AvainsanaLindex

Kah, jospa tästä (muka?) kiireiltään ehtisi sylkäistä ulos parit viime vuodelta jemmaan jääneet kuvat. Aiheena tällä kertaa tyttären asustus yöaikaan – näitä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa, kun ovat niiiiin ihania! Olemme alusta asti vaihtaneet pirpanalle yöksi erillisen yöasun, vaikka vauvana sillä ei taatusti olisi ollut minkään valtakunnan merkitystä. Ehkä kerran tai kaksi bebe päätyi nukkumaan päivätamineissa, kun nukkui niin sikeästi (huonosti nukkuvaa vauvaa ei todellakaan herätetä yöpuvun vaihtamisen takia). Vanhemmiten yöpuvun päälle vaihtaminen on luonnollisesti tullut osaksi iltarutiinia.

Punapohjainen yö-/potkupuku on Lindexin suosikkimallistoani eli muutaman vuoden vanhaa Littlephantia. Muistan, kun törmäsin tähän kirppiksellä ja meinasin jättää ostamatta, koska se maksoi (huikeat!) neljä euroa. Käännyin kuitenkin takaisin ja nappasin potkarin mukaani, mistä kiitän itseäni edelleen. Yöppäri on paitsi ilostuttanut äidin silmää, myös helpottanut tytön nukahtamista: siinä ei ole sitä pihvelin vetoketjua! Siis vetoketjuhan on vanhempien mielestä oikein näppärä asia esim. yöllisiä vaipanvaihtoja ajatellen, vaan siinä on yksi pieni mutta… Tytär nimittäin ra-kas-taa vetoketjuja. Ja väsyneenä ei tietenkään kannata yrittää nukahtaa, vaan mieluummin ränkätä vetskaria eestaas. D’oh!

Haaroista nepitettävä puku on siinä mielessä erityisen kätevä, että ipanalla ei ole vatsapuolella ei niin minkään sortin räpellettävää. Vaatii toki hieman sorminäppäryyttä unenpöpperöiseltä vanhemmalta, mutta se on sivuseikka se. Littlephant-pyjama on ollut lisäksi varsin pitkäikäinen: nämä kuvat on otettu lokakuun alussa ja puku mahtuu tyypille edelleen. No joo, lahkeet tuppaavat jo nousemaan saman tien polviin, mutta kyllä tuota nyt käyttää voi silti vieläkin. Erinomaisesti käytetyt neljä euroa siis, sanoisin näin jälkiviisaana.

Tuossa pari muutakin kivaa yöasua, jotka valitettavasti jäivät pieneksi jo aiemmin, vaikka kokolapussa seisoi ihan se sama 74. Marimekon vihreäkuviollinen puku oli työkaverini tytön vanha, nyt se odottaakin seuraavaa käyttäjäänsä. ♥ Marimekolla lastenvaatteiden koot ovat muuten yllättävän pieniä, parempi melkein ottaa käyttöön yhtä aikaa kokoa pienempien kanssa. Maatila-aiheinen potkari on Lindexin, se on joskus tarttunut mukaani kirpparilta. Vaikea vastustaa näin maatalon tyttärenä. ;)

Otsikko sinänsä hämää, että lapsihan ei tietenkään vielä tässä kohtaa vaatteitaan valitse vaan se on äiti, joka ne vaatteet sieltä laatikosta tyttären päälle valitsee. Välillä toki isäkin, mutta isukin valitsemat asukokonaisuudet ovat sanoisinko aika jänniä toisinaan… ;) Näistä loppuvuonna muistikortille tallentuneista asuista en muista kumpi meistä ne on bebelle pukenut, mutta useimmiten varmasti minä – luonnollisesti kun olen kotona arkenakin.

