AvainsanaApulanta

21.2.2013
22:32

GOOMin kakskymppiset

Alan vihdoin näin puolentoista viikon kuluttua olla sen verran toipunut, että kykenen muistelemaan lomaviikkoni aloittanutta tapahtumaa. Sinä iltana koitin olla kantamatta huolta uuden opettelusta ja sen sijaan menin minne virta vei (tosin oli mulla rahkapurkki eväänä ekaksi illaksi ja sain sitä syödessäni kummeksuvia katseita). Oli Itämeri, oli Europa, oli loistavat kamut ympärillä – oli aika GOOMata legendaarisen opiskelijaristeilyn 20-vuotisjuhlan kunniaksi.

Jammail jammail!
E-Rotic

Matka alkoi totaalisella kaaoksella Länsisatamassa, porukka vaan jonotti isona häröpallona eikä massa tuntunut liikkuvan mihinkään. Matkaan päästiin lopulta tuntia myöhemmin kuin piti, vaikka ei sillä niin väliä kun Tallinnaan oli ainoastaan muutaman hassun tunnin merimatka. Eväsmehut saivat lentää roskikseen täysinäisinä heti satamassa, kun ei kuulemma laivaan saanutkaan yhtäkkiä tuoda yli puolen litran juomapakkauksia. GOOMin omissa ohjeissa oli muistutettu vain että juomat on oltava avaamattomia, joten hippasen siinä alkuun ärsytti kahden mehulitran puuttuminen kun niitä olisi kaivannut.

Alkuillasta suuntasimme humppabaariin, jossa lavalle nousi matkan ensimmäinen artisti, 90-luvun kovisbändi E-Rotic (kuvissa yllä). Muistan kun se joskus ala-asteen lopussa oli kova sana ja kappaleiden sanoja tulosteltiin paperille koulun uudessa atk-luokassa, ei me onneksi taidettu kauheasti ymmärtää mitä kaikkea ne heleät naisäänet biiseissä oikein ähkivät. ;) Mutta oli se vaan hienoa silloin kun oli uusi hienous nimeltä intternetti ja omille kotisivuille (ilman css-tyylejä, bien sûr) naputeltiin suunnilleen koko elämäntarina aina vauvaiästä asti!

Valotikku
Hmm, jos nyt ei kuitenkaan.

Apulanta
Toni kättelee

Matkan ehdoton kohokohta oli vuorossa puolenyön jälkeen, kun keikkansa aloitti Apulanta. Olimme aivan eturivin tuntumassa, järjetön ihmismassa ympärillä eikä liikkumaan päässyt kuin ihmeen kaupalla. Hiki virtasi ja kaljaa lensi niskaan ja porukka oli ihan hurmoksissa. Puolitoista tuntia me siinä heiluimme, hypimme, pompimme, lauloimme (vai huusimme..?) ja voi huh heijaa, mikä fiilis oli keikan päätyttyä! Vaatteet olivat niin märät hiestä, että oli pakko painua hyttiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet…

Wiuhahdus kannella

…eli tietysti Kalsariwiuhahdus-kelpoiset vaatteet! Tällä kertaa olin päätynyt superhelppoon vaihtoehtoon, 2000-luvun alun tilaajalahjuksena saatuun satiiniaamutakkiin. Kuita ja aurinkoa sinisellä pohjalla, oi että. Tuli vähän kiire syöksyä seiskakannelle, joten jäimme Akkikin kanssa aika reunamille – muut olivatkin tässä kohtaa kadonneet jonnekin sinne ihmismäärän sekaan. Paineltiin koko lössi peräkanaa rappusia pitkin ylimpään kerrokseen saakka ja sieltä sitten raikkaaseen ulkoilmaan. Ei oo kylmä!

