{ Arkisto } 2009

Aloitin viikonloppuni nousemalla ajoissa sängystä lauantaiaamulla ja yhdeksältä olin jo matkalla Lumenen ystävämyyntiin Raisioon. Olen käynyt kyseisessä tapahtumassa kerran aiemmin pari vuotta sitten, viime syksynä ei tullut mentyä – olikohan sitten jotain mielekkäämpää puuhaa intin lomilla… Meininki oli tällä kertaa hyvin samanlaista kuin viimeksikin, varhaisesta kellonajasta (tai ehkä jotkut heräävät ihan normaalisti viikonloppuaamuisin reippaasti ennen yhdeksää?!) huolimatta kansaa oli paikalla iso lauma. Tarjontaan pääsi tutustumaan hyvin, mitä nyt välillä saman pöydän antimia oli kurottelemassa useampi käsi. Eniten aikaa kului kassalle jonottamiseen, itse taisin sellaiset 15-20 minuuttia jonottaa ennen kuin ostokseni kirjattiin lapulle ja sain siirtyä maksujonoon. Maksaminen onneksi sujui suhteellisen jouhevasti.

(Quick & Chic sävy Pimeän taa 2,5e; mineraalipuuteri 5e; Eye dramatizer sävy Intense Black 4,5e.)

Mulla ei varsinaisesti ollut minkäänlaista ostoslistaa mielessä, kunhan ajattelin hamstrata talven varalle muutamat rasvat (vanhat alkavat uhkaavasti loppua) ja hoitoainetta kaipailin myös. Toiveeni toteutui ja löysin sopivat tuotteet, edullisesti tottakai verrattuna kauppojen hintoihin. Vähän jotain muutakin eksyi ostoskassiin, mm. täydellinen metallihohtoharmaa kynsilakka, Lumene Natural Coden puuteri ja kajaali sekä Arctic Aqua body lotion saman sarjan suihkusaippuan kaveriksi. Kultakin sai osansa saaliista: tuliaisiksi toin reissultani pari herkän ihon tuotetta (Linnaa ja Erisania) sekä niin ikään herkälle iholle tarkoitettu Erisanin pyykinpesuneste.

(Linna-suihkusaippua 1,5e; Arctic Aquat 3,50e/kpl; Erisan-puhdistusgeeli 2e; Cutrin MyCode -hoitoaine 5e.)

Nyt siirryn kohti unimaailmaa, huomenna on taas töitä ja nyt on vaihteeksi aamuvuoroviikko – herätys siis reippaasti ennen kukonlaulua. Keskiviikkona tapahtuu jotain erittäin mukavaa, palataan astialle viimeistään sen tiimoilta. Can’t wait!

Edellisestä päivityksestä on jälleen viikko, pöh. Asiaa olisi kovastikin, mutta kun ei missään välissä tunnu olevan aikaa saada sitä kirjalliseen muotoon tänne blogin puolelle. Viikko meni tiistaita lukuun ottamatta töiden parissa, iltavuoroviikolla ei ikinä ehdi tehdä muuta kuin nukkua ja käydä töissä. Illalla väsyttää aina pirusti ja aamulla tulee vitkuteltua heräämisen kanssa niin, ettei ennen töihin lähtöä sitten ehdikään tehdä muuta kuin syödä ja käydä suihkussa/kaupassa tms. Toisaalta hyvähän se vaan on, että töitä toistaiseksi riittää.

Tasan viikko sitten lauantaina oli tosiaan Apulannan keikka Klubilla. Oltiin kumpikin selvinpäin liikenteessä, mikä sinänsä oli huono vaihtoehto – känniääliöt ärsyttää kahta kauheammin kun on itse vesiselvä. Tällä kertaa pääosan örveltäjistä muodosti nuoremmat kuulijat, mutta mukaan mahtui pari vanhempaakin rasittavaa tapausta – tietystikin juuri siinä meidän lähistöllä. Katosivat onneksi paikalta keikan puolivälin paikkeilla, ei tullut ikävä. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että keikoilla ei pitäisi myydä alkoholia lainkaan tai vaihtoehtoisesti ikäraja olisi jotain tyyliä 20-35… Vaikka taitaa niitä örveltäjiä löytyä ihan jokaisesta ikäluokasta. Mä en vaan jaksa käsittää, miksi joku lähtee keikalle kännäämään – musiikkiahan sinne mennään kuuntelemaan.

Hur som helst, keikka oli hyvä ja jatkossa täytyy kyllä käydä useammin Apista kuuntelemassa muuallakin kuin festareilla. Setti sisälsi mun mielestä yllättävän vähän biisejä uusimmalta albumilta, jotenkin olisin kuvitellut niitä esitettävän useammankin kappaleen verran. Vanhoista mieltä lämmitti erityisesti Teit meistä kauniin, Armo ja Maanantai, joista viimeiseksi mainittu soitettiin ihanassa keltapunaoranssissa valaistuksessa (kuva alla). Kuvamateriaalia ei pahemmin tullut näpsittyä: sijaintimme lavaan nähden ei ollut paras mahdollinen, joten päätin kerrankin ihan oikeasti keskittyä keikkaan enemmän kuin kuvaamiseen.

Niin kirjoitin liikaa eilen taas
Kirjoitin sulle uudestaan
Pitäisi muistaa uskaltaa
Pitäisi muistaa yrittää

Raha kai aina ratkaisee
Odotus viimein palkitsee
Lajinsa parhaat selviytyy
Kun maailma toisin järjestyy

Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

Tämä viikko todellakin tuntui vain katoavan johonkin, sillä tein kaiken kaikkiaan viisi yövuoroa peräkkäin. Milloinkohan viimeksi olen mahtanut edes tehdä täyden työviikon, varmaan vuoden 2006 kesätöissä… Noh, seuraava palkkakuitti ainakin näyttää hyvältä! Parempi onkin, sillä joulukuun alussa pitäisi maksaa vajaan 200 euron mätkyt, kun ehdin kuitenkin jonkun verran toiminimelläni tienata viime vuonna ennen inttiin lähtöä. Toiminimellekin tulee muuten taas käyttöä, kun pääsen auttelemaan yhtä mainostoimistoa nettiprojekteissa – mikä on kerrassaan mahtavaa. Mikäli työtilanne alkaa selvästi parantua, niin kohta voin vihdoin ilmoittaa työkkäriin, etten enää ole vain osa-aikaisesti töissä.

Yöt siis olin töissä ja aamupäivästä iltapäivään nukuin, joten vapaahetkeni sijoittuvat alkuiltaan. Eräänä iltana päätin vihdoin testata äipältä saamaani lasista piirakkavuokaa – ja taitojani, mä kun en ole pahemmin kokkaillut oikeastaan mitään muuta kuin perussapuskaa. Sain viikonloppuna omenoita, jotka nyt ovat pilkottuina pakastimessa. Helppo sulattaa ja käyttää esim. piirakkaan milloin vain.

Ensimmäinen omin käsin tekemäni omenapiirakka oli ulkomuodoltaan ehkä hieman epäilyttävä, mutta maku ei ollut hullumpi. Maistui töissä aamuyön ekoina tunteina ja lopusta huolehti kulta kotona, ei meinaan ollut seuraavana päivänä kuin pari hassua palasta jäljellä. :) Onnistunut kokeilu siis, seuraavan kerran yritän sitten saada tuotosta vähän nätimmän näköiseksi. Juustopiirakkaakin voisi tehdä joku päivä, ehkä jopa kinkun kera. Tässähän alkaa ihan innostua leipomisesta!

