AvainsanaTaaperon temput

Tyylikkäästi näin 2,5 kuukautta myöhässä on hyvä ottaa käsittelyyn kuopuksen puolivuotiskatsaus, hups ja oho. On kyllä ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika menee, kun just vasta poika täytti yksi ja nyt siitä on jo kohta yhdeksän kuukautta! Jos ekan lapsen kohdalla viisarit lähti juoksemaan vauhdikkaammin, toisen lapsen kanssa ne kiitävät jo raketin lailla… Joka päivä sitä ihmettelee, miten tyyppi on jo niin iso mutta tavallaan kuitenkin vielä ihan pieni. Kuopus varmaan tuntuu äidin vauvalta hamaan tulevaisuuteen, hihi.

Collegepaita – Mini Rodini, ribbileggarit – Jamie Kay.

Poika 1,5 v.

Luonteeltaan iloinen veijari, joka kiitää tuulispäänä asiasta ja paikasta toiseen keksien kaikenlaisia jekkuja – ja monesti vain nauraa mennessään. Ei pahemmin jännitä tai pelkää mitään (paitsi koiria vähän), mutta uusissa tilanteissa katselee yleensä hetken aikaa ennen kuin hyppää mukaan. Epämukavuusalueella tulee helposti itku silmään ja pitäisi päästä syliin; tällainen hetki oli mm. kun isä ekaa kertaa parturoi pojan hiukset puolitoistavuotispäivän tienoilla. Sitä ei tosin tiedä oliko syynä suriseva kone vai putoilevat hiukset, sen verran kauhistuneena kaveri hoki lällä, lällä (eli roska) hiusten varistessa lattialle… Muutenkin minimies on hippasen pakkomielteinen roskien, avonaisten kaapinovien ym. suhteen – mistä lie tällaisen ominaisuuden perinyt. :P

Syö reippaasti itse ja kiukustuu, jos yrittää auttaa. Puuroa yms. kauhaisee lusikkaan niin paljon kuin kerralla saa ja sitten vain ääntä kohti. Hivenen sotkuista homma on vielä, yllätys… Käyttää lusikkaa ja haarukkaa onnistuneesti, samoin tavallisesta mukista juominen sujuu. Aamuisin vatsa tuntuu pohjattomalta, puuron jälkeen uppoaa vielä helposti ainakin yksi leipä ja ehkä jugurttiakin. On hieman nälkäkiukkutyyppiä, mutta myös nirsoilua esiintyy: melkein mikä tahansa ruoka uppoaa tuoreeltaan, uudelleen lämmitettynä ei kovinkaan hyvin. Ruokailun päätteeksi alkaa repiä ruokalappua pois ja toteaa kiiiissshhh.

Nukkuu suht hyvin – vihdoinkin! Jouluna (eli 1 v 3 kk iässä) alkoi yhtäkkiä nukkua kokonaisia öitä, mikä oli äidille niin ihmeellistä ettei äiti oikein vieläkään osaa nukkua läpi yön heräämättä. Toisinaan itkeskelee yöllä kerran-pari, mutta nukahtaa uusiksi kun näkee että äiti/isä on paikalla. Päiväunet (1,5-2,5 h) nukkuu sisällä omassa sängyssään ja unille mennään päivällä kun näyttää siltä, joskus hyvinkin pian aamuhommien jälkeen. Ymmärtää jo hienosti, kun pyytää hakemaan sadun että nyt mennään päikkäreille – käy hakemassa kirjan ja kiipeää nukkumahuoneen keinutuoliin lukemaan.

Liikkuu vauhdilla lokaatiosta toiseen, joko kävellä töpöttää taaperomaisen suloisesti tai juoksee hieman etukenossa kädet takaviistoon suunnattuna kuin mäkihyppääjällä. Lähti kävelemään 1 v 2 kk iässä – neljän polvesta puhkikulutetun housuparin jälkeen… Aika nopeasti siirtyikin sitten kulkemaan pystyasennossa, ainoastaan talvella ulkoillessa kävely ei hotsittanut ja eteni lumessa lähinnä nelinkontin (tai seistä nökötti huutaen keskellä pihaa). Kävelyn jälkeen kuvioihin tuli myös kiipeily, siis ihan joka paikkaan! Sen verran monta kertaa tyyppi löytyi ruokapöydältä istuskelemasta, että oli pakko kasata tuolit päällekkäin nurkkaan ja kaataa muutkin lasten tuoleista keittiöjakkaraan lattialle, jottei niitä työnnetä johonkin kiipeilyn avuksi. Puolapuita oppi kiipeämään ylös, tovia myöhemmin onneksi myös alas.

Leikkii niin siskon kanssa kuin itsekseen, jälkimmäiset ovat vielä suht lyhyitä hetkiä. Siskon kanssa leikit ovat luonnollisesti siskon keksimiä: kotileikki, retkellä käyminen jne. Toisinaan ne sujuvat erinomaisesti, toisinaan taas poika innostuu sohlaamaan ja siskolla menee hermot. Unikaverit ovat minille tärkeitä, erityisesti isosiskon aikoinaan lahjaksi saama tuossa kuvassakin pojan takaa pilkistävä kissapehmo, jonka perään taapero huutelee tättääääää! mennessään nukkumaan ellei kissa ole valmiiksi sängyssä.

Lukee mielellään ja yksi lempipuuhia onkin istua kirjahyllyn vieressä selaten kaikki kirjat järjestäen läpi; ei siis vain temmo niitä lattialle kasaan, vaan ihan oikeasti selaa jokaisen niistä ennen kuin siirtyy seuraavaan. On samanlainen lukutoukka kuin siskonsa ja luettavaksi kelpaa mikä tahansa kirja/lehti/mainos. Välillä juoksee innoissaan leikkihuoneesta kirja kädessä ja hihkuu tättä tättä tai pappa pappa.

