Ajastaika

Mistä tietää takuuvarmasti, että kevät on ovella? No ainakin siitä, että kissojen täpinät nousevat sellaisiin sfääreihin että oksat pois. Juostaan sohvan selkänojan yli ja sitten takaisin, välillä potkitaan mattoa tai halaillaan iskän tohveleita. Ja tietysti jahdataan toinen toistaan.

Onneksi karvatassut joskus sentään nukkuvatkin, kerällä lempipaikassaan aivan umpiunessa. Mieluiten aurinkoläiskässä, jos sellaista sattuu ikkunasta tarjoiltavan. Dharman musta turkki ainakin lämpenee mukavasti auringonpaisteessa.

Ulkona meno on yhtä levotonta kuin sisälläkin ja useimmiten se on sellaista “sisälle, eikun ulos, eikun sittenkin sisälle” -tyylistä ramppaamista, ettei kukaan pysy kärryillä onko kissat sillä hetkellä sisätiloissa vaiko ulkosalla. Kyllä ne 10-vuotiaat kissa-aikuisetkin näköjään osaavat taantua lähes pentumaiseen olotilaan.

Äitillä oli narsisseja terassilla, kevätfiilis vaikka taustalla näkyy pelkkää lunta. Tämän postauksen kuvat ovat runsaan viikon takaa, joten eiköhän nuo lumikasat ole suurimmaksi osaksi ehtineet sulaa. Lisää vain tällaisia +7°C päiviä ja aurinkoa kuten tänään oli! Eikä aikaakaan kun kesä jo kolkuttelee ovea…

Miten nämä alkukevään kuukaudet aina tuntuvatkin olevan niin täynnä ohjelmaa?! Kiirettä piisaa töiden ja tapahtumien ja ties minkä kanssa. Kaiken huipuksi muhun on iskenyt ihan käsittämätön kevätväsymys, ei auta vaikka miten koittaisi nukkua kunnon yöunia (monesti en tosin sellaisista ehdi edes haaveilla). Silmäpussit alkavat olla sitä kokoluokkaa, ettei naamassa muuta enää olekaan… Mutta! Tämän ja ensi viikon kun vielä jaksan härdelliä, niin sitten koittaa sellainen ihmejuttu kuin lomaviikko. Tuntuu jokseenkin uskomattomalta.

Ja sitten ainaisesta kiirevalituksesta itse asiaan, nimittäin liikuntaan. Elixia järjesti Jokivarressa nyt maaliskuussa balletone-kurssin, johon päätin osallistua vaikken ensimmäisellä kerralla paikalle päässytkään. Liittyessäni Jyväskylän Elixiaan syksyllä ’07 ihastuin kovasti balletoneen, joka on siis helppoa balettia yhdistettynä pilatekseen ja joogaan. Kävin tunnilla joka viikko, mutta muutettuani Turkuun alkuvuodesta ’08 tapa kuihtui kun Turun Elixiassa tunnit olivat huonoon aikaan tms. Inttivuoden jälkeen balletone ei ollut enää niin in ja Elixiakin oli pudottanut tunnin tarjonnastaan, valitettavasti. Viime syksynä Centrumissa oli erikoislauantai, jossa oli tunnin verran myös balletonea – silloin tunti oli aivan täynnä.

Ekalla kerralla nyt keväällä olin aika pihalla, jalat sekosi heti kun yritti ottaa käsiä mukaan ja tasapainokin oli aika onneton. Sitten onneksi alkoi sujua ja vanha rakkaus roihahti jälleen liekkeihin. Voi miksei balletone kuulu edes jonkun Turun keskuksen säännölliseen ohjelmaan?! Viime talven suosikkini Fitness Fusion on sekin kadonnut aikatauluista lähes kokonaan enkä ole löytänyt oikein mitään tilalle. TerveSelkä ja ELIXIA Pilates ovat joo ihan kivoja, mutta eivät mitään verrattuna Fitness Fusioniin.

Otsikon rääkki viittaa viime sunnuntaihin ja Supertreeneihin, joihin osallistuin nyt neljättä kertaa. Olimme äitin kanssa paikalla heti puoli yhdeksän jälkeen, kun äipällä oli ensimmäinen tunti heti yhdeksältä. Itse hengailin Maijamäessä vajaan tunnin istuskellen ja myyntipisteitä kierrellen, päälavan ohjelma kun alkoi harmikseni tanssilla eikä mun todellakaan kannata pilata päivääni millään liian koreografisella tunnilla.

