Ajastaika

1. Mitä sellaista teit vuonna 2016, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Järjestin 1-vuotissynttärit, olin kaasona, kokeilin ilmajoogaa ja äänimaljarentoutusta, värjäsin avaruushiukset, palasin vanhempainvapaalta työelämään, osallistuin Kakola-kierrokselle, nukuin yön patjalla TYKS:n lastenosaston lattialla, vein lapseni päiväkotiin, tein 80-prosenttista työviikkoa, tanssin polkkaa (myös julkisesti!), olin päiväkodin vanhempainillassa, myöhästyin junasta, jonotin lastenvaatteita, yövyin hotellin 13. kerroksessa, kyynelehdin liikutuksesta päiväkodin joulujuhlassa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Ainoa tavoitteeni taisi olla pinnan pidentäminen ja se ehkä jopa onnistui, kiitos parantuneiden yöunien ja myöhemmin myös töihinpaluun. Kotona oli ihana olla ja edelleen nautin meidän ylimääräisestä vapaapäivästä tytön kanssa, mutta mun päälle on parempi olla arkipäivisin aikuisten keskellä. Ensi vuodelle lupaan yrittää vihdoin ja viimein panostaa omaan hyvinvointiini, syömisiin ja ennen kaikkea liikkumiseen. Mä en todellakaan tästä enää nuorru ja kohta kyllä alkaa kaiken maailman krenkat, jos vielä jatkan tätä urpoa laiskottelua…

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Työkaverini sai kesällä pienen ihanan pojan.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Suru-uutisia tuntui kantautuvan vähän väliä, mutta sain onneksi vielä pitää kaikki läheiset ihmiset ympärilläni.

5. Missä maissa kävit?
– Ruotsin rajalla, kun Lapista tullessamme etsimme S:n kanssa yhtä geokätköä. Jalka ehkä kävi naapurimaan puolella?

6. Mitä haluaisit vuodelta 2017 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2016?
– Uuden kameran, omakotitalon maalla ja ehkä joku ulkomaille suuntautuva reissukin olisi kiva tehdä.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2016?
– 14.1. meidän pieni vauva täytti vuoden ja vauvavuosi oli ohi, 12.2. sisko meni naimisiin, 6.6. palasin vanhempainvapaalta työelämään, 1.8. pimu aloitti päiväkodissa, 13.8. olin kaasona kaveripariskunnan häissä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Olen oppinut vähän enemmän pitkäpinnaisuutta.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Se, että olin niin laiska liikkumaan ja kunnon kohottamisen sijaan keräsin lyhyessä ajassa vajaat 10 kiloa laardia ympärilleni.

10. Kärsitkö vammoista?
– Selkä välillä vähän jumitti ja töihin palattuani myös satunnaiset niska- ja rannekivut tekivät comebackin, mutta ei mitään pahempaa kuitenkaan.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uusi polkupyörä, muikea mattamusta Kona. Joulun alla ilahdutti myös just meidän tyyliin sopiva joulukuusen jalka.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, joka jaksoi mun hölmöjäkin kiukutteluja, sekä läheisten, jotka jeesasivat mm. lastenhoidollisissa asioissa.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Alkuvuodesta huonot yöunet, keväällä lapsen tulevan hoitopaikan valinta, loppuvuodesta vähän kaikki (mm. kameran yhtäkkinen hajoaminen).

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Veikkaan, että lapsen tarvikkeisiin ja vaatteisiin (voihan uusi hurahdus). Jonkun verran tuli omiakin releitä päivitettyä ja loput eurot menivät sitten perusarjen pyörittämiseen.

15. Mistä innostuit eniten?
– Kauniista ja arjessa toimivista lastenvaatteista + vaihtelevasti myös rattaista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2016?
– Kuuntelin näköjään tosi vähän musiikkia viime vuonna ja töissäkin lähinnä radiota, mutta Ellinoora ainakin jäi mieleen.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi, koska saan taas pääsääntöisesti nukkua öisin.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi (työnaloituskilot ovat tiukassa).

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi, epäilen.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Nukkunut tarpeeksi öisin, ollut läsnä, pitänyt itsestäni huolta.

