{ Vanha blogi } Eilisestä on ikuisuus

Darren Hayes – The Tension And The Spark [2004]

Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti tämä päivä on mennyt! Aamulla pyörähdin kaupungilla, iltapäivällä oltiin Kaarinassa serkkupojan yo-juhlissa ja nyt hengaillaan kullan kanssa mun luona. Jossain vaiheessa iltaa lähdetään todennäköisesti jokirantaan katsomaan päättäjäismeininkiä, kun ei ole yhtään hullumpi kelikään. Aika täydellinen juhlasää tänään on kyllä ollut!

Ajattelin ensin valita jonkun mekon juhlavaatteekseni, mutta mikään kaapistani löytyneistä mekoista ei eilen illalla miellyttänyt mun sen hetkistä olotilaa. Pähkäilyn seurauksena syntynyt asu oli väreiltään turhan mitäänsanomaton, joten päädyin piristämään sitä punaisilla yksityiskohdilla: muoviset pallokorvikset, laukku ja korkokengät sekä kynsiin tietysti punaista lakkaa. Kaiken kaikkiaan ihan mun tyyliin sopiva kokonaisuus sanoisin, jalat tosin ovat eri mieltä muutaman tunnin korkkareilla tepastelun jälkeen… Mä en vieläkään ymmärrä, miten jotkut pystyvät käyttämään korkokenkiä päivittäin. Niin juu, ja se asu on – ellei joku vielä hiffannut – tuossa kuvassa vasemmalla. Klikkaamalla isommaksi ja tarkemmat tiedot releistä, Flickrissä tälläkin kertaa.

Piti jo viime lomilla kirjoitella parista hankinnasta, jotka viime viikonloppuna tein. Kävin silloin siskon kanssa kaupungilla, kun sisko etsiskeli itselleen mekkoa – jota ei tosin löytynyt, mutta jotain muuta löytyi. Viimeiseksi ennen kotiin lähtöä piipahdettiin vielä Sokoksella, jossa törmättiin tuoksukorun esittelyyn. Suomalaisen Kaipaus-merkin koruihin siis suihkautetaan muutama suihkaus hajuvettä, minkä jälkeen ne tuoksuvat parisen viikkoa.

Sokoksella sattui olemaan asiakasomistajapäivät ja kaikista tuotteista sai -20 %, joten lyhyen pohdinnan jälkeen päätettiin ostaa Sacred Heart mustana yhteiseen käyttöön. Koru on Antti Eklundin suunnittelema, ja esittelijän mukaan sydämestä puuttuu palanen, koska sitä on enkelin siipi hipaissut. Kaipauksen verkkokaupassa korusta kerrotaan näin:

Sacred Heart muistuttaa rakkaimmasta.
Yksi sydän, pala puuttuu.
Sydän on täysi vasta kun molemmat ovat läsnä.

Tällä hetkellä koru on siskolla, mutta ehdin onneksi viime viikonloppuna koekäyttää sen parin päivän ajan. Kerrassaan ihana koru, tykkään vaan jokaisella käyttökerralla enemmän. Ja se tuoksu on jotain ihan parasta! Ensimmäisenä sydämessä tuoksuu mun hajuvesihyllystä Escadan Moon Sparkle, josta siskokin kovasti pitää. Aika täydellinen kesätuoksu se onkin.

Sydänkoru ei ollut ainoa lisä korukokoelmaani, vaan se kasvoi myös kolmen korvisparin verran. Mä ostan harvoin mitään kalliita korviksia, kun en niitä kuitenkaan koko aikaa pidä ja muutenkin tykkään vähän kaikenlaisista korvakoruista. H&M Dividedin kolmen parin setti oli jotenkin niin houkutteleva, etten voinut jättää sitä ostamatta. Vajaan neljän euron hintaan sain mukaani päivänkakkarat, vaaleansiniset napit sekä hopeiset linnut.

Kotona lojuminen taitaa kohtapuolin riittää, ainakin sillä perusteella että kullan pari kaveria ilmestyi juuri tänne. Täytyy tästä siirtyä vaatekaapille etsimään sopivaa kudetta päälle, en nyt kuitenkaan viitsi pääkallotopissa ja farkkushortseissa lähteä viilenevään iltaan. Jalat huutaa vieläkin hoosiannaa, pakko kai harkita korkojen laittamista kahteen kertaan. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Lykke Li – Youth Novels [2008]

Tämä viikko oli taas fyysisesti hieman raskaampi, ei mikään hullu kuitenkaan. Maanantaina Kasi-vehkeiden kuittauksen jälkeen poljettiin ampumaradalle, jossa mun porukka aloitti ampumalla 50 m vallilta tauluhin kääntyen itse ensin oikeaan, sitten vasempaan ja lopuksi vielä 180°. Iltapäivällä siirryttiin liikemaaliradalle, jossa ammuttiin ihmispahvitauluihin eri etäisyyksiltä sekä pysähtyen että liikkeestä. Takaisin kassulla oltiin vasta iltasella, ja sittenkin vielä piti jaksaa huoltaa ase ennen kuin pääsi hikisen (oli ihan hellekeli!) päivän päätteeksi suihkuun.

