Ajastaika

Lomailin koko viime viikon tekemättä oikeastaan mitään. Nukuin (ihan järjettömän) paljon, inspiroiduin netissä vaikka mistä ja pohdin alkanutta vuotta. En käynyt jumpassa tai salilla kertaakaan, yhtenä päivänä sentään tein puolen tunnin kävelylenkin raikkaassa ulkoilmassa. Ei siis kovin aikaansaava viikko, laiska pikemminkin – ja levännyt. Nyt jaksaa taas uudella tarmolla tarttua arkeen, joka ei oikeastaan maistu hullummalta. Päivätkin pitenevät jo kovaa vauhtia!

Viimeisenä varsinaisena vapaapäivänäni sain houkuteltua siskon ja äipän mukaani retkelle lempparikaupunkiini Raumalle. Ei meillä mitään varsinaista syytä visiitille ollut, kunhan halusin nähdä ja kokea talvisen Rauman. Varsinainen talvifiilis tosin jäi uupumaan, sillä plussakelit ja sateet olivat sielläkin suunnalla vieneet lumet mukanaan.

1. Lumeton Kauppakatu feat. Feline.
2. Ihastuin ikihyviksi R/H:n vetoketjujakkuun (SS12-mallistoa): villaa, poronnahkaa ja vetoketjua. Ihanan pehmoinen ja lämpöisen tuntuinen päällä, irrotettava nahkakaulus vähintäänkin loistava idea. Saa nähdä jäänkö kokonaan ilman Zipper Jacketia, kun en saman tien raaskinut ostaa…
3. Kupponen teetä Café Salin salaattiannoksen päälle.
4. Hempeä kaffekoju torin laidassa.

Kierreltiin pääasiassa Vanhan Rauman kaduilla ja piipahdettiin milloin missäkin putiikissa. K26 lifestyle store oli sulkenut ovensa (nyyh!), Busstop muuttanut uuteen tyylikkääseen liiketilaan. Studio25:ssa hyödynnettiin Felinen kanssa kumpikin Firetrapin alerekki, Valtavasta Kääpiöstä taas pojat saivat tulisia tuliaisia. Ennen kotimatkalle lähtöä poikkesimme vielä Hannas-sisustuskaupassa ja yhdellä kirpparilla sekä haimme Kontiolta hieman iltakahviherkkuja.

Ihana kaupunki se Rauma on vuodenajasta tai säästä huolimatta! ♥

Vuodenvaihde on hienoa aikaa, se on aina kuin kääntäisi uuden sivun elämässä. Silloin on myös hyvä kääntää katse menneeseen vuoteen ja esimerkiksi tarkastella miltä vuosi näytti oman tyylin suhteen. Sellainen katsaus olisi nyt siis tiedossa, parin edellisen vuoden tapaan. Tällaisia tyyliajatuksia kirjasin blogiin viime vuoden alkumetreillä:

1) Jatkan oman tyylini etsimistä ja se toivottavasti selkeytyy vielä tarkemmin.
2) Kenkäpuolella maiharit jatkavat voittokulkuaan rinnallaan nahkanilkkurit sekä tennarit.
3) Pohdin hankintoja entistä enemmän ja keskityn toimivan vaatekaapin rakentamiseen.
4) Hiusväri menee lähemmäs omaa väriä, ehkä jopa lopullisesti pois värjäyskierteestä.
5) Kehityn lisää väreillä ja kuoseilla leikittelemisessä.

Denimin juhlavuoteeni ’11 verrattuna viime vuonna farkkujen käyttö jäi selkeästi vähemmälle, yhtenä syynä varmastikin hanurini laajeneminen vyötärönauhaa ahdistaviin sfääreihin. Sen sijaan verhosin alakroppani mm. vakosamettiin (viininpunainen oli pop!), H&M Trendin hauskoihin kukkapökiin ja loppuvuodesta Television pikkujouluista hankittuihin Samujin villaisiin pappahousuihin (joskin housujen kanssa oli pientä epäonnea matkassa ja ne viettivät korjattavana puolet joulukuusta). Kapea lahje porskuttaa edelleen ja lisäksi mukaan on tullut vajaamittaisuus pituudessa. Viileä kesä sulki pois paljain säärin kulkemisen, mutta nilkat vilkkuen sentään tarkeni mennä viipottaa.