19. Entä vähemmän?
– Roikkunut somessa, käyttänyt rahaa, laiskotellut, valvonut, herkutellut.

20. Miten vietit joulun?
– Joulumme tänäkin vuonna noudatti tuttua kaavaa ja olimme (kissa mukaan lukien) aattoillan vanhempieni luona maalla. Oli ihanaa katsoa millä innolla jälkikasvumme kohkasi niin joulupöydässä kuin lahjojenkin parissa! Illan päätteeksi kellahdimme koko meidän pieni perhe unille joulukuusen katveeseen.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2016?
– Haaveilin entistä kovemmin omasta talosta, välillä jostain sympaattisesta vanhasta ja välillä ihan uudesta. Aloin koota Pinterestiin taulua unelmieni talosta – ehkä vielä jonain päivänä… Mustavalkoisuus kiehtoi edelleen, kuten myös tietynlainen rouheus. Inspiroiduin mm. mikrosementistä, syvän metsänvihreästä väristä ja Marimekon mustavalkoisesta Kuusikossa-kuosista.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Täydellinen musta nahkalaukku, kotimaisten merkkien tunikat/mekot ja leggarit sekä kunnon talvitakki ja lämmin merinopipo. Vuoden viime metreillä ehdin vielä hankkia alesta kunnon lämpimät talvikengät.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Siskonpetiä katsoin jokusen jakson netistä kipeänä ollessani, kun Uudessa Muusassa sitä sopivasti suositeltiin. Televisiota en katsonut tänäkään vuonna sen enempää.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Marie Kondo: KonMari (mikä ylläri!)

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Ellinoora.

27. Mitä halusit ja sait?
– Uuden fillarin, ruskaretken Lappiin, parit rattaat ja monet ihanat lastenvaatteet.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Uuden kodin maaseudun rauhassa, kameraan päivitystä.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2016?
– Blogiaiheeseen sopiva Onnenonkija, jonka kävin siskon kanssa oikein leffateatterissa katsomassa. Muita en edes muista, voi olla ettei niitä ollutkaan.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Vuosia pyörähti mittariin 32 ja olin ensin normaalin päivän töissä, sitten vaunuhullujen tapaamisessa pääkaupunkiseudulla.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Vähempi valvominen, enempi liikkuminen, koti maalla, lottovoitto.

32. Miten kuvailisit vuoden 2016 tyyliäsi?
– Tunika/mekko ja leggingsit, niissä asuin about koko vuoden. Puolet vuodesta oli myös pitkästä aikaa värjätyt hiukset, enimmäkseen shokkiväriset.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Se, että lapsi alkoi vihdoin nukkua yönsä paremmin.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Niin lastenvaate- kuin vaunuhullujen keskusteluista Fb-ryhmissä.

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, omaa vanhaa itseäni.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Turkulainen “kanssahullu”, jonka kanssa vietimme monet hetket rupatellen paitsi vaunuista myös kaikesta mahdollisesta muusta ja lisäksi teimme pari Helsinki-reissuakin yhdessä.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En toivottavasti ainakaan.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Varmaan joku niistä kerroista, kun meuhkasin lapselle väsymyksissäni.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2016?
– Ymmärrän nyt mitä tarkoitetaan käsitteellä ruuhkavuodet…

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää / Eikä kukaan muu sitä nää / Vaik sut on luotu kantamaan / Nousemaan aina uudestaan / Oon pahoillani en osannut lohduttaa / Mut lupaan vielä se helpottaa” – Ellinoora: Elefantin paino

Kuvat ovat eiliseltä, kun olimme katsomassa lasten ilotulituksen Kupittaalla. Mini oli ihan innoissaan! Lopussa isompien paukahdusten jälkeen tuli pieni itku, mutta noin muuten tyyppi osoitteli taivalle hihkuen. Illallakin vielä sängystä kuului kukkaa ja tähteä, kun pihalla joku ampui paukkuja. :D Yön nukkui yllättävän hyvin, kunhan vaan sai ensin nukahtamaan…

Edellisten vuosien katsaukset: 2015, 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.

Ellinoora – Villi lapsi [2016]

Jälleen on yksi vuosi jätetty taakse ja toivotetaan seuraava tervetulleeksi. Omalla tavallaan 2016 oli pitkä kuin nälkävuosi ja olen helpottunut, kun se vihdoin on ohi. Helppoa ei ole ollut, mutta toisaalta olisi voinut olla vielä paljon vaikeampaakin. Ja eiköhän vuoteen mahtunut monen monta hyvääkin hetkeä, vaikka näin vuoden viimeisen päivän väsymyksessä ja v*tutuksessa ei siltä välttämättä tunnu. Uudelta vuodelta toivon rakkautta, pitkää pinnaa ja onnistumisen tunteita – niitä kohti siis.

