{ Vanha blogi } Eilisestä on ikuisuus

Viime viikonloppuna oli puhetta, että pyörin muutaman tunnin erään yrityksen 60-vuotisjuhlissa valokuvaajan ominaisuudessa. Oli mukavaa heilua kameran kanssa joka paikassa, varsinkin kun siitä vielä sai hieman palkkaa. En ole kovinkaan monilla kekkereillä ollut ns. virallisena kuvaajana, joten kehitettävää toiminnasta löytyy edelleen. Ylioppilas- ja rippikuvia sen sijaan on tullut jonkin verran napsittua, yleensä ihan kiitettävällä menestyksellä. Toisin sanoen: ei verrattavissa ammattilaisen jälkeen, mutta kelpaa niin itselle kuin kuvattavalle.

Opiskelin lukuvuonna 2003-2004 Västra Nylands folkhögskolassa Fotoprint-linjalla, mikä sai mut innostumaan valokuvauksesta oikein kunnolla. Ennen opiskelun aloittamista olin kuvannut jonkin verran, mutta tekniikka ja erityisesti luovuus olivat vielä täysin lapsenkengissä. Vuoden aikana opin paljon niin perinteisestä filmikuvauksesta ja erilaisista filmiprosesseista kuin myös digitaalisesta kuvauksesta ja kuvankäsittelystä. Alkuun katsoin linssin läpi vain yhdellä tavalla, kunnes pikku hiljaa opin ymmärtämään mahdollisuudet joita kuvauksessa voi käyttää mm. erilaisten kuvakulmien muodossa. Suurin kiitos tästä kuuluu epäilemättä silloiselle luokkatoverilleni, jonka opastuksella aloin nähdä maailman täysin uudella tavalla.

Vaikka Karjaan vuosi muutti suunnan mun elämässä ihan täysin, tajusin jo silloin ettei musta koskaan tulisi ammattilaista valokuvauksen saralla – mulla ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi sellaista luovuutta, jota valokuvaajan ammatissa ehdottomasti tarvitaan. Hain kuitenkin sinä keväänä opiskelemaan myös valokuvausta, odotusteni mukaan en päässyt edes pääsykokeisiin. Kesällä pääsin työharjoitteluun valokuvausliikkeeseen ja mietin kyllä studiokuvaajan työtäkin, mutta lopulta päädyin syksyn alkaessa Jyväskylään opiskelemaan mediatekniikkaa. Jyväskylään lähteminen oli ehkä parasta, mitä mulle olisi voinut tapahtua.

Edelleen valokuvaus on yksi rakkaimmista harrastuksistani ja on hienoa, kun tutut arvostavat mua kuvaajana niin että kyselevät mua tasaisin väliajoin kuvaamaan ammattikuvaajan sijasta. Olen tottakai halvempi vaihtoehto, mutta uskon ettei kyse ole pelkästään siitä. Itse en koe olevani kovinkaan kummoinen valokuvaaja, ennemminkin voisin sanoa pystyväni aina silloin tällöin saamaan onnistuneen otoksen kamerasta ulos. Tosin sellaisen eteen saa räpsiä aina kymmeniä ellei satoja ruutuja… Joka tapauksessa aion jatkaa kamera kädessä kulkemista niin kauan kun nautin siitä, väkisin hommasta ei mun tapauksessa tule mitään.

On jälleen aika paljastaa joitakin juttuja itsestäni, sopivasti näin pitkän perjantain lopuksi. Alla oleva kysely on tainnut esiintyä kevään aikana useammassakin blogissa, MouMoulta mä taisin sen napata erään kerran kun pitkästä aikaa vierailin kyseisessä blogissa. Tämän postauksen kuvat ovat porukoiden maaliskuiselta Madeiran reissulta, josta mainitsinkin jokin aika sitten. Oi että, kun tekisikin mieli lähteä jonnekin matkailemaan!

Syntymäpaikka? Ensimmäisen kerran näin päivänvalon sairaalassa Turussa.