Katsoo joskus siskon kanssa Pikku Kakkosta, mutta useimmiten ei jaksa kovin pitkään keskittyä vaan kipittää leikkeihinsä. Työhuoneeseen karkaa näppäilemään tietokoneita heti jos silmä välttää, tosin se taitaa olla enemmänkin vain hauska leikki.

Harrastaa samaa sirkusjumppaa kuin aiemminkin. 1-vuotispäivän jälkeen kävimme muutaman kuukauden vielä vauvasirkuksessa mutta jatkoimme sitten naperosirkukseen, jonne useampi kävelemään oppinut oli vauvaryhmästä siirtynyt. Keväällä ei ihan joka viikko ehditty sirkustelemaan lähinnä sairastelun tai äidin työkeikkojen takia.

Puhuu yksittäisiä sanoja, jotkut selkeämpiä kuin toiset. Sanoja alkoi tulla joulun tienoilla ja niiden oppimisjärjestys on ollut ehkä hieman hämmentävä. Ensin tuli pappa (tarkoittaen paitsi pappaa myös kaikkea moottoroitua, tämä oletettavasti siksi että pappa kävi syksyllä traktorilla tasoittamassa sorakasan meidän pihalla) ja mamma, sitten tättä (kaikki eläimet, yleensä kissa), vauva (babywipes-paketin kuvasta), nennä (nenä) ja huu (suu). Ruumiinosat osasi myös heti näyttää, mukaan lukien silmät ja korvat! Seuraavaksi keksi sanoa lällä, mikä tarkoittaa roskaa ja tietysti myös haluaa kiikuttaa jotain atomin kokoisia nukkapalloja roskikseen; vähän myöhemmin sana muuntui vielä monikkoon lälliä. :D Kakka tarkoittaa kaikkea mitä vaippaan tulee (tai tuli, yleensä sanoo tämän vasta jälkikäteen), jossain kohtaa alkoi kommentoida asioihin vauuuu ja kissaa silitti nääääin-lausahduksen kera.

Sairastelu on onneksi ollut suht vähäistä, vaikka joka kerta tuntuukin voi ei taas. Loppuvuodesta kuopuksella todettiin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa, kop kop) korvatulehdus, muuten on lähinnä ollut flunssaa, yskää tai pientä lämpöä.

Vaipat ovat pääasiassa kertsejä, päivisin Muumien 6 tai Liberon 6 ja öisin Liberon 7, joka sekin painaa aamuisin kilon ja välillä jopa falskaa (edestä, kuinkas muutenkaan pojalla). Reittä pieni mies on saanut sen verran, että välillä kotona on kestovaipatkin käytössä, mutta hieman on äiti ollut laiska siinä asiassa. Lähinnä koska on päiviä, jolloin kolmessa vaipassa on kakkaa ja sen kanssa toimiminen on muutenkin niin uhhhh että herkästi jää kestot laittamatta. Potalla istuu aika epäsäännöllisesti vielä, kun ei oikein malta pysyä siinä; joskus tosin onnistuu jotain sinne saamaan aikaiseksi.

Vaunut ovat nykyään aika vähän käytössä, kun poitsu pääasiassa nukkuu päiväunet sisällä sängyssä eikä äiti (muka) kerkeä koskaan vaunulenkille. Maaliskuussa talossa oli Bugaboo Cameleon³ ja lisäksi loppusyksystä matkarattaiksi hankitut harmaat Mutsy Nexot, jotka ovat osoittautuneet muuten oikein näppäriksi paitsi pitkäjalkainen harppojaäiti osuu usein jalalla taka-akseliin. Seuraavassa puolivuotiskatsauksessa onkin tilanne varmasti ihan eri, sillä vaunutango tulee pyörähtämään vauhdikkaasti…

Mitat 1,5 v -neuvolassa: pituus 80,7 cm (53 cm), paino 10300 g (3610 g). Kasvusuunta on siis vihdoin ylöspäin! Myös vaatteissa on siirrytty osittain seuraavaan kokoon, 74/80-kokoisia laitettu pois ja käytössä on 80/86 sekä pienimmät 86/92-kokoiset. Vaatekaapin sävyt ovat aika maanläheisiä ja merkkeinä mm. Nosh, Marimekko, Mini Rodini, Kaiko, Mainio, Bobo Choses, Jamie Kay sekä Tinycottons. Jonkun verran löytyy kirkkaampiakin värejä kuten pojan ehdoton suosikki, serkkupojalta peritty Lindexin traktoripaita vihreällä pohjalla ja punaisilla kanttauksilla – hauskasti täydellinen match Gugguun viime syksyn salsa-punaisten collegehousujen kanssa.

Jotain muuta? Ensin tuli kokonaiset yöunet, muutama päivä sen jälkeen loppui imetys. Päivän ainoa imetyskerta oli yleensä aamuyöstä, jos mini yritti herätä liian aikaisin, ja kun unet alkoivat kestää heräämiseen asti niin se aamun imetys jäi pois ihan itsekseen, kun oli kiire aamupalalle. Jokunen päivä päälle 1 v 3 kk siis kesti imetystaipaleemme kuopuksen kanssa. ♥

Kurkkaa millainen isosisko oli puolitoistavuotiaana.

