Ajastaika

Täällä ollaan kuulkaas jännän äärellä! Vuosi takaperin remontoidun keittiön ainut kokonainen tyhjä seinä on ollut iso kysymysmerkki, koska siitä ei millään ilveellä saatu niin tasaista että pelkkä maalipinta olisi riittänyt. Eilen sitten teimme tämän yli neljä vuotta kestäneen “pienen” pintarempan ehkä ensimmäisen nopean päätöksen (rautakauppa oli auki enää 10 minuuttia) ja nyt jo puolisko on viikonloppuna iskeneestä flunssastaan huolimatta tuolla keittiössä seinän kimpussa.

Kah, ihmeitä siis joskus todella tapahtuu. ;)

Otsikko sinänsä hämää, että lapsihan ei tietenkään vielä tässä kohtaa vaatteitaan valitse vaan se on äiti, joka ne vaatteet sieltä laatikosta tyttären päälle valitsee. Välillä toki isäkin, mutta isukin valitsemat asukokonaisuudet ovat sanoisinko aika jänniä toisinaan… ;) Näistä loppuvuonna muistikortille tallentuneista asuista en muista kumpi meistä ne on bebelle pukenut, mutta useimmiten varmasti minä – luonnollisesti kun olen kotona arkenakin.

Kattaus Lindexiä, yllätys yllätys. Body on Littlephant-mallistoa ja kummityttömme vanha, vaaleanpunainen uppoaa kyllä mullekin kun sen yhdistää vaikkapa mustaan. Paksuhkoa raitatrikoota olevat housut ovat tulleet meille kaverilta, käännettävien resorien (sekä vyötäröllä että lahkeissa) ansiosta nuo ovat olleet aivan mahtavat! En edes muista milloin ne otettiin käyttöön (tuo kuva on marraskuun alusta), mutta edelleen vaan sopivat minin jalkaan oikein mainiosti. Tämän tyyppisiä housuja pienille pitäisi ehdottomasti olla enemmän tarjolla. Siniset jarrusukat ovat niin ikään samalta kaverilta saadut.

Kummityttömme vanha Cirafin punavalkoraidallinen body on esiintynyt asukuvissa aiemminkin, se oli kyllä yksi omista lemppareistani. Lindexin pandaleggarit olen ostanut kirppikseltä, tuollaiset on itse asiassa odottamassa myös seuraavassa koossa. Raidalliset Pikku Myy -sukat jarruilla ovat serkkutyttöni vanhat.

Keltaisen bodyn olen ostanut joskus aikoja sitten Seppälän alerekistä, ei tainnut silloin olla oma jälkeläinen vielä edes ajatuksissa. Se ei kuitenkaan päätynyt koskaan kenenkään vauvalle lahjaksi, joten jäi sitten itselle käyttöön. Raidalliset pökät Lindexin ja saatu kaverilta, kuten myös oranssiraidalliset sukat.

Punaisen Mauri Kunnas -bodyn tytär on saanut mammaltaan (eli mun äidiltä), siinä kun sattuu seikkailemaan juuri se tietyn niminen hahmo. :) Hauskat kissahousut ovat kirppislöytö, taitavat olla vanhempaa Tuttaa kun ovat varsin leveät malliltaan. Mustat rakettijarrusukat ovat samaten kirpparilta ostettu.

Vuosi sitten hormonipäissäni Lindexin talvialesta ostamani body-henkselihoususetti oli mukamas niin kovin pakkohankinta, kun oli kolmioita ja etupuolella oli söpö kummituskin lisäksi. Vaan eipä nuo housut meillä päätyneet kovinkaan montaa kertaa käyttöön – jotenkin olen kokenut ylös asti tulevat housut hankaliksi, vaikka näissä sentään oli nepparit haaroissa. Settiin kuuluva vihertävän turkoosi (samaa sävyä kuin tuo pepun päällä oleva lätkä) body sen sijaan oli paljonkin käytössä, kun oli malliltaan oikein toimiva. Tässä alla on kuitenkin pinkki Aarikka-body Allun kuvalla, sen on tytön kummitäti meille kiikuttanut (ja Hippo-serkulle samanlaisen turkoosina). Maatila-aiheiset sukat Polarn O. Pyret, ne olen itse ostanut alelaarista.