Tiistaina oli vuorossa asutuskeskustaistelua, tai no lähinnä siihen liittyviä perusasioita. Aamupäivä käytettiin harjoittelemalla oikeanlaista liikkumista sekä lippaan vaihtoa, lisäksi opeteltiin ottamaan rakennuksen kulmia haltuun eri tyyleillä. Lounaan jälkeen käytiin läpi huoneiden tarkastamista, mikä tehtiin ihan vain tuvissa, koska vapaata harjoitustilaa ei siinä kohtaa ollut. Kolmen paikkeilla onneksi päästiin “tositoimiin”, kun fillaroitiin vanhalle aketustalolle ja räiskittiin pari tuntia niin hyökkäävänä kuin puolustavanakin osapuolena.

Keskiviikkona ei enää ollut niin helteistä, vaan keli oli aika sopiva metsässä ryynämiseen. Välillä vähän sataa tihuutteli, mutta se ei menoa haitannut. Päivä hujahti ohi viestiaseman puolustusta sekä tiedustelemattomalle asemapaikalle tuloa harjoitellessa, jälleen tuli räiskittyä useampi lippaallinen paukkupatruunoita. Räkäpäät saa kyllä rynkyn niiiin ihanan näköiseksi: normaalisti kirkkaat sisäosat ovat täysin mustia. Mukava putsaaminen siinä sitten.

Mulla alkoi keskiviikkoiltana päivystysvuoro, joka kesti torstaina siihen saakka että lähdin lomille. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä sain nukuttua ehkä jonkun neljä tuntia, kahdeltatoista mulle tuli apupäivystäjä ja viideltä mun piti olla jo takaisin päivystäjänpöydän takana. Torstaina olo oli koko päivän kuin kävelevällä ruumilla, ja tottahan toki meillä oli valokuvaus iltapäivällä. Saa nähdä millainen zombi mun sotilaspassissa on… Onneksi pääsi lomille jo eilen, tosin nukkumaan meno venähti eilen kullalle kiukutellessa. Olin superväsynyt, mutta jotenkin nukahtaminen oli hankalaa. No, ehkä tänään uni tulee paremmin silmään.

Huomenna mennään serkun ylioppilasjuhliin enkä vieläkään tiedä, mitä laittaisin sinne päälle. Täytyykin tsekata vaatekaapin sisältöä ennen kuin painun pehkuihin, jos vaikka löytäisi sopivan asun eikä siten tarvitsisi huomenna enää pähkäillä asiaa.

The Ting Tings – We Started Nothing [2008]

Piti kirjoittaa vaikka mistä, mutta näköjään kadotin taas yhden viikonlopun. Mihin se aika oikein juoksee niin hurjaa vauhtia?! Toisaalta, kyllähän mä ehdin tänäkin viikonloppuna tehdä yhtä sun toista – mutta en nököttää koneella. No, ehkä se on vain tervettä. Osoitus siitä, että mulla on muutakin elämää kuin nörtteily… Tai sitten ei.

Eilen sentään ehdittiin käydä mun kotikotona, saunottiin ja lisäksi pesin pari koneellista pyykkiä. Iltapäivällä satoi ja ukkosti, mutta onneksi keli muuttui paremmaksi ja illalla aurinko paistoi mukavasti. Kirsikkapuut ovat puhjenneet kukkaan, ovat ne kyllä niin kauniita! Omenapuut ovat vielä nupullaan, ehkä ensi lomilla pääsen kuvaamaan niitäkin? Kevät on ihanaa aikaa. ♥

Reino & The Rhinos – Tähän tyyliin [2008]

Koitan nyt saada pikaisen merkinnän aikaiseksi ennen kuin lähdetään kullan kanssa tädin ja tämän tuoreen kihlatun luokse saunomaan. Muutakin kuin inttijuttuja olisi kirjoitettavana, mutta jätän sen suosiolla myöhempään ajankohtaan. Ei sotketa kahta täysin eri asiaa samaan entryyn. :)

Tämä viikko vietettiin jälleen maastossa, kyseessä oli aselajiharjoitus länsi. Yllättävän kevyt leiri oli, siirryttiinkin vain kerran neljän päivän aikana. Ei sillä etteikö olisi ihan mukavaa ollut, kun ei koko aikaa tarvinnut olla sykkimässä asemaa pystyyn/kasaan. Meidän ryhmän kuski oli loukannut viime lomilla kätensä eikä lähtenyt lainkaan harjoitukseen mukaan ja tilalle saatiin sitten vasta ajoluvan saanut pasikuski, joka ei tiennyt viestilaitteista hölkäsen pöläystä. Hyvin silti saatiin hommat toimimaan, vaikka yksi olikin välillä aika pihalla. Tämä oli muuten viimeinen leiri ennen PV:n pääsotaharjoitusta, suomeksi sanottuna loppusotaa. Ja jäljellä olevat aamutkin alkavat pian kolmosella, hui!

