{ Arkisto } 2009

Long time no see, sanoisin. Viime viikko katosi vauhdilla johonkin, töihin todennäköisesti (tein kerrankin neljä täyttä vuoroa). Tällä viikolla onkin ollut hiljaisempaa, maanantaina olin aamuvuorossa mutta tiistaina ja tänään olen vapaalla. Huomiseksi sain vuoron, toivottavasti töitä riittää eikä porukkaa laiteta kesken vuoron kotiin kuten välillä käy.

Viikonloppu oli aika mahtava! Lauantai-illaksi ajeltiin kullan plus Faithingin kanssa Saloon, jonne meidät oltiin kutsuttu juhlimaan Halloweenia. Rakastan kaikenmoisia naamiaishippoja, joten iltaan kuului tietysti teeman mukainen pukeutuminen. Itse olin kuoleman ballerina ja asu onnistui mielestäni hyvin, vaikken sitä kovinkaan paljon suunnitellut etukäteen. Äipän tekemä(?) valkoinen tyllihame ja balettisäärystimet löytyivät siskolta, seitin hämähäkkeineen ostin hetken mielijohteesta kauppareissulla Prismasta ja kaiken muun kaivoin omista kaapeistani. Meikin tein itse ja upean balleriinanuttura on Faithingin käsialaa.

Kultsin pukeutuminen oli vielä lauantaiaamulla auki, kunnes yhtäkkiä keksittiin tällä hetkellä hyvin ajankohtainen aihe: sikainfluenssa. Kullan kaverilta saatiin lainaan possuhattu, josta laitettiin roikkumaan nenäliina. Nenään hieman tekoverta ja poskiin vielä H1N1-tekstit, niin asu sai kelvata. Toteutus olisi voinut olla parempikin, jos vain olisi ollut enemmän aikaa, mutta ainakin tuolla pääsi ilmaiseksi sisään baariin (naamiaisasu päällä siis ei tarvinnut maksaa kuin narikka).

Feline oli tehnyt viinahyytelöitä, jotka näyttivät tosi kivoilta mutta ainakaan mun makuaisti ei niille lämmennyt. Värikkäät maistuivat lähinnä hammastahnalta, jossa oli alkoholin jälkimaku. Paria erilaista kuitenkin tuli maistettua, turkinpippuriversio ei ollut ihan yhtä kamalaa mutta aikamoista tavaraa sekin. Ei millään pahalla rakas sisko, mutta jospa seuraavalla kerralla unohdettaisiin hyytelöistä alkoholi kokonaan? ;)

Kaiken kaikkiaan ilta oli hauska, järjestäjille kovasti kiitoksia paikan hankkimisesta ja hienojen koristeluiden hoitamisesta! Napostelupuolelle oltiin saatu lahjoitus Arnoldsilta (useampi laatikollinen donitseja) ja lisäksi Feline oli leiponut poikkiksensa kanssa sormia, joissa oli siis manteli kyntenä päässä. :) Enemmänkin olisi voinut jotain syödä, ainakin jos ottaa huomioon seuraavan aamun päänsäryn… Oltiin kyllä aiemmin päivällä käyty Amarillossa syömässä, mutta se ei ilmeisesti ollut tarpeeksi. Btw, taidan tästä lähin boikotoida Amarilloa: hinnat ovat nousseet järkyttävästi, ristikkoperunat ovat kadonneet kokonaan, en saanut sitä mitä tilasin… Entinen Amarillo oli niin paljon parempi!