Tässä jälleen second handia kerrakseen, niin asun kuin kirjojenkin osalta. Tutan punainen söpö Punahilkka-body on kummitytön vanha, mustavalkoiset Seppälän leggingsit kirppikseltä ja sukat ne jo kertaalleen nähdyt serkun vanhat Pikku Myyt. Nalle-kirjat ovat tosiaan myös kirppislöytöjä, tuota sarjaa huolisin kirjahyllyyn enemmänkin mutta nyt ei taas ole pitkään aikaan tullut vastaan yhtään. Noiden kahden lisäksi meillä on vielä yksi, Nallen iltapuuhat, joka on peräisin omasta lapsuudestani. Mä en kuulemma ollut iltaisin suostunut menemään potalle ennen kuin kyseisestä kirjasta oli luettu sivu, jossa nalle istahtaa iltapotalle. :D

Viimeisenä harvinaisen sopivalla hetkellä räpsäisty otos: mini seisoo ilman tukea! Tätä tapahtuu useasti päivässä, mutta liikkeelle ei kaveri ole rohjennut vielä lähteä muutamaa parin askeleen pikapyrähdystä enempää. Noshin ihana siilibody oli kaverilta lainassa ja on nyt jo seuraavan tytön käytössä. Aika reilua mitoitusta tuo kyllä oli, 62/68 meni meidän pirpanalle ihan heittämällä samaan aikaan kun monissa muissa vaatteissa oli siirrytty 74-kokoisiin. Käännettävät hihansuut ja tuplanepparit haarakappaleessa lienevät se olennainen seikka, peukku niille! Housut ovat samat Lindexin mustaraidalliset kuin tuolla ekassa asussa, sukat Marimekon alesta bongatusta setistä.

Meinasin postata vielä bonuskuvan viikolta 53 viime vuoden viikkokuvien jatkeeksi, mutta enpäs näköjään ollutkaan kuvannut mitään julkaisukelpoista enää vuoden viimeisinä päivinä. Vuodenvaihdekin meni sen verran rauhallisissa merkeissä, että kamera sai olla omassa rauhassaan ja valmistautua uuteen kuvausvuoteen… Onneksi julkaisemattomien kuvien kansiossa on edelleen tavaraa, joten vuorossa tällä kertaa pikakatsaus Barbin loppuvuoteen kuvapläjäyksen kera.

Barbin elo rullaa nykyään verkkaiseen tahtiin, ei tarvitse enää kärvistellä remontin keskellä tai mitään. Vaikuttaa myös siltä, että kissarouva on tottunut vilkkaaseen ja kovaääniseen jälkikasvuumme: ei sujahda maha maata viistäen ohi tai syöksy karkuun heti vauvan äännähtäessä. On tapahtunut jopa sellaista, että Barbi on antanut minin vähän silittää itseään! Tosin tyypin silittäminen on vielä hieman hakusessa ja iloinen kiljahdus pääsee suusta joka kerta pienten sormien koskettaessa pehmeää turkkia… No, mutta pienin askelin eteenpäin kuitenkin.

Aurinkoisesta syksystä Barbi nautiskeli täysin siemauksin ja etsi aina olohuoneesta sopivan spotin, johon auringonsäteet osuivat. Paras tilanne on varmaankin silloin, kun aurinko sattuu paistamaan suoraan pömpelin luukusta sisään niin ettei edes tarvitse liikkua omasta norsunluutornista mihinkään.

Päivänvalon vähentyessä tassukaveri on viettänyt aikaa myös sohvalla. Lapsosen päiväunien aikaan Barbi usein könyää mun syliin heti jos istahdan koneelle, toisinaan se vain hengailee vieressä sohvalla. Kaivettuani vaihteeksi esiin alimmassa kuvassa näkyvän ison pellavapäällysteisen tyynyn tyyppi parkkeerasi itsensä tyynyn päälle ja nukkui siinä pienellä kerällä jopa yöunensakin. Mua vähän aina hihityttää se, miten saman värinen Barbi on tuollaisen peruspellavan kanssa. :D Harmaa tyynyliina on Arte Puran ja ostettu jokunen vuosi sitten Aveliasta, takana oleva ruksityyny (toisella puolella leijona) taas on HK Livingin ja hankittu herttaselta viime syksynä.