Voi apua, mullahan jäi alkuvuoden häslingissä kokonaan kirjoittamatta tämä postaus! Aika menee niin hullua tahtia, että on vaikeaa käsittää esikoisen saapumisesta olevan todella jo kolme vuotta (ja ylikin) aikaa. Edellisen katsauksen jälkeen tyttären maailma on mullistunut eniten varmasti siinä, että hänen ainoan lapsen statuksensa tuli päätökseen pikkuveljen synnyttyä viime syksynä. Myös jos vertaa vuoden takaiseen, on tyyppi kasvanut henkisellä tasolla ihan valtavasti. Nyt kun aikaa hurahti vähän turhan paljon, käsittelen listauksessa aikaa vain tammikuuhun asti, jolloin tuo kolme vuotta tuli täyteen. Melkein heti perään saakin sitten jo aloitella seuraavaa…

Tytär 3 v.

• Hei vaan hei, kolmeveen tahto- ja uhmakausi! Toisinaan asiat sujuvat mukavasti eikä tarvita sen kummempaa tappelua minkään suhteen, mutta vastapainoksi on kausia, jolloin pitää vääntää aivan kaikesta. Arkeen tuovat maustetta myös järkyttävät kilarikohtaukset, jolloin pimu vain rääkyy hulluna eikä meinaa ollenkaan pystyä rauhoittumaan. Tämä alkoi aika lailla pikkuveljen syntymän jälkeen, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää – kenen maailma ei järkkyisi siitä, että yhtäkkiä joutuu jakamaan tärkeimmän ihmissuhteensa.
• Syksyn jatkoi tutussa päiväkodissa aiempaa pienemmällä 27,5 h viikkotuntimäärällä. Tuntien jakautumista kokeilimme varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, joista toimivimmaksi nousi keskipitkät n. 6,5 h päivät 3-4 kertaa viikossa. Ensin yritimme ehtiä paikalle aamupalaksi, mutta matka toiselta puolen keskustaa (koska emme halunneet vaihtaa päiväkotia väliaikaisesti) aamuruuhkassa vei aikaa sen verran paljon, että myöhäistimme suosiolla aamun aloitusta. Joulun alla sanoimme sitten hyvästit ihanalle Turun päiväkodille, kun vuodenvaihteen jälkeen oli edessä muutto toiselle paikkakunnalle.
• Suosikkileikkejä ovat koti-, kauppa- ja ravintolaleikit. Sai hieman ennen pikkuveljen syntymää oman pienen vauvanuken ja 3-vuotislahjaksi tuli sukulaisilta takaisin myös äidin vanha nukke vaatekasan kera. Muuton jälkeen meille kiikutettiin omasta lapsuudestani jemmassa ollut nukensänky, mutta sen lisäksi nuket löytyvät nukkumasta milloin mistäkin.
• Kirjat ovat tytölle tärkeitä ja iltarutiineissa parasta on luonnollisesti iltasatu, mieluiten isän lukemana. Nyt huomaa selvästi enemmän sitä että sama kirja pitää lukea useampana iltana peräkkäin, sitten taas se unohdetaan ja otetaan joku muu tilalle ns. teholukuun. Vaun aakkoskirjat ovat edelleen suosikkeja – myös siinä että ne pinotaan kaikki kaapista ulos pinoon ja harvemmin takaisin…
• Vaunuhulluus senkun jatkuu. Kotona ei koskaan tiedä mikä tyyppi veljen vaunukopasta milloinkin löytyy, yleensä pehmoleluista joko pupu tai pitkäraajainen yksisarvinen. Kuomu tietysti myös niin auki kuin vaan saa ja jos yrität mennä sen alle kurkkaamaan, kuuluu salamana “shhh, xxx nukkuu” -komento. Vaikka odotti niin kovasti tuplarattaissa istumista vauvan vieressä, valitsee silti useimmiten penkillä varustetun seisomalaudan mieluummin. Varsin näppärää kaupungissa ja julkisilla liikkuminen onkin kapeampien rattaiden ja laudan kanssa kuin tuplina.
• Lajittelee ja järjestelee mielellään kaikenlaista: sain esimerkiksi sairaalaan kuvaviestin tytön lattialle riviin järjestelemistä “sienistä”, jotka siis olivat hoitopöydän laatikosta löydetyt vauvan sukkamytty + mun kestoliivinsuoja -komboja. ;’D Tähän tarkkuuteen liittynee myös innostus palapelien tekemiseen, tyyppi meinaan osaa monimutkaisempiakin palapelejä niin hyvin että luo itselleen pientä lisähaastetta kokoamalla niitä ylösalaisin.
• Katsoo piirrettyjä (mm. Kaapo, Kaupungin sankarit) säännöllisen epäsäännöllisesti, joskin uhmakohtauksia on sen verran paljon että ruutuaika on pidetty varsin minimissä. Televisiota meillä ei väliaikaiskodissa edes ollut, joten ohjelmia on katsottu vain silloin tällöin tabletilta.