Kattaus Lindexiä, yllätys yllätys. Body on Littlephant-mallistoa ja kummityttömme vanha, vaaleanpunainen uppoaa kyllä mullekin kun sen yhdistää vaikkapa mustaan. Paksuhkoa raitatrikoota olevat housut ovat tulleet meille kaverilta, käännettävien resorien (sekä vyötäröllä että lahkeissa) ansiosta nuo ovat olleet aivan mahtavat! En edes muista milloin ne otettiin käyttöön (tuo kuva on marraskuun alusta), mutta edelleen vaan sopivat minin jalkaan oikein mainiosti. Tämän tyyppisiä housuja pienille pitäisi ehdottomasti olla enemmän tarjolla. Siniset jarrusukat ovat niin ikään samalta kaverilta saadut.

Kummityttömme vanha Cirafin punavalkoraidallinen body on esiintynyt asukuvissa aiemminkin, se oli kyllä yksi omista lemppareistani. Lindexin pandaleggarit olen ostanut kirppikseltä, tuollaiset on itse asiassa odottamassa myös seuraavassa koossa. Raidalliset Pikku Myy -sukat jarruilla ovat serkkutyttöni vanhat.

Keltaisen bodyn olen ostanut joskus aikoja sitten Seppälän alerekistä, ei tainnut silloin olla oma jälkeläinen vielä edes ajatuksissa. Se ei kuitenkaan päätynyt koskaan kenenkään vauvalle lahjaksi, joten jäi sitten itselle käyttöön. Raidalliset pökät Lindexin ja saatu kaverilta, kuten myös oranssiraidalliset sukat.

Punaisen Mauri Kunnas -bodyn tytär on saanut mammaltaan (eli mun äidiltä), siinä kun sattuu seikkailemaan juuri se tietyn niminen hahmo. :) Hauskat kissahousut ovat kirppislöytö, taitavat olla vanhempaa Tuttaa kun ovat varsin leveät malliltaan. Mustat rakettijarrusukat ovat samaten kirpparilta ostettu.

Vuosi sitten hormonipäissäni Lindexin talvialesta ostamani body-henkselihoususetti oli mukamas niin kovin pakkohankinta, kun oli kolmioita ja etupuolella oli söpö kummituskin lisäksi. Vaan eipä nuo housut meillä päätyneet kovinkaan montaa kertaa käyttöön – jotenkin olen kokenut ylös asti tulevat housut hankaliksi, vaikka näissä sentään oli nepparit haaroissa. Settiin kuuluva vihertävän turkoosi (samaa sävyä kuin tuo pepun päällä oleva lätkä) body sen sijaan oli paljonkin käytössä, kun oli malliltaan oikein toimiva. Tässä alla on kuitenkin pinkki Aarikka-body Allun kuvalla, sen on tytön kummitäti meille kiikuttanut (ja Hippo-serkulle samanlaisen turkoosina). Maatila-aiheiset sukat Polarn O. Pyret, ne olen itse ostanut alelaarista.

Tässä jälleen second handia kerrakseen, niin asun kuin kirjojenkin osalta. Tutan punainen söpö Punahilkka-body on kummitytön vanha, mustavalkoiset Seppälän leggingsit kirppikseltä ja sukat ne jo kertaalleen nähdyt serkun vanhat Pikku Myyt. Nalle-kirjat ovat tosiaan myös kirppislöytöjä, tuota sarjaa huolisin kirjahyllyyn enemmänkin mutta nyt ei taas ole pitkään aikaan tullut vastaan yhtään. Noiden kahden lisäksi meillä on vielä yksi, Nallen iltapuuhat, joka on peräisin omasta lapsuudestani. Mä en kuulemma ollut iltaisin suostunut menemään potalle ennen kuin kyseisestä kirjasta oli luettu sivu, jossa nalle istahtaa iltapotalle. :D

Viimeisenä harvinaisen sopivalla hetkellä räpsäisty otos: mini seisoo ilman tukea! Tätä tapahtuu useasti päivässä, mutta liikkeelle ei kaveri ole rohjennut vielä lähteä muutamaa parin askeleen pikapyrähdystä enempää. Noshin ihana siilibody oli kaverilta lainassa ja on nyt jo seuraavan tytön käytössä. Aika reilua mitoitusta tuo kyllä oli, 62/68 meni meidän pirpanalle ihan heittämällä samaan aikaan kun monissa muissa vaatteissa oli siirrytty 74-kokoisiin. Käännettävät hihansuut ja tuplanepparit haarakappaleessa lienevät se olennainen seikka, peukku niille! Housut ovat samat Lindexin mustaraidalliset kuin tuolla ekassa asussa, sukat Marimekon alesta bongatusta setistä.

