Ajastaika

Raskauden loppuvaiheilla odotin synnytyksen jälkeistä aikaa, jolloin mahdollisesti voisi innostua uudestaan kynsien kaunistamisesta kivoilla lakkauksilla. Muistan ekoilta kuukausilta yhden kerran, kun sain vihdoin aikaiseksi kaivaa kynsilakat esiin beben nukahdettua unilleen. Aluslakka meni ok, mutta värilakan sudittuani alkoi tietysti kuulua itkua… Taisin mä ne kynnet saada lopulta valmiiksi, mutta kovin montaa kertaa sitten tammikuun en kyllä ole jaksanut vaivautua kynsiäni lakkaamaan.

Yleensä olen tykännyt aina kesällä pitää kynnet lakattuina, viime kesänä näin oli maksimissaan kolmesti. Nämä sorbettikynnet ovat kesän loppupuolelta ja ilmeisesti tykkäsin, kun olin niistä oikein ottanut pari kuvaakin. Väriyhdistelmästä tulee jotenkin vesimeloni mieleen, nam! Nimettömissä on China Glazen supernätti vihreä Four Leaf Clover, muissa sormissa Mavalan kesäinen 332 Funny Coral. Kynsien päät on koristeltu tutulla hilelakalla, Gina Tricotin 186 Disco Ball on kyllä ollut hyvä ostos.

Tätä kirjoittaessani sain pitkästä aikaa inspiraation lakata kynnet eikä varmasti ole vaikea arvata mitä tapahtui: juuri kun olin saanut aluslakan laitettua, rupesi itkuhälyttimestä kuulumaan käninää. Rattaiden heiluttelu onneksi auttoi ja likka jatkoi vielä uniaan hetkisen, että pystyin suorittamaan homman loppuun. Ei tosin tullut mikään ihmeellinen lopputulos, mutta jospa tästä intoutuisi edes vähän useammin näpertämään kynsien parissa.

Lauantai tänään on täällä Turussa varsin tavallinen, lisäksi normaaliin marraskuiseen tapaan harmaa ja sateinen. Viikko sitten tilanne oli aivan erilainen, sillä istuimme heti aamutuimaan siskon kanssa bussissa kohti Helsinkiä. Yllätyksekseni sain tänä syksynä kutsun Indiedaysin päivätapahtumaan ja järjestyi kivasti niin, että pääsin viettämään lapsivapaata aikaa pääkaupunkiin. En ole pahemmin mihinkään blogitapahtumiin osallistunut, joten oli mielenkiintoista nähdä millainen tämä Bloggers’ Inspiration Day oikein onkaan.

Henk. koht. odotin yhteistyökumppaneista ehkä eniten Vagabondin pistettä, onhan kyseessä kenkämerkkien ylivoimainen suosikkini vuosien ajalta. Studiokuvaan en sentään rohjennut Vagabond-lisäysten kera, mieluummin olen kameran takana. Kenkäihastelut eivät kuitenkaan rajoittuneet Vagabondin popoihin, vaan luonnollisesti tuli vilkuiltua myös kanssabloggaajien jalkoihin. Huikeita kenkiä osuikin silmään! Itsehän tallustelin mukavuudenhaluisena Converseissa…

Tarjolla oli tietysti pientä purtavaa sekä juomaa – ja kerrankin sai kuvata ruokia ilman, että kukaan ihmettelisi vieressä. Kuvissa näkyvät fetakolmiot oli tosi hyviä, samoin chilillä höystetty makea jälkiruoka. Juomapuolella Fresita tarjosi kiintoisan makuparin yhdistämällä kuoharia ja glögiä drinkiksi, kuulostaa jännältä mutta oli yllättävän jees.

Biozell ja vähän hiusjuttuja. Omaa kuontaloani (kiitos sisko kuvasta) kohennettiin suihkutettavalla tyvispraylla, joka oli vähän kuin sävyttävää kuivashampoota. Intensive red -sävyllä jopa mun tavisväriseen tukkaan sai lisättyä kivan punertavan vivahteen. Hippasen muuten tekisi mieli värjätä hiukset, mutta toisaalta ei jaksaisi sitä kierrettä…

Olympuksen pisteellä ihmeteltiin kameroita ja objektiiveja. Sain hetkeksi kamerani nokalle valokuvauspäiväunieni kohteen, M.Zuiko 12-40mm f/2.8 ED -objektiivin, joka tuntui erittäin pätevältä lasilta. Tuo yllä oleva mustavalkoinen kuva on sillä otettu, testikuvaan osui näköjään Rimma ja pari muuta bloggaajaa.

