaan laitetaan pohjalle kerros maissilastuja, joiden päälle levitellään purkillinen salsaa (tulisuusaste oman maun mukaan) sekä purkillinen juustokastiketta/-dippiä (vai mitä se nyt on). Sitten jauhelihat ja lopuksi vielä ohuelti lisää nachoja. Noin kymmeneksi minuutiksi uuniin (200°C) ja siinä se:

Äh nyt tuli nälkä, täytyy varmaan tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen käydä lämmittämässä vähän eilistä mättöä. Toimii muuten myös lämmitettynä, vaikka parhaimmillaan maku on toki uunituoreena. Ja varsinkin baarireissulta kotiutumisen yhteydessä maistuu erinomaiselta. :)

En ole tainnut muistaa mainita, että tämä blogi mainittiin maaliskuun lopulla ilmestyneessä Ruotuväessä? Verkkoversiossa juttua ei pääse lukemaan, mutta paperipainoksessa juttu oli lehden loppupuolella. Artikkelin nimeä en nyt kuollaksenikaan muista ja meidän tuvan lehdestä nappaamani palakin on edelleen mun kaapissa kasarmilla, inttileskiin se taisi ainakin liittyä. Joka tapauksessa. Trafiikki blogissa ei ole jutun jälkeen kasvanut juuri yhtään, mutta inttikaverit ovat kuulemma käyneet täällä lueskelemassa. Terkkuja vaan pojille! Loppuun vielä kissakuva tämän viikonlopun visiitiltä kotikotiin, omistettu kahdelle viime harjoituksen AS13:n alikersantille, jotka niiiin tykkäävät mun kissakuvista. ;)

No nyt se yks tuli vihdoinkin takaisin, seuraavaksi syömään…