Vuoden viimeiset päivät ovat joulun osalta leppoisaa aikaa kissalle, joulukuusta on kiva nuuhkutella ja herkkuja tipahtelee ehkä vähän useammin. Mutta sitten on se pahin, jatkuvan paukkeen täyttämä uudenvuodenaatto! Vuosi sitten emme tajunneet asiaa ja Barbi oli varsin säikky vuoden ensimmäiset päivät, joten tällä kertaa olin ehdoton siinä, ettei sen tarvitse olla vuodenvaihdetta yksin kotona. Siitä huolimatta kissa sätkähteli kaikkia ulkoa kantautuvia pamauksia ja vietti vuorokauden piilossa niin, ettei meinannut uskaltaa kömpiä esiin edes ruokailun ajaksi. :/ Yllättävän paljon paukkujen meteli kantautuu meille sisälle, ja yllättävän paljon niitä näin kaupungissakin pamautellaan. Ehkä jo ensi vuonna asumme maaseudun rauhassa tähän aikaan vuodesta..?

Ps. Muistathan Barbin livekuulumiset Instassa, hashtagilla #barbithecat löytyy.

Täällä on tänään palattu arkeen, kun mies meni taas töihin joululoman jälkeen. Jotenkin ihan outoa näin parin viikon 24/7 perheajan jälkeen, mutta varsin virkistävää kyllä. Samaan syssyyn iski talvikelit päälle, tänään on sen verran kirpsakka keli (aamupäivällä vielä -20 mittarissa!) että bebe nukkuu päiväuniaan sisätiloissa ekaa kertaa moneen kuukauteen. Kyllä se sinne nukahti (robottipehmo kainalossa ♥), mutta saas nähdä miten pitkään malttaa nukkua… Ja ilmeisesti tällaisia pakkaslukemia on luvassa nyt muutama seuraava päivä ainakin.

Jouluviikot olivat vauhdikkaita enkä oikein ehtinyt kunnolla koneen ääreen, joten jälleen näin mattimyöhäisenä raapustan pari sanaa meidän joulusta. Meillä ei onneksi ollut mitään tiukasti lukkoonlyötyä jouluaatoksi, sillä aattoaamu alkoi pienimmäisen oksennusten siivoamisella. Ensin luulin sen olevan vain pieni puklu aamutissin jälkeen, mutta sitten tavaraa alkoi lentää kaaressa – mm. auki olevan tiskikoneen pesuaineluukkuun… Iltapäivällä lähdimme silti suunnitellusti maalle joulun viettoon, tosin alle 50 km matkalla piti pysähtyä kahdesti putsaamaan purjoja takapenkiltä. Noh, tulipahan ainakin testattua miten istuimen kankaat saa irti ja pestyä.

Kotikotona pirpana vetäisi kunnon tirsat ja me vanhemmat päästiin pitkästä aikaa yhtä aikaa saunomaan, kun mamma jäi sisälle puuhastelemaan ja pitämään nukkujaa silmällä. Tytön herättyä hekin tulivat saunaan, mini vaikutti paremmalta ja polski innoissaan ammeessa. Saunan jälkeen oli vuorossa ruokailu, bebe sai kunniapaikan joulupöydän päästä. Kahvin yhteydessä setvittiin kuusen alle kertynyt lahjakasa, josta porukan nuorimmalle tuli eteen monta pakettia avattavaksi. Parasta näytti olevan (papereiden ja nauhojen lisäksi) kirkkaankeltainen pulkka sekä marakassit, loppuillan tyyppi sitten istuikin pulkassa marakassi kädessä. :’)

Illalla tyttö ehti jo nukahtaa rattaisiin, kunnes heräsi yhtäkkiä ja laatta lensi taas kera lohduttoman itkun. Se oli kuitenkin viimeinen kerta, aamulla uuteen päivään heräsi selvästi terveempi vauva. Ruoka tosin ei maistunut moneen päivään, mutta ihmekös tuo. Joulupäivänä suuntasimme vuorostaan miehen äidin luokse, vatsat piukkaan joulupöydän herkuilla ja siihen päälle vähän jotain lahjojakin. Pirpana sai ison laatikollisen perintö-Duploja, joissa riitti ihmettelemistä niin tyttärellä kuin isällä. Päällä olleen paperin puolestaan sai Eino-kissa, joka rakastaa kaikkea rapisevaa.

