Ajastaika

Terveisiä sairastuvalta! Perjantai-iltana nukkumaan mennessä oli vähän kumma olo ja kas, kuumemittari näytti kepeitä 38 asteen lukemia. Lauantain olin aivan kanttuvei, kuume ei tuntunut laskevan millään ja sohvalta nouseminen oli oikea urheilusuoritus. Onneksi mies oli vapaalla eikä esim. ylitöissä, sillä itse olin niin kujalla ja voimaton ettei lapsen hoitamisesta olisi tullut yhtään mitään yksin. Sunnuntaiaamulla olo oli edelleen hirveä, mutta iltapäivällä helpotti yhtäkkiä kuin taikaiskusta. Auringon jo ollessa kovaa vauhtia matkalla horisontin taa hipsin hetkeksi haukkaamaan raitista ilmaa kameran kanssa – oi mikä valo!

Uskaltauduin sitten vielä käväisemään nopeasti kaupassakin, mutta ei vissiin olisi kannattanut, sillä illalla kuume kipusi takaisin samoihin lukemiin. Mun lisäkseni myös lapsessa alkoi näkyä sairastamisen merkkejä, lähinnä aivan järkyttävä yskä, joka sitten herätti yölläkin useampaan otteeseen. Eilen jouduimme jättämään väliin jumpan talvinäytöksen ja tälle viikolle olisi paljon kivaa ohjelmaa tiedossa, joten saa nähdä mitä kaikkea joudutaan vielä sairastelun takia skippaamaan. Tylsää.

Yksi – ja varmaan ainoa laatuaan, hehe – tämän blogin jouluperinne (tsek 2015/2014/2013/2012/2011/2010/2009) ei katkea tänäkään vuonna: thö joulutoivelista. Nykyään tuntuu olevan trendikästä olla haluamatta joululahjoja ja toki itsekin toivoisin, että ihmiset vähemmän ostaisivat jotain vain siksi kun niin kuuluu. Ei se määrä vaan se laatu – mieluummin vähemmän materiaa ja enemmän herkkuja, elämyksiä tms. Ja jos ehdottomasti pitää olla konkreettista, niin jotain sellaista mitä saaja oikeasti toivoo. Kimppalahjat on pop! Mä ainakin hyppisin ja hihkuisin aattona, mikäli jotain kovasti toivomaani sieltä paketeista paljastuisi. Harmi vain, että mun toiveet on yleensä enemmän tai vähemmän turhan arvokkaita muuta kuin itse ostettavaksi… Noh, jos kuvitellaan ettei raha ole este niin tällaisista lahjoista olisin innokas kuin, öööh, lapsi jouluaattona.

Kuluneen vuoden aikana olen uudistanut vaatekaappiani aika rajulla kädellä ja ollut entistä tarkempi, mitä sinne ylipäänsä huolin. Sisäkäyttöön sopivia jakkuja ei oikein tunnu löytyvän itselle mieluisia, mutta Uhana Designin Secret Garden -bomberia olen katsellut sillä silmällä malliston julkaisusta lähtien enkä pistäisi pahakseni, mikäli sellainen sattuisi joulupaketista paljastumaan. Toinen mieltä “vaivaamaan” jäänyt vaatekappale on toisen kotimaisen eli Papun pitkähihainen Kanto-mekko, josta tänä syksynä tuli kaunis viininpunainen versio. (1.)

Uutta kalenteria (2.) vailla olen tänäkin jouluna. Vaihtoehtoja vain tuntuu olevan ihan liikaa! Polkka Jamin kalenteri voisi jälleen olla oikein varteenotettava – viime vuonna jäin ilman ja surffailin vuoden jo vaihduttua uuteen pitkin poikin etsien sopivaa, vielä saatavissa olevaa kalenteria. Kauniin kyllä sitten löysinkin, loppu hyvin kaikki hyvin siis. Toinen ehdokas vuodelle 2017 voisi olla esimerkiksi Lahden Muotoiluinstituutin valokuvausopiskelijoiden Vesi 2017 -kalenteri, joka ainakin olisi erilainen ja erillä tavalla kaunis muihin verrattuna.