Kymmenen jälkeen mentiin äitin kanssa Bosuun, joka oli jumppaa puolipallolla – yllättävän hauskaa ja tehokasta! Hiki virtasi ihan kunnolla, vaikka ohjaaja kovasti väitti tunnin alussa ettei kyseessä ole mikään hikijumppa… Eipä. Bosun jälkeen suunnistimme auditorioon kuuntelemaan lauluyhtye Carmininaen esitystä Päätoimine Naine, joka olikin omalla kohdallani päivän ainoa “luento”. Sen jälkeen vuorossa oli evästauko, joka kului pääasiassa eväs- ja tuotepakettia jonottaessa. Jätin lopulta väliin päälavan Body Attackin – onneksi, sillä sykkeet huiteli kyllä ihan tarpeeksi taivaissa ensin nyrkkeilyä ja pilatesta yhdistävässä Piloxingissa sekä heti perään Body Combatissa. Combatista siirryin hieman ennen tunnin loppua puolikuolleena TimeLess Bodyyn, jossa ei meinannut kehonhallinta enää pelata kun oli kroppa niin väsynyt.

Puoli viideltä liikuntapuoli oli pulkassa ja painelimme kylpylän puolelle rentoutumaan. En ollut aiemmin Naantalin Kylpylässä käynyt muuten kuin jumppaamassa, allasosasto on toki selkeästi aikuiseen makuun suunnattu mutta mielellään sitä lillui pore- ja ulkoaltaissa pitkän ja rankan päivän jälkeen.

Kuvassa on, kuten arvata saattaa, osa Supertreenien tämän vuoden tuotepakettia. Ruokapuolen ehdin pääasiassa tuhota ennen kuvaan ehtimistä, tuskinpa mehut ja raejuustot ja muut olisi niin kovasti ketään edes kiinnostanut. Viime vuonna setti oli aika mitäänsanomaton edellisiin vuosiin verrattuna, mutta nyt ilmeisesti 20-vuotisjuhlavuosi oli innostanut kokoamaan todella kattavan paketin. Parin matkakoon lisäksi kassista löytyi ihan kunnon putelit shampoota, tehohoitoa, aurinkorasvaa, kiinteyttävää vartalovoidetta jne. Rimmelin huulikiiltoja sai oikeasti vain yhden, toisen sain äipän kassista – aika ihania sävyjä nuo! Oranssihtava on Vinyl Gloss sävy 270 Fashion Icon ja pinkki Vinyl Max sävy 301 Addictive.

Soila ainakin oli paikalla, entäs te muut siellä ruutujen takana?

Isoveli – 2012 [2012]

Huh huh, mihin taas tämäkin viikko katosi? Taitaa olla niin että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin päivät ja viikot ja kuukaudet hujahtavat ohi. Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi, tulee juhannus ja joulu uudestaan, kuten yksi suosikkiyhtyeeni Pariisin Kevät laulaa. Välihuomautus: bändin helmikuussa julkaistu albumi Kaikki on satua on ehdottomasti yksi tämän kevään parasta kuunneltavaa. Ajastaika suosittelee!

Kulunut viikko on ollut kukkien täyteinen. Ensin puolisko yllätti totaalisesti ja eräänä iltana töistä tullessa työpöydälläni odotti mitä kaunein valkoinen orkidea! Olen monesti haaveillut orkidean hankkimisesta, mutta jättänyt sen aina hamaan tulevaisuuteen johtuen viherpeukaloni sijainnista about keskellä kämmentä. Nyt meillä opiskellaan siis vähän orkidean hoitoa, kyllähän tällaisesta kaunokaisesta tahtoo pitää huolta:

(Keittiön seinää ei ole vielä käsitelty mitenkään, toim. huom.)

Ensimmäisen kuvan ruusukimppu taas saatiin kaveripariskunnalta naistenpäivänä, kun tulivat meille sähkötöiden merkeissä. Mahtavaa kun kaveripiiristä löytyy sähkömies, joka on oikeasti ammattitaitoinen ja johon voi luottaa! Ensimmäinen tunti kun meni jälleen kerran keittiön sähköt laittaneen sähkärin virheitä korjatessa, sitten vasta päästiin itse asiaan. Huokaus. Mutta nyt on vihdoinkin sähköliitäntä astianpesukoneelle! Ensi viikolla toivottavasti saadaan sitten uusvanha (kaverilta ostettu) tiskikonekin tuotua meille, niin johan alkaa homma luistaa.