Kuka arvaa ensi vilkaisulla mitä yllä olevan kuvan ruoka on? Oikea vastaus on “kaakaokeitto”, viestialiupseerini mielenkiintoinen visio. Mustikka-vadelma-lämminkuppia (siis sellaista ns. pussikeittoa) ja kaakaojauhetta, nautitaan trangiasta näkkileivän kera. En maistanut, mutta kovasti poika väitti tuon olevan hyvää. Pikkasen epäilyttää.

Euroviisut ’09 [telkkarissa]

Ei oikeasti voi väsyttää näin paljon! Tulin lomille torstaina ja sekä sinä iltana että eilen olin jo kymmenen jälkeen aivan valmista kauraa nukkumatin korjattavaksi. Eilen illalla itse asiassa simahdin sohvalle kullan viereen tämän dataillessa läppärillä… Oli taas pojalla tekemistä, kun yritti herättää mut ja saada siirtymään sänkyyn nukkumaan. Hups. Tänään sentään menee vähän paremmin, kello on jo yli yksitoista enkä ole vielä nukahtanut. Silmät tosin tuntuvat lyijynraskailta ja olo on muutenkin aika nuutunut.

Kerrataanpa vähän kulunutta viikkoa. Marssi ei tuntunut kropassa sen enempää missään vaiheessa, mikä oli helpotus sillä tällä viikolla liikuttiin tavallista enemmän. Tiistaina pyöräiltiin ampumaradalle ja takaisin, lisäksi piti iltapäivällä vielä käydä lenkillä tms. kun ei oikein muuta ohjelmaa ollut. Ammunnoista sen verran, että kotiuttamisammuntana ammuttiin ampumataitotesti kahteen kertaan. Kiitettävä napsahti jo ensimmäisellä kerralla, vaikken ollut ampunut rataolosuhteissa sitten viime syksyn. Olin ihmeissäni mutta iloinen.

Keskiviikkopäivä oli tarkoitus käyttää viestikoulutukseen, mutta aamupäivän oppituntien päätyttyä suunniteltua aiemmin kouluttaja komensi meidät lenkille tai salille. Iltapäivän oppituntien (laskettiin mm. IP-verkkoja sekä Broadcasteja) jälkeen oli vuorossa kotiuttamiscooper, josta sain tulokseksi 2200 m – parisataa metriä paremmin kuin aikaisemmin. Kaukana mistään hyvästä tuloksesta, mutta sai luvan riittää mun kohdalla. Torstaina sitten oli lihaskuntotestin vuoro: vatsat hyvä, punnerrukset kiitettävä, selät kiitettävä, vauhditon pituus hyvä, leuanveto tyydyttävä. Testin jälkeen olin tyytyväinen, varsinkin kun melkein heti oli aika lähteä lomille. :)

Torstai-illalla menin kotikotiin yöksi, pääsi saunaan ja sai pestyä pyykkiä. Seuraavana aamuna kävin luotto-optikollani ja sain testiin parit erilaiset kuukausipiilarit, joista toisia pitäisi pystyä käyttämään yötäpäivää. Nämä pari päivää linssit ovat olleet silmissä pelkästään päivisin – en ole pitkään aikaan piilareita pitänyt, joten pikkasen saa taas totuttaa silmiä sellaisiin. Ensi viikon leirillä testaan tuleeko linssien kanssa jatkuvasti elämisestä yhtään mitään. Optikkoreissun jälkeen käväisin vielä moikkaamassa tänään syntymäpäiväänsä viettävää kummitätiäni ennen kuin päräytin Cebarilla Turkuun, nyt vaikuttaisi akkukin kestävän.

Ajokausi on siis avattu, eilen ja tänään onkin ollut aivan mahtava keli ajella. Kävin aamupäivällä hakemassa siskon luota prätkäkamoja lainaan, jotta sain kullankin mukaan ajelemaan. Heitettiin pieni lenkki Naantalin suunnalla ja samalla poikettiin sekä kullan kotona että mun kotikotona. Huomenna mun olisi tarkoitus suunnata Säkylään pärrällä, sillä torstai-illan lomille lähdön venymisestä ei taas tiedä, koska tullaan leiriltä vasta sinä päivänä. Saa nähdä.

Nyt on pakko mennä kaivamaan jääkaapista jotain syötävää, minkä jälkeen höyhensaaret todennäköisesti kutsuvat. Huomenna olisi vielä vaikka mitä tehtävää ennen Säkylään lähtöä, toivottavasti sitä jaksaa herätä ajoissa. Öitä!