{ Vanha blogi } Eilisestä on ikuisuus

Sturm und Drang – Rock ‘n Roll Children [2008]

Loppuviikosta meno jatkui samaan malliin, siinä meinasi pää hajota ihan totaalisesti. Sanaharkkaa riitti yhden jos toisen kanssa, ilmeisesti mulle ei voi puhua normaalisti ilman että on pakko ruveta ärtyilemään. o_O Eilen oli ihana lähteä viikonlopuksi kotiin, vaikka loman ensimmäiset tunnit menivätkin riidellessä kullan kanssa. Nyt kaikki on puhuttu halki, poikki ja pinoon, ahdistuneisuus on vihdoin helpottanut ihan oikeasti.

Henkisesti raskaan viikon jälkeen rauhallinen viikonloppu oli pakollinen toimenpide. Eilen illalla vain löhöiltiin mun luona, tehtiin hyvää ruokaa sekä katsottiin leffa (aika perusruotsalainen teinipätkä, sanoisin) ja tänään oltiin meillä kotikotona saunomassa. Kulta on ollut pari päivää vähän kuumeinen, joten sen torkkuessa mä olen puuhaillut omia juttujani (mm. siivosin koko kämpän). Viimeiset päivät kadoksissa olleet tunteet ovat onneksi palanneet – ehkä jopa entistä vahvempina – ja olen taas aika onnellinen siitä, että mulla on sellainen poika elämässäni.

Päivällä päädyin jotain kautta surffailemaan Vagabondin nettikauppaan, jossa silmiin osui pari todellista herkkupalaa. Olen jo useampana kesänä kaivannut kenkäkokoelmani jatkoksi kunnollisia ballerinoja, mutta kauppojen tarjonta ei tähän saakka ole miellyttänyt. Vagabondin Esteros-ballerinat (65e) näyttävät kutakuinkin täydellisiltä kesäkengiltä, hitsi kun ruskea versio ei ole -50 % alennuksessa!

Toinen nettiputiikista bongattu silmänilo, maiharityylinen Muscat, olisi kyllä puoleen hintaan (59,50e ao. chino-värityksellä), mutta niin syvää ihastukseni ei toistaiseksi ole, että klikkaisin tilauksen menemään. Pitäisi ehkä käydä tsekkaamassa Turun kenkäkaupat josko noita pääsisi jossain kokeilemaan, mikäli ovat jalassa hyvät niin tilausta voisi harkita. Mulla nimittäin tuo talvella käytettävien kenkien valikoima ei ole järin kattava, kenkäkaappi on jotenkin kummasti täyttynyt lähinnä kevät-/kesäkengistä… Hups.

Ai juu, onhan mulla viime keväänä ostetut Vagabondin hopeiset Yagit, jotka ovat aika balleriinamaiset. No, Esterokset olisivat joka tapauksessa enemmän kuin tervetulleet söpöilemään jalkoihini ensi kesänä. :)

(Kenkäkuvat: vagabond.com)

Tämä viikko on ollut taatusti yksi henkisesti raskaimmista viikoista koko palvelusaikana. Maanantaina saapuivat uudet alokkaat ja siitä lähti todellinen härdelli käyntiin. Itsehän olen vaunukurssilla, me emme osallistu alokkaiden kouluttamiseen p-kaudella lainkaan, vaan hyppäämme kehään vasta kurssin loputtua. Tavallaan olen ihan onnellinen, ettei tarvitse olla siinä hullunmyllyssä osallisena, mutta tavallaan tuntuu kuin jäisi jostain olennaisesta paitsi. Ei sillä etteikö pasin opiskelu ole mielenkiintoista – puhumattakaan siitä, että pääsee ajamaan sellaista! Mutta silti, jotenkin on ollut viime päivinä ollut kummallinen fiilis.