Hiusten väri? Vaaleanruskea.

Lävistykset? Kielessä juu, lisäksi korvissa on ampumalla tehtyjä reikiä.

Tatuoinnit? Nilkassa putoava possu.

Korut? Ennen inttiin menoa pidin aina hopeista sormusta oikean käden nimettömässä, nykyään koruja tulee pidettyä lomilla lähinnä silloin kun liikun jossain kotioven ulkopuolella.

Silmien väri? Siniharmaavihreä.

Kengänkoko? 38-40, useimmiten 39.

Mieliala? Vähän väsynyt, kohta nukkumaan.

Tuoksu? Escadan Moon Sparkle on ehdottomasti tämänhetkinen suosikki.

Mitä vapaus on? Sitä, että pystyy hengittämään vapaasti.

Oikea vai vasen? Riippuu mihin olen menossa.

Uskotko rakkauteen? Uskon.

Oletko koskaan särkenyt kenenkään sydäntä? Valitettavasti olen.

Onko kukaan särkenyt sinun sydämesi? Niinkin on tapahtunut.

Kuinka paljon pidät tämän hetkisestä kumppanistasi? Niin paljon, ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan. ♥

Oletko koskaan ihastunut ystävääsi? Taidanpa olla.

Pelkäätkö sitoutumista? En enää.

Onko sinulla koskaan ollut salaista ihailijaa? Saattaa olla.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? Rakastua voi nopeastikin, mutta todella rakastamiseen tarvitaan aikaa.

Millainen rakastettusi pitää olla? Vähän sekopää. ;)

Rakkaus vai raha? Rakkaus.

Viina, olut vai siideri? Ei mikään näistä, vaan valitsen viinin.

Hedelmä vai suklaa? Hedelmä.

Yhden yön juttu vai suhde? Suhde.

Pepsi vai cola? Cola, mieluiten ei kuitenkaan kumpikaan noista.

Villit illat vai rauhalliset koti-illat? Koti-illat.

Värilliset vai mustavalkovalokuvat? Kummatkin ovat omalla tavallaan parhaita.

Puhelimessa vai kasvotusten? Kasvotusten.

Mese vai sähköposti? Sähköposti.

Oletko koskaan käynyt naku-uinnilla? Todennäköisesti kyllä.

Oletko tehnyt jotain, jota kadut? Varmasti.

Oletko nukkunut koskaan vastakkaisen sukupuolen sängyssä? Toki.

Oletko koskaan syönyt litran jäätelöä kerralla? En, tulee huono olo ennen kuin olen saanut lapattua kokonaisen litran jädeä suuhuni.

Oletko koskaan halunnut jotakuta, niin että sattuu? Hmm, enpä kai.

Oletko koskaan lentänyt ulos baarista? En.

Kaipaatko jotakuta tällä hetkellä? Kaipaan mm. monia ystäviäni ja serkkuani, joita en ole hetkeen nähnyt – olisi niin mahtava nähdä taas kaikkia! Lisäksi kaipaan kohta jo 5 vuotta poisolleita isovanhempiani.

Oletko iloinen? Yleensä pyrin olemaan, aina en onnistu.

Puhutko kenenkään kanssa? Tällä hetkellä en.

Oletko tylsistynyt? En oikeastaan.

Opiskeletko? Jos armeija lasketaan, onhan se tavallaan opiskelua(kin).

Oletko idiootti? Toisinaan. ;)

Tykkäätkö jostakusta tällä hetkellä? Ja paljon tykkäänkin.

Horoskooppimerkki? Kaksoset.

Oletko horoskooppisi kaltainen? Osittain. Mulla tosiaan on useita toisistaan eroavia puolia, jotka joskus saavat ihmiset hieman hämilleen. Seurallinenkin olen kyllä, mutta en nyt ehkä ihan niin tahdikas seuraneiti kuin useimmat horoskoopit väittävät.

Syötkö usein pikaruokaa? Lasketaanko pizza..? Jos ei niin siinä tapauksessa en kovinkaan usein.