Wiuhahdus sisällä

Lopuksi hieman jammailua alkupisteessä, minkä jälkeen piti vielä hetki pööpöillä juotavan perässä pitkin laivaa. Siinä vaiheessa myös kiskoin irti hullut irtoripseni ja voi jumpe, että olivatkin tiukassa! Liimoja irrotellessa jäi sormiin myös kasa ripsiä ja itse asiassa liiman krämmäleitä löytyi toisen silmän ripsistä vielä melkein viikkoa myöhemmin. Miten musta tuntuu, että voisin vaikka jatkossa jättää irtoripset muille ja tyytyä omiin räpsyttimiini myös spesiaalimmeissa tilanteissa…

Stig

Seuraavan aamun kohokohta oli aamiainen, joka kelpasi nälkäiselle risteilykansalle. Syömisen jälkeen oli pakko kellahtaa vielä toviksi petiin ja loppumatkan olikin hieman väsynyt meininki. Iltapäivällä lavan otti haltuunsa Stig, jota emme tosin kovin kauaa kuunnelleet kun vatsat alkoivat vaatia murkinaa.

GOOM 2013 oli sinänsä oikein onnistunut, hauskaa oli ja parhaiden matkaseuralaisten kanssa nyt vaan on vaikea mennä pieleen. Tämä jäänee omalla kohdallani viimeiseksi GOOMiksi, mikäli tapahtuma pidetään jatkossakin Europalla ja Tallinna-reitillä – se ei kerta kaikkiaan toimi. Europa ehkä oli kiva laiva joskus, mutta nyt Tallinkin alla se on kuin mikä tahansa pikku purkki (ja onhan sitä paljon rempattukin erilaiseksi). Samanlaista nuivaa meininkiä kuin pari vuotta sitten, ehkei Tallinkilla ymmärretä suomalaisen opiskelijailon päälle..? Turusta lähtiessä myös satamatoimet onnistuvat huomattavasti paremmin, tiedä sitten mikä tuolla Länsisatamassa mätti kun jonot vetivät niin älyttömän hitaasti. Että terkkuja vaan sinne GOOM-järjestäjille, että risteily takaisin Turkuun prkl!

22.6.2012
14:26

Festarikesän avaus: Saaristo Open

Suunnittelematon blogihiljaisuus johtui yllättävästä sairaslomasta, jonka aikana olen pyrkinyt pitämään koneella istumisen minimissään. Viiltävä vatsakipu kun ei ole se mukavin seuralainen dataamiseen… Saa nähdä pääsenkö ensi viikolla palaamaan työpöydän ääreen vai pitääkö mennä uudestaan lääkärin muljattavaksi, vatsa oikuttelee edelleen ja kipulääkkeillä mennään tunti kerrallaan. En ole koskaan pitänyt siitä että kukaan koskee mahaani ja tällä viikolla sitä on paineltu ja survottu useampaan otteeseen. Ynnnngh.

Festarifiilis

Jätetään sairaskertomus siihen ja palataan ajassa parisen viikkoa taaksepäin. Tämän vuoden festarikesä tuli avattua kesäkuun toisena viikonloppuna Saaristo Openissa, joskaan jatkoa ei ole kovinkaan paljoa tulossa. Kaarinassa järjestetty kaksipäiväinen Saaristo Open oli sekä itselleni että seuralaiselleni Felinelle uusi tuttavuus, jonne meidät houkutteli tänä vuonna paitsi mukava artistikattaus, myös läheinen sijainti. Mikäs sen parempaa kuin päästä illan festaroinnin jälkeen helposti ja nopeasti kotiin nukkumaan!

Saaristo Open – perjantai 8.6.

Perjantaina emme pitäneet kiirettä festarialueelle ehtimisen kanssa ja saavuimme paikalle lähempänä kahdeksaa, jolloin kuulimme vielä loppuosan Elokuun keikasta. Aurinko paistoi mukavasti, joten loikoilimme anniskelualueen nurmikolla niin kauan kuin paistetta riitti. Auringon kadottua horisonttiin oli yllättävän kylmä, lavan edessä nurmi tuntui kostealta ja todella kylmältä. Harmiteltiin kun ei tajuttu ottaa minkään sortin hanskoja mukaan, olisivat meinaan olleet tarpeen.