Marraskuisesta meikki-illasta jäin pohtimaan paria Zuiin tuotetta (3.), jotka varmasti sujahtaisivat sulavasti meikkipussiini. Quad-luomiväripaletti sävyssä Natural sisältää täydellisen nelikon perussävyjä ja voisin luopua useammasta ei niin täydellisestä (mm. aivan liikaa kimallusta sisältävä ruskea) luomivärinapista. Kulmakynä taas olisi aivan uusi tuttavuus, koska en ole sellaista koskaan omistanut. Meikki-illassa tuli todettua, että tässä nyt olisi kulmakynä, joka ei saa mua näyttämään ihan överimeikatulta ja että sävy Coco olisi mulle just nappi valinta.

Elina Innasen vegaanikeittokirjoja toivoin jo vuosi takaperin enkä ole itsekään saanut niitä tässä vuoden varrella hankittua, joten Viiden tähden vegaani tai Vegaanin keittiössä olisivat edelleen toivottuja opuksia köökin puolella. Inhoan niin paljon mitätänäänsyötäisiin-ahdistusta! Törmättyäni netissä arvosteluihin Susanna Vennon ja Riikka Kantinkosken syksyllä julkaisemasta Green Home Book -kirjasta tuumasin heti, että se kyllä pitäisi saada omaankin kirjahyllyyn. Viherkasveihin keskittyvä kotikirja vaikuttaa inspiroivalta ja epäilemättä kauniit kuvat silmää miellyttävän taiton kera kruunaavat kokonaisuuden. (4.)

Kameraosastoni alkaa olla päivitystä vailla (5.) ja siinä lienee seuraava säästökohde, kun vähän veikkaan ettei joulutontut ihan tällaiseen asti veny. Olympuksella ajattelin jatkaa edelleen, vanha runko voisi vaihtua vaikkapa OM-D E-M10 Mark II -runkoon, joka on hieman huokeampi ja varmasti yhtä hyvä vaihtoehto nykyisen E-M5:n kakkosversiolle. Objektiivihaaveissa ylimpänä keikkuu edelleen 12‑40mm 1:2.8 -zoomi, mutta mieluusti kelpuuttaisin myös nykyistä suosikkiani hieman laajemman ja silti valovoimaisen 17mm 1:1.8 -linssin.

Että tällaista pientä (tai “pientä”) mulla on toiveissa. Mitäs siellä ruudun takana toivotaan kuusen alta löytyvän jouluna? Vai onko parempi, ettei tule yhtään romua lisää nurkkiin?

EDIT 12.12.: Sattuipa sopivasti! Vain pari päivää ja Polkka Jamin viikkokalenteri oli merkin verkkokaupan joulukalenteritarjouksessa. Ei muuta kuin kliketi-klik, enpähän ainakaan jäänyt ilman. :)

(Kuvat: Weecos, Harakanpesä, Polkka Jam, Vesi 2017, Biodelly, Vegekauppa, CDON, Olympus.)

Marraskuussa 2016…

• meillä oli ensimmäinen vasu-keskustelu päiväkodissa. Hyvin vaikuttaa likka sopeutuneen hoitoon ja sai paljon kehuja hoitajalta.
• päätin, että jatkan 80-prosenttista työviikkoa vielä keväälläkin. On mahtavaa, kun on ylimääräinen päivä viikossa touhuttavaksi pirpanan kanssa kotona eikä tarvitse hänenkään tehdä täyttä “työviikkoa” päiväkodissa.

• kävin tytön kanssa mm. Nosh-kutsuilla, Biodellyn meikki-illassa, vaunutreffeillä… Pääsääntöisesti mini osaa käyttäytyä nätisti, joten hänen kanssaan on ihan kiva käydä erilaisissa tapahtumissa.
• oli myös pitkästä aikaa parit bileet, jotka toki osuivat just samalle illalla. Mies jäi sairastavan lapsen kanssa kotiin, kun mä pyörähdin ensin kaverin synttäreillä ja sen jälkeen siskon halloween-kekkereissä.

• meillä oli kaverin kanssa pari viikkoa myyntipaikka lastenkirppiksellä, mutta ekaa kertaa kimppakirppishistoriamme aikana lopputulema oli aika säälittävä. Plussalle sentään jäätiin muutama euro ja tavaraa sai taas pienen läjän pois nurkista.
• nettikirppistelyt sujuivat onneksi paremmin, niin ostojen kuin myyntien suhteen. Silti myynnissä olevaa tavaraa on nurkissa edelleen liikaa…

• ensilumi satoi ja sitä tuli kelpo määrä jopa tänne Turkuun. Lumisohjossa päiväkotiin tarpoessa hippasen kiroilutti (ja hikoilutti) ja yhtenä päivänä veinkin muksun pulkalla hoitoon.
• edellisestä kohdasta johtuen ratasruletti jatkui sillä, että vaihdoin lokakuun lopussa ostamani rattaat työkaverin kanssa kunnon talvikelpoisiin jyriin. Enpä olisi Happyjen jälkeen uskonut, miten paljon voisin iloita kiinteärenkaisista rattaista!