» Tarkemmat tiedot asuista: 5/3, 22/5 ja 10/11.

Kesän ’12 julistin mekkokesäksi ja kuljinkin mekoissa enemmän kuin koskaan. Helppo vaate, joka sopii moneen tilanteeseen ja häivyttää kivasti vyötärölle kerääntyneen pelastusrenkaan. Useiten ylläni viihtyi Firetrapin denim-mekko ja H&M:n seepramekko, suurimmat ihastuksen huokaukseni kohdistuivat Samujin sinikukalliseen mekkoon. Epäilen vahvasti, että mekot ovat tulleet jäädäkseen osaksi tyyliäni ja niitä nähdään paljon myös vuonna 2013.

» Tarkemmat tiedot asuista: 16/8, 5/5 ja 24/8.

Garderobiini muutti vuoden aikana myös muutama näpsäkkä mekko, jotka saa puettua niin juhlaan kuin vähän spesiaalimpaan arkipäiväänkin. AX Parisin galaksimekossa helman hulmutessa olo on kuin kuningattarella, saman puljun lintumekko taas on söpön tyttömäinen. Vuoden ehdoton mekkolempparini on kuitenkin Olivia Rougen maailman ihanin sydänmekko, joka päälläni astelin avioliiton satamaan joulun alla.

» Tarkemmat tiedot asuista: 13/7, 22/7 ja 21/12.

Pari vuotta takaperin uumoilin shortsien lisääntymistä asuissa, mutta vasta 2012 käytin niitä enemmän kuin hametta (tai ainakin yhtä paljon). Keväällä ostin mahtavat korkeavyötäröiset shortsit, jotka valitettavasti jäivät hyvin vähälle käytölle kun en saanutkaan herkuttelua kuriin ja levisin niistä ulos. Ei liene yllätys, että lempparishortseikseni nousivat kolmannen kuvan Vilan samettishortsit, joiden löllerö muoto ei purista mistään. Tavoitteeksi tälle vuodelle: nyt prkl se napostelu kuriin, perse ylös koneelta ja suunta salille!

» Tarkemmat tiedot asuista: 3/3, 23/3 ja 16/11.

Viime vuonna käytin selvästi enemmän mustaa kuin aiemmin ja epämääräiset värioksennukset näyttäisivät jääneen historiaan (huh!). Vaikken vieläkään pukeudu yltäpäältä mustaan, käytän jo taitavammin hyväkseni mustan eri “tasoja” leikkausten ja materiaalien avulla. Suosikkejani 2012 olivat Lindexin kuvioreikäneule (vas. reuna), Gina Tricotin läpikuultava hihaton kauluspaita sekä Monkin mesh-helmainen toppi (oik. reuna).

» Tarkemmat tiedot asuista: 14/4, 27/9 ja 29/11.

Miltä siis vuosi 2012 näytti? En varsinaisesti vieläkään osaa sanoa minkälainen tyylini on, mutta on se toki mennyt selkeämpään suuntaan (1.) ja lisäksi hallitsen väri-/kuosiyhdistelmät (5.) yhä paremmin. Jalkaan eksyi useimmiten maiharit tai tennarit (2.), korkoja käytän edelleen suhteellisen harvoin – sen verran mitä jalat kestävät (ja kaipaavat). Pidin ostoksistani kirjaa läpi vuoden ja tyylipuolta nyt tarkastellessani voin todeta, että hutiostoksia tuli tasan yksi (3.) ja sekin on eräs eBay-ostos, joka onneksi on muokattavissa toimivammaksi. Hiustyylini pysyi aika muuttumattomana: alkuvuodesta olin blondi (+ hetken pinkkilatvainen), sitten lyhyen aikaa porkkanapää (sävy ei vaan pysynyt mun päässä, nyyh!) ja kesäkuun alun jälkeen en ole värjännyt enää lainkaan. Oman värin kasvatus (4.) on siis hyvässä vauhdissa ja olen tällä hetkellä oikeastaan tosi tyytyväinen hiusväriini.

