AvainsanaSamuji

Raivaus- ja myyntirumba on vienyt tehokkaasti aikaa viime viikkoina normaalin arjen pyörityksen ohella eikä välillä niinä omina hetkinä ole jaksanut tehdä muuta kuin jumittaa. Kaivoin maaliskuun kuva-arkistosta jo useampi päivä sitten parit asukuvat, koitetaas nyt vihdoin saada ne julkaistua.

(Kuvat klik klik isommaksi.)

Vasemman kuvan asussa lähdin pääsiäissunnuntaina siskon ja hänen miehensä luokse kahvittelemaan, mini oli toki mukana myös. Olipa kivaa laittaa pitkästä aikaa tuo Samujin raitamekko päälle! Sukkahousujen (H&M) sävyksi valikoitui sillä kertaa tumma pinkki. Korvissa roikkui Fashionologyn sulkakorvikset ja jalkaan kiskaisin edellisenä päivänä ostamani Vagabondin Doris-nilkkurit. Garderobissani oli ollut simppeleiden ja helppojen nilkkureiden kokoinen aukko ja kävinkin noita testaamassa ainakin kolmesti ennen ostopäätöstä. Ne tulivat mieleen niin monesti kotona kenkävalintaa tehdessäni, että tuumasin niiden kyllä lunastavan paikkansa. Tosin kauppaan mennessäni ei mallia enää näkynytkään hyllyssä, mutta onneksi tajusin käydä myyjältä kysymässä mahtaisiko niitä vielä olla. Ja kannatti pähkäillä asiaa hieman pidempään, Dorikset ovat olleet kerrassaan loistava lisäys kenkävalikoimaani!

Oikeanpuoleinen kuva taas on pääsiäismaanantailta, jolloin olimme koko perhe miehen sukulaisten kanssa syömässä. Ohutta farkkukangasta oleva lintumekko on Firetrapin ja se on itse asiassa vuoden 2012 mekkokesän ykkösmekko, joka jotenkin omituisesti jäi silloin ihan kokonaan esittelemättä! Mutta kyllä, se on todellakin ollut hyvä hankinta, koska se on yksi lemppareistani edelleen. Musta merinovillatakki (COS men) on sekin useamman vuoden kestänyt suosikki, pelkään jo etukäteen sitä hetkeä kun se kuluu puhki. Denimin kanssa sopi kivasti Lindexin koralliset sukkahousut, joiden sävy on tosi kiva ja ovat myös sopivat isoa denieriä. Korvissa on joskus Raumalta joltain markkinoilta ostetut kamerakorvikset ja ranteessa Axcentin musta rannekello. Jalassa ne uudet Vagabondin nilkkurit, tietty.

Häistä on kyllä tulossa juttua vielä lisää, kunhan saisin inspiraation naputella loput tekstit kasaan. Sillä välin ajattelin heittää eetteriin vaihteeksi muutaman asukuvan, edellinen kerta oli elokuussa eli hetki on silläkin saralla jo ehtinyt vierähtää. Saattaa tosin olla, että nyt vasta pitkä tauko tulee kun – noh, tiedätte kyllä – valo on mitä on.

Lokakuun alkupuoli oli suht lämmin, syksyä todellakin parhaimmillaan siis. Kesän jälkeen oli aika kaivaa sukkikset esiin ja taisinkin hyvin pitkälti viilettää lokakuun sukkahoususankarina. Yllä perusduunipäivän asu sekä naamavärkin pikaparannus vaahteranlehden taakse piiloutumalla. Raitapaita on Marimekon Tasaraitaa, lähes puhkikulutetut Vilan vakosamettishortsit löysin joskus Rauman Studio25:sta kympillä. Korvissa hopeiset toisen käden aurinkokorvikset, konjakkinen vyö H&M men. Jalassa ikivanhat luumusukkikset H&M, villasäärystimet pitsinauhalla c04 Luomus sekä mintunväriset varrettomat Converset, jotka hankin kakkoskengiksi häihin.