Kesä vai talvi? Kesä.

Syksy vai kevät? Kevät.

Onko sinulla ystäviä? Vähän mutta sitäkin upeampia ihmisiä.

Lempparibiisi? Sunrise Avenuen Fairytale Gone Bad on yksi pitkäaikaissuosikki, samoin Röyksoppin Only This Moment jaksaa ihastuttaa.

Suorasanainen vai kiertelijä? Useimmiten suorasanainen.

Ilkeä? Ihan pikkuisen joskus.

Viisas? Yritän olla, mutta harvoin oikeasti olen.

Tylsä? Sitäkin ehkä silloin tällöin.

Onko sinulla tapoja? Useita ja aivan käsittämättömiä sellaisia.

Yksinäinen? Nykyään todella harvoin.

Lause, jonka sanoit viimeksi? “Viititkö viedä tän pois?” (iskälle jätskikulhosta)

(Otsikon lainaus Uniluodon kaksoset-kuvauksesta.)

Komppaniaharjoitus 2 sujui ilman suurempia ongelmia, mitä nyt laitteet välillä vähän oikuttelivat ja tiistaina huomattiin toisen antennikaapelin hajonneen – ei muuta kuin soitto huoltoon ja seuraavana aamuna 24-metrinen masto alas ja kaapelinvaihto. Myös pientä velttoutta oli havaittavissa ryhmän kesken, mutta loppua kohden toiminta onneksi parani. Tämä oli mulle ensimmäinen leiri ryhmänjohtajana, aina ei ehkä mennyt ihan oppien mukaan mutta kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis. Varsinkin kun leirin jälkeen ryhmäläiset kirjoittivat palautteeseen “antaa vain järkeen käyviä käskyjä” ja muutenkin palaute oli ihan hyvää.

Keskiviikkona viestimiesten ollessa kouluttajayliluutnantin keskussanomalaitekoulutuksessa meillä johtajilla oli luppoaikaa, joka kului pääasiassa naureskellen erinäisille asioille. Erään alikersantin oli siinä sivussa pakko yrittää mennä perse edellä puuhun, pääsi se vähän matkaa ennen kuin putosi:

Torstaina saatiin heti aamulla purkukäsky, ja kasarmilla oltiin kymmenen pintaan. Vauhdilla tavaroiden purku, sen jälkeen pasi pesuun ja ryhmäkohtaisen kaluston (teltta jne.) huolto. Samaan aikaan osa porukasta huolsi vaunun, joka lopuksi kiilsi puhtauttaan sekä sisältä että ulkoa. Sitten paras kohta eli henkilökohtainen huolto, suihku teki kyllä terää! Neljän jälkeen ansaitulle pääsiäislomalle, kokonaiset neljä päivää saadaan lomailla. Leirielämän huomasi hyvin eilen illalla, kun painuttiin kullan kanssa pehkuihin jo kymmeneltä – ja nukuttiin kepeät 12 tuntia putkeen.

Oltiin pitkäperjantain lounaalla äidin isovanhempien luona, koossa oli melkein koko katras eli isovanhemmat plus niiden lapset puolisoineen ja lapsineen – yhteensä lähemmäs 20 henkeä. Vatsat täynnä tultiin iskän ja äidin kyydissä tänne mun kotikotiin, illalla vielä saunotaan sun muuta. Kulta tosin lähti käymään kotonaan ja tulee takaisin, kun sauna on lämpimänä. Ennen sen lähtöä kävin pihalla kuvailemassa äipän krookuksia, jotka olivat putkahtaneet nurmikon seasta esiin. Dharmakin tuli paikalle ja pyöri jaloissa niin vimmatusti että!