• töissä tuli eteen perusarkeen vaikuttavia muutoksia, sain uusia hommia ja mulle ilmoitettiin että vaihdan seuraavan kuun alussa tiimiä. Yhteen projektiin mut nakitettiin projektipäälliköksi, mikä onkin mulle aivan uusi kokemus.
• kivojen talvisten kelien jälkeen säätila palasi perusmarraskuuhun: koleaa, märkää ja pimeää. Pari kertaa tuli vielä ajeltua fillarilla töihin ja tarhaan.

• sain vihdoin hankittua itselleni toppatakin. Olin näköjään siivouspuuskissani luopunut kaikista kunnon talvitakeista, eh heh. En raaskinut laittaa useampaa satalappusta takkiin (varsinkaan kun ei tullut vastaan sitä täydellistä), joten hommasin paljon kehuja keränneen Áhkkán parkatakin viininpunaisena – sopivalla alekoodilla hintakin oli oikein siedettävä.
• teimme yhtenä perjantaina tyttöjen reissun Raumalle, josta sain hankittua garderobiin pari muutakin puuttuvaa osaa: kahdet farkut (miten vanhat ovatkin onnistuneet kutistumaan kaapissa..?) sekä uuden lompakon vanhojen risaisten tilalle. Edullisesti selvisin näistä, kun sattuivat kaikki löytymään Studio25:n loppuunmyynnistä.

• Loppukuusta saapui myös odotettu paketti Hollannista, kun talouden ekat Bugaboot tuotiin suoraan kotiovelle. Niistä lisää lähiaikoina!

Marraskuu tänä vuonna on ollut aika paha: mitään ei jaksaisi tai huvittaisi, mutta pakko vaan tarpoa arkea läpi päivä kerrallaan. Ensilumi tuli ja suli eikä nämä tasaisen harmaat ja synkeät päivät ainakaan mielialaa paranna. Onneksi välillä sentään paistaa aurinko! Tosin jos sellainen ihme osuu kotipäivälle, paljastaa se heti kodin sotkuisuuden – pesua kaipaavat ikkunat, imuria ilkkuvat villakoirat, pölykerrokset tasoilla. Mä en edes tajua miten nopeasti tämän kokoisen asunnon saa niin pölyiseksi! Olen nyt pyrkinyt siivoamaan kunnolla kerran parissa viikossa, mutta kyllä likainen fiilis rantautuu jo alle viikon kuluttua siivouspäivästä. Yäh!

Nämä sunnuntait ovat tietyllä tavalla viikon pahimpia päiviä. Silloin helposti ahdistaa se, ettei tänäkään viikonloppuna saanut mitään aikaiseksi. Ärsyttää miten muut ihmiset (somessa, missäs muuallakaan) ovat niin tehokkaita ja kekseliäitä ja vaikka mitä, kun itse pohtii monta viikkoa jospas vaihtaisi verhot -tyylisiä asioita – kuitenkaan saamatta tehtyä asialle yhtään mitään. Ei varmaan tarvitse sanoa, että jälkikasvun joulukalenteriin on edelleen sisällöt hankkimatta… Joulukorttikuvia ei ole otettu, 2-vuotissynttäreiden kutsuja ei ole mietitty (laitan ne joulukorttien mukana), pimeän vuodenajan valot on ripustamatta (koska ne likaiset ikkunat). Voi huokaus.

Pimeyden keskellä parhaiten mieltä lämmittää hyvä tee (glögikaudenkin toki jo korkkasin, mutta tuli aika nopeasti vähän ähky). Kaveri toi Saksan reissultaan kunnon pönikän Kusmin vihreää ruusuteetä, johon ihastuin joskus laivalta ostamani pikkupurkin perusteella. Ja kyllä, se oli just niin ihanaa kuin muistinkin! Uusia tuttavuuksia sen sijaan olivat alkusyksyn pohjoisen reissulta ostamani Mandragoran teelaadut, jotka osoittautuivat kumpikin kerrassaan erinomaiseksi.

