{ Arkisto } 2009

Ei oikeasti voi olla näin vaikeata päivittää blogia! Varsinkin kun mielessä on pyörinyt ties mitä kirjoitettavaa, luulisi päivittämisen olevan helppoa kuin mikä. Toisaalta olen alkuviikon ollut aika tiiviisti töissä, ja iltavuoro tuntuu syövän vuorokaudesta ison osan. Ennen töihin lähtöä ei ehdi tehdä paljonkaan muuta kuin herätä ja illalla kotiin tullessa taas on niin väsynyt, että jumittaa hetken jotain ennen unten maille siirtymistä. Lisäksi punkkasin pari yötä siskon hoteissa Salossa enkä pahemmin ehtinyt koneella kököttää. Tänäänkin piti mennä illaksi töihin, mutta sain heti aamusta viestin, että työvuoro on (ainakin mun kohdalla, jotkut siellä olivat olleet) peruutettu. No, sain mä tällä viikolla sentään kaksi ja puoli vuoroa tehtyä – eilen passitettiin viiden tunnin jälkeen kotiin.

Sain alkuviikosta vihdoin heinä- ja elokuun työmarkkinatuet, joten tein Salossa muutamat pitkään kaivatut hankinnat. Glitterin pääkallosormusta olen ihaillut mm. Niinalla, joskaan alkuun en tiennyt oliko se kamala vai ihana vai kenties kamalan ihana. Kävin muutamaan otteeseen hiplailemassa sitä, kunnes en enää tahtonut olla ilman. Salosta oli ikävä kyllä 16 mm ehtinyt loppua, mutta kyllähän tuo 17-millinen pysyy ainakin etusormessa tai peukalossa. Toinen sormus on niin ikään Glitteristä, löytyi aleosastolta runsaan neljän euron hintaan ja Top Collection -mallistoa kun on, sain sormuksen mukaani ihanassa mustassa satiinipussukassa. Taustalla näkyy JC:n rannekoru, jota olin aiemminkin katsellut ja nyt -50 % lapulla varustettuna nappasin mukaani. Samalla kertaa ostin myös pinkin painijaselkäisen topin, joita mulla oli ennestään jo useammassa värissä ja jotka olen todennut sopivan mainiosti niin kesä- kuin talvikelilläkin. Edellä mainittujen ostosten lisäksi metsästin Onlysta käsiini juuri täydellisen kiiltävät wetlook-leggingsit, pari vuotta vanhat alennuksesta ostetut yksilöni olivat turhan löysät eivätkä enää niin kiiltävätkään. Yritin kuvata toppia ja wetlookkeja täällä näytettäväksi, mutta kamera ei suostunut yhteistyöhön pinkin värin kanssa ja valotti kuvat ihan miten sattuu. Päivän asun sentään sain kuvautettua (kiitos rakas! ♥), joten siitä näkee suurin piirtein.

Tänään iltapäivällä houkuttelin kullan mukaani kaupungille, ensin käytiin herkuttelemassa Robert’s Coffeessa täytetyllä croissantilla ja ciabattalla – oli niin hyvää! Kahvilasta seurasime keltaisia muovikasseja Hulluille Päiville, jossa oli liikaa ihmisiä mutta onneksi Daim-rakeita halvalla. Mässyjen lisäksi ostin Akateemisesta muutamalla eurolla Erlend Loen kirjan Supernaiivi, jota olen kuullut kehuttavan useaan otteeseen.

Mun poissa ollessa kulta oli ostanut jonkun vastajulkaistun tietokonepelin, jota se oli tietysti sitten hakannut yötä myöten. Nähtyäni en kyllä ihmettele, sen verran hienolta peli näytti ainakin grafiikoiden osalta. Sainpa hetken sitä katseltuani insipiraation johonkin leiskaan, saa nyt nähdä missä kohtaa mä sitä pystyn hyödyntämään. Kaikenlaista tarvitsisi tehdä, kun vain ehtisi keskittyä asiaan.