Viime yönä tuli vedettyä unta palloon kevyet 12 tuntia, ehkä ensi yönä riittäisi jo normaalit yöunet. Tänään en tosin pääse ajoissa nukkumaan, sillä tämän lauantai-illan ohjelmaan kuuluu Apulannan keikka inttikaverin kanssa. Olen nähnyt Apiksen muualla kuin festareilla tasan kerran ja sekin taisi olla joskus vuonna -98, joten odotan mielenkiinnolla minkälaisen setin heittävät illalla.

Zen Café – Laiska, tyhmä ja saamaton [2005]

Viime viikon torstaina tosiaan oltiin iltateellä tädin ja hänen miehensä luona, mummikin oli siellä. Pitäisi kuulemma pitää jotain tupaantuliaiskahvitteluja sukulaisille, jotta pääsisivät katsastamaan meidän uudehkon kodin. Ei muuten olla kaveritupareitakaan järjestetty vielä, ehkä sellaiset voisi sopivasti yhdistää pikkujouluihin, kun nyt muutenkin joulunalusaikaa eletään. Kun vain jaksaisi ruveta häseltämään…

Oli ihan pakko laittaa tuo ylläoleva kuva tänne, ihastuin niin kuvan tunnelmaan. Tuollainen teepannu olisi toivelistalla, pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille kirje..? Pari muutakin juttua kelpaisi enemmän kuin mainiosti, mm. kunnollinen ja toimiva kännykkä, uusi hajuvesi (Givenchyn Ange ou Demon Le Secret olisi täydellinen!), keittiövaaka sekä voileipägrilli. Kulta tahtoisi Moccamasterin, saa nähdä putkahtaako sellainen jouluna paketista – toiveita on kyllä esitetty tietyille tahoille.

Viikonloppu hujahti jälleen nopeasti ohi, parin aamuvuoron seurauksena nukutti ihan kunnolla kumpanakin yönä. Eilen päivällä oltiin isänpäivälounaalla ja -kahvilla, kahta erilaista täytekakkuakin tuli mätettyä nassuun. Viime yönä en sitten nukkunutkaan yhtään, sillä sain vihdoin tehtyä kokonaisen yövuoron (ja kaksi tuntia tuplapalkalla, jee). Tulin tänä aamuna seitsemän maissa kotiin eikä ensin meinannut millään tulla uni silmään, mutta lopulta vaivuin muutamaksi tunniksi unten maille. Ensi yöksi menen taas töihin, nyt näyttäisi yleisesti hieman paremmalta tuo töiden määrä kuin aiemmin syksyllä.

Loppuun vielä pari kuvaa tädin kissasta Kuismasta, joka torstaina vietti iltaa meidän kanssa. Herra näytti välillä siltä, että läppäsee kohta tassulla kameran linssiä – ei tainnut kissa olla parhaalla mahdollisella kuvaustuulella. Uteliaisuus kuitenkin voitti hetkittäin ja nenä piti tunkea lähes kameraan kiinni.

Töistä lähtiessä taivaalta leijaili tämän syksyn ensimmäiset kunnon lumihiutaleet. Kotona parvekkeen kaidekin oli kevyesti valkoinen, vaikka eipä se tuossa varmaan kauaa pysy kun ei kuitenkaan ole pakkasta vielä. Mun mielestä ihan hyvä näin, toistaiseksi en kaipaa sen alempaa lämpötilaa. Ja on ollut ihana syksy, kun on satanut suhteellisen vähän! Toisin kuin viime syksynä, kun aina leireillä tuli vettä kuin aisaa…

Lähdetään kohta kullan kanssa Raisiossa käymään, tädin ja tämän tulevan miehen luokse on tarkoitus mennä ja samalla reissulla pitäisi auto tankata. Olen tänään herännyt klo 4.10, joten hippasen jo väsyttää. Huomenna täytyy herätä vielä vähän aikaisemmin, että ehdin hakea työkaverin matkaan mukaan. Onneksi kohta on jo perjantai ja viikonloppu!