Mietteitä tyylivuodelle 2013:

• Panostan hankinnoissani entistä enemmän laatuun ja tuen useammin kotimaisia merkkejä.
• Teen ostokseni pikkuliikkeissä suurten ketjujen sijasta.
• Hiusten väri tai leikkaus tuskin tulevat muuttumaan, mutta kampaajalla voisi ehkä vierailla useamminkin kuin pari kertaa vuodessa.
• Tsemppaan vartalostani pois muutamat ylimääräiset kilot, jotta saan vaatevaraston paremmin hyödynnettyä.
• Muistan tepastella useammin korollisilla kengillä, jottei jalat totu liikaa lättäpohjiin.

(Loput vuoden 2012 asuni nähtävissä Flickrin puolella, täällä näin.)

Agnes Pihlava – Redemption [2009]

Lupasin palata aiheeseen häämekko, joten kaikki mekkointoilijat huomio: tää ois nyt teille! Vaikka siviilisäädyn vaihtamisen virallinen osuus oli vain ohikiitävä hetki ja tärkeämpää on ehdottomasti varsinainen hääjuhla ensi syksynä, halusin kuitenkin pukeutua maistraattiin asianmukaisesti. Mikään yhden kerran juhlakolttu ei ollut vaihtoehto, joten päätin hommata kivan mekon, jolle löytyy taatusti käyttöä myös jatkossa. Omalle päärynäkropalleni imartelevin mekkomalli korostaa pientä yläosaa ja piilottaa leveän alaosan, siispä aloin vilkuilla kunnon kellomekkojen suuntaan. Kuin tilauksesta Nelliina vinkkasi blogissaan Olivia Rougen alekoodista, selvä vinkki että mun oli aika toimia. :)

Pähkäilin tovin eri mallien ja kuosien välillä, kunnes päädyin punaiseen sydänkuosiseen kellomekkoon hihoilla – mikä muu nyt voisi olla osuvampi yhdistelmä kun menee joulun alla naimisiin?! Muutaman viikon päästä mekkopaketti kolahti postiluukusta ja oi että, miten syvään huokaisin ihastuksesta. Niin kaunis, upea ja täy-del-li-nen. ♥ Koko ei tosin natsannut ekalla kerralla, mutta sain kerrassaan erinomaista palvelua ja uusi oikean kokoinen mekko ehti perille hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Iso kiitos siis Olivia Rougen suuntaan!

Hääpäivänä laitoin mekon alle Hell Bunnyn valkoisen tyllihameen, joka toi muhkeutta niin paljon että hyvä kun mahduin autoon istumaan. Mutta oikein kauniisti hulmui helma alustyllin kanssa! Jouluviikolla koekäytin mekon sitten arkisemmissa olosuhteissa, toisin sanoen vietin siinä suunnilleen koko joulun. Viimeisessä kuvassa mekko on osana tapaninpäivän sukulounaalla päällä ollutta asua, ilman tyllihametta ja irtohihojen (Pieces), paksujen bambusukkisten (Norlyn) sekä prätkäbuutsien (Vagabond) kanssa. Loistavasti toimii näinkin, seuraavaksi koitan saada mekon asustettua toimistolle sopivaksi.

Rakastan sydänmekkoani ihan kympillä ja epäilen suuresti, ettei se jää ainoaksi hankinnaksi Olivia Rougen putiikista… Jose ♥ kellomekot

(Ekan kuvaparin ikuisti Mia; tapaninpäivänä kameran takana oli puoliskoni.)