Billy Talent – III [2009]

Tämä perjantai on ollut aivan loistava! Aamulla onnistuin saamaan itselleni iltavuoron maanantaiksi, ainakin yksi päivä töitä ensi viikolla siis. Päivän varmasti paras yllätys oli pudotettu postiluukusta, nimittäin kirje työkkäristä. Elokuun lopussa työkkäri päätti, että muutama hassu työtunti per kuukausi toiminimeni puitteissa on mulle kokopäivätyötä. Valituskirje lähti menemään ja olin täysin varautunut odottamaan useamman kuukauden, mutta toisin onneksi kävi. Tänään sain uuden päätöksen, jossa elokuinen päätös korjattiin vastaamaan todellisuutta – eli etten työllisty täyspäiväisesti toiminimeni kanssa. Ehkä mun usko suomalaiseen järjestelmään ei olekaan enää täysin nollassa…

Iltapäivällä vietettiin kullan kanssa kahvi- ja teehetki parvekkeella syysauringon lämmittäessä, tosin sitten alkoi ripotella vettä taivaalta. Onneksi on lasitettu parveke ja munkki lämpimän juoman kera maistui kerrassaan herkulliselta. Ilta jatkuu inttikaverin seurassa, tarkoituksena olisi mennä katsastamaan The Monkey, jossa ei ole tullut vielä käytyä. Hauskaa perjantai-iltaa kaikille!

Madonna – Celebration [2009]

Olen nauttinut täysin siemauksin näistä vapaapäivistä, dataillut mielin määrin ja nukkunut hyvin. Vielä kun olisi saanut revittyä itsensä ulos ihan vaikka vain kävelylle, mutta sen suhteen on laiskottanut. Muutenkin syyskuu meni todella laiskoissa merkeissä verrattuna elokuuhun, jolloin kävin useamman kerran viikossa Elixiassa rehkimässä. Sinne on pikkasen ikävä, mutta ei auta kun rahaa katoaa tarpeeksi ilman kyseisen firman jäsenyyttäkin – ilman on pärjättävä. Pakko kyllä myöntää, ettei itsekseen liikkumisesta tahdo mun kohdalla tulla yhtään mitään. o_O Tuntuu kuin ei olisi riittävästi hyviä syitä lähteä liikkumaan, vaikka tiedän lenkkeilystä tulevan hyvä olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Kohta tosin luulisi inspiraation iskevän, mikäli paljon tästä vielä suurenen… On meinaan armeijan jälkeen muutama kilo tullut lisää ja osa vaatteista kiristää jo. Ärgh.

Äitiltä saatu kaktus alkoi tällä viikolla pukata kukkaa! Ihania pinkkejä kukkia, joita digikameran oli tietysti kamalan vaikea tallentaa oikean sävyisenä. Mulla taitaa tällä hetkellä olla ennätysmäärä kasveja kodissani, jopa viisi kappaletta yhteensä. Äiti on oikea viherpeukalo, mutta mulle innostus mullan kanssa leikkimiseen ei ole periytynyt. Toivotaan, että saan nuo turnipsit pidettyä hengissä.

Käväistiin tänään Myllyssä kullan kanssa, saatiin laajakaistan tilaamisen yhteydessä lahjakortti Veikon Koneeseen ja käytettiin siitä nyt kuulokkeiden verran. Kyseiset luurit tulivat siis kultsin käyttöön, itse vielä jahkailen minkälaiset oikeastaan tahtoisin. Olen vertaillut lähinnä Skullcandyn mallia Lowrider ja WeSC:n mallia Oboe keskenään, vähän ehkä WeSC houkuttaisi enemmän. Olisi kiva päästä kokeilemaan kumpiakin miltä tuntuvat päässä, mutta ainakin Veikon Koneessa olivat kaikki Skullcandyt tiukasti paketeissaan. WeSCia ilmeisesti kannattaa metsästää Stockalta, vaikka tuskin sielläkään kuulokkeita saa testata ennen ostopäätöstä.

Viimeisenä etappina oli Prisma, josta haettiin vähän sapuskaa sekä tuparilahja kavereiden lauantaisiin tupareihin. Kodinkoneosastolla käppäillessä tuli vastaan jotain mieltä piristävää, josta oli pakko napata kuva muistoksi:

Mallikappalelieden pölyiselle pinnalle oli joku piirtänyt hymynaamoja – pieni ja mitättömältä tuntuva asia, joka kuitenkin sai tällaisen höpöstelijän hymyilemään. Kulta piirsi viereisen lieden pölyihin omat versionsa, vähän erilaisia naamoja. :) Nyt täytyy mennä pesemään hiusväri pois, palaillaan astialle.