• Syksyllä jatkoimme harrastamista perhesirkuksen muodossa eikä lopulta synnytyksen ympärillä jäänyt kuin vissiin kerta vai pari väliin. Vauvan synnyttyä pyrin aina järjestämään jonkun vaunuttelemaan sirkuksen ajaksi, jotta pystyisin keskittymään täysillä tyttäreen, mutta loppusyksystä oli välillä pakko ottaa pikkuveli mukaan tunnille (toki usein hän vain nukkui).
• Puhuu hereillä ollessaan lähes taukoamatta. Jos ei ole mitään ajankohtaista juteltavaa, muistelee mielellään menneitä asioita ja tapahtumia. Lisäksi aika ajoin on ah niin ihania miksi-kausia. Puhe on pääsääntöisesti ihan ymmärrettävää, vaikka äänteissä riittää vielä opeteltavaa. R-kirjainta ei osaa sanoa ja jotkut kirjaimet ovat tietyssä kohtaa sanaa hankalia lausua, mutta vauhdilla kehittyy koko ajan. Yksi hauskimmista oli viime syksynä “vauvalla tuli kahta aivusti” eli vauva aivasti kaksi kertaa, se piti ihan kirjata muistiin vauvakirjaankin.
• Rakastaa musiikkia ja laulua. Soivat laulukirjat ovat parhautta, samoin se kun mamma laulaa iltaisin nukkumaanmenon alla (käymme usein lauantaisaunassa heillä). Lauleskelee itsekin paljon, joulun ympärillä esimerkiksi lurautettiin Tuiki, tuiki tähtönen monta kertaa päivässä.
• Vauvan syntymän jälkeen on saanut väsyneet vanhemmat hermostumaan välillä turhankin helposti ja huutamiseen reagoi yleensä itkemällä sen toisen, ei-huutavan vanhemman perään – ja joskus mammankin. Onneksi mamma ja pappa ovat olleet paljon läsnä ja tytär on toisinaan päässyt heille yksikseen, jolloin saa isovanhempiensa täyden huomion. ♥
• Juuri kun oli alkanut taas nukkua omassa huoneessa, tuli muutto pikkukaksioon ja koko perheelle yhteinen makuuhuone. Iltasatu luetaan yleensä vanhempien sängyssä ja monesti haluaa nukahtaa sinne, tosin itsekseen nukahtaminen on valitettavan harvinaista ja nukuttajan pitää pysyä vieressä uneen saakka. Yllättävän sikeä nukkuja tytöstä kuitenkin on tullut eikä herää edes itkuun, vaikka minimies karjuisi suoraa huutoa vieressä. Tarha-aamuina herättelyyn saa käyttää useamman hetken, melkein kuin jotain teini-ikäistä koittaisi saada ylös sängystä. :P
• Päiväunet jäivät pois loppusyksystä, kun tuntui turhalta päivällä taistella tunnin verran likkaa unille – ja sitten vielä yöunille menokin helposti venyi reilusti yli kymmeneen. Päiväkodissa toki nukkuu kuten muutkin ja tiettyyn aikaan iltapäivästä jos ajetaan johonkin saattaa simahtaa autoon, mutta pääsääntöisesti kotioloissa ei päikkäreitä enää nuku. Välillä tosin väsy iskee ihan puskista…
• On useimmiten aika nirso, joskin nirsous tuntuu olevan aika valikoivaa ja riippuu kuun asennosta tai jostain mikä milloinkin maistuu. Rakastaa makaronia, ruisleipää ja tortilloja; ei pidä siemenistä, tomaatista eikä mistään mikä näyttää jotenkin epäilyttävältä. Karkit ovat selvästi alkaneet kiinnostaa, mutta rusinat ym. kuivatut hedelmät kelpaavat vielä herkuksi.
• Siinä missä alkukevät oli sairastelua, niin kyllä oli syksykin. Tytär sai flunssan heti vauvan syntymän jälkeisenä päivänä, tulimme siis laitokselta suoraan sairastupaan. Vauvan ollessa 5-viikkoinen esikoinen oli jo kolmatta kertaa räkätaudissa, minkä seurauksena lääkäri diagnosoi infektioastman ja lääkitykseksi tuli kuukauden verran kortisonin hengittelyä avaavan lääkkeen lisäksi. Sen jälkeen sairastelut helpottivat, onneksi!
• Kävi alkusyksystä kampaajalla, mutta ei taaskaan oikein siitä digannut. Otsatukka lyhennettiin silloin reilusti, mutta syksyn myötä päätimme yhdessä kasvattaa sen pidemmäksi ja pois silmiltä. Noin muuten hiukset alkavat olla siinä mitassa, että saa tehtyä pienet letit! Hiuslaatu on kuitenkin todella liukas eikä kampaukset kovin kauaa pysy kuosissa.
• Vaatteiden osalta syksy meni helposti vielä tuplakoossa 86/92 (esim. Papu ja Nosh), yksöiskoossa sen sijaan piti jo siirtyä 98:iin. Housumerkeissä suosiossa ovat edelleen Vimma ja Gugguu, joiden pökät ovat tarpeeksi kapeita ja pysyvät ylhäällä. Mini Rodinin yläosista 92/98 on passeli, mutta pian voinee ekat 104/110 ottaa käyttöön. Kengät ovat pääsääntöisesti kokoa 25-26.
• Pituutta 3-vuotisneuvolassa mitattiin 94,9 cm ja painoa oli 14,1 kg. Edelliseen puolivuotiskauteen verrattuna painoa oli tullut enemmän, mutta varsin sopusuhtainen tyttö edelleen.