Nonstop – POP-direktiivi [2000]

Uudenvuodenaattona puolisko lähti heti aamutuimaan töihin, mulla oli onneksi vapaapäivä. Sain joskus kymmenen pintaan itseni vihdoin ylös sängystä, kammattua naamani ja yhdentoista jäljissä olin jo kävellyt (lue: liukastellut) poliisilaitokselle hakemaan uutta ajokorttia. Voi elämä miten paljon onkaan järjestelemistä, kun vaihtaa sukunimensä! Siviilisäädyn vaihtaminen maistraatissa on edullista (arkiaikana maksutonta), mutta nimen vaihtamiseen saa kyllä kulumaan euroja… Ajokorttiepisodille esimerkiksi tuli hintaa 44e + 14e, kun piti vielä uudet passikuvatkin käydä hakemassa. Passia (54e) en taida edes vaihtaa ihan vielä, kunhan sitten matkustaessa muistaa varata vanhalla nimellä.

Vietettyäni lähemmäs tunnin poliisilaitoksella (ihmisiä ei ollut paljonkaan mutta silti sai istuksia kolme varttia odottamassa) suuntasin vihdoin kaupungille ja treffasin Felinen Hansassa. Pyörittiin jonkun aikaa tonkimassa alennusmyyntejä, kunnes alkoi vähän hiukoa. Menimme Coffee Houseen tarkoituksena nauttia hyväksi todetun patonkibuffetin tarjonnasta – vaan ei löytynyt koko patonkitiskiä enää. Sitten tuumimme josko menisimme viereiseen Rossoon pannupitsalle, mutta onneksi vilkaistiin ruokalistaa ensin – eipä näköjään tarjoilla Rossossa pannupitsaa enää.

Siinä vaiheessa paloi käpy ja sanoimme kiitos hei S-ryhmän ruokapaikoille, taidan jatkossa skipata ne (paitsi Sevillan, siitä tykkään) kokonaan. Ulkona huomasimme kadun toisella puolen Hiili-kyltin ja ovella olevaa ruokalistaa tutkittuamme päätimme mennä kokeilemaan. Päädyimme kuitenkin kumpikin lounasburgeriin, joka oli perusburger ranskalaisilla, hinta alle kympin ja sisälsi veden, alkusalaatin sekä kahvin. Burgeri oli älyttömän hyvää, ranskalaiset juuri sopivan rapsakoita ja dippiä oli tarpeeksi – erinomainen hinta/laatu-suhde siis! Hiileen on ehdottomasti mentävä uudestaan, kuolasin jo linkkiä kaivaessani a la carte -listan vegeburgeria eikä lohipurilainenkaan kuulosta hullummalta. Mmmmmmmmm.

Mahat pinkeinä (perinteinen haukataan vähän jotain pientä -tilanne siis) pyörimme meille ja lähdimme siitä kaupan kautta maalle vuotta vaihtamaan. Kissat Minni ja Pate sulautuivat joukkoon milloin torkkuen jossain, milloin hamuten herkkupaloja pöydältä tai jonkun lautaselta. Pikkupaukkuja Pate katseli mielenkiinnolla ikkunasta, mutta luikki kunnon paukkeen alkaessa toiselle puolen taloa.

Ilta meni tuttuun tapaan mukavasti: seura oli erinomaista, saunassa kiuas hönki kunnon löylyt, naposteltavaa ja herkkuja riitti. Puoliltaöin raketit värittivät taivaan (ja yksi pihankin kun se räjähti maassa), sen jälkeen kilistettiin alkaneelle vuodelle ja syötiin vähän lisää. Yllättävän kauan jaksettiin valvoa, viimeiset kaatuivat nukkumaan vasta lähempänä aamuneljää. Sainpa vielä juuri ennen nukkumaanmenoa hirvittävän hepulikohtauksen ja ulvoin naurusta niin että vatsalihaksiin sattui… Se on tuo avioäijelini, jonka jutut ovat toisinaan niin käsittämättömän huonoja että ne saavat mut kierimään naurusta. ♥

Irina – Älä riko kaavaa [2005]

