Ajastaika

Miten koko ajan tuntuukin olevan maanantai? Menin pitkästä aikaa polkupyörällä töihin, aamusumu kostutti kasvot ja olo oli yllättävän virkeä työpaikalle selviydyttyäni. Ei se kyllä mitään herkkua ole tämä marraskuinen pyöräily, aamulla mennessä pimeää ja iltapäivällä tullessa hämärää. Onneksi iskä luovutti käyttööni neonkeltaisen heijastinliivin, se päällä on hivenen turvallisempi olo pimeälläkin (vaan liian varovainen ei kaupunkifillaroija voi koskaan olla).

Taidan silti kohta hylätä pyöräilyn talven ajaksi ja siirtyä bussimatkustajaksi.

Kuvasarja eräältä lokakuiselta aamulta, kun aurinko heräili sumun keskellä ja ensilumi oli peittänyt maan. Nämä(kin) kuvat saavat kaipaamaan maaseudun rauhaan – voi kunpa omastakin kotikolosta olisi tällaiset maisemat aamuisin! Oma piha, ei naapureita heti parin metrin päässä… No, ehkä vielä joskus.

Lopuksi Peetan inspiroimana kolme hyvää asiaa tässä päivässä:

1. Työpäivä tuntui kerrankin menevän älyttömän nopeasti.
2. Sain roudattua hanurini Elixiaan tauon jälkeen ja TerveSelkä-tunti oli parasta hetkeen. Siellä a) niskajumit sai kyytiä niin että rutisi ja b) yhtenä biisinä soi Viikatetta! Tämä onneton niska/hartia/selkäongelmainen kiittää inspiraatiosta.
3. Tein iltapalaksi helppoa & hyvää ruokaa eikä edes kovin epäterveellistä.

Tämän voisi muuten ottaa tavaksi, koska jokaisessa päivässä on taatusti edes jokin pieni positiivinen asia. Siispä loin tunnisteen Päivän parhaat, jota koitan muistaa päivittää aina silloin tällöin. Ja oman listansa voi toki jättää kommenttilaatikon puolelle, niitä luetaan enemmän kuin mielellään!

Lokakuun alkupuolella meillä oli työporukalla piknik-risteily, menomatka luennointia ym. ja paluumatka syömistä & juomista. Silja Europan lounasbuffet oli ruuan puolesta erinomainen, puolitoista tuntia vaan ei meinannut riittää kun iso osa ajasta meni jonottamiseen. Ruokailun jälkeen sakki jatkoi tunnelman keventämistä humppabaarin puolella, mä käväisin ähkystä selvittyäni tsekkaamassa putiikit.

Vaatepuolella tuli yllättäen vastaan läjä kotimaisen Coston hattuja, joita olen aiemminkin katsellut sillä silmällä. Täydellinen combo (ruskea nahka + valkoinen tupsu) yhdistettynä parikymppiä edullisempaan hintalappuun saivat lopulta mut kiikuttamaan lätsän kassalle – ja onneksi näin! Costo Kombai piristää huonointakin aamua ja viimeinen vilkaisu peiliin on aina siedettävä, kun päässä keikkuu ehkä maailman siistein nahkahattu.

On muuten sen kokoinen lätsä, että pienempi possupullero mahtuu piiloon just ja just.

Toinen lokakuun alussa vaatekaappiin muuttanut ihanuus on Samujin raitapaita, jonka takia vaivauduin eräänä aamuna piipahtamaan kaupungilla keltaisten muovikassien aikaan. Rova Shirt on osoittautunut samanlaiseksi hyvänmielenhankinnaksi kuin nahkalätsäkin, raitapaidassa on vaan niin hyvä olla + harmaat raidat sopivat about kaiken kanssa yhteen. Ihastukseni Samujiin on selkeästi leimahtamassa oikein kunnon roihuun…

Kaupunkifestarointi-illan jälkeisenä lauantaipäivänä lähdimme porukalla käymään Tampereen keskustassa, halusin ehdottomasti poiketa Tampere-suosikissani Design Boulevardissa. Ihastelin silloin elokuun avajaisissa herkullisia keittiöpyyhkeitä ja nyt vihdoin hain meille omat Scholten & Baijings for Hay pyyhkeet. Nam mitä neonvärejä! Parin kauppapysähdyksen ohessa ehdimme viettää tovin myös matkan varrelle osuneessa leikkipuistossa, sakkimme nuorin kipitti innoissaan kohteesta toiseen ja me “vanhukset” katseltiin hymyillen sitä riemun määrää.

Syksyssä parasta on aurinkoiset syyspäivät, jotka ovat olleet valitettavan harvassa ainakin tänä syksynä. Tuo valo on jotain aivan käsittämätöntä! Ja joo, aika ihana on kuvassa oleva tyyppikin. Oma hymykuoppaäijelini, jonka kanssa tuli justiinsa kuluneella viikolla neljä vuotta yhdessäoloa täyteen. ♥

Meillä oli ajatuksena mennä tutustumaan paljon kehuttuun Kahvila Runoon, mutta siellä olikin alkamassa joku yksityistilaisuus. Onneksi samalla kadulla oli myös vanha tuttu Vohvelikahvila, joka pelasti janoisen porukkamme. Lakritsivohveli on ihan paras!