Oloa ei ainakaan yhtään helpota se, kun kenellekään ei viitsi enää puhua mitään, kun heti tulee pelkkää tiuskimista takaisin. Ymmärrän kyllä alokkaiden kanssa päivänsä viettävien alikkien stressaantuneisuuden, mutta ei silti tarvitsisi koko aikaa olla kuin perseeseen ammuttu karhu. Eikä tosiaan kyse ole yhdestä tai kahdesta johtajasta, vaan aiemmin hyvin rauhallisetkin henkilöt ovat muuttuneet ihan täysin. Aika pelottavaa tietyllä tavalla.

Lisäksi alkuviikkoa on varjostanut riita sen yhden tärkeän ihmisen kanssa, ei näköjään tarvitse montaa ikävää sanaa kuulla toisen suusta, kun mieli on jo maassa. Vuorokausi oltiin puhumatta toisillemme, mua ahdisti niin etten pystynyt selvittämään asioita. Onneksi ne siitä selvisivät ja paha olokin helpotti, ainakin osittain. Vähän masentuneelta tuntuu kyllä vieläkin, tiedä sitten miksi, mutta tuleva viikonloppuvapaa tekee varmasti hyvää. Ja ensi viikolla lähdetään ajoleirille! Muutenkin ollaan seuraavat kolme viikkoa maasto-olosuhteissa, ihana päästä pois alokassirkuksesta.

Viikate – Marraskuun lauluja II [2007]

Ihmeellisen pitkältä tällä viikolla tuntui ne viisi päivää Säkylässä, vaikka tietyllä tavalla päivät menivät älyttömän nopeasti. Ohjelma koostui pääasiassa pasikurssin rakennetunneista, aamupäivällä oppitunteja ja iltapäivällä hallille tutustumaan opittuun teoriaan käytännössä. Mun mielestä tapa on ihan toimiva, varsinkin kun hallilla yleensä järjestelmiä käydään läpi vähintään kahdesti – mullekin jopa jää asioita päähän.

Tulin eilen alkuillasta Turkuun, kulta tuli kotoaan mun luokse ja koska me saatiin porukoilta auto pariksi tunniksi lainaan, päätettiin (tai no siis mä houkuttelin pojan mukaan…) lähteä käymään Myllyn suunnalla. Matkan varrella piipahdettiin Veikon Koneeseen, jossa tutkailin niin hiiri- kuin läppärilaukkuvalikoimaa, sopivia kuitenkaan löytämättä. 17-tuuman kannettaville on tarjolla aika hintsusti laukkuja, ja nekin vähät aina ihan blääh mun mielestä. Tyhjin käsin emme suinkaan Veikolta lähteneet, sillä kulta osti mulle myöhäisen joululahjan: Skullcandyn kuulokkeet. Mulla meinaa aina ne sellaiset perusnappikuulokkeet pudota korvista, joten korvaan tungettavat napit olivat ihan must. Kotona piti heti päästä testaamaan ja koin pienimuotoisen valaistumisen: ai tältä musiikin pitäisi kuulostaa! Ihan käsittämätön fiilis, kun kuuntelin muutaman erilaisen biisi – oijoi sitä äänenlaatua.

Tänään käväisin kullan vielä seikkaillessa unten mailla kaupungissa, lähinnä sitä läppärilaukkua metsästämässä (sopiva hiiri löytyi eilen Prismasta). Laukku tuli hankittua: Accentista bongasin sellaisen 17” kannettavalle passelin pehmustetun kassin, jonka kiikutin hetken tuumailtuani kassalle, sillä sitä voi kätevästi käyttää minkä tahansa laukun sisällä. Kun kerran kauppojen läheisyydessä pyörin niin pitihän sitä sitten muutamassa muussakin liikkeessä käydä, ja vähän jotain tarttui kuin vahingossa mukaan. Seppälän loppuale yllätti positiivisesti, 60 % alennuksella tällainen läjä ei maksanut paljon mitään:

(Klik klik suuremmaksi.)