Tänä vuonna olen pyrkinyt pitämään yllä ahkeraa kunnon kameran käyttöä, jotta vauvavuodelta on muisto jos toinenkin tallessa. Ihan kivasti se onkin onnistunut, tosin äidin ja vauvan yhteiskuvia on varsin vähän… Paljon näkee kivoja äiti-lapsi-kuvia, mutta mä en tajua miten muut äidit näyttävät aina niin näteiltä! Jos mulla ei ollut raskaushehkusta tietoakaan, niin ei kyllä ole mistään äitiyshehkustakaan. En edes muista milloin olisi viimeksi ollut yhtä kamala olo oman ulkonäön suhteen, kuin olisi uusi teini-ikä iskenyt. o.O Paitsi ettei mua ahdista levinnyt hanuri tai vyötärölle jämähtänyt makkara, vaan olen rajannut ärsytyksen hiuksiin. Superliukkaat, nopeasti rasvoittuvat ja jatkuvasti irtoilevat, jotka eivät näytä hyvältä ei sitten mitenkään. Pitäiskö muka oikeasti lähteä taas värjäyksen tielle..?

Muistikortille on vuoden aikana tallentunut myös (äidin) lempparivaatekappaleita, tässä taas muutama kiva kombo syksyltä.

(Klikkaamalla isommaksi.)

Syyskuu oli lämmin ja pärjäsi vielä aika kevyellä vaatetuksella. Vasemmalla olevat vaatteet kumpikin Lindex, Littlephant-bodyn olen ostanut kirppikseltä ja baggymalliset pökät löytyivät kesällä alesta. Nuo housut meillä oli myös yhtä kokoa pienempänä ja banaani(!)kuosissa, malliltaan olivat tosi kivat ja kevyempi kangas teki niistä oivan loppukesän vaatteen. Toivottavasti näitä löytyisi jostain myös ensi kesäksi, 86 on yleensä isoin vauvakoko Lindexillä ja sen voisi veikata olevan passeli pimulle sitten kun kevät taas koittaa.

Oikeanpuoleinen kuva mulla oli mielessä koko kesän, vaan syksyyn meni ja hyvä kun leggarit silloin vielä jälkikasvulle mahtuivat… Mutta: viidakkohoususamikset! Beben viidakkopöksyt ostin Lindexin alerekistä joskus aika alkuraskaudesta, samojahan olin ihastellut aiemmin siskon kummipojalla. Keltainen body Seppälä, sukat Converse. Itselläni on päällä neule Rich & Royal ja viidakkohousut H&M Conscious Collection, koivissa kokomustat Converset. Niin, ja korvissa Edbladin hopeiset tähdet.

Tämä menee jo sarjaan “melkein jopa liian tyttömäinen”, mutta on sentäs pinkkiä eikä vaaleanpunaista. ;) Body ja housut kumpikin Lindex, body on kirppislöytö ja housut saatu kaverilta. Lindexin vaatteita meillä tosiaan on paljon, kun ne ovat malliltaan usein sopivia hoikkeliinille. Söpöt mustavalkopallolliset pupusukat ovat kummitytön vanhat. Kylpylelukassi mätsää ihan vahingossa, se on hankittu Laurelinin liikkeen loppuunmyynnistä kesällä ja ollut kyllä varsin hittijuttu.