Alexandra Stan
Kaija Koo
Samantha Fox

Dr. Albania kuunneltiin vielä retkihuovan päältä, Alexandra Stania varten siirryttiinkin sitten lavan edustalle. Alexandran musiikki oli menevää, mutta setti harmillisen lyhyt: ehkä viitisen kappaletta. Ja uusimman hittinsä jätti vieläpä esittämättä. Hihiteltiin vähän neidon superlyhelle mekolle, jota laulaja nyki vähän väliä alaspäin. Persikkainen väri yhdistettynä mustaan nahkaliiviin tosin oli aika jees!

Auringon värjätessä iltataivaan lavalle astui lapsuudensuosikkini Kaija Koo, jonka vihdoin ja viimein näin livenä. Se keikka hypittiin ja pompittiin ja laulettiin mukana – eikä tullut kylmä. Illan viimeisenä esiintyjänä lavalle nousi supernainen Samantha Fox, jota ei meinannut erottaa 20 vuotta nuoremmista taustatanssijoistaan. Timmi kuosi, todellakin.

Saaristo Open – lauantai 9.6.

Sateinen festarilauantai käynnistyi jo heti iltapäivällä sillä parhaalla eli tietystikin Viikatteella. Viikonlopun ainoa keikka, joka kuunneltiin aivan lavan edustalla. Porukkaa kerääntyi paikalle loppupeleissä aika paljon, ehkäpä Kouvolan pojat saivat houkuteltua vanhempaa festarikansaa ajoissa paikalle tihkusateesta huolimatta.

Viikate
Viikate
Viikate

Viikatteen setti oli samantapainen kuin pääsiäisen klubikeikalla, joskin festaritapaan hitusen lyhyempi. Keikan aikana kuultiin paljon Petäjäveräjät-materiaalia, minkä lisäksi ilmoille pärähti mm. Pohjoista viljaa ja Tanssi. Viimeisenä kuultiin tuttu veisu Kuu Kaakon yllä.

Apulanta
Apulanta

Kotimaisella otteella jatkettiin ja seuraavaksi lavan otti haltuunsa Apulanta. Apis soitti niin uusia kuin vanhojakin biisejä, ihan uusimpia en edes tunnistanut kun en ole saanut aikaiseksi hankkia keväällä julkaistua lättyä. Itseäni hämäsi Tonin taustalla näkyvä kosketinsoittaja, joka myös lauloi useimmissa kappaleissa. Wikipedia osasi kertoa kiertuemuusikoita olevan yhtyeen riveissä useampiakin, olen näköjään tähän asti pitänyt ennemmin korvat auki kuin silmät.

Uriah Heep

Apulannan jälkeen veti erikoispitkän keikan, sen aikana kävimme syömässä aurajuustolohta (jossa ei ollutkaan aurajuustoa kun se oli loppu) ja hengailimme anniskelualueen pöytien ääressä. Vettä tuli taivaalta välillä enemmän välillä vähemmän, ja ympärillä örvelsi humalaista festarikansaa ikähaarukalla 30-60. Nice. Yön poistuttua lavalta loppuilta oli pyhitetty ulkomaisille esiintyjille, ensimmäisenä lavalle tulivat rokkipapat aka Uriah Heep. Kyllä ne vaan hyvin jaksaa painaa menemään edelleen.

Within Temptation
Within Temptation
Within Temptation

Lauantain kruunasi pääesiintyjä Within Temptation, jonka lavakilkkeitä rakenneltiin ja testailtiin hyvä tovi. Aikamoinen spektaakkeli olikin muihin esiintyjiin verrattuna! Värimaailma vaihtui yhdestä toiseen täysin erilaiseen, oli taustaefektejä ja savua ja ties mitä. Kappaleiden välissä näytettiin videoita jättimäiseltä screeniltä, synkkiä ja vähän ahdistaviakin. Vanha hitti Stand My Ground sai mut muistamaan hetken Ruisrockista v. 2005: juuri tuon biisin jyllätessä hyppäsin silloin benjin. Ja oi että, miten upea mekko laulaja-Sharonilla oli yllään! Hopeaa, tylliä ja epätasaista helmaa yhdistettynä pitkiin maiharityyppisiin kenkiin. ♥