Sisko kokeili innoissaan Instrumentariumin silmälasikehyksiä ja pitihän sitä sitten itsekin testata. Olisipa aika jännää, jos mulla yhtäkkiä olisi taas lasit! Vajaassa kuudessa vuodessa on ehtinyt tottua lasittomuuteen, mutta toki tiedostan että jossain kohtaa se on väistämättä edessä (one word: ikänäkö). Diggaan edelleen tuollaisista mustista kehyksistä ja vanhat lempparit ovatkin tallessa odottamassa tuota joskus koittavaa vaihetta.

Maxine oli paikkana kiva, tykkäsin erityisesti isoista mustista valaisimista tiskin päällä. Viihdyimme tapahtumassa lähes koko kolmituntisen, vaikka kontaktit muiden kanssa jäivät omalta osaltani varsin vähäisiksi. Mikään ei siis ole muuttunut sitten blogiristeilyn back in 2010… En selkeästi ole tyyppi, joka menisi kovin helposti muiden juttusille, vaikka löpisen vaivatta mikäli joku tulee puhumaan mulle. Saa siis mieluusti tulla moikkaamaan, jos joskus jossain törmätään! :)

Pariisin Kevät – Musta laatikko [2015]

Koska viime vuonna oli niin huisaa mennä kolkutella museojunan kyydissä Turusta Uuteenkaupunkiin, hommasimme liput myös tämän vuoden heinäkuun matkalle. Matkapäiväksi valikoitui lauantai ja sää oli aurinkoinen, muttei onneksi yhtä helteinen kuin vuosi takaperin. Matkanteko sujui siis varsin mukavasti maisemia katsellen ja eväitä nautiskellen. Tällä kertaa seurueemme koostui pelkistä sukulaisista: mun ja beben lisäksi porukassa oli sisko, meidän porukat, mummi sekä leikki-ikäinen serkkutyttö. Myös Bob oli toki menossa mukana.

Menimme koko porukka täyden kierroksen Turku-Uusikaupunki-Turku, silti aika tuntui jotenkin hurahtavan älyttömän nopeasti. Kaipa se on vain tuo lapsen (tässä tapauksessa lasten) kanssa matkustaminen, meillä ainakin se on aikamoista härdelliä useimmiten… Perillä Ugissa kävimme murkinoimassa Kahvelissa, jossa myös inttikaverini tuli piipahtamaan kun sattui olemaan sopivasti nurkilla. Sen jälkeen olikin jo aika ruveta valumaan Kalasataman pysäkin suuntaan ja lähteä paluumatkalle. Kiva mutta hippasen vauhdikas reissu; ehkä seuraavalla kerralla saa taas enemmän irti, kun bebelläkin on enemmän ikää.

Sanni – LELU [2015]

Viikko 44: Mulla oli viikonloppuna pitkästä aikaa useampi tunti lapsivapaata, kun osallistuimme siskon kanssa Helsingissä Indiedaysin päivätapahtumaan.

Apulanta – Kunnes siitä tuli totta [2015]

Heinäkuun loppupuolella miehen ollessa kesälomalla kiikutimme kissan hoitoon ja käänsimme auton kohti Kymenlaaksoa. Edellisestä kunnon visiitistämme oli ehtinyt vierähtää – aivan käsittämätöntä kyllä – jo puoli vuosikymmentä, joten oli todellakin aika tehdä uusi retki sinne suunnalle. Tälläkin kerralla oli käytettävä tilaisuus hyväksi ja vaadin menomatkalla pysähdyksen Porvoossa, koska Brunbergin tehtaanmyymälä ja minttutoffeepalat. Mmm..! ♥ Pidimme kaupungissa muutenkin tauon, ensin pyörähdys vanhassa kaupungissa (pääsin vihdoin käymään Skafferissa) ja sitten makoisa lounas nepalilaisessa ravintolassa. Matka mutkitteli lopulta sen verran kauan, että olimme perillä Kouvolassa vasta illansuussa.

Saaressa punkkasimme päämökistä erillään olevassa aitassa, mikä oli öisin hulinoivan lapsen äänekkyyden huomioon ottaen erinomainen vaihtoehto. Meillä oli rattaat mukana, joten päivisin bebe pääsi vetelemään hirsiä ulkosalle, vaikkei niillä noin muuten mitään mökkimaastossa tehnyt. Aurinkoisena päivänä kävimme veneajelulla lähiseudulla ja etsimme pari geokätköä, jolloin Manduca oli kätevä. Tarkkaa aikataulua kotiinpaluun suhteen emme olleet tehneet ja lopputulos olikin se, että vietimme mökkeilemässä useamman päivän. Sateisesta säästä huolimatta oli tosi kivaa, varsinkaan kun ei Lontooseen muuttanutta K-serkkua kuitenkaan ihan niin usein näe. Ja saipahan K myös hengailla kummityttönsä kanssa, joskin pirpana oli välillä vähän turhan eroahdistunut…

Mä en yleisesti ottaen ole mökkifani, mutta kyllä Repovedessä on sitä jotain!