Laskettu päivä tuli ja meni, yhtenä kappaleena sinnittelen edelleen. Ekan raskauden perusteella en sinänsä edes uskonut, että bebe syntyisi ennen laskettua, mutta höh kun toinenkin arvuuttelemani päivämäärä ehti jo mennä ohi. Kävin jopa viikonloppuna Habitaressa asti hakemassa vauhtia ja illalla kotiin päästyä vaikutti hetken aika lupaavalta, mutta niin vain supistukset loppuivat kuin seinään. Ensi viikolla viimeistään äitiyspolireissu tiedossa, jos ei loppuviikosta ala tapahtua. Jotenkin vähän masentunut fiilis, vaikkei tässä nyt hirveästi olla vielä ns. yliajalla… Enhän mä edes tiedä osaako mun kroppa käynnistää synnytyksen itse vai vaatiiko tälläkin kertaa avustusta, toki viimeksi käynnistys oli perätilan takia jo rv 40+5. Huoh, on nämä loppuraskauden viikot piiiiiiitkiä.

Ehkäpä koitan nyt lähipäivinä rykiä muutamat rästipostaukset ulos, niin saisi blogiinkin taas vähän eloa ennen vauvakuplaan vaipumista. Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta kuvien käsittely hieman takkuaa ja jotenkin kaikki näyttää omaan silmään semikarsealta. Valokuvaaminen on ihanaa, kuvankäsittely ei niinkään… Tai ehken mä vaan osaa. Noh, joka tapauksessa laitetaan nyt uunista ulos parit loppukesän asukuvat!