Yhteenveto

Saaristo Open oli siisti ja rauhallinen festari verrattuna vaikkapa Ruisrockiin. Festarikansa oli selkeästi vanhempaa ja nuorisoa (sanotaan alle 25-vuotiaita) liikenteessä oli aika harvakseltaan. Oletettavasti tästä syystä anniskelualue oli jättikokoinen koko festarialueeseen nähden ja pääosin porukkaa istuikin anniskelualueella – toisaalta muualla ei mitään istumapaikkoja edes ollut. Ihmisten humalataso oli samanlaista kuin muillakin festareilla, mutta totaaliset känniääliöt puuttuivat oikeastaan kokonaan. Kivalla kesäsäällä Saaristo Open olisi parhaimmillaan, nyt lauantain sadepäivän jälkeen jalat olivat väsyneet seisomisesta ja kroppa jäässä runsaasta kerrospukeutumisesta huolimatta. Voisin silti mennä uudestaankin, kunhan esiintyjäkaarti olisi tarpeeksi houkutteleva.

(Kuvat © Jose & Feline.)

1.7.2011
18:15

Viikonloppu Törnävällä, ensimmäinen osa

Tarkoitukseni oli tehdä tämä postaus kivasti yhdessä osassa, mutta eipä onnistunut ei. Mä en osaa olla vähäsanainen, vaikka miten sitä toisinaan toivoisin. Ikä ja terveyshän tässä menee kun aina tarinoi niin pitkästi, mutta menkööt. Onneksi on perjantai ja edessä kaksi päivää vapaata, saatan siis jopa saada naputeltua kakkososan suhteellisen pian.

Lauantai 18.6.

Festaripaku

Lähdettiin liikkeelle melkein kukonlaulun aikaan, kun ajettavana oli yli kolmesataa kilometriä (en vieläkään tajua miten Seinäjoki muka on niin kaukana). Matkalla bongattiin superhiano keikkabussi, joka myöhemmin paljastui Apulannan kulkupeliksi. Huoltiksen vessasta tullessa vastaan käveli tutulta näyttävä häiskä ja aivoilla kesti hetki prosessoida, että Tonihan se siinä.

Kuvissa esiintyy em. keikkabussin vertailukohtana oma ajoneuvomme eli festaripaku, iskältä lainattu vanha Transit. Mukavuudet ehkä ovat hieman puutteelliset (ts. niitä ei ole), mutta hyvin tuolla takaossa yön nukkui! Vähän oli aamuyöstä vilpoista, mutta joskus teininä lahjaksi saamani makuupussi oli edelleen pop ja hanskat kädessä sekä pipo päässä viimeistään pelasti yöunet.

Festaroijat

Tovi meni etsiessä autolle paikkaa, onneksi lopulta löytyi hyvinkin passeli paikka Kauppiksen viereiseltä ruohokentältä/pellolta – eikä edes maksanut mitään! Ei muuta kuin mummofillarit auton takaa pois ja kohti festarialuetta. Liput vaihdettiin portilla rannekkeisiin, laukkutarkastuksessa oli muutama muukin jonossa meidän lisäksemme. Onneksi sentään aurinko oli sade-ennustuksista huolimatta tullut esiin ja lämmittikin ihan mukavasti. Eikä lopulta satanut koko lauantaina. In your face, säätieteilijät!

Pariisin Kevät

Porteista päästiin vihdoin sisäpuolelle, Pariisin Kevät oli ehtinyt jo aloittaa keikkansa teltassa. Mä menin heilumaan pimeään telttaan ihmismassan sekaan, vähän yritin jotain kuviakin räpsiä. Olen kyllä sitä mieltä, että bändi toimii paremmin pienemmillä klubikeikoilla – jotenkin PK on sellainen artisti että tilanne saisi olla aika intiimi. Tai ehkä olen vain katkera, kun suosikkikappaleeni Meteoriitti soitettiin jo siinä vaiheessa kun me vasta jonotettiin porteista sisälle…

Ihana Jenni!

Teltasta tullessani törmäsin vahingossa Sansun festariporukkaan, ja teltalta siirryttiinkin sitten porukalla päälavan suuntaan. Jenni Vartiainen oli yhtä ihana ja energinen kuin aina ennenkin (olenkohan kerran aiemmin nähnyt sen livenä, köh) ja Felinen kanssa fiilisteltiin väkijoukossa lavan edessä (= miksauskopin ja lavan välisellä alueella). Jennin asu oli vähän erikoinen, mutta mun mielestä ihanan aurinkoinen – toisaalta, ei taida olla vaatekertaa jossa Jenni EI näyttäisi hyvältä.