Tarkempi erittely kasasta:

• valkoinen pikkuveska 3,98e
• harmaat korvikset 1,18e
• ruusurannekorut 0,78e / kpl
• Lumenen irtopuuteri 5,80e
• kolmet helmet yht. 3,98e

Kaikki lähti tuosta laukusta, johon iskin silmäni pieni baarilaukku mielessä. Sen jälkeen huomasin Lumenen meikkitarjoukset ja vaikken tällä hetkellä juuri uutta irtopuuteria tarvitse, tuolla hinnalla (normaalisti vajaa 15e!) hyväksi havaittu tuote oli napattava mukaan. Ja sitten huomasin hyllyllisen alekoruja… Nyt en taida lähitulevaisuudessa tarvita mitään uusia koruja enkä varmasti vaatteitakaan, on meinaan sen verran niitä tullut alennusmyynneistä osteltua – armeija-arjesta huolimatta.

Viime perjantaina kotiin päästyäni eteisen lattialla odotti pakettikortti, jota vastaan sain haettua postista joulunpyhinä tekemäni pienen StrawberryNETin tilauksen. Laitoin tilauksen menemään pari päivää ennen joulua, eli pyhäpäivistä huolimatta paketin matkassa ei mennyt kuin about viikon päivät.

Ensimmäisen kerran kokeilin Mansikkalaa viime keväänä, jolloin olin oikein tyytyväinen puljun toimivuuteen – niin myös tällä kertaa. Laatikon päällä oli jälleen söpö violetti nauha ja sisältö oli pakattu moitteettomasti, tuotepaketin päällä oli jopa lahjapaperia. Tuohon edelliseen tilaukseeni, johon yllä viittasin, voisin muuten kommentoida sen verran, että niin Clinique Liquid Facial Soap kuin Tigi Bed Head Girl Toys Shine Serum ovat osoittautuneet hintansa arvoisiksi. Kumpaakin voin siis suosittella lämpimästi.

Palataanpa tähän hetkeen; mitä paketin kätköissä lopulta oli? Viime keväänä olin siskon ja sen parin kaverin kanssa Goomilla ja risteilyn aikana kävin muutamaankin otteeseen tuoksuttelemassa hajuvesiä. Ihastuin Escadan Moon Sparkle -tuoksuun, mutta jostain syystä jätin sen kuitenkin ostamatta ja ostin sen sijaan toista hieman samantyyppistä (ja halvempaa) hajuvettä. AUK-risteilyllä satuin nuuhkaisemaan Moon Sparklea uudemman kerran, tällä kertaa taisin rakastua. ♥ Europalla oli silloin hyllyssä pelkkä testeri enkä mitään ruvennut sen enempää kyselemään, tuumasin pyytäväni äitiä tuomaan sitä risteillessään viikkoa myöhemmin Tallinnan suuntaan. Sielläkään ei kyseistä tuoksua ollut ja äiti kertoi kauhu-uutisen: Moon Sparkle olikin pelkkä kesätuoksu eikä sitä saisi todennäköisesti enää oikein mistään. Kiertelin muutamat kauppojen hajuvesiosastot tuloksetta, kunnes äkkäsin tsekata StrawberryNETin – ja siellähän sitä oli eikä hintakaan (kaiken kaikkiaan n. 45e) kaatanut budjettiani. Jes!

On se vaan niin herkullinen tuoksu!

Tänään aamupäivä meni vaunukurssin oppitunneilla ja iltapäivällä oltiin tutkailemassa pasin sisuskaluja, mm. polttoaine- sekä voitelujärjestelmiä. En ole koskaan ollut sen enempää autojen kanssa tekemisissä muuta kuin ratin takana, opinkohan mä ikinä niitä teknisiä juttuja?! Vielä kaksi päivää pitäisi jaksaa ennen kuin pääsee taas lomille, onneksi kulta tulee tänään mua sotkuun moikkaamaan. Kamala ikävä jo onkin, vaikka eihän tässä ole ollut kuin pari päivää, kun ei olla nähty…

P.S. Viime viikonloppuna oli huisin kylmä, mutta pakkanen saa aikaiseksi aina kaikkea kivaa kuvattavaa. Pyörin sunnuntaina kotikotona kameran kanssa ympäri pihaa, tuloksena mm. tällaisia otoksia:

P.P.S. Joulun karkuteillä ollut Miska muuten on palannut kotiin! Sunnuntaipäivällä se yhtäkkiä vain käveli tietä pitkin kohti kotia, nälkäisenä ja hellyydenkipeänä. Tuitui.