Enter Shikari – Take To The Skies [2007]

Hitsiläinen, mähän en ole missään vaiheessa muistanut kirjoittaa sanaakaan meidän parin viikon takaisesta Tampere-viikonlopusta! Eiköhän siis korjata vääryys hetimiten. Oltiin Akkikin kanssa suunniteltu jo aiemmin että me mentäisiin Tampereelle juuri sinä viikonloppuna, kun Akkiki infosi Lost in Music -kaupunkifestarin osuvan samaan ajankohtaan. Perjantaille sattui vieläpä loistava esiintyjäkatras, joten suunnitelma oli selvä: miehet kotiin ja naiset festaroimaan!

Saavuimme paikalle hieman ennen puoli kymmentä, porukkaa oli runsahasti liikenteessä ja jonoteltiinkin siinä ehkä vartin verran kunnes pääsimme sisään. Meillä oli siis liput Pakkahuoneen ja Klubin keikoille, pari ensimmäistä ehdittiin missata mutta onneksi oli monta keikkaa vielä edessä.

Pakkahuoneelle astuessamme lavalla musisoi parhaillaan Stig kumppaneineen. Ei ihan mun lempimusiikkia (meinasin kesällä hypätä kaivoon, kun mulla soi päässä Ryyppy kaksi päivää putkeen!) mutta annoin mahdollisuuden ja ihan hauskalta se kuulosti. Sellaista menevää mutta letkeää. Viimeiset biisit mäkin jopa tunnistin, kiitos aktiiviselle radion kuuntelulle.

Desibelit olivat sitä tasoa, että päädyimme ostamaan korvatulpat heti alkuunsa – omat olivat kotona, taas kerran… Korvatulpista on kyllä pakko antaa positiivista palautetta: 1e maksanut tulppapari oli juuri sitä parasta laatua jota käytän prätkäillessäkin! Ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi jostain kökkötulpista.

22-Pistepirkko jäi meiltä väliin, kun Klubin puoli oli ahdettu niin täyteen sakkia kuin mahdollista. Hengailtiin siis sen keikan ajan ja oltiin valmiina Pakkahuoneella, kun Rubik aloitti. Ei mitenkään tuttu bändi mulle, mutta ihan kuunneltavaa musiikkia.

Seuraavaksi osasimme suunnistaa Klubille ajoissa eikä French Films näin ollen jäänyt kuulematta. Uusi tuttavuus sekin, tykkäsin ihan. Pitääkin muistaa kaivaa sitä jostain tarkemmin kuunneltavaksi. Klubilla myös oli hieno katto, diskopallot! ♥

Sitten takaisin Pakkahuoneen puolelle ja vuorossa ainakin mun illan odotetuin esiintyjä, Pariisin Kevät. Hyvin ne taas veti, kuinkas muutenkaan, ja tunnelma oli katossa. Soittivat myös ikisuosikkini Meteoriitin, oi joi!

Tässä kohtaa yötä alkoi jo hippasen uni painaa silmää, mutta käväistiin vielä Klubilla tsekkaamassa millainen on The Sounds DJ Set. Olisihan sitä voinut ottaa vaikka etukäteen selvää, että kyseessä ihan oikeasti on The Soundsin kaiffarit… Me oltiin vähän sillä mielellä, että porukka oli vain esikuvansa tyylinen kokoonpano soittamassa levyjä; jotenkin eivät näyttäneet oikeilta soundsilaisilta. Noh, kerrankos sitä erehtyy.

Kahden jälkeen suuntasimme kotia kohti, pitkän päivän jälkeen nukahdin suunnilleen sillä samalla sekunnilla kuin kaaduin vieraspetiin tuhisevan äijelini viereen. Oli mahtavaa lähteä pitkästä aikaa Akkikin kanssa viettämään tyttöjen iltaa. Kiitos ihanainen ja otetaan taas uusiksi!

Isoveli – 2012 [2012]

Lokakuu alkaa olla mennyttä, ei tosiaan ole ollut kovin aktiivinen kuukausi mulla mitä tulee bloggaamiseen. Kameraa sentään olen kuljettanut jonkun verran enemmän matkassa mukana, syyskuun tunnelmista viisastuneena. Uusia kuvakulmia tallentui muistikortille, kuten tämä maha kuun alkupuolelta:

Vain muutamaa päivää myöhemmin päästiinkin jo jännittämään minkälainen asukas sieltä putkahtaa. Lopulta puhelin piippasi, että pienen pieni poika on liittynyt seuraan mahan tälle puolen – tere tulemast vaan!

Viime viikonloppuna mäkin pääsin vihdoin (miten olenkin aina kipeä kun lähipiiriin tulee vauva…) onnittelemaan perhettä ja tapaamaan tuoreimman jäsenen. Nannan puuttuminen teki talosta jotenkin hiljaisen, mutta eiköhän punatukkainen pikkukaveri vielä laita tuulemaan kunhan tuosta hieman kasvaa. Nyt vielä lekoteltiin rauhallisesti sohvalla Paten seurassa lumisen syyspäivän kauniissa valossa.

Ensilumi, nyt jo! Ja lisää hiutaleita leijailee taivaalta maanpintaa tavoitellen. Mahtaakohan aamulla olla enää yhtään valkoista maassa? Aika märältä tuo ainakin näyttää.

Kuvat ja sanat ovat edelleen kadoksissa. Elämä tuntuu junnaavan paikallaan eikä kasvava pimeys helpota sitä yhtään. Kaipaan haasteita! Uusia tuulia! Innostusta ja inspiraatiota! Kaipaan sitä, että tuntisin olevani elossa. Ja olisi tietysti untakin kiva saada enemmän (tarpeeksi!), jottei sitä lamautuisi niin täysin aina iltaisin.