Tällaisella asulla olin liikenteessä lokakuun alussa Helsingissä. Coston nahkalätsä on edelleen pop, Syster P:n harmaan huipun jättihuivin tilasin Acolythin alesta kesällä. Shanan toppi on tuliainen Espanjasta, Samujin bleiseri löytyi kesällä huikealla -70 % lätkällä varustettuna. Loistohankinta, joka taipuu mennen tullen niin arkeen kuin juhlaan! Lindexin mustat pökät ovat niin ikään alehankinta, lahkeissa on takana puoleen pohkeeseen hopeiset vetoketjut. Korvikset by sisko, sormus Kalevalakoru, rannekello Axcent. Jalassa tässäkin minttuiset Converset.

Kolmannessa asussa on siinäkin pari kesän uutta juttua, tämähän alkaa vaikuttaa siltä kuin olisin laittanut koko garderobin uusiksi kerralla… Omat tavat entistäkin tarkemmin syyniin siis. Trikoinen jakku turkooseilla yksityiskohdilla on Vero Modan ja löytyi Stockan alesta. Liukuvärjätyt sukkikset ovat nekin aleostos, Lindexiltä tällä kertaa. Korvikset ovat siskon tekemät avainkorvikset, jalassa mustat varrettomat Converset parin vuoden takaa. Innocent-merkkisen mekon tilasin EMP:ltä ja se on nopeasti lunastanut paikkansa ns. luottomekkona.

Silloin kun en tiedä mitä laittaisin päälle, päädyn useimmiten tähän mekkoon. Mekko on älyttömän mukava päällä, materiaali on paksuhkoa trikoota. Noin muuten se ei sinänsä ole kovinkaan mielenkiintoinen vaatekappale, mutta selkäosan kolmion muotoinen pitsiosa nostaa kiinnostavuuden heti usealla pykälällä ylöspäin. Toimii!

Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset [2012]

Hääkuplasta tervehdys! Päähäni ei tällä hetkellä mahdu paljonkaan muuta kuin tulevat häät: mitä vähemmän päiviä jäljellä, sitä innokkaammin teen hommia järjestelyiden suhteen. En todellakaan ole niitä morsiamia, jotka aloittavat juhlan suunnittelun vuosia ennen, vaan vitkuttelen kunnes alkaa olla jo kiire. Ärsyttää välillä kyllä itseänikin tällainen tapani toimia, mutta minkäs teet. Mä nyt vaan satun olemaan niitä tyyppejä, joilla ei tulisi koskaan valmista ennen sitä kuuluista viimeistä hetkeä… Nytkin on vielä sata asiaa tehtävänä, mutta luotan siihen että kaikki järjestyy ajallaan. Ja jos nyt joku koriste tai muu puuttuu, ei se ole niin vakavaa – kukaan muu ei siitä tiedä mitään. Pääasia juhlissa lienee, että ruokaa ja juomaa riittää, musiikki soi ja vierailla on kivaa!

Häiden järkkäämisen ohella olen ehtinyt mm. haaveilla kuvissa esiintyvästä Samujin neuleesta, joka kolahti heti ensi näkemältä tullessaan vastaan internetin aalloilla. Kamu on mitä täydellisin neule syksyyn: leikkaus näyttää kivalta, harmaa väri on todella kaunis ja materiaaliltaan pusero on 55% villaa, 25% silkkiä, 10% kashmiria, 10% alpakkaa. Aikamoisen loistava kokonaisuus siis. Parin sadan euron hintalapunkin voisi jopa kestää, jos vain neuletta pääsisi sovittamaan jossain. Tuolla hinnalla kun ei osteta mitään ihan kivaa, vaan kaiken on natsattava just eikä melkein.

Ehkäpä tyydyn siis jatkamaan haaveilua. Tuumasin muutenkin tänään, että mulla on (edelleen) aivan liikaa vaatteita. En käytä varmaan puoliakaan, kun koen osan niistä jotenkin “hankalaksi” yhdistellä tai käyttää. Olenkin viimeisen puolen vuoden aikana ostanut lähinnä mustia, harmaita tai mustavalkoisia vaatteita – niitä kun on niin helppo yhdistellä keskenään. Toisaalta vanhan väri-iloitteluminäni huomioon ottaen, mietin toisinaan onko yksinkertaisuus todella tyyliäni vai kuvittelenko vain sen olevan.