Kaikkea hyvää uudelle vuodelle, olkoon 2017 mitä onnistunein!

Joulusta palaudutaan hiljalleen arkeen, tosin meillä tytön kanssa se tarkoittaa tällä viikolla lomailua – päiväkoti on nämä välipäivät kiinni ja mulla oli sopivasti lomapäiviä käyttämättä. Ihan mukava hengähdystauko, jotenkin loppuvuosi oli kaikella tapaa hirveää hässäkkää niin nyt on kiva vaan olla ja ottaa rennosti.

Mitä varsinaisiin joulunpyhiin tulee, menivät ne meillä tänä vuonna perinteiseen tapaan. Aattona kävimme ensin isovanhemmillani joulupuurolla ja sieltä suuntasimme maalle viettämään aattoiltaa vanhempieni ja setäni kanssa. Päivän aikataulu oli venähtänyt jo kotoa lähtiessä, joten loppupäivä meni samaan malliin. Kotikotona järkkäilimme vielä vähän paikkoja, minkä jälkeen piipahdimme viemässä kynttilöitä sukulaisten haudoille ja palattuamme oli aika siirtyä ulkosaunan lämpöön. Sen verran oli kylmä viima, että allas pysyi kiinni; tosin eipä sillä, mä kykenen kastamaan ehkä just ja just polviin asti jääkylmään veteen.

Pääsimme ruokapöydän ääreen jälleen kerran vasta illalla, mutta hyvin mini jaksoi niin syömiset kuin lahjojen avaamiset sen jälkeen. Taitaa tyyppi olla tullut vanhempiinsa, päivän rytmien sekoaminen ei paljoa hetkauta. Kinkkua syömättömänä olin tehnyt pari juttua joulupöytään Chocochilin resepteillä: inkiväärinen linssi-bataattilaatikko oli vähän erilainen mutta mielestäni varsin erinomainen ja porkkanalohi eli porkkala vähintäänkin mielenkiintoinen. Lisäksi marinoin pitkästä aikaa punasipulia ja guacamolen pyöräytin myös nopsaan ennen ruokailua, kun olin kotoa napannut muutaman just sopivan kypsän avokadon mukaan. Jälkiruuaksi kahvin (ja teen) kanssa söimme possukakkua ja tietysti vähän suklaakonvehteja.

Kuusen alla oli pienet lahjakasat eikä edes likan kohdalla mennyt mitenkään överiksi, mikä oli mahtavaa. Tyttö sai jakaa lahjat isin avustuksella ja olikin oikein innokas apuri, lakkinsa pieni tonttu tosin heitti syrjään melkein heti pestin saatuaan… Lahjoihin palaan vielä toisessa postauksessa, mutta otetaan tähän loppuun parit jouluasut.

Jouluaaton iltana tytöllä oli (sen pois viskatun peruspunaisen tonttulakin lisäksi) Gugguun mustikansininen frillamekko sekä Vimman mustavalkoiset lettileggingsit. Oma asuni (josta ei tullut otettua kuvaa) mätsäsi samanlaisten leggareiden osalta, yläosana mulla oli Papun musta tunikamekko sekä tuo sama musta neuletakki.

Oma kuvassa oleva asuni taas on joulupäivältä, kun olimme moikkaamassa miehen sukulaisia. Tunikamekko Nosh, merinoneuletakki COS men, polvipaikkaleggarit Papu. Korvissa lintuhäkit Planet Star, harmaa huivi Syster P, nilkkurit Vagabond. Kuva on jokseenkin muhjua, kun tarkennus jotain oikutteli (eikä kamerakaan ollut oma) mutta ehkä tuosta jotain selvää saa.

Tapaninpäivänä ajelimme jälleen kotikotiin, kun oli vuorossa mun puolen suvun perinteinen joulutapaaminen. Se oli sellaista härdelliä, etten ehtinyt kameraa ottaa edes pois laukusta, mutta ihan perussettiä eli syömistä, kahvittelua ja saunomista. Kolmannen päivän jälkeen olikin jo valmis sanomaan heipat joululle… Paitsi kuusesta en tahdo vielä luopua, sain kerrankin siitä niin kivasti meidän tyylisen että ihaillaan nyt sitten kunnolla.