Mansikkasamppanja vihreä tee
Anna huumaavan makean tuoksun viedä mennessään. Maultaan ei silti liian imelä. Väriltään vaalea vihreä tee ruusunnupuilla ja laventelin kukilla.

Earl Grey Imperial musta tee
Erinomaisen hyvä Earl Grey -tee, jossa on huolella valikoitu Etelä-Italian bergamotti-aromi.

Näitä tulee varmasti tilattua jossain kohtaa lisää, ja löytyipä tuolta verkkokaupasta monta muutakin kiinnostavaa makua testattavaksi. Mulla tuppaa vaihtelemaan kausittain se tykkäänkö enemmän mustasta vai vihreästä, nyt on taas selkeästi vihreän teen kausi menossa. Välillä tulee kyllä mustaakin juotua, erityisesti earl greyt ovat olleet viime kuukaudet kovassa huudossa. Tuon Mandragoran Imperial-version tuhosin varmaan ennätysnopeasti, kun se oli niin hyvää.

Eiköhän näillä avuilla saada pahin pimeys selätettyä, kohtahan se on jo joulu ja päivä alkaa taas pidentyä. ;)

Lokakuussa 2016…

Jumppis – Gugguu, pipo – Vimma, tossut – Converse.

• vietettiin kulutusjuhlaa parhaimmillaan: Finnish Design Shopin ystävämyynti, Sokoksen 3+1, Hullut päivät, Gugguun pop up Tampereella… Pankkikortti vinkui, mutta järki pysyi suunnilleen päässä.
• FDS:n ystävämyynnissä tytär löysi leikkikaverin (kuva yllä), jonka kanssa kiipeili edestakaisin tuoleissa ja nauraa käkätti samalla. :D Tilanteen kruunasi se hauska yksityiskohta, että kummallakin minityypillä oli Converset jalassa.

Haalari – Molo Kids, tupsupipo – Gugguu.

• tuntui todella syksyltä. Ulkoiluun tarvitsi jo kunnon kamppeet, joka paikka oli täynnä lehtikasoja, välillä oli aamuisin pakkasta.
• kuljin edelleen työmatkat fillarilla, kun kelit sen vielä sallivat. Pääsee vaan niin paljon näppärämmin suhaamaan paikasta toiseen!

• ratasrintamalla riitti säpinää. Ostin kahdet rattaat ja myin kahdet, joten pakkaa tuli sekoitettua ihan kunnolla! Vähän näyttää siltä, ettei tämä tähän jää… :P
• viimeinen päivä meillä oli vain yhdet rattaat jäljellä, määrä siis pysyi loppuviimeksi kuitenkin samana.

Tunika/mekko – Mini Rodini, leggarit – Papu, pingviinitossut – Starchild.

• sairasteltiin taas vaihteeksi, mutta oltiin onneksi välillä myös jumppakunnossa. Alkusyksyn kankeus väistyi eikä enää mennyt tunnin alusta varttia siihen, kun lapsi roikkui takertuneena mun sylissä.
• tein ekaa kertaa töitä etänä. Helpottaa kyllä ihanasti arkea, kun säästää sen ajan mitä normaalisti kuluisi siirtymisiin kodin ja työpaikan välillä.

• oli taas parit synttärikemut, ensin V:n 4-vuotisrääppiäiset ja paria viikkoa myöhemmin serkkutytön 5-vuotiskekkerit.
• muksulla oli valokuvaus päiväkodissa. Ekat tarhakuvat, jännää! Kovasti vaan oli totinen tuo meidän normaalisti hyvin nauravainen tyttö.

• meillä oli äijelin kanssa seurustelun 8-vuotispäivä, jota päätimme kerrankin vähän juhlistaa. Mini pääsi isovanhemmille yökylään, kun itse suuntasimme Tampereen tornihotelliin viettämään rentouttavaa vuorokautta kaksistaan. Oli muuten aikamoisen päheä pytinki tuo Torni!
• samaan reissuun yhdistin vierailun (tai noh, kolme itse asiassa) Gugguun pop upiin, josta lopulta teinkin muutaman mieluisan löydön.
• siirrettiin kelloja ja jälleen kerran sitä mietti, minkä ihmeen takia niin täytyy tehdä.