Noin muuten remontissa ollaan edetty pienin askelin, mitä nyt töiltä ja väsymykseltä on saanut tehtyä. Mies totesi jokin aika sitten, että häntäkin on jo ruvennut jatkuva kaaos ärsyttämään – ehkäpä tässä nyt alkavat hihat heilua entistä useammin? Mies kuitenkin on pomo mitä tulee remppahommiin, mä tekisin taatusti kaiken aivan päin honkia… Mä päätän värit sun muut. ;)

Hiljaa hyvä tulee, as they say. Ja eiköhän asunnosta vielä aivan meidän näköinen saada!

Tästähän näyttäisi melkein olevan tulossa jokakeväinen tapa, mutta niin houkuttelevia kuvia jälleen lätkäistiin silmieni eteen Vagabondin fb-sivulta, etten malttanut olla jakamatta näitä myös blogin puolella. Viime päivät ovat pakkasasteista ja talvitakista huolimatta menneet omalta osaltani niin keväisissä fiiliksissä että! Ajatukset ovat täysin jo kuivissa ja puhtaissa kaduissa, Marimekko-Conseissa, prätkäkaudessa, melkein hellepäivissä asti… Niin ja tietysti siinä elämäni ensimmäisessä täyspitkässä kesälomassa. Ahh!

Yksi pari keltaisia sandaaleita tänne, kiitos.

Kevään ja kesän muoti tänä vuonna on ylipäänsä mielestäni aivan mielettömän inspiroivaa, epäilemättä kirkkaiden värien ansiosta. Kaupat ovat pullollaan räiskyvää keltaista, punaista, sinistä, vihreää, oranssia – you name it. Lisäksi näiden rinnalla on vielä mm. mintunvihreää, persikkaa ja syvän vaaleanpunaista, oikein kunnon karkkivärejä. Vaikka olenkin koittanut viedä vaatekaappini sisältöä värittömämpään (ja näin ollen helpommin yhdisteltävään) suuntaan, värien kirjo miellyttää silmää erittäin paljon.

Värien lisäksi olen alkanut viehättyä vaaleista sävyistä, mitä ei ole tapahtunut ehkä koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi tuo yllä olevan kuvan stailaus on kerrassaan ihana, kesäistä ja kevyttä – ja vaaleaa. En kyllä tiedä miten mahtaisi vaaleus toimia oman kroppani peittona, olen nimittäin kalmankalpea kalkkuna läpi kesän enkä suinkaan kauniisti paahtunut kuten kuvan neito. Ei sillä, en edes tykkää lojua auringossa enkä oikein purkkirusketuksestakaan välitä, solariumiin en suostuisi menemään vaikka maksettaisiin. Joten kalkkuna it is.

Pastellivärit eivät edelleenkään kuulu suosikkeihini, mutta jokin tuossa possunpunaiset housut & tossut yhdistelmässä kiehtoo. Mintunvihreää voisin kyllä harkita, kokeiltiin erään kerran Mian kanssa Cubuksen minttujäätelöhousuja ja olihan ne aika herkut. Vähän ehkä sävy oli liian haalea, mutta jos sellainen sopiva minttu löytyisi oikeassa vaatekappaleessa niin saattaisin jopa harkita. Noin muuten tyydyn toistaiseksi ihastelemaan vahvoja värejä mainoksissa ja kauppojen rekeillä, ostan vain sellaista mikä kestää sitten muotikauden loputtuakin.

Siinä missä naisille on tarjolla herkullisia karkkikorkoja, miesten kengät ovat hillityissä mutta kauniissa väreissä. Kuvan sävyistä huolisin minkä tahansa omiin jalkoihini, merensiniset herrainkengät esimerkiksi olisivat enemmän kuin tervetulleet kevätgarderobiini. Kesä tule jo!

(Kuvat: Vagabond)

Perjantaina hilpaisin töistä tuntia aiemmin ja otin päiväunet junassa matkalla Helsinkiin. Ehdin olla perillä noin vartin verran, kun pankkikortti oli vingahtanut runsaan satasen edestä – hups. puolustuksekseni on tosin sanottava, että sillä rahalla sain the villakangastakin, jollaista olen kaivannut suunnilleen siitä asti kun täytin kaksikymmentä.

Uusi takki onnellisesti paperikassissa heiluen suunnistin Baker’siin, jossa olin sopinut tapaavani viikonloppuseurani eli K-serkun. Parituntinen hujahtikin mukavasti puolentoista euron skumpat käsissä jutustellen, ei edes ollut mitenkään huonoa kuohujuomaa. Olisikohan Turussakin jossain tällaista halpojen skumppien parituntista..?