Joulupäivänä kahvin kanssa nautimme mun tekemän, elämäni toisen täytekakun (joka ekasta poiketen nousi uunissa, hurraa!) sekä miehen siskon rakentaman huisan piparitalon, jonka sisällä ei oltu siivottu ja lattialla kasvoi sieniä. ;) En muuten edes muista milloin viimeksi olisin päässyt närppimään piparitalosta paloja! Ehkä ensi jouluna uskaltaudun itsekin kokeilemaan sellaisen rakentamista..? Tänä vuonna jäi (taas kerran) oma piparitaikina tekemättä, vaikka hommasin jopa kaikki ainesosat. Tai kai pipareita voisi leipoa vaikka näin tammikuussakin? Tekisi kyllä kovasti mieli testata ruispipareita Rimman ohjeella.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2015, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Koska vauva ei ollut ennestään mulle mitenkään tuttu juttu niin hyvin paljon kaikkea siihen liittyvää: mm. synnytin, imetin, nukuin yöuneni pätkissä kuukaudesta toiseen, opettelin (kesto)vaippaviidakkoa, järjestin ristiäiset, käytin Nenä-Friidaa sekä osallistuin vauvajumppiin. Vauvajuttujen lisäksi sain kummipojan, nukuin pehmeissä trikoolakanoissa, kävin Helsingissä Lapsimessuilla, näin Kuhankuonon rajakiven, olin aikuisbalettikurssilla, osallistuin ID:n blogitapahtumaan ja järjestin vaatekutsut.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Tavoitteena oli (keittiö)remontin valmistuminen, ei turhia paineita vanhemmuudesta sekä nauttiminen vanhempainvapaalla olemisesta. Keittiö saatiin käyttökuntoon jo heti alkuvuodesta, joskin pieniä viilauksia (mm. peitelevyt, listat, yhden seinän käsittely) on edelleen tekemättä. Mitä vanhemmuuteen tulee, olemme pyrkineet valitsemaan oman tiemme ja toimimaan kuten parhaaksi näemme. Kotona olemisesta olen kyllä nauttinut, mutta on myönnettävä että väsyneimpinä hetkinä sitä tahtoisi olla missä tahansa muualla… Seuraavan vuoden tärkeimpänä missiona voisi olla kärsivällisyyden kasvattaminen – välillä nimittäin tuntuu, että mun pinna on lyhyempi kuin ennen äidiksi tuloa, vaikka kuinka väitetään lasten kasvattavan kärsivällisyyttä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Kesällä ystäväperheeseen tuli toinen lapsi ja lisäksi serkkuni synnytti sukuun uuden jäsenen (eli meidän tytön ekan pikkuserkun).

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Kaverin sisko ja geokollega, vuosien syöpätaistelun jälkeen. :'(

5. Missä maissa kävit?
– Tukholman satamassa laivaristeilyn aikana, eh heh.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015?
– Omakotitalon maalla.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015?
– 14.1. syntyi tyttäreni, esikoiseni. ♥ Ja puolisen vuotta myöhemmin 16.7. päivänvalon näki hänelle tulevaisuudessa toivottavasti läheinen tyttökaveri.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Synnytys ja äitiys, vaikken jälkimmäisessä ole aina loistanutkaan.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Äitiyden synkeämmät hetket.

10. Kärsitkö vammoista?
– No imetys kyllä vaati veronsa (ja kipunsa).

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uudet vaunut, kun ensimmäiset eivät tuntuneetkaan meidän käyttöön sopivilta.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, jonka kanssa olemme yhdessä opetelleet uutta titteliä elämässä.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Se, kun vauva oli niin huono nukkuja.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Lainojen maksuun sekä lapseen suoraan tai välillisesti liittyviin juttuihin.