Viimeinen asu onkin pelkkää second handia. Seppälän pöllöbodyn olen antanut kavereiden pojalle muutama vuosi sitten ja nyt se päätyi käyttöön omalle muksulle, aika kätevää. Housut ja sukat ovat kummatkin kummitytön peruja, nallesukkien alkuperää en tiedä mutta sirkushousut ovat Lindexin Littlephantia. Vitsi kun harmittaa, ettei noita Littlephant-mallistoja ole enää saatavilla! Kirppareilta niitä aina koitan bongata ja monta hyvää löytöä tehnytkin, mutta paljon on kivoja vielä löytymättä (esim. nämä tai nämä ihanat housut). Onneksi myös Akkiki on tykännyt niistä, joten noita kummitytön vanhoja on saanut lainaan.

Kuten olen aiemminkin maininnut, jaksan harvemmin innostua vaateketjujen yhteistyö- ja erikoismallistoista. Sonia Rykiel pour H&M on tähän mennessä edelleen ainoa oikeasti innostanut mallisto, tai no olihan se jouluinen H&M Dragon Tattoo hyvinkin inspiroiva setti, mutta valitettavasti meni täysin ohi lanseerausajan takia – yleensä H&M:n erikoismallistot tulevat myyntiin aamulla tai aamupäivällä, mutta tämäpä olikin ilmeisesti ollut ostettavissa nettikaupasta heti viisareiden siirtyessä uuden päivän puolelle. Onneksi täydellinen villakangas löytyi kuitenkin niin ei harmita ihan niin paljoa Dragon Tattoo -menetys.

Nyt sen sijaan minut on hurmattu. Ei, en rynnännyt ensimmäisten joukossa 21.3. Lindexille, kun Holly & Whyte -mallisto Gwyneth Paltrow keulakuvanaan tuli myyntiin, mutta onneksi ei tarvinnutkaan – viime viikonloppuna ainakin Turun keskustan liikkeessä valikoimaa oli edelleen kiitettävästi. Ihastuin malliston raikkauteen ja värien kyllyyteen: rentoja mutta asiallisia vaatteita väreinään mm. laivastonsinistä, oranssia, vihreää. Nam!

Ja kun kerrankin osui sekä värit että mallit kohdalleen, saatoin hieman innostua… Sunnuntaisella pikavisiitillä nappasin tummansiniset chinot, jotka sitten osoittautuivat niin onnistuneeksi hankinnaksi että kävin viikolla hakemassa samat oranssina. Sopivasti vajaamittaiset housut ovat 98% puuvillaa ja 2% elastaania, kangas paksuhkoa eli sopivat loistavasti Suomen takatalviseen kevääseen. (Vihreätkin houkuttaisivat, mutta ei kerrota siitä kenellekään.)

Housujen lisäksi vaatekaappini täydentyi ihanan sinisellä neuletakilla, joka on mukavan pehmeä, juuri oikean mallinen ja siinä on taskut. Vielä kun materiaali olisi ollut 100% puuvillaa tai esim. merinovillaa, olisin vieläkin iloisempi. Juuri materiaalin (55% puuvillaa, 25% polyamidi, 20% viskoosi) takia ostopäätös ei ollut heti selvä, mutta totesin sitten että kaapissani on huutava pula neuletakeista (koska käytän niitä about päivittäin) ja olen todella nirso mallin suhteen, joten pakko se on kokeilla. Toivotaan parasta, ettei neule heittäydy nyppykasaksi heti ensimmäisten viikkojen jälkeen.

Veikkaan, että laivastonsininen ja oranssi muodostavat tänä keväänä oman tyylini väripaletin yhdessä mustan, harmaan ja valkoisen kanssa. Joukossa ehkä myös ripaus punaista ja keltaista. Värit ja kesä! ♥

(Chinot 19,95e/pari ja neuletakki 27,95e; kaikki Lindex.)