Bileissä oli myös pienimuotoista ohjelmaa, nimittäin pari kilpailua. Ensimmäiseksi kilpailtiin siitä, kuka saa nopeiten jalkovälissä roikkuvan kynän osumaan kaljapulloon. Jotenkin olen onnistunut missaamaan tällaisen kisan kaikilla synttäreillä ym. ja kokeilin hommaa nyt ensimmäistä kertaa. Tiedä sitten mitä tapahtui, mutta ensin voitin naistensarjan ja finaalissa rökitin vielä miestensarjan voittajan Draculan! Palkinnoksi sain kuohuviinipullon, jota suihkutettiin näyttävästi halki tanssilattian ja joka sitten katosi nopeasti parempiin suihin. Seuraavaksi järjestetyn limbokisan jätin muille ja keskityin toimimaan valokuvaajana, mä kun olin luvannut yhdelle pirskeitten järjestäjälle kameran räpsyvän ahkeraan tahtiin. Kyllä niitä kuvia olikin niin omassa kuin A:nkin kamerassa, enemmän kuvamateriaalia on nähtävissä naamakirjassa jos osaa etsiä.

Kuun vaihteessa oli muuten eräs tärkeä päivä, nimittäin seurustelun vuosipäivä. Ensimmäinen vuosi kullan kanssa tuli täyteen, monen monta toivottavasti vielä edessä! Hassua kyllä miten rakastunut olo on edelleen, vaikka arki on alkanut aikaa sitten. Nyt varsinkin kun asutaan saman katon alla nähdään tietysti todella paljon, mutta verrattuna vanhoihin juttuihin se ei ahdista yhtään. Sen sijaan hymyilen itsekseni joka kerta, kun avaan yhteisen kodin ovea. ♥

(Kuvat © minä tai joku seurueestamme)

Joseph Arthur – Nuclear Daydream [2006]

Jälleen yksi viikonloppu alkaa olla lopuillaan, kellotkin on siirretty talviaikaan. Huomenna alkaa jo lokakuun viimeinen viikko, hurjaa! Päivät, viikot ja kuukaudetkin tuntuvat katoavan johonkin salamannopeasti nykyään. Työrintamalla kulunut viikko oli hiljainen enkä lopulta tehnyt ainoatakaan vuoroa. Ensi viikko on onneksi iltavuoroviikko ja luulisi hommia riittävän, huomisillaksi ainakin pitäisi mennä. Hassua miten viikossa alkaa jo kaivat töihin.

Torstain kauppareissulla ostin kimpun ihania vaaleanpunaisia Reilun kaupan ruusuja, kun olivat tarjouksessa. Pikkasen ovat jo ehtineet nuupahtaa, mutta muutama onneksi näyttää ihan nätiltä vielä. En perjantaina muistanut pukeutua pinkkiin, joten nuo ruusut olkoot mun pinkkiyteni tässä kohtaa.

Ollaan viimeiset kolme yötä vietetty kullan kanssa mun kotikotona, ihana päästä tänään taas omaan sänkyyn nukkumaan. Miskakin on nyt pysytellyt kotomaisemissa, ja mm. viime yönä karvapallo nukkui mun vieressä. Oli muuten hassua eilen illalla: olin juuri vaipumassa uneen, kun pelästyin sitä, että Miska säpsähti yhtäkkiä. Puoliunessa oleva kulta mutisi kissan pelästyneen mua, enkä mä lopulta enää tiennyt kumpi oli säpsähtänyt kumpaa, minä vai kissa.

Uutta objektiivia oli tietysti pakko päästä testaamaan kissakuvauksessa, kyllä niitä ruutuja tulikin räpsittyä. Miska on sinänsä paljon kuvauksellisempi eikä myöskään yhtä hankala kameralle kuin Dharma, tumma kohde kun valottaa kuvan yleensä aika metsään. Mikäli jollakulla on jakaa hyviä vinkkejä mustan kissan kuvaamiseen liittyen, niitä otetaan mieluusti vastaan kommenttiosiossa. Ylin kuva on kultsin ottama, Miska siinä makoilee allekirjoittaneen sylissä. Samaisesta kuvasta on bongattavissa myös eräs asia, joka on mulle epätyypillinen ja jonka tulos on hyvin vaiheessa vielä. Arvaako joku?