15. Mistä innostuit eniten?
– Vauvasta, kotielämästä ja vaunuista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2015?
– Apulanta, Sanni.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Sinänsä onnellisempi, mutta tietyllä tavalla surullisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Laihempi, viime vuoden lopussa kun olin viimeisilläni raskaana.

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Ollut parempi kumppani, harrastanut liikuntaa.

19. Entä vähemmän?
– Menettänyt hermojani, kiukutellut, mäkättänyt turhasta.

20. Miten vietit joulun?
– Aattoon sisältyi tänä vuonna oksennustauti, jonka pirpana oli jostain onnistunut nappaamaan. Siitä huolimatta jouluaatto oli ihan mukava, ja tautikin oli onneksi vuorokaudessa selätetty. Loput joulunpyhät menivät sukuloidessa, niin että tuntui varsin helpottavalta kun joulu jäi taakse. Ensi vuonna voisi vaikka pysyä koko joulun kotona…

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2015?
– Toteutunut haave oli ehdottomasti uusi keittiö!

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Musta mekko epäsymmetrisellä helmalla (with love Sanna Hopiavuori), kokomustat Converset, korallinväriset kuviolliset haaremipökät (Lindex), keltainen lätsä (Costo), mustat korkeavyötäröiset farkut (Levi’s).

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Telkkaria ei tänäkään vuonna tullut kovin usein katsottua, mutta loppuvuodesta piti tietty tsekata uudet Solsidan-jaksot.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Apulannan uusin albumi oli aika kova.

27. Mitä halusit ja sait?
– Lapsen, uuden keittiön.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Muuttaa maalle: omakotitalon ja oman pihan.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2015?
– En tainnut katsoa yhtäkään, hupsis.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Olin 5-kuukautisen vauvan kanssa kotosalla ja alkuillasta kävimme naisvoimin ihastelemassa alppiruusuja. Ensimmäinen vuosi kolmekymppisenä tuli päätökseen, oli kyllä kaikin puolin kelvollinen aloitus uudelle vuosikymmenelle.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Paremmin nukkuva lapsi -> vanhemmilla vähemmän univajetta -> parempi mieli kaikilla. Vaan aina ei mene nallekarkit tasan..

32. Miten kuvailisit vuoden 2015 tyyliäsi?
– Kotoinen rönttä. :D Toinen yleispätevä adjektiivi voisi olla ‘imetysmyönteinen’. Noin ylipäänsä siivosin vaatekaappiani aika rankalla kädellä, joten kotivaatteiden lisäksi garderobin pitäisi nykyään olla myös suhteellisen simppeli. Ainakin vaatemäärä on vähentynyt huimasti eikä uusia artikkeleita tullut vuoden aikana montaakaan.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Tieto siitä, että jonain päivänä arki helpottaa.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Kanssahulluista Facebookin Lastenvaunuhullut-ryhmässä. ;)

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, joiden olisin halunnut tapaavan lapsenlapsenlapsensa.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Tyttäreni.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– Tuon parhaan ystäväni eli avioäijelin kanssa otimme kyllä yhteen mooooonta kertaa, mutta pysyvästi emme sentään ole riitaantuneet. Muistan lukeneeni jostain, että lapsen ekan vuoden aikana toiselle sanottuja asioita ei pidä ottaa todesta eikä muistella jälkikäteen. Allekirjoitan tämän kyllä täysin!

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Kävisin kesällä ajamassa prätkällä edes kerran.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2015?
– Se on ‘vain vaihe’..!

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “Yksi pieni elämä / Suuri valo sisällä / Katson hiljaa nukkuvaa / Katson lohdunkantajaa / Pidän aina lähellä / Kuljen matkan vierellä / Sillä saattajani on / Vasta syntynyt – Lohtu (Uusi Lastensairaala 2017)

Edellisten vuosien katsaukset: 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.
Kuvat lokakuiselta pakkaspäivältä kotikotona.