Edellisessä raskaudessa käytettynä hankittu musta, vähän siistimpi äitiyspusero (H&M mama) on ollut tässä raskauksien välissä kirpparillakin tyrkyllä, mutta onneksi ei mennyt kaupaksi – kaivoin sen loppukesästä kirppiskassin pohjalta ja käyttökertoja on tullut yllättävänkin monta. Papun pellavahameeseen yhdistettynä olen edustanut ainakin niin vanhan työkaverin 40-vuotispirskeissä (josta yllä oleva kuva on) kuin mummini 80-vuotislounaalla. Clarksin mustat nahkasandaalit ostin kesäaleista ja ne ovat todella tulleet tarpeeseen varsinkin muuton jälkeen, kun jalat ovat olleet niin turvoksissa että muista kengistä voi vain haaveilla. Itse asiassa vetelen edelleen näillä vähän syksyisimmilläkin keleillä ko. sandaalit jalassa, ilman sukkia… Eikä jalat edes palele, kumma kyllä, vaikka normaalisti olen aika vilukissa. Korujen käytön suhteen olen viime aikoina ollut aika laiska, juhliin sentään laittanut jopa kaulakorun. Näillä nelikymppisillä korvissa oli Raumalta ostetut kamerakorvikset ja kaulassa Fashionologyn hopeinen &-merkki.

Lämpimän elokuisen illan perussimppeli raskausasu: Noshin joutsenpaita ja Mamaliciouksen maksihame, jalassa toki ne samat Clarksin sandaalit. Korviin vähän väriä työkaverilta lahjaksi saaduilla Unique Design by Maria -korviksilla, musta rannekello Our Theory Of. Olen muuten vihdoin saanut aikaiseksi käydä kampaajalla! Näyttää jo niin oudolta kuvan hiustyyli, kun nyt malli on selvästi kevyempi. Tosin turvonneen nassun kanssa vähän lyhyempi tukka ei ehkä ole aivan edukseen, joten kuvamateriaalia ei toistaiseksi ole näyttää.

Samaan kuvaan tuli kivasti ikuistettua pitkästä aikaa myös tyttären asu, ananasmekko Mini Rodini ja sandaalit Bundgaard. Tuo mekko tuli vaihtokaupassa Fb-kirppiksellä ja vaikken printistä aiemmin ihmeemmin välittänyt, olen aika tykästynyt siihen nyt mekon myötä. Saa nähdä miten kolttu istuu ensi keväänä, tunikana varmasti leggareiden kanssa jos ei muuten. Myös jälkikasvun lettiä on hivenen siistitty kampaajalla, ettei näyttäisi auki niin hapsottavalta. Olen ihan yllättynyt miten hyvin mini antaa laittaa hiukset nykyään kiinni, joskus jopa oikein pyytää sitä. Kovin liukas hiuslaatu pimulla on (kuten äidilläänkin) ja esim. letittäminen on hankalaa, kun hiukset eivät vain tahdo pysyä paikoillaan.

Viikate – Katkerimmat 2011-2017 [2017]

Jälleen on puoli vuotta hujahtanut ja yhtäkkiä sitä havahtuu tyttären olevan jo varsin tomera, omaa tahtoa uhkuva 2,5-vuotias. Sähköpostiin kolahti eräs aiheeseen liittyvä uutiskirje otsikolla Kun pinna palaa ja kieltämättä sellaista on ollut ilmassa niin vanhemmilla kuin taaperollakin. Toisaalta kaikille meille on jossain määrin tullut myös kärsivällisyyttä ja on lähinnä väsymys- ja/tai stressitasosta kiinni, miten helposti hermot milloinkin menevät. Lapsesta huomaa miten hän reagoi muutoksiin milloin kiukuttelemalla, milloin ihan vain ärsyttämällä kun on selkeästi oppinut esim. millä keinoin äidin saa hermostumaan. Nyt viimeisimpänä tietysti muutto pois vanhasta kodista – koko omaisuuden pakkaaminen laatikoihin on ollut vaikea noin pienen käsittää ja monet itkut on väännetty aiheista “mun kirjat” ja “meidän koti”… Pääsääntöisesti mennyt puoli vuotta on kuitenkin rullannut ihan mukavasti, vaikka äiti on raskauden myötä ollut väsyneempi ym. ja isä taas tehnyt aika paljon ylitöitä.

Tytär 2,5 v.