Lumesta ei täällä päin Suomea ole tietoakaan, mutta kyllä se vaan silti on joulu. Tultiin tuttuun tapaan maalle viettämään aattoa, alkuillasta käytiin tytön isovanhempien kanssa viemässä kynttilät hautausmaalle ja sen jälkeen oli pihasaunan vuoro. Kohta syödään, joten jätän tämän iskän tabletin rauhaan ja siirryn pöydän ääreen. Eipä siis muuta kuin:

Latvapossu keikkuu meidän kotikuusessa tänäkin jouluna,
kun myöhästyin (mustan matta-) tähden hankinnan kanssa…

Huomasin vasta nyt, että kuva-arkistoihin oli unohtunut muutama asukuva kesältä(!) ja syksyltä. Olen siis viimeisen viiden kuukauden aikana tallentanut päivän asuja jopa huikeat 3 kpl! Työ-päiväkoti-arki kun lähti loppukesästä rullaamaan, ei siinä pahemmin jaksanut asukuvia miettiä – kuka niitä edes olisi ottanut ja missä vaiheessa päivää, kun kuitenkin työmatkat liikuin polkupyörällä siihen sopivin varustein eikä hikinen naama taida olla se kivoin asuste. Ei sillä että pukimissani olisi kamalasti ollut mitään ihmeellistä ikuistettavaa, olen meinaan puolisen vuotta hiihtänyt lähinnä kombossa “joku mekko + leggarit”.

Töihinpaluu kesän alussa sai aikaan sen, että pari kuukautta myöhemmin vaaka näytti mukavasti lähemmäs 10 kiloa enemmän enkä oikeastaan edes ymmärrä miten. Kotona ollessani mussutin herkästi herkkuja päivittäin, töissä en ekoina kuukausina tehnyt sitä kuin ani harvoin. Sen sijaan aloin päivittäin syödä lämpimän lounaan sekä pyöräillä, mutta toki myös istua tönötin työpisteen ääressä 8 h sen sijaan, että olisin puuhastellut kotona kaikenlaista. Syksyn saapuessa ahdisti jo sen verran, että herkut maistuivat töissäkin… Sitä inspiraatiota odotellessa, että osaisi syödä järkevästi ja kieltäytyä ihanista kakuista ym. herkuista mitä töissä usein on tarjolla! Nyt onneksi tilanne vaikuttaa asettuneen ainakin hetkeksi, vaikkakin sellaiset reippaat 10 kiloa ylimääräistä kiikkuu vatsan seutuvilla, pebassa ja reisissä edelleen.

Aloitetaan kivoimmasta kuvasta, joka on otettu elokuussa kavereiden häissä. Mekko on vanha Hell Bunny, äiti taisi sen ostaa jonkun kaupan loppuunmyynnistä. Alla oleva saman merkin punainen tyllihame on siskon; kierrätimme häissä näitä alustyllejä, mun valkoinen oli morsiamella ja morsiamen musta taas oli siskolla. Kätevää! Korvissa mulla oli joskus laivalta ostetut kirsikkapääkallokorvikset, kaulassa lahjaksi saatu hopeinen J sekä ranteessa morsiamelta lainattu simppeli hopeinen rannekoru. Kenkinä meillä oli siskon kanssa kummallakin varrettomat Converset, sopivaa pientä mätsäystä kun kerran kaasoja oltiin.

Vasen kuva on heinäkuiselta kesäteatteri-illalta. Näytän jotenkin todella aneemiselta – vanhalta ja väsyneeltä – mutta en kyllä yhtään enää muista millaista tuohon aikaan oli. Ei vissiin parane enää lähteä ihmisten ilmoille ilman, että vähän edes koittaa ehostaa nassua nätimmäksi… Joka tapauksessa itse asu on varsin kotimainen. Jännä lakritsin värinen tunika/mekko/viitta/mikä lie Papu, leggingsit Vimma ja olkalaukku Klo Design. Korvissa siskon tekemät korvikset, jalassa peruskesämonot eli mustat Converset.

Toinen kuva onkin sitten jo syksyltä, tarkemmin ottaen lokakuulta. Olin juhlimassa serkun 5-vuotissynttäreitä Vimman lettitunikamekossa, johon tällä kertaa kursin hieman vyötäröä esiin konjakin värisellä nahkavyöllä (H&M men). Korvissa killuu markkinoilta ostetut kamerakorvikset, koivet on verhottu Lindexin sukkahousuilla ja jalkaan kaivettu syksyyn passelit Vagabondin nahkakengät. Tätä kuvaa katsoessa jäin miettimään, onko se sittenkin ryhti, joka on mennyt ihan vinksin vonksin. Hmmm.