Tänään vuorossa katsaus jouluna paketeista paljastuneihin lahjoihin kuten eilen lupailin, tosin tällainen lahjaläjään keskittynyt postaus on ehkä vähän enemmän kuin vain “sivuamista”. ;) Tyypit antoivat mulle taas kerran aivan älykivoja lahjoja, en voi muuta kuin kumartaa ja sanoa KIITOS! On aina yhtä mahtia saada omannäköisiä juttuja. Aivan kaikki lahjat eivät kameran eteen eksyneet, tuli nyt heti mieleen puoliskolta saamani minttukärry (eli Ikean RÅSKOG-tarjoiluvaunu) ja pari muuta juttua. No, näillä mennään nyt ja aloitetaan herkkuosastosta.

Enoni perheeltä saimme matalan vinyylikulhon parilla leffalipulla ja suklaalla höystettynä, karkit on toki jo syöty mutta elokuviin ei sentään ole vielä ehditty. Mä tykkäisin käydä tsekkaamassa pätkän jotain aivotonta liibalaabaa, mutta saattaa tuo avioäijeli olla hieman eri mieltä… Lasillinen Daim-tyyppistä suklaata löytyi M&A:n paketista, oli muuten hyvää! Teevarasto täydentyi lempparini Forsman Tean mustalla teellä Keisarin Malja (Sansulta) sekä ranskalaisen Mariage Frères -teetalon sitruksisella vihreällä teellä Thé sur le Nil (tädin perheeltä). Upea musta purkki jää taatusti käyttöön tyhjentymisensä jälkeenkin.

Tämä supersuloinen rasia on myös Sansulta ja pitää sisällään minttupastilleja. Possu ♥

Äiskältä tuli täydennystä kuohuviinilasikokoelmaan parin Iittalan Essence -paketin muodossa, nyt meillä onkin sitten noita jo kahdeksan kasassa. Lisäksi astiakaapista voi jatkossa (vihdoin!) ottaa kätöseen Marimekon Kaiku-mukin, kiitos K-serkun. Rakastan tuota Marimekon mukien muotoa, joka näyttää kauneimmalta juurikin noin korvattomana.

Astiaksi laskettaneen myös kummitädiltä saadut objektiivimukit, joista kuvaan eksyi näköjään ainoastaan toinen. Desthea ratkaisi kalenterikriisini paketoimalla mulle Dewin ihananihanan kissakalenterin. Ainut huono puoli on se, että kissakuume tulee todennäköisesti vaivaamaan entistä pahemmin koko vuoden… Paketissa oli kiva tähtiliina, jonka väritys on ihan selkeä glögin ja piparin yhdistelmä. :) Samaa sävyä on myös S&A:lta saadussa The Body Shopin minirasvakolmikossa, jonka tuoksut ovat herkullisesti Cranberry Joy, Vanilla Bliss sekä Ginger Sparkle. Nyt ei tarvitse olla lopputalvea kuivin käsin liikenteessä, kun on tällainen laukussa.

Keltainen kynttiläpari oli tädin perheen paketissa, pienemmät M&A:n tekemiä. Ihastuin heti tuohon violettipunaiseen lumihiutalekynttilään (tulkitsenhan kuvion oikein..?), tiedä raaskiiko tuota edes polttaa. Voi olisipa remontti jo valmis ja koti kunnossa, niin voisin asetella kynttilöitä kaikille mahdollisille tasoille ja polttaa niitä pimeinä iltoina!

Sisko-rakas oli kääräissyt mulle pakettiin samistopin vihreällä printillä sekä tekemänsä cokis-korvikset. Olen nyt viimeiset pari päivää käyttänyt niitä ja kieltämättä on aika hauska fiilis kulkea pullonkorkit korvissa kilkattamassa. Pääsevätpä muuten uuteen ajokorttiinikin, kun piti ottaa uudet kuvat nyt kun nimi vaihtui.

Sellaista täällä. Minkälaista kivaa muilla paljastui lahjapaketeista?

Happoradio – Jälkiä 2001-2011