• Oma tahto on lisääntynyt selvästi ja vähän kaikkeen voi sanoa “haluaaaaa” tai “ei halua!”. Eniten vääntöä on aina kotioloissa, julkisella paikalla ja kylässä osaa kyllä käyttäytyä varsin mallikkaasti.
• Rakastaa päiväkodissa olemista. Kevät mentiin myös 16 pv/kk tahdilla ja toisinaan kun osui kuukaudelle vain kolmipäiväinen viikko, tyttö vaikutti suorastaan pettyneeltä ylimääräisestä vapaapäivästä. Viiden viikon kesälomalla mainitsi useaan otteeseen, että tahtoisi jo tarhaan – ilmeisesti äidin kanssa kotona oleminen on tylsää… Ei mitenkään raaskita ottaa pimua kokonaan pois hoidosta syksyllä, vaan jatketaan hieman pienemmällä tuntimäärällä. Se on sanottava, että tuo meidän päiväkoti on kaikin puolin aivan mahtava! ♥
• Leikeissä mukaan on tullut kaikki hoivaaminen, tarhassa kuulemma kotileikit ovat erityisesti tytön mieleen ja kotona paijataan milloin mitäkin pehmolelua. Palapelit eivät ole enää ihan niin hitti, vaikka niitäkin säännöllisesti kootaan. Uusimpana suosikkina on puhelimessa puhuminen, minkä tahansa sopivan kokoisen esineen voi laittaa korvalle ja soittaa mammalle että “äiti huutaa koko ajan”. :D
• Kirjoja luetaan paljon, niin tyttö itsekseen kuin me vanhemmat hänelle ääneen. Ostin tutulta Vaukirjan Ensi kirjaimeni ABC -kirjasarjan ja niitä onkin luettu siitä asti lähes päivittäin. Ehkä huvittavin lukusuosikki on Bugaboon vaunuesite, josta tyttö aina toteaa että “haluaa rataskirjan” ja selaillessaan näyttää “E istuu, vauva makaa”. Vaunuhullun tytär!
• Vaunuhulluuden huomaa siitäkin, että lastentarvikeliikkeessä on aina pakko päästä kokeilemaan useampia rattaita. Harvoin ehtii edes kissaa sanoa, kun tyyppi on jo juossut ratasrivistön luokse ja kiivennyt joihinkin istumaan. Innostus on tietysti kova myös silloin, kun äiti on joko hankkinut uudet rattaat tai vaikka jotain pienempää ratastarviketta.
• Rakastaa kaikkea järjestelemistä, on kyse sitten pyykkipojista tai postikorteista tai mistä tahansa mitä voi lajitella. Kotitöissä tahtoisi aina olla auttamassa, imuroida ja ripustaa pyykkejä yms. Tavaroiden paikalleen vieminen ei tosin ole ainakaan vielä mitenkään automaattista…
• Piirrettyjä katsoi jossain vaiheessa enemmän, mutta ne tuntuivat vaikuttavan yöuniin, joten nykyään Kaapo, Kaupungin sankarit jne. ovat harvinaisempaa herkkua. Osaa kyllä hienosti You Tubessa painaa mainoksen pois, kun sellainen tulee.
• Musiikki ja tanssiminen on pop, ei oikeastaan edes väliä millaisesta musiikista on kyse. Tyttö pääsi taannoin mamman kanssa katsomaan Europeade-meininkejä pariinkin otteeseen eikä kuulemma halunnut millään lähteä kotiin, vaikka toisella kertaa satoi kaatamalla ja koko lapsi oli läpimärkä rattaissa sadesuojan alla istumisesta huolimatta. Mutta kun piti nojata suojan aukosta ulos, että pystyi taputtamaan kunnolla! :)
• Kevätkauden jatkoimme tuttuun tapaan naperosirkusta ja perhetemppuilua, harvoin kuitenkaan molempia samalla viikolla. Siinä missä äitiä välillä vähän väsytti lähteä harrastuksiin, pyyhkiytyi se pois kun seurasi taaperoa juoksemassa innoissaan muiden lasten kanssa. Tarkoitus olisi jatkaa ainakin sirkusta nyt syksylläkin, jotta äidillä ja tyttärellä olisi joku oma juttu myös pikkusisaruksen synnyttyä.
• Puhe humpsahti yhtäkkiä keväällä ison askeleen eteenpäin, kun neiti alkoi laittaa sanoja peräkkäin ja nykyään tyyppi onkin aikamoinen papupata. Ensimmäiset oikeasti pidemmät lauseet tulivat yllättäen keskellä yötä potalla istuessa, samoihin aikoihin siis kun vaippa jäi pois. Ja vihdoin äidistä tuli äiti, ei enää toi tai aasi. ;) Muistaa todella hyvin menneitä tapahtumia ja osaa yhdistää tiettyjä sanoja tiettyihin paikkoihin, asioihin tai tapahtumiin. Välillä sellaisiakin, ettei vanhemmat enää edes muista…
• Pitkään kestänyt isi-vaihe on laantunut ja nykyään taas äitikin kelpaa, ainakin välillä. Sen on kyllä selvästi oppinut, että jos omat vanhemmat komentavat/kieltävät niin sitten juostaan mamman helmoihin ja ollaan kovin loukkaantuneita jotta mamma antaisi asiassa periksi.
• Nukkuminen oli alkuvuoden ihan täyttä hulabaloota. Tyttö ei moneen kuukauteen suostunut nukkumaan omassa sängyssä lainkaan, joten nukkui sitten mun kanssa parisängyssä ja selkävaivainen iskä pääasiassa hänen sängyssään (kunhan olimme hankkineet siihen kunnollisen täysimittaisen patjan). Keväällä yhtäkkiä neiti halusi omaan sänkyyn unille ja onkin sen jälkeen pääasiassa nukkunut siellä, monesti jopa läpi yön heräämättä. Ei myöskään herää enää jokaiseen rasahdukseen, ennemminkin koisaa niin sikeästi ettei aamuisin meinaa saada hereille.
• Päiväunet kuuluvat rutiineihin lähes päivittäin, tosin nyt on alkanut näkyä vaikutukset iltaunille menemisessä, mikäli päikkärit venyvät liian pitkiksi.
• Ruokien suhteen jatkaa nirsoilua, kelpaavat ruuat vaihtelevat täysin randomisti vailla mitään logiikkaa eikä koskaan voi tietää maistuuko jokin vai ei. Jos pyytää jotain, on se useimmiten tortilloja, keitettyä kananmunaa tai mannapuuroa. Karkki tai limsat eivät edelleenkään kuulu ruokavalioon, jäätelöä yms. saa toisinaan ja herkuttelu hoituu mainiosti myös rusinoilla tai lasten naksuilla.
• Syö varsin siististi lusikalla ja haarukalla eikä juomisenkaan kanssa ole yleensä ongelmaa. Viime aikoina on välillä ollut pientä pelleilyä ruokailutilanteissa, yhtäkkiä alkaa syödä käsin kuin sormiruokaileva vauva tai muuten vain sotkee huvikseen.
• 2-vuotissynttäreiden jälkeen vedettiin ihan kunnon sairasteluputki. Vatsataudeista taapero selvisi yllättävää kyllä täysin oireitta, mutta influenssan ja parit perusflunssat onnistui nappaamaan alkukevään aikana. Juuri ennen päiväkodista kesälomalle jäämistä iski vielä sellainen ihmeellinen kröhä, ettei likka muuta kuin yskinyt, itkenyt ja halunnut olla sylissä.
• Viimeisetkin puuttuvat poskihampaat putkahtivat esiin 2 v 2 kk iässä, nyt on kalusto hetken kasassa.
• Tyttö istahti kampaajan tuoliin ensimmäistä kertaa huhtikuussa (ikää 2 v 3 kk), jotta saatiin hiuksia vähän tasoitettua takaakin. Kovin nautinnollinen kokemus se ei ollut, sillä pimu itki koko kymmenminuuttisen eikä edes puhelimesta katsotut videot auttaneet asiaa. Otsatukan lyhentämisestä on vastannut mamma ja silloin taas neiti istuu paikallaan hievahtamatta.
• Alkuvuoden sairasteluista takapakkia ottanut kuivaksi opetteleminen lähti uuteen nousuun kevään koittaessa ja vapun tienoilla 2 v 3 kk ikäisenä päivät menivät ilman vaippaa. Toukokuussa vielä muutamaan otteeseen pidemmillä automatkoilla ja öisin oli varuiksi vaippa, mutta kesän alussa jäivät nekin kaikki pois. Pissavahinkoja on toki sattunut pari, muuten kaikki on mennyt oikein hienosti.
• Vaatteista on koko kevään ollut käytössä pääsääntöisesti 92, mutta ihan nyt lähiaikoina raajoihin on tullut pituutta niin että kohta pitää miettiä seuraavaa kokoa. Tietyillä vaatemerkeillä tämä siirtymä on hankala, kun 86/92-tuplakoko alkaa jäädä naftiksi ja 98/104 on vielä liian iso. Housuista parhaiten istuu kapoiset Gugguut ja Vimmat, myös Papua vaatekaapissa on paljon. Paidoissa em. pienempi tuplakoko menee vielä Papun ja Noshin osalta hyvin, Mini Rodinilta pitää jo olla 92/98. Pipoissa 48/50-koko on edelleen passeli.
• Pituudessa on hypätty seuraavalle kymmenykselle, kun neidin mitta näytti lukemaa 91 cm. Paino ei ollut noussut paljoakaan ollen nyt 12,6 kg, mutta hoikkahan hän on aina ollut. Käteviä nämä mun raskausajan neuvolakäynnit, kun voi samalla tsekata tyttären mitat – tai siis hän itse kiipeää vaa’alle ja sen jälkeen tahtoo myös mitan alle. :)