Haastattelussa Viikate

Jennin jälkeen kuunneltiin muutaman biisin verran Samuli Putroa ja tarkasteltiin vähän myyntikojujen tarjontaa. Käytiin Felinen kanssa kuuntelemassa Viikatteen haastattelu, joka kuultiin ilmeisesti suorana YleX:llä, ja sen jälkeen testasin festarisapuskaa (hampurilainen + ranskiksia, turhan iso annos ja liikaa majoneesia mut maku oli ihan jees) Apulannan soittaessa päälavalla. Ei kuitenkaan kuunneltu Apista loppuun saakka, vaan parkkeerattiin itsemme Saarilavan eteen Viikatetta odottamaan. Se oli hieno keikka se, kuten tuli jo aiemmin todettua!

Väliaika

Viikatteen lopetettua settinsä kuunneltiin hetki päälavalla ollutta Social Distortionia, kunnes lähdettiin käymään autolla mm. kuohujuoman merkeissä. Ennen reissua Alkossa käydessäni ei tällä kertaa ollut hylly Tosti Butterflyn kohdalta tyhjä, joten se oli varma valinta festarikuohariksi. Viinilaseja ei ollut mutta hyvältä kuohuva maistui Jaloviina-mukistakin. :)

Pendulum

Puoli yhdentoista jälkeen illalla palattiin alueelle ja kuunneltiin muutaman biisin verran Kotiteollisuutta, sitten mentiin päälavan edustalle odottamaan Pendulumia. Ja se todella yllätti, setti toimi festarilavalla aivan loistavasti! Fiilis väkijoukossa oli illan pimetessä mieletön, kaikki ympärillä jammaili ja hytkyi musiikin mukana. Ainoa mikä mua häiritsi oli se, kun Pendulumin mielestä yleisö oli koko ajan fucking jotain – en tykkää suomen vastaavasta sanasta eikä se englanniksi kuulosta paljonkaan paremmalta. Kaiken kaikkiaan fiilis oli kuitenkin hyvä ja festari-Pendulum positiivinen kokemus.

Illan päätteeksi kuunneltiin jonkun aikaa vielä Mokomaa, kunnes uni alkoi painaa silmiä sen verran paljon että hurautettiin fillareilla autoon nukkumaan. To be continued…

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Sunrise Avenue – Popgasm [2009]

21.11.2009
23:56

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai

Edellisestä päivityksestä on jälleen viikko, pöh. Asiaa olisi kovastikin, mutta kun ei missään välissä tunnu olevan aikaa saada sitä kirjalliseen muotoon tänne blogin puolelle. Viikko meni tiistaita lukuun ottamatta töiden parissa, iltavuoroviikolla ei ikinä ehdi tehdä muuta kuin nukkua ja käydä töissä. Illalla väsyttää aina pirusti ja aamulla tulee vitkuteltua heräämisen kanssa niin, ettei ennen töihin lähtöä sitten ehdikään tehdä muuta kuin syödä ja käydä suihkussa/kaupassa tms. Toisaalta hyvähän se vaan on, että töitä toistaiseksi riittää.

Apulanta @ Klubi

Tasan viikko sitten lauantaina oli tosiaan Apulannan keikka Klubilla. Oltiin kumpikin selvinpäin liikenteessä, mikä sinänsä oli huono vaihtoehto – känniääliöt ärsyttää kahta kauheammin kun on itse vesiselvä. Tällä kertaa pääosan örveltäjistä muodosti nuoremmat kuulijat, mutta mukaan mahtui pari vanhempaakin rasittavaa tapausta – tietystikin juuri siinä meidän lähistöllä. Katosivat onneksi paikalta keikan puolivälin paikkeilla, ei tullut ikävä. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että keikoilla ei pitäisi myydä alkoholia lainkaan tai vaihtoehtoisesti ikäraja olisi jotain tyyliä 20-35… Vaikka taitaa niitä örveltäjiä löytyä ihan jokaisesta ikäluokasta. Mä en vaan jaksa käsittää, miksi joku lähtee keikalle kännäämään – musiikkiahan sinne mennään kuuntelemaan.