Kovasti tahtoisin kirjoitella ja kertoa kuulumisia, mutta aika ei kerta kaikkiaan tahdo riittää. Takana on kolmen päivän loma, mistä olisi kuvitellut riittävän hetki bloggaamiselle – jostain syystä niin ei vain käynyt. Perjantaina huitelin ties missä siskon kanssa, lauantain olin valokuvaamassa erään firman 60-vuotisjuhlissa ja tänään kadotin sunnuntain johonkin. Valokuviakin olisi näyttää läjäpäin, ne on nyt jätettävä myöhempään ajankohtaan. Onneksi ensi viikonloppuna on pääsiäinen ja meillä neljä päivää vapaata!

Runsaan puolen tunnin kuluttua istutaan jälleen bussissa kohti Säkylää, illalla täytyy vielä pakata leirivarustus ennen kuin siirryn unimaailmaan. Huomenna alkaa komppaniaharjoitus 2, nyt mäkin pääsen mukaan kun virus luovutti ja olen taas terve. Pakkiruokailu leireillä on enää muisto vain, sillä tästä harjoituksesta alkaen ravitaan itsemme tst-muonalla viime syksyn tapaan – pastalla, nuudeleilla, tonnikalalla ja sissinäkkärillä eletään siis. Ensi viikkoa varten varasin toki myös vähän herkkuja mukaan, mm. ananasta ja lakritsia.

Torstaina 270 vrk palvelevat lähtivät kotiin, voi sitä aamujen ja TJ0:n huutelua. Meidän C-kuskit olivat jättäneet tupansa asetelineeseen “muutaman” aamuja-tekstin, kuten kuvasta näkyy (iso osa noita tuollaisia lappusia jäi vielä kuvan ulkopuolelle). Uskomatonta mutta totta, seuraavaksi kotiutumisvuorossa on me!

Apulanta – Kuutio (kuinka aurinko voitettiin) [2008]

Niinhän se maanantai sitten vain katosi enkä mä mitään ehtinyt enää kirjoitella ennen Säkylään lähtöä. SuFo jäi kullan ja mun osalta aika lyhyeksi, oltiin baarissa ehkä tunti kunnes kullalle iski yhtäkkiä niin huono olo että piti lähteä kotiin. Kummallista sinänsä, ettei sille yleensä tule maha kipeäksi oikein millään ilveellä – tiedä sitten mikä kivun silloin aiheutti.

Maanantai-illalla tosiaan palattiin kasarmille. Bussissa mulla oli taas pikkasen kipeämpi olo, mutta kassulla jo parempi ja pakkailin siinä sitten leirivarustuksen ennen nukkumaan menoa. Joskus aamuyöstä heräsin vessaan ja ihmettelin unenpöpperöisenä, miten koko kroppa tuntui niin oudolta. Aamulla olo jatkui, joten ei muuta kuin kuumemittari kainaloon: 38.0 oli lukema piippausten jälkeen. Pakko siis jättää ryhmänjohtajan tehtävät muille ja painua veksiin, jossa sai odotella about sata tuntia (siltä ainakin tuntui). Kymmenen jälkeen lääkärille, joka kertoi mulla olevan joku virustauti ja löi mukaan 600 mg Buranaa, yskänlääkettä sekä vapautuksia 3 x VP ja 1 x VMTL. Mun osalta komppaniaharjoitus1 meni siis yksikössä maatessa, kuumeen laskiessa olo oli yllättävän hyvä mutta sitten lämpö taas lähti nousuun ja olo huononi. Torstai-iltapäivällä vasta aloin tokeentua sen verran, että pysyin tolpillani useamman tunnin putkeen ja eilen ei kuume enää noussut uudestaan. Yskää on edelleen, mutta pahimmasta on nyt selvitty.

Seuraavaksi suuntaan linja-autoasemalle ja kohti kotikotia. Kulta on tämän viikonlopun kiinni enkä jaksa täällä yksin lojua (plus tahdon saunomaan), joten painun illaksi porukoiden luokse. Veroilmoituskin pitää täyttää ja siinä tarvitsen kyllä äipän apua… Lisäksi ikävöin pikkupokkariani, joka oli porukoilla reissulla lainassa. Toivottavasti ovat ottaneet paljon kuvia!