Näihin pohdintoihin liittyen on muuten ehdottomasti vinkattava aMinimalist-blogista, joka teki paluun blogimaailmaan jokin aika sitten. Emmikoo kyseenalaistaa nykyisen pikamuodin kuluttamisen loistavasti, ei syyllistäen vaan ennemminkin herättäen kysymyksiä. Kirjoitukset houkuttelevat huomaamatta lukijan tarkastelemaan omaa kulutuskäyttäytymistään ja miettimään vaatekaappinsa nykytilaa kuin myös tulevaisuutta. Toimiva garderobi on taatusti kenen tahansa unelma, miksemme siis kuuntele itseämme paremmin ja tee siitä toimivaa?

(Kuvat: Samuji)

Pyöriessäni Helsingin keskustassa ennen Tukholmaan lähtöä sivistin itseäni käymällä Samujin liikkeessä ensimmäistä kertaa. Alerekissä oli vielä tavaraa ihan mukavasti ja taannoisen housuepisodin seurauksena saamani lahjakortti mielessä päädyin viivähtämään tovin raitoja sovitellen. Ja niitä raitoja sitten kääräistiin pakettiinkin.

Ihana paketti oli pakko instagrammata heti laivaan päästyä, voi kunpa kaiken saisi aina noin nätisti paketoituna! Rapistelin sitten kääreen auki ja esittelin matkaseuralaisille ostokseni, sinivalkoraidallisen mekon nimeltä Roma Big Stripe Dress. Alkuvuodesta sovitin Raumalla tämän paitaversiota, mutta Samujilla iskin silmäni mekkoon ja sen taskuihin. Mekko nousee aina arvoasteikolla ylemmäs, kun siitä löytyy taskut! Kuluvan viikon maanantaina mekko sai toimittaa työasun virkaa ja vedin reippaasti laivastonsiniset överit:

Mekko siis Samuji, neuletakki viime keväältä Lindex Holly & Whyte ja 100 denin alesukkikset Lindex. Lintuhäkkikorvikset Desthean tekemät, ketjuröykkiö 25-vuotissynttärilahja Felineltä ja kello tuttuun tapaan Axcent. Jalassa the Tukholman löytö eli Atalanta Weller for Urban Outfitters vetoketju-solki-maiharit (näihin palataan vielä tarkemmin!). Maanantai oli myös huulipunapäivä (koitan pitää sellaisen ainakin kerran viikossa) ja huulissa tällä kertaa Rimmelin punaa 140 Tulip pink, joku alelaarilöytö muistaakseni sekin.

Piti oikein pyytää siippaa ottamaan samalla lähikuva kynsistä, kun tuo joulualeista löytämäni IsaDoran metallivioletti lakka on niin siistiä. Sävy on 745 Persian Princess ja kaipaisi varmaankin kynnelle kaksi kerrosta, tuo yksi ei tahtonut pysyä alus- ja päällyslakasta huolimatta. Fanitan IsaDoran kynsilakkoja siinä mielessä, että se leveä suti on loistava: jälki on tasaista eikä tarvitse sutia kymmentä kertaa jotta näyttää siistiltä.

Vihoviimeiset muistelot viime vuoteen tulevat nyt. Ensimmäinen osa luettavissa täällä.

Heinäkuussa…

alkoi pitkään odotettu kesäloma ja heti alkuun visiteerasin Tampereella kuvaamassa polttarit. Sen jälkeen sitten iski oikein kunnon räkätauti, ensimmäinen puolitoista viikkoa meni lähinnä niistäessä. Tervehdyttyäni kävin paikkaamassa muutaman sivistysaukon ja ihastuin ikihyviksi Telkkariin. Kuun loppupuolella pyörin päivän sekä Tallinnassa että Helsingissä. Säät eivät pahemmin suosineet lomalaista, mutta ihan joka päivä ei sentään satanut. Viimeisenä päivänä kävin viimeinkin Colourscapessa, joka oli aikamoisen huikea kokemus.