Enrique Iglesias – Euphoria [2010]

Satuin tuossa selaamaan tammikuun kuva-arkistojani ja tajusin, etten ole lainkaan esitellyt paria ehdottomasti esittelemisen arvoista hankintaa – en vaikka kuvatkin oli jo otettu. Hups. Aina ei vaan voi muistaa kaikkea… Joka tapauksessa, kesän jälkeen toista (ensimmäinen pari oli maiharit loppusyksystä) kaikinpuolin loistavaa kenkähankintaa en halunnut lykätä samaan läjään (välihuomautus: eivät nuo karvavuoriset Conversetkaan hullumpi hankinta olleet…) aleostosten kanssa. Ihan vain siksi, että näin mahtavat popot ansaitsevat oman postauksensa.

Korollisia syys-/talvisaappaita mulla olisi useammat, mutta typerät jalkapöytäni oikuttelevat nykyään sen verran usein että pyrin minimoimaan korkojen käytön. Sen takia myin mm. Thelmat itku kurkussa K-serkulle, ja monen kevät-/kesäkenkäparin suhteen on pakko jossain kohtaa tehdä sama. :’/ Siispä olen tänä talvena ollut täysin edellä mainittujen maihareitten varassa. Niin mahtavat kengät kuin ne ovatkin, kaipasin kuitenkin niiden ohelle pidempää ja hieman salonkikelpoisempaa saapasta – ihan joka asuun ei inttimaiharit oikein istu.

Edelliset siistit saappaat ostin muistaakseni ’06 enkä pariin seuraavaan vuoteen paljon muita käyttänyt. Valitettavasti vaan niissäkin on pieni kiilakorko, joten pidemmät tarpomiset on ne jalassa jätettävä väliin. Maan muututtua valkeaksi törmäsin niin monessa paikassa biker-tyylisiin saappaisiin, että näin sellaisista jo untakin, ja joulun alla aloin vakavasti pohtia olisiko siinä vastaus saapasprobleemalleni. Olin alkutalven aikana kokeillut kaupoissa ties minkälaisia saapikkaita, mutta kaikki olivat jotenkin niin ei mua. Lahjaostosten lomassa juoksin sitten kaupasta toiseen kyselemässä Vagabondin prätkäbuutsien perään – joko ei löytynyt kokoa tai sitten oli ainoastaan sitä matalinta versiota, jonka totesin liian matalaksi.

Vagabondin nettikaupassa oli koot loppu sekä keskimittaisesta että pitkästä Cathy-saappaasta, mutta lopulta Brandos pelasti. Ei postikuluja ja ilmainen palautus olivat viimeinen niitti tilaamiselle, jos popot eivät olisi olleet sopivat niin sitten vain palautukseen enkä köyhtyisi senttiäkään. No, ei mun tarvinnut kovin pitkään asiaa pohtia – kengät tulivat jäädäkseen. Euroja pitkävartisista nahkakengistä sai toki pulittaa, mutta ainakin kestävät kauemmin kuin onnettomat muovikengät (joita nykyään myydään ihan käsittämättömiin hintoihin!).

Toinen esittelemättä jäänyt asia on alelöytö Lindexistä, taisi olla joulun jälkeisellä viikolla kun tuon nappasin mukaani. Suht paksua kangasta oleva pitkä toppi on syksyistä Pink Collection by Narciso Rodriguez -mallistoa, ja sen juju on jännissä epäsymmetrisissä olkaimissa. Jos oikein muistan, mallistossa oli myös mekkoja samanlaisella yläosalla… Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä tuo toppi oli viimeinen laatuaan ja just sopivassa koossa – ja mikä parasta, -70% alessa. Kahdellatoista eurolla lähti Rodriguez mukaani ja olen edelleen erittäin tyytyväinen hankintaani.

(Olen selvästi menossa siihen suuntaan, että ihankivat jäävät kauppaan ja kotiin asti päätyvät vain ne, joista oikeasti tykkään kuin hullu puurosta. Loistavaa. Vielä kun olisi useammin päiviä, jolloin voisin pukeutua muuhunkin kuin kotoisiin lökövaatteisiin… Mainostoimistohommia kun teen kotosalla, ja varastotöissä taas mielekäs pukeutuminen on turhaa a) pölyn ja b) melkein polviin ylettyvän sinisen työtakin johdosta.)