Puoli vuotta vierähti tavallaan nopeasti ja toisaalta taas siinä ehti tapahtua niin paljon kaikenlaista, että aivan kuin välissä olisi kuukausia enemmänkin kuin kuusi. Päiväkodin aloitus tuntui kasvattavan niin esikoista kuin meitä vanhempia hurjan askeleen eteenpäin ja nyt kun arki on saatu kaikin puolin rullaamaan, tuntuu yhtäkkiä kuin meillä olisi isokin lapsi. Vaikka joo pienihän tuo toki edelleen on, varsinkin näin sairasteluaikaan. ♥ Viime heinäkuussa meillä oli piiperö, joka lähes hukkui 86-kokoiseen frillamekkoon, ja nyt tuosta mekosta roikkuu kaapissa jo koon 98 versio eikä se ole yhtään liian iso. :) Jännittävä nähdä mitä kaikkea seuraava puolivuotiskausi tuo tullessaan!

Tytär 2 v.

• On yleisesti ottaen reipas ja tomera, toisinaan toki myös vallaton ja kujeileva. Pahin uhma on selvästi vasta edessä, vaikka pientä esimakua siitä ollaan jo saatu… Tällä hetkellä kuitenkin ihana on erinomainen sana kuvaamaan tätä neuvokasta ja kekseliäistä pikkuneitiämme; pääpiirteittäin hän on aurinkoinen, hyväkäytöksinen ja useimmiten suht tottelevainenkin.
• Vieraissa paikoissa tai uusien ihmisten suhteen edelleen hieman hitaasti lämpeävä. Hetken katseltuaan ympärilleen uskaltautuu kuitenkin mukaan muiden menoon, ja joskus kotiinlähtö onkin sitten itkun paikka.
• Aloitti päiväkodissa 1 v 6,5 kk ikäisenä ja parin ensimmäisen viikon kankeuden (ks. edellinen kohta) jälkeen kaikki on sujunut vallan mainiosti. Hoitopäiviä on ollut 16/kk ja perjantaisin meillä on aina hoitovapaapäivä, jolloin nautimme vapaapäivästä ja teemme jotain kivaa.
• Kotona tykkää lukea, piirtää ja leikkiä keittiövälinellään, Legoilla tai Brion junaradalla. Myös palapelit ovat todella pop ja tyyppi on yllättänyt vanhempansa tekemällä vaikeampiakin palapelejä, kun tunnistaa hienosti palojen muodot alustaan nähden.
• Rakkaimmaksi pehmoleluksi on muodostunut kummisedältä ekana nimipäivänä saatu Bukowskin pieni pupu.
• Rakastaa edelleen kotitöitä ja tahtoo aina olla mukana auttamassa, on kyse sitten pyykkien laittamisesta tai siivoamisesta tai mistä tahansa käpistelystä.
• Puistossa suosikkitouhu tuntuu olevan hiekkalaatikolla oleminen, talviaikaan on yritetty kuopsuttaa jäistäkin maata. :D Liukumäestä oppi laskemaan istualteen pian hoidossa aloitettuaan.
• Piirretyt ovat tulleet jäädäkseen arkitouhujen keskelle ja Kaapo on ollut selkeästi se kaikista lempparein. Pikku Kakkostakin katsoo silloin tällöin, mutta harvemmin jaksaa siitä innostua sen enempää.
• Harrastuksiin kuuluu edelleen vanha tuttu naperosirkus, jonka lisäksi käymme välillä myös perhetemppuilussa. Kummastakin neiti tuntuu nauttivan kovasti, erityisesti temppuratapäivinä. Jotkut leikit taas aiheuttavat selvää ihmetystä ja kulmien kohottelua, esim. musiikkikappaleet joiden aikana tehdään pieniä “tehtäviä” (kyykkyyn meno, yhdellä jalalla seisominen jne.).
• Puheen kehitys teki harppauksen heti tarhan aloituksen jälkeen ja uusia sanoja alkoi tulla viikottain. Hassua oli, että hoitopäivien aikana pimu ei oikein puhunut mitään! Lauseita ei edelleenkään puhu, ei edes kaksisanaisia, mutta ymmärtää todella paljon kaikkea mitä hänelle puhuu.
• Sanoo isi ehkä noin tuhat kertaa päivässä, äitiä vain äärimmäisessä hädässä. Äiti on yleensä toi (= kaikki mitä mini ei osaa nimetä) tai uusimpana aasi… Mitä tähänkin nyt sitten voisi todeta. :P
• Isi-vaihe on jatkunut nyt useamman kuukauden, tahtoo kaiken tehdä isän kanssa ja vain isä on pop. Tavallaan siis hyvä, että isä tekee välillä iltavuoroa, jolloin on tyydyttävä äidin kanssa touhuamiseen iltaisin.
• Nukkuu vaihtelevasti; toisinaan hienosti omassa sängyssä koko yön heräämättä ja toisinaan pitää päästä vanhempien sänkyyn. Pinnasängystä luovuttiin 1 v 7 kk kohdalla, kun pirpanan yöllinen pyörimiset ja alas könyämiset sitä vaativat. Nukuttaminen on välillä yhtä taistelua ja kestää jopa 2 h, mutta välillä on kausia jolloin ei aikuisen edes tarvitse kököttää sängyn vieressä.
• Päiväunet nukkuu pääsääntöisesti sekä hoidossa että kotona, siinä puolenpäivän jälkeen ja noin pari tuntia.
• Syömisen suhteen on kaikin puolin nirso. Se mikä uppoaa tänään ja upposi eilen, ei muuten taatusti mene enää huomenna. Ja joku ruoka mikä ei ole koskaan maistunut, katoaa yhtäkkiä lautaselta alta aikayksikön. Karkkia ei edelleenkään saa, jäätelöä tai keksejä ym. makeaa vain satunnaisesti. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät sekä ruis-/maissinaksut ovat herkkua!
• Lusikan ja haarukan käyttö sujuu hyvin, samoin juominen normaalista lasista. On suht siisti syöjä, joskin ruokalappu on silti edelleen käytössä (ja ihan tarpeen).
• Päiväkodin aloitus toi mukanaan säännöllisen sairastamisen: ekan puolen vuoden aikana mini on vetänyt kunnon flunssan lähes kuukausittain ja myös vanhemmat ovat saaneet osansa tartunnoista. Sen kummempia lääkekuureja ei kuitenkaan ole tarvittu ja esim. korvatulehdusten lukumäärä on edelleen nolla. (Kopkop, toivottavasti näin myös jatkuu!)
• Viimeiset poskihampaat puuttuu ylhäältä, mutta eiköhän ne sieltä jossain kohtaa ilmaannu.
• Hiusten määrä on lisääntynyt ja kutreille on ihan mukavasti tullut pituuttakin. Viimeksi mainittu otsafliisu oli pakko siistiä elokuussa kavereiden häiden alla, kun se oli jatkuvasti silmillä. Otsatukkaa on sen jälkeen siistitty pari kertaa, mutta muuten hiukset ovat saaneet kasvaa rauhassa. Typyn hiuslaatu vaikuttaa olevan liukas ja lasimainen kuten äidillään, ponnarit ja saparot kyllä pysyvät mutta lettejä on hivenen haastava tehdä.
• 2-vuotispäivän lähestyessä alkoi kuivaksi harjoitteleminen ja se sujuikin hienosti (erityisesti päiväkodissa), kunnes tuli tammikuun noro ja muut sairastelut. Nyt myös potalla käyminen on toisinaan aikamoisen väännön takana, vaikka tavaraa sinne pottaan hienosti tuleekin.
• Tarpeeksi pieniä pikkuhousuja oli hieman hankala löytää, mutta esim. Lindexin 86/92 koko pysyy sentään ylhäällä. Vaippojen suhteen tuttu linja jatkuu. Käytössä on samat vanhat kestovaipat (tarhassa sivunepilliset, kotona onesizet) ja yöllä + reissussa kertsit, Muumien koon 6 teippivaipat.
• Vaatteissa on käytössä 92, joistain jopa 98. Päänympärys on aika pieni, joten pipoissa menee hyvin vielä 48/50.
• 2-vuotisneuvolassa pituudeksi merkattiin 86,4 cm ja painoksi 12,2 kg. Kymppi meni siis vihdoin rikki ja kieltämättä syksyn aikana ipana alkoikin tuntua hieman painavammalta sylissä. Käyrät näyttävät tasoittuneen aiemmista miinuksista.