Kotiteollisuus – Ukonhauta [2009]

Viime yönä oli töissä sen verran hiljaista, että meidät vuokraihmiset laitettiin jo kahdelta kotiin. Samoilla linjoilla mennään myös tänään, sillä ensi yön vuoro peruttiin jo etukäteen. Loppuviikostakaan tuskin tulee työtarjouksia eli nyt vain on pidettävä peukkuja, että ensi viikolla vilkastuu. Damn, just ehdin päästä töiden makuun.

Seuraavaksi on aika palata hetki taaksepäin, tarkalleen ottaen 19. päivään pian loppuvaa kuuta – ja Nighwishin keikkaan Helsingissä. Oltiin paikalla samoihin aikoihin kun Apocalyptica aloitti lämmittelykeikkansa, ja omalla kohdallani ilta alkoi oikein kunnon ketutuksella. Mulla oli digipokkari laukussa, sillä ajatuksissa oli ottaa siskoskuva ennen keikkaa, eikä viimeksi Nightwishin Hartwallin keikalla laukkuja mitään läpikotaisin tongittu. Tällä kertaa oli toisin: laukun sisältö käytiin tarkkaan ja hartaudella läpi, samoin jokaisen sisälle pyrkijän kroppa. Eihän sitä kameraa sitten saanut viedä sisään lainkaan vaan piti jättää narikkaan. Kumpikohan tällaisen säännön oli mahtanut tehdä, Hartwall Areena vaiko artisti itse? Kummalliselta se tuntuu, koska eihän tuollaisella pikkupokkarilla saa keikkaolosuhteissa muuta kuin tärähtäneitä ja rakeisia otoksia, joista ei taatusti ole muuta iloa kuin muisto kuvan ottajalle paikalla olemisesta. Viimeistään siinä kohtaa, kun Hietala kehoitti yleisöä antamaan valoa “kaikilla sytkäreillä, kännyköillä ja kameroilla” kirosin Hartwallin mielessäni kauimpaan hevonkuuseen. Järkkäritkin ottivat homman ihan tosissaan, eräs lähistöllä istuva kaveri nimittäin heilutteli kännykkää valona ja järkkäri tuli osoittelemaan lampulla kihisten, että “nyt se kamera pois, täällä on kuvaaminen kielletty”. o_O

Kuva © Toxic Kitten

No, sisään päästiin joka tapauksessa ja Apocalypticaakin kuunneltiin ehkä viimeisen vartin verran. Nightwish aloitti ajallaan eikä bändien välissä näin ollen ollut liian pitkää taukoa. Keikka alkoi 7 Days To The Wolves -biisillä, minkä jälkeen tuli niin kappaleita uusimmalta Dark Passion Play -levyltä kuin myös bändin vanhempaa tuotantoa. Uudet biisit menivät kyllä, mutta vanhat kuulostivat auttamatta laimeilta verrattuna Tarja Turusen versioihin. Pahin oli ehdottomasti Walking In The Air, Olzonin ääni ei yksinkertaisesti taipunut riittävästi kyseiseen kappaleeseen. Ikisuosikkini Ever Dream ja Wishmaster olivat setissä ehdottomasti plussaa, mutta uusimman levyn paljon soitetun Bye Bye Beautifulin puuttumisesta annan ison miinuksen.

Kaiken kaikkiaan Nightwishin parivuotisen kiertueen päätöskeikka oli hyvin erilainen kokemus kuin vastaava tapahtuma syksyllä 2005. Entisessä Nightwishissa Tarja Turunen oli kuningatar, johon yhtyeen vetovoima hyvin pitkälti perustui. Nykyinen Nightwish on olemukseltaan täysin erilainen, ja Olzon vaikuttaa enemmänkin pirteältä partiotytöltä jammaillessaan ympäri lavaa laulamisen lomassa. Vielä esiintyjääkin enemmän risuja saa esiintymispaikka, harkitsen vakavasti ryhtyväni boikotoimaan Hartwallia viimeiseen asti. Kameraepisodin lisäksi laittoi ketuttamaan se, ettei joka puolelta katsomoa oltu varmistettu näkyvyyttä lavalle. Meillä oli paikat suhteellisen samassa kohdassa kuin edelliselläkin kerralla, jolloin yläkatsomosta oli täydellinen näkyvyys sekä lavalle että screeneihin. Tällä kertaa näkyvyyttä kuitenkin peitti korkea “pylväs” kaiuttimia, minkä takia esimerkiksi Olzonista näkyi vain vilahdus silloin tällöin. Sen olisi vielä kestänyt mikäli screenit olisivat korvanneet menetyksen, mutta ei: screenit oli suunattu niin, ettei meidän paikkojen kohdalta nähnyt niistä kumpaakaan. Keskellä hallin kattoa roikkui iso möhkäle täynnä screenejä joka suuntaan, mutta sehän ei tietystikään ollut käytössä. Olisi mielenkiintoista tietää miksi ei, ja vielä mielenkiintoisempaa olisi tietää minkälainen taliaivo ei varmista sitä, että kaikkialta näkee artistin edes jollakin tapaa.