Elokuussa…

loma jatkui ja vietimme pitkän viikonlopun Tampereella. Kävimme jokavuotiseen tapaan Särkänniemessä ja lisäksi pääsin vihdoin ekaa kertaa asuntomessuille. Viimeisellä lomaviikolla oli vuorossa tyttöjen päiväretki Raumalle sekä maalla järjestämämme pihakirppis. Paluu töihin ahdisti, mutta onneksi kuun loppupuolelle riitti äksöniä mm. Taiteiden yön, kaksien synttärikemujen ja hääkuvauskeikan muodossa. Juuri ennen syksyn alkua mennä täräytin ja päivitin kamerani uudempaan.

Syyskuussa…

intoilin uudesta kamerarungosta ja tallensin syysmaisemia muistikortille niin kotikotona kuin Ruissalossa. Kuun puolivälissä käväisin Habitare-messuilla Helsingissä, samalla reissulla tutustuin inttikaverini hurmaavaan kissaparivaljakkoon. Iittalan odotettu Sarjaton-astiasarja tuli kauppoihin ja kävin heti hakemassa kauniin mukiparin kotiin. Eräänä loppukuun sunnuntaina kasasimme puoliskon kanssa herkullisen brunssin ihan vaan kahdestaan.

Lokakuussa…

olin surkea bloggaaja niskajumeineni. Koitin siis välttää koneella istumista ja ihastelin luonnon väriloistoa. Olin vähän syysmasentunut, haikailin menneitä vuosikymmeniä sekä muuttamista maaseudun rauhaan pysyvästi. Saman iltana kun ystäväpiiri laajentui pienellä porkkanapäällä vietin suvun naisten kanssa iltaa Linnateatterissa mm. halloumsalaatin merkeissä. Seuraavana päivänä meillä oli firman koulutusristeily ja vedin buffetissa ruokaa minkä ehdin. Yhden viikonlopun olimme Tampereella, jolloin ohjelmassa oli festarointia ja muuta. Lunta satoi jo lokakuun lopussa, mikä oli kiva yllätys pimeyden keskelle. Viimeisenä viikonloppuna juhlittiin synttäreitä oikein kaksin kappalein, ensin Sansun 27-vuotispirskeissä (korjattu ikätypo; taisin luulla itseäni vuoden nuoremmaksi :P) ja pari päivää myöhemmin serkkutytön 1-vuotiskemuilla.

Marraskuussa…

mieli alkoi kohentua eikä elämä tuntunut enää niin yksitoikkoiselta. Heiluin kamerani kanssa Television pikkujouluissa ja Dear Designin myyntitapahtumassa Hansassa sekä yritin saada samaan kuvaan taaperon ja kissan joulukorttia varten. Tein hullun paljon töitä ja pari vapaailtaakin meni työporukan kanssa, ensin tiimi-illassa ja sitten pikkujouluissa. Alkukuusta ostamieni Samujin pappahousujen taskut hajosivat lähes atomeiksi ja pökät lähtivätkin myöhemmin Helsinkiin korjattavaksi.

Joulukuussa…

tein edelleen turhan paljon töitä enkä oikein muuta ehtinyt. Jossain välissä kuitenkin oli nimikekkereitä ja joulumyyjäisiä – ja sitten olikin jo joulu ovella. Maailmanloppua ei tullut, joten saimme suunnitellusti vaihdettua siviilisäätyä juuri ennen joulunpyhiä. Joulun vietimme maalla, oli lunta ja pakkasta. Kokeilin tehdä porkkanalaatikkoa, joskin äippä oli tehokkaasti apuna siinä. Tapaninpäivänä oli sukulaisjouluateria, yllätysavioitumisemme aiheutti yllättävän paljon hälyä. Hyvästit vuodelle 2012 jätimme loistoporukalla vesisateessa maalla.

Se oli sellainen vuosi se!

Within Temptation – The Heart Of Everything [2007]