Hur som helst, keikka oli hyvä ja jatkossa täytyy kyllä käydä useammin Apista kuuntelemassa muuallakin kuin festareilla. Setti sisälsi mun mielestä yllättävän vähän biisejä uusimmalta albumilta, jotenkin olisin kuvitellut niitä esitettävän useammankin kappaleen verran. Vanhoista mieltä lämmitti erityisesti Teit meistä kauniin, Armo ja Maanantai, joista viimeiseksi mainittu soitettiin ihanassa keltapunaoranssissa valaistuksessa (kuva alla). Kuvamateriaalia ei pahemmin tullut näpsittyä: sijaintimme lavaan nähden ei ollut paras mahdollinen, joten päätin kerrankin ihan oikeasti keskittyä keikkaan enemmän kuin kuvaamiseen.

Maanantai

Niin kirjoitin liikaa eilen taas
Kirjoitin sulle uudestaan
Pitäisi muistaa uskaltaa
Pitäisi muistaa yrittää

Raha kai aina ratkaisee
Odotus viimein palkitsee
Lajinsa parhaat selviytyy
Kun maailma toisin järjestyy

Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

14.11.2009
18:30

Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa

Tämä viikko todellakin tuntui vain katoavan johonkin, sillä tein kaiken kaikkiaan viisi yövuoroa peräkkäin. Milloinkohan viimeksi olen mahtanut edes tehdä täyden työviikon, varmaan vuoden 2006 kesätöissä… Noh, seuraava palkkakuitti ainakin näyttää hyvältä! Parempi onkin, sillä joulukuun alussa pitäisi maksaa vajaan 200 euron mätkyt, kun ehdin kuitenkin jonkun verran toiminimelläni tienata viime vuonna ennen inttiin lähtöä. Toiminimellekin tulee muuten taas käyttöä, kun pääsen auttelemaan yhtä mainostoimistoa nettiprojekteissa – mikä on kerrassaan mahtavaa. Mikäli työtilanne alkaa selvästi parantua, niin kohta voin vihdoin ilmoittaa työkkäriin, etten enää ole vain osa-aikaisesti töissä.

Yöt siis olin töissä ja aamupäivästä iltapäivään nukuin, joten vapaahetkeni sijoittuvat alkuiltaan. Eräänä iltana päätin vihdoin testata äipältä saamaani lasista piirakkavuokaa – ja taitojani, mä kun en ole pahemmin kokkaillut oikeastaan mitään muuta kuin perussapuskaa. Sain viikonloppuna omenoita, jotka nyt ovat pilkottuina pakastimessa. Helppo sulattaa ja käyttää esim. piirakkaan milloin vain.

Itsetehty!

Ensimmäinen omin käsin tekemäni omenapiirakka oli ulkomuodoltaan ehkä hieman epäilyttävä, mutta maku ei ollut hullumpi. Maistui töissä aamuyön ekoina tunteina ja lopusta huolehti kulta kotona, ei meinaan ollut seuraavana päivänä kuin pari hassua palasta jäljellä. :) Onnistunut kokeilu siis, seuraavan kerran yritän sitten saada tuotosta vähän nätimmän näköiseksi. Juustopiirakkaakin voisi tehdä joku päivä, ehkä jopa kinkun kera. Tässähän alkaa ihan innostua leipomisesta!

Viime yönä tuli vedettyä unta palloon kevyet 12 tuntia, ehkä ensi yönä riittäisi jo normaalit yöunet. Tänään en tosin pääse ajoissa nukkumaan, sillä tämän lauantai-illan ohjelmaan kuuluu Apulannan keikka inttikaverin kanssa. Olen nähnyt Apiksen muualla kuin festareilla tasan kerran ja sekin taisi olla joskus vuonna -98, joten odotan mielenkiinnolla minkälaisen setin heittävät illalla.

Zen Café – Laiska, tyhmä ja saamaton [2005]

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma