Ladytron – Witching Hour [2005]
Kamera kulki mukana sirpaleliivin “kengurutaskussa” läpi harjoituksen, mutta taisin olla hieman laiska tallentamaan loppusodan tapahtumia kameran muistikortille. Jonkun verran kuvia tuli kuitenkin räpsittyä, suurin osa niistä tosin on julkaisukelvottomia täällä blogissa. Tähän melkein kahden viikon loman alkuun sopii hyvin fiilistellä mun armeija-ajan viimeistä leiriviikkoa muutaman kuvan verran.
Loppusota sodittu! Taidettiin jopa voittaa, vaikka parin ensimmäisen päivän jälkeen ei näyttänyt mitenkään lupaavalta. Kaiken kaikkiaan aika iisi harjoitus, toisaalta metsätouhuihin on jo suht hyvin ehtinyt tottua eikä mikään tunnu enää samanlaiselta kuin viime syksynä AUKissa. Alkuviikko meni rauhallisesti, mutta viikonloppuna meidän asema alistettiin jääkäripataljoonalle, jonka mukana oltiin “puhelinkoppina” hyökkäyksessä. Lähimmillään vihollinen oli alle puolen kilometrin päässä, silloin piti olla aika skarppina. Hauskoja juttuja tapahtui ja kuuli tapahtuneen muualla viikon aikana, mutta viimeisinä päivinä alkoi pinna kiristyä vähän liikaakin. Eilen illalla sain niin tarpeekseni että lähdin toisen aseman telttaan nukkumaan.
Säkylään saavuttiin tänään aamupäivällä ja loppupäivä on mennyt huolloissa. Illan vapaa-ajalla jatketaan oman mielen ja mahan huoltoa kebabilla, kun piipahdetaan Säkylän keskustassa. Iloisena yllätyksenä harjoituksesta tuli kaksi päivää kuntoisuuslomaa, minkä seurauksena pääsen huomisillasta alkaen nauttimaan 12 päivän lomaputkesta. Varsinaisia palveluspäiviä mulla on siis jäljellä niinkin vähän kuin viisi. Hurjaa.
Nyt on vähän, todella vähän. Ei ole koskaan ollut näin vähän. Ikä taas on kasvanut, 25 pamahti eilen mittariin. Ehkä yksi eksoottisimmista syntymäpäivistäni koskaan: asema pystyssä lähellä etulinjaa ja vettä tulee koko päivän kuin saavista kaatamalla. Onneksi tänään pääsi kassulle – ja huomenna kotiin.
Crystal Castles – Crystal Castles [2008]
Kultsi lähti eilen takaisin Säkylään, mulla on vielä tämä päivä vapaata. En saanut aamulla itseäni millään ylös sängystä, vaan hopuin unen ja valveen rajamailla yhteentoista asti. Päivällä kävin KELAssa ja kotimatkalla tajusin sen tosiseikan, että mun elämä armeijan jälkeen on täysin auki. Toisaalta mahtavaa, toisaalta aika ahdistavaa.
Muuttaessani viime vuoden alussa Jyväskylästä takaisin kotikonnuille mulla oli selvät suunnitelmat: ensin opinnäytetyö pois alta ja sitten töitä heinäkuuhun asti, jolloin oli määrä palvelukseen. Näin tapahtui, samoin palvelusajaksi tuli 362 kuten olin ajatellut. Tänään jäljellä on enää 25 aamua, joista niistäkin ollaan noin puolet lomilla. Odotan kotiutumista jo kovasti, mutta mulla ei ole pienintäkään aavistusta mitä sen jälkeen teen.
Opiskelu on tässä kohtaa poissuljettu vaihtoehto, mä olen elämästäni kuluttanut jo 17 vuotta opiskelun merkeissä. Töihin siis on mentävä, vaan mistä tempaista työpaikka tällaisena aikana? Oman alan töitä en ehkä kokopäiväisenä tahtoisi tehdä, mutta saa nähdä onko mulla muuta mahdollisuutta. Seuraavilla lomilla taitaa olla parasta laittaa käyntiin armoton työnhakurumba.
Verrattuna vuoden takaiseen yksi asia – erittäin tärkeä sellainen – on muuttunut. Mä en enää ole yksin, vaan mulla on elämässä joku, jonka kanssa voin jakaa niin ilot kuin surutkin. Se on ehkä tärkeintä maailmassa. ♥
Tänään illalla tosiaan suuntaan Säkylään ja kohti vuoden kovinta koitosta, PV:n pääsotaharjoitusta Maanvyöryä. Seuraavan kerran tulen kotiin juhannukseksi, tarkkaa päivämäärää en vielä tiedä. Ensi viikon alkuun saakka ollaan joka tapauksessa sotimassa Niinisalon maisemissa, jossa myös vietän 25-vuotissynttäreitäni maanantaina. Kuunnelkaa Radio Kipinää (taajuudet löytyvät Maanvyöryn sivuilta), jos kiinnostaa ja/tai on tylsää. Tähän entryn loppuun vielä pätkä mummin alkuvuodesta lähettämästä sähköpostista Kuinka pysyä nuorena?.
Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.Nauti pienistä asioista.
Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.Joskus kyyneleet vaan tulevat. Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä.
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat,
olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja, musiikkia,
kasveja, harrastuksia – mitä tahansa. Kotisi on turvapaikkasi.Jokaisen tilaisuuden tullen
kerro rakkaimmillesi että rakastat heitä.Ja muista aina:
Elämää ei mitata hengenvetojen määrällä,
vaan niiden hetkien määrällä, jotka saavat henkemme salpautumaan.
Neljän päivän viikko intissä hujahti nopeasti, harmaudestaan ja sateisuudestaan huolimatta. Ohjelmassa oli mm. johtajakoulutusta (JoKo 1.10) ja keskiviikkona pyörittiin pitkin maita ja mantuja harjoittelemassa aseman vauhdikasta perustamista sekä purkamista. Se ei ollut todellakaan mun päivä, jotenkin oli todella stressaantunut fiilis ja aika kököstihän (mm. ajatin vaunun päin puuta plus masto alkoi oikutella ja päivän päätteeksi jouduttiin purkamaan kamat maston päästä kokonaan…) päivä loppujen lopuksi sujui. Pannu saatiin onneksi seuraavana päivänä kuntoon, joten päästään sillä lähtemään Maanvyöryyn ensi viikolla.
Torstaina lomille lähtö tarkoitti yhtä kuin risteily Silja Europalla. Aluksi mun luokse ei pitänyt ennen satamaan siirtymistä tulla kuin yksi tyttö, mutta yhtäkkiä huomasin olohuoneen olevan valloitettu. Suurin osa pojista tosin lähti jo edeltä bussilla satamaan, ja viimeisen puolituntisen ajan sain rauhassa pakata kamat ynnä muuta.
Risteilystä mulla ei ole sen kummempaa sanottavaa, nauraa sai mahan kipeäksi ja seuraavana päivänä väsytti ihan tarpeeksi. Iso osa porukasta jaksoi remuta vielä perjantainkin, kun taas me kullan kanssa otettiin selvästi rauhallisemmin. Ja tulipa torstai-illalla juotua hieman vodkaa eikä perjantaina mun kädessä nähty muuta kuin alkoholitonta juotavaa… Mulla on kyllä aika surkea viinapää nykyään, kun en oikeastaan koskaan juo (missä ei nyt sinänsä ole mitään huonoa). Perjantaina oli tietysti kamala nälkä ja kullan kanssa käytiin tutustumassa salaattipöydän antimiin – oijoi mitä herkkuja siellä olikaan! Perussalaattiainesten (salaatti, kurkku, tomaatti, paprika) lisäksi lappasin lautaseni kukkuralleen mm. kanafileitä, fetaa, ananasta, tonnikalaa, auringonkukansiemeniä sekä marinoituja valkosipulinkynsiä. Lisukkeeksi pari minicroissantia ja juomaksi maitoa, aivan käsittämättömän hyvä setti.
Ihan risteilyn alussa muuten näin TaxFreessä hyvin tutulta näyttävän tytön, jonka hetken päästä ymmärsin muistuttavan Sagaa. En viitsinyt karkkihyllyjen välissä mennä utelemaan olinko oikeassa enkä sitten nähnyt tyttöä enää myöhemmin.
Sen verran reissu verotti voimia, että viime yönä tuli nukuttua kellon ympäri. Tänään päivää on piristänyt se, että jaksoin vihdoin siivota kämppäni (hui sitä pölyn määrää!) sekä kaksi yllättävää puhelua. Ensin soitti vanha luokkakaveri Jyväskylästä, varmaan joku 45 minuuttia siinä höpistiin kuulumisia. Myöhemmin iltapäivällä soitti toinen kaveri, jonka kanssa keskusteltiin tovi julkaisujärjestelmistä ja niiden ongelmista. Tajusin, että pitäisi soitella useammin ihmisille, joiden kanssa ei muuten tule oltua yhteyksissä mitenkään liikaa.
Alkuillasta tultiin kullan kanssa mun kotikotiin, jossa päätettiin myös yöpyä. Saunominen teki gutaa, samoin grillattu kana raikkaan fetasalaatin kera. Kulta on vaihteeksi jumittunut läppärille pelailemaan, ja mun dataillessa tässä porukoiden koneella syliin on nukahtanut kissa. Kohta on ehkä pakko herättää mustavalkoinen neiti, koska alkaa uni painaa omaakin silmää.
Det bästa från Idol 2007 [2007]
Kohta se on taas menoa, ei sentään tarvitse neljää päivää enempää viettää Säkylässä tälläkään kertaa. Ja torstaina lähdetään intti-ihmisten kanssa laivalle! Rahaa ei ole paljoa, mutta eiköhän reissusta tule hauska siitä huolimatta. Viime syksynä meillä oli hulvaton meininki koko risteilyn ajan, samaa varmasti luvassa nytkin. Paitsi viimeksi olin vähän flunssainen enkä siksi jaksanut kauaa hillua missään, jospa tulevalla reissulla olisin terveenä niin saisi kaiken huvin irti.
Eilen illalla istuskeltiin muutama tunti jokirannassa punaviiniä siemaillen, paikalla oli myös joitakin kullan kavereita. Mukavaa oli, vaikka puolenyön tienoilla alkoikin jo väsyttää siinä määrin, että tultiin Hesen tuplajuustohampurilaisten kera kotiin. Kulta vielä pelaili pari tuntia, mutta mä simahdin alta aikayksikön – sohvalle. Hups.
Kotoa lähtiessä nappasin kuvan kullan uudesta paidasta, käytin nimittäin yhden H&M:n -20 % etusetelin kyseiseen paitaan. Aiemmin tällä viikolla julkistettiin tämän kevään Fashion Against AIDS -kampanjan mallisto ja netistä paitoja selaillessani kultsi ihastui Mobyn suunnittelemaan “möllösilmään”. Munkin mielestä se oli kivoimmasta päästä, joten ostettiin paita vähän niinkuin yhteiseksi (ts. pääasiassa kullan käyttöön mutta mäkin saan lainata joskus).
Tänään oli eilisen tapaan mitä ihanin päivä, lämpötila oli taatusti lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä plusastetta. Käytiin iltapäivällä kullan kanssa kävelyllä Kupittaanpuistossa, paljon oli porukkaa viettämässä sunnuntaipäivää auringossa. Kamera oli tietysti kaulassa ja muistikorttia tuli täytettyä kymmenillä otoksilla, muutamassa jopa esiinnyn itse – mä olen harvoin kameran edessä muuta kuin päivän asuja kuvatessa. Kulta sen sijaan joutuu paparazzeilun uhriksi useammin kuin tahtoisi… Mutta kun sitä on niin kiva kuvata!
Tuo valaspomppulinna on niiiin siisti! Vitsi kun ei tämänikäisenä ja -kokoisena enää pääse pomppimaan, tuonne valaan suuhun olisi vähän kivaa pomppia. :) Varsinkin kun se avautuu ja sulkeutuu aika ajoin; siellä saisi muuten räpsittyä aika hauskoja kuviakin.