K:lla oli söpö minipullo Givenchyn Ange ou Demon Le Secretia – aivan ihana tuoksu!

Kampin JC:ssä oli hassu naulakko.

Skumpilta käveltiin kaupan kautta K:n luokse kokkailemaan, muuta ei sitten jaksettu perjantaina tehdäkään. Työviikko vaati veronsa, mutta kunnon yöunien jälkeen lauantaiaamuna olo oli virkeä ja levännyt. Puoliltapäivin lähdettiin kaupungille pyörimään, kokeilin mm. läjän farkkuja ja opin, että Weekdayn Tuesday on mulle ihan jees malli mutta Cheap Mondayn pöksyihin mun ahteri ei tahdo mahtua. Farkut jäivät kuitenkin kauppaan, kun ei löytynyt sopivaa pesua, mutta sen sijaan otin jälleen askeleen kohti toimivampaa pyyhevarastoa parilla H&M Homen pyyhkeellä.

Mahat täytettiin Memphiksessä (hmm vaiko Memphisissä?), mun vaan oli saatava Holy Halloumi -leipäannos kuten viime kerrallakin. Ihan mielettömän hyvvää oli jälleen! Mempparista köpsöteltiinkin pikaisesti kotiin, korkattiin viinipullo ja ehostauduttiin hieman. Sitten suunnaksi Kaapelitehdas, joka oli mukavasti vartin kävelymatkan päässä.

Aikataulu meni sen verran jämptiksi, ettei ehditty kuin sisälle ja vessajonoon kun The Sounds jo kajautti ensimmäisen biisin ilmoille. Nopeasti rakko tyhjäksi ja väkijoukkoon – meillä ei ollut alunperinkään aikomus tunkea mihinkään lavan edustalle, joten passeli paikka löytyi äkkiä.

Maja Ivarsson oli oma kaunis itsensä, siltä kun näyttäisi itsekin! Asuvalinta ei yllättäen ollut niin raflaava kuin yleensä, toppi ja nahkashortsit olivat vaihtuneet simppeliin mustaan mekkoon. Tupakka kyllä kärysi kädessä useampaan otteeseen keikan aikana ja kaljapullokin tuli jossain vaiheessa mukaan kuvioihin, siltä osin tuttua Ivarssonia siis.

Oltiin keskivaiheilla “miksauskopin” lähistöllä ja loppupuolella keikkaa kävin nappaamassa kuvan biisilistasta, kun sellainen sattui osumaan silmään. Ensimmäisen keikanhan poppoo oli vetänyt jo perjantaina ja ennakkoilmoituksen mukaan kumpanakin iltana kuultiin hieman erilaiset setit. Lauantain kattaus kuulosti tältä:

1. It’s So Easy
2. Dance With The Devil
3. Queen Of Apology
4. No One Sleeps When I’m Awake
5. The No No Song
6. Diana
7. Hurt You
8. Something To Die For
9. Song With A Mission
10. Better Off Dead
11. Night After Night
12. Wish You Were Here
13. Midnight Sun
14. Painted By Numbers
15. Living In America
16. Yeah Yeah Yeah
17. Rock ‘n’ Roll
18. 4 Songs & A Fight
19. Dorchester Hotel
20. Tony The Beat
21. Hope You’re Happy Now

Viimeisen biisin aikana Maja alkoi kiskoa yleisöä lavalle ja lopulta siellä olikin varmaan pari-kolmekymmentä tyyppiä mukana laulamassa viimeisiä säkeitä. Tytöt halailivat Majaa ja antoivat poskisuukkoja, joku siellä näytti hilluvan pelkissä rintsikoissakin. Aika mielenkiintoinen lopetus melkein parituntiselle keikalle!

Kymmenen minuuttia myöhemmin halli oli jo tyhjentynyt.

Keikkaseurani slow-salaman näkökulmasta.

Mahtava keikka oli, toivottavasti ruotsalaiset tulevat ilahduttamaan itänaapuriaan pian uudestaan! Tämä oli neljäs The Sounds -keikkani ja aiemmat kerrat ovat aina olleet festareilla, ensimmäisen kerran näin bändin Ruisrockissa ’06. Klubikeikka oli siis uusi kokemus eikä tosiaankaan mikään huono sellainen, varsinkin kun soittivat ihkaekan suosikkibiisini Rock ‘n’ Roll sieltä 2000-luvun alkupuolelta. ♥

+ tietysti kiitokset K-serkulle keikkaseurasta!

iTunesin soittolistalla The Sounds ja Pariisin Kevät shufflella