Tänään satoi. Lähdettiin aamupäivällä jo ajamaan takaisin Turkuun, äitikin tuli mukana. Iltapäivä vietettiin äipän ja siskon kanssa Osaava Nainen -messuilla, josta mukaan tarttui pellavasiemenrouhetta, älyöljyksi tituleerattuja kapseleita sekä aimo annos tietoa silmien laserleikkauksista. Vähän houkuttaisi korjata näkö niin ettei tarvitsisi enää silmälaseja tai piilareita käyttää, kun on silmät jotenkin herkistyneet viime vuosina. Asia jää mietintään toistaiseksi.

Muse – The Resistance [2009]

Kahteen suuntaan kulkee tie,
jostain pois ja jotain kohti vie.

Lepää rauhassa kummitäti. ♥

Viime yönä tuli vaihteeksi nukuttua sellaiset 10 tuntia, mikä on ihan liikaa mulle. Päätä on särkenyt heräämisestä asti eikä kipu tunnu lähtevän vedenjuonnin eikä edes ibuprofeiinin voimalla. Seuraava vaihtoehto taitaa olla raitis ulkoilma, jospa sitä saisi illalla käytyä vaikka vähän kävelemässä. Hartiat ovat vähän jumissa tietokoneella istumisesta, tiedä sitten johtuuko päänsärky (joka tuntuu eniten vasemman silmän “takana”) siitä vai jostain muusta. Mä en kyllä pysty ymmärtämään, miksi aamuisin väsyttää 8 h unienkin jälkeen niin paljon, etten kertakaikkiaan saa revittyä itseäni ylös sängystä. Enkä mä ole ainoa laiskimus tässä huushollissa, mies nukkuisi varmaan joka yö kellon ympäri ellen pakottaisi sitäkin heräämään silloin kun itse nousen…

Blogeissa on jaeltu viime aikoina tunnustusta, johon liittyy seitsemän asian kertominen itsestä. Kukaan ei mulle tällaista tunnustusta antanut (byääh nyyhkis), joten paljastan seitsemän faktaa ihan pyytämättä. Just because I’m worth it, eiku… Kaikki paljastukset (paitsi paljaan pinnan) nyt vaan on mun mielestä hauskoja. Siispä seitsemän ennen täällä kertomatonta asiaa minusta:

1. Siivoamisen lisäksi pidän tiskaamisesta. Nykyisen kotimme varustukseen kuuluu astianpesukone, mutta silti välillä tiskaan käsin ihan vain ja ainoastaan siksi, että se on kivaa.
2. Pyrin välttelemään tiettyjä merkkejä, liikkeitä ym. ja kerron myös muille kannastani. Joskus taisin messuilla vai missä se nyt oli jollekin Sonera-myyjälle tokaista, etten vaihtaisi kyseiseen operaattoriin, vaikka maksettaisiin… Sopii arvata, miten kiristelin hampaita joutuessani nyt hankkimaan Soneran laajakaistan, kun tänne ei muuta saa.
3. Tykkään puhua ja puhun paljon, oikeastaan kenelle tahansa. Voin helposti löpistä vartin kaupassa myyjän kanssa, puhelimessa lehtimyyjän kanssa jne. Tämä on sinänsä kummallista, että vielä yläasteellakin olin todella ujo, enkä esim. tunneilla viitannut ellen ollut satavarma vastauksestani. Ja tästä ominaisuudesta johtuu todennäköisesti se, että kultani on oppinut suodattamaan suurimman osan kälätyksestäni suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
4. Musta on mukavaa katsoa kuvia muiden asunnoista ja tavaroista. Blogeissa esimerkiksi suosikkipostauksiani ovat ne, joissa esitellään kirjoittajan a) huonetta/asuntoa, b) kaikki kengät, c) koruvarastoa, d) kauneudenhoitotuotteita ja niin edelleen. Suurin syy tähän mieltymykseen on varmastikin kuvista syntyvä inspiraatio, inspiroituminenhan on mitä parhain olotila.
5. Kaikki luulevat aina mun olevan kahtakymmentäviittä ikävuottani nuorempi, yleensä iäkseni arvioidaan 20 tai 21. Jostain kumman syystä myös ihmiset ovat usein sitä mieltä, että mä olen meistä siskoksista se nuorempi, vaikka todellisuudessa sisko on mua neljä vuotta nuorempi.
6. Odotan ensi lauantaita hieman ahdistuneena, sillä silloin on aika jättää viimeiset jäähyväiset rakkaalle kummitädilleni. ♥ Kotikotona naapurissa asuva, keväällä 70 vuotta täyttänyt kummitäti vaipui täysin arvaamatta ikiuneen kotonaan pari viikkoa sitten enkä pysty oikein vieläkään käsittämään asiaa.
7. En ole koskaan lukenut yhtään Harry Potteria enkä kaikkien hehkuttamaa Taru sormusten herrasta -opusta. Myös teosten pohjalta tehdyt elokuvat ovat edelleen katsomatta, ja näin asia tulee todennäköisesti olemaan jatkossakin.