Kuva © Toxic Kitten

Niin että kiitos vain keikkakokemuksesta, Nighwish ja Hartwall Areena! Tämän syyskuisen lauantai-illan seurauksena tuskin menen enää Nightwishia katsomaan muuta kuin festareilla (ja silloinkin vain jos siellä on samana päivänä muita mielenkiintoisia esiintyjiä) sekä harkitsen kahdesti ennen kuin astun uudestaan jalallani Hartwallille. Muiden keikalla olleiden kommentteja otetaan mieluusti vastaan.

Nightwish – Century Child [2002]

Kääk, mihin viime viikko katosi?! Tein tosin neljä aamuvuoroa, joten se ehkä selittänee ajan kulumisen niin vauhdilla. Päivän asujakaan ei ole tullut kuvailtua, kun töissä pidän ns. helppoja vaatteita eli tyyliin farkut ja joku t-paita. Kellon herättäessä aamulla 4.15 ei vaatteiden valinta jostain syystä tunnu kaikista tärkeimmältä asialta… Tämä viikko onkin sitten yövuoroja, tällä hetkellä tiedossa on ainakin ensi ja sitä seuraava yö.

Lauantaina sentään heitin päälleni muutakin kuin työvaattetta, tarkemmat tiedot asun osista tuttuun tapaan Flickrissä. Serkkuni K tuli isänsä ja veljensä kanssa viikonlopuksi kyläilemään, ja lauantaina vietettiin K:n kanssa joitakin tunteja kaupungilla. Käytiin mm. eläinkaupassa ihastelemassa suloisia pikkuelukoita, minkä seurauksena mulle iski jyrsijäkuume. Olisi niin ihana kasvattaa meidän perhettä parilla-kolmella gerbiilillä! Kulta vaan ei kauheasti innostu gerbuista, ennemmin kuulemma pitäisi hankkia kesyrottia. No, saa nähdä tuleeko tähän huusholliin vielä pitkään aikaan mitään eläimiä – vaikka olisihan se kiva, sillä taitaa olla jo kymmenen vuotta tai ylikin siitä kun mulla viimeksi oli jyrsijöitä lemmikkinä.

Viikonloppu tosiaan hujahti ihan huomaamatta, niinhän siinä yleensä käy kun on hyvää seuraa. Lauantain kaupunkireissun jälkeen ajettiin meille kotikotiin, illan ohjelmaan kuului saunomista ja grillailua. Mä kävin pari kertaa kastautumassa altaassakin, vesi oli jotain 12-asteista. Aika hrrrr, mutta viilensi mukavasti löylyjen lämmittämää kroppaa.

Uuteen kämppään aukesi nettiyhteys viime viikolla, on tämä 100 megan yhteys vaan niin nopea! Paljon kuvia sisältävät blogitkin lävähtävät näytölle että hups vain eikä esim. joidenkin päivitystiedostojen lataaminen vie kuin pienen hetken. Levylautasella on pyörinyt viime viikosta lähtien Viikatteen uusin, joka kuulostaa koko ajan vain paremmalta. Eikä luukuttamiselle näy loppua… Voi olisipa jo lokakuun kymmenes ja Viikatteen keikan aika! Suurimmiksi suosikeiksi lätyltä ovat nousseet Avoimen maan äärellä sekä nimikkoraita Kuu Kaakon Yllä, suosittelen kaikkia kuuntelemaan.

Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]