Ja niin kääntyi juna kohti kotia! Perjantaipäivä oli aikamoista hälinää, kun kotiutuvat palauttivat viimeiset tavaransa ja tappoivat aikaa odotellessaan viimeistä kertaa pääsyä portista ulos. Jotenkin sitä tuli itsellekin vähän haikea fiilis, vaikka omaan kotiutumiseen on vielä aikaa – paljon lähti mahtavia tyyppejä pois. Väkerrettiin edellisenä iltana AUK:n santsareille (ts. apukouluttajille) kooltaan joku 40×60 cm oleva kortti, johon liimattiin piirroshahmo jokaisesta santsarista ja lisäksi kirjoitettiin pieni pätkä (sitaatti/kuvaus). Hauska sitä oli tehdä, vaikka myöhäinen ajankohta aiheuttikin pientä stressiä.

Viikonlopun olin kyllä lomilla, mutta koneella en pahemmin ehtinyt viettää aikaa. Perjantai-illalla lähdettiin kullan kanssa siskon ja sen parin kaverin mukana Turun yöelämään, tarkoitus oli mennä Forteen mutta sen ollessa remontissa suunnattiin askeleet sitten sen sijaispaikkaan Gigglingiin. Ihan jees ilta, vaikka tanssilattialle en (taaskaan, en edes muista milloin olen viimeksi tanssinut!) eksynyt kertaakaan ja “aamuja”-huutoja sai kuulla varmaan miljoona kertaa: saman baarivalinnan kun oli sattunut tekemään myös iso läjä viestikomppaniasta kotiutuneita johtajia sekä kuskeja.

Lauantaipäivällä käväisin Jimm’s PC-Storessa tilaamassa itselleni tietokoneen, kannettavan version tällä kertaa. Pähkäilyjen jälkeen päädyin Acerin Aspire-sarjan koneeseen, jonka tuumailin tuttujen ja tutuntuttujen kokemusten perusteella olevan joko kymppihankinta tai sitten täysi susi – nähtäväksi jää. Uuden ystäväni esittelen myöhemmin kunhan ensin saan sen käsiini, nyt sen sijaan palataan hetki ajassa taaksepäin jouluun. Kokosin joulunpyhinä lähes kaikki lahjani yhteen kasaan ja nappaisin kuvankin, olin vain unohtanut koko jutun kunnes kuva tuli palvelimella vastaan.

Joulupaketeistani paljastui siis:

• sukkia (harmaat kissavillasukat, seeprapörrösukat sekä ‘watch out’ -sukat äitiltä; raidalliset pehmosukat siskolta)
• Arabian piparimuki ja pussi suklaateetä lapsuudenkaverilta
• suklainen Trivial Pursuit sekä Eniten vituttaa kaikki -kirja ystävältäni Sansulta
• ralliruutuvyö siskolta
• söpö pitsinen vessapaperisysteemi mummilta
• tuoksutuikut ja sydäntulitikut mustassa pussukassa Desthealta

Lisäksi sain mm. kuvassakin näkyvät jalkojenhoitotuotteet ja viinikirjan sekä vihreitä kuulia (ei kuvassa, koska ne olivat jo kadonneet parempiin suihin) ja kaksi paria värikkäitä sukkahousuja serkultani Englannista. Trivial Pursuit on muuten vieläkin korkkaamaton, vaikka olen ollut suklaahimon kourissa viimeiset pari viikkoa! Ilmeisesti olin viime vuonna ollut suht kilttiä tyttöä, kun lahjoja kertyi noinkin paljon.

En jaksanut tänään lähteä sotkuun, vaan hengailen VMTK:n koneella. Kasarmilla on edelleen kovin hiljaista (viestissäkin meitä on tällä hetkellä alle 20 henkeä) suurimman osan ollessa lomilla. Meillä pyörii viime viikolla alkanut vaunukurssi huomista pyhää lukuun ottamatta normaalisti, muuten vain odotellaan uusien alokkaiden tuloa. Siihenkin on vain viikko enää!