Noin. Mikäli joku ei vielä tuota ole omassa blogissaan tehnyt, hus hus tekemään – ja mulle tieto niin tulen lukemaan. :) Lähtisiköhän sitä käymään kaupassa vai pärjäisiköhän tämän illan kaapissa olevalla sapuskalla? Lenkille joka tapauksessa on mentävä, ei auta vaikka miten laiskottaisi. Päänsärky on nyt pikkasen hellittänyt, mutta olisi kiva saada se katoamaan kokonaan.

Kulta kävi tänään hakemassa puuttuvat osat pyykinpesukonetta varten ja toi samalla Halloween-donitsit Arnoldsilta – yllätyksenä siis. Viime aikoina on tullut mussutettua kaiken maailman herkkuja siihen malliin, etten kohta mahdu mihinkään vaatekaapista löytyvään artikkeliin, mutta olen liian heikko sanomaan ei lahjuksille. Onneksi marraskuun alku ja 50 päivän karkkilakko häämöttää jo, jospa vaikka saisin silloin otettua itseäni niskasta kiinni muunkin kuin karkinsyönnin suhteen.

Iltapäiväkahvien jälkeen oltiin sentään pienellä kävelylenkillä. Tai no ehkei sitä ihan lenkiksi voi tulkita, koska mulla oli kamera mukana ja kultsin mukaan pysähdeltiin keskimäärin 8 metrin välein. Mutta ainakin siinä sai raitista ilmaa! Niin ja kivoja kuvia, joista pari tuossa alla ja lisää täällä.

Objektiivikokeilut jatkuvat siis ja olen koko ajan enemmän lääpälläni uuteen kumppaniini – tässä kohtaa ei enää voi puhua pelkästään ystävästä. Jälki on aivan mahtavaa, oi niitä värejä ja sitä terävyyttä! Varsinkin suurimmalla aukolla kuvaaminen on ihanaa, pieni syväterävyysalue vain on niin kaunis. Hieman ihmetyttää kyllä yllättävän äänekäs automaattitarkennus, vaikka sitä on tuossa objektiivissa kehuttu todella hiljaiseksi. Jostain netin keskustelusta tosin luin, että suurimmalla osalla putki pitää meteliä ja osa on sitä korjauttanutkin takuun piikkiin.

Töissä olisi nyt yövuorojen viikko menossa, mutta töitä on kovin hintelästi. Viime yönäkin oli kuulemma porukka laitettu neljän tunnin jälkeen kotiin. Alkaa hiljalleen muakin ketuttaa tällainen, kun ei yhtään meinaa työvuoroja saada. Laitoinkin tänään muutaman hakemuksen menemään, jopa oman alan hommiin. Kaikki kuulostivat mielenkiintoisilta, joten toivotaan että johonkin edes pääsisi haastatteluun.

CMX – Pedot [2005]