{ Arkisto } Helmikuu 2012

Viime perjantaina istuttiin iltaa tyttöjen kesken Desthean luona. Porukka oli pieni mutta juttua riitti – ja tulipa jälleen kerran huomattua miten pieni tämä maailma onkaan. Niin tuntuu käyvän nykyään vähän kaikkialla, aina joku uusi tuttavuus tuntee jonkun joka tietää sut tai vähintäänkin olette olleet samassa koulussa yläasteella.

Feline ja illan valkoviinimme, portugalilainen Gazela. Helppo, hieman kupliva, raikas.

Desthean yksiö on paitsi kodikas myös aivan ihanan keltasävyinen, mikä sai mut huokailemaan oman kodin keskeneräisyyttä. Meillekin on tulossa muutamia keltaisia juttuja enkä malta odottaa sitä päivää, kun vihdoin pääsen pähkäilemään sisustusta oikein kunnolla! Tuollaiset verhot esimerkiksi huolisin meille heti, valitettavasti tuo taisi olla jotain retrokangasta… Mutta eiköhän meillekin joku sopiva kuosi vielä löydy, vanhojakin toki tulee käyttöön.

Harmaa toimii aina kirkkaiden värien parina. Ja oijoi kun tuollaisia henkareita saisi meillekin!

Ei jaksettu Felinen kanssa jatkaa enää mihinkään, joten lähdettiin puoliltaöin kävelemään meille. Oli lauhaa ja sumuista, Aurajokikin näytti jokseenkin unenomaiselta. Jopa silloin yöllä tuntui, että kyllä se kevät sieltä on tulossa. Ah vuodenaikojen vaihteet! ♥

Kiitokset emännälle sekä paikalla olleille, otetaanhan uusiksi joku kerta!

Pariisin Kevät – Kaikki on satua [2012]

Uskaltauduin viimein kokeilemaan kaikkialla hehkutettua COSia verkkokaupan kautta – Suomen ensimmäinen liikehän on vasta tuloillaan, Helsinkiin kuinkas muutenkaan. Torstai-iltana viime viikolla klikkailin ale-puolelta muutaman tuotteen ostoskoriin ja annoin VISAn laulaa. Tämän viikon keskiviikkona puhelimeen tuli odotettu tekstiviesti, että paketti olisi noudettavissa lähi-Siwastamme. Kätevää.

Ilahduin paketin sisällöstä niin, että heitin heti seuraavana päivänä kaikki uudet artikkelit päälleni yhtä aikaa. Kerrankin hyvin valitut värit siis!

Parasta paketissa oli ehdottomasti musta neuletakki, materiaali 100% merinovillaa ja ah niin pehmeää. Miesten malli ja koko S toimii mulla loistavasti – naisten neuletakit ovat usein höntin mallisia eikä niiden koosta voi koskaan olla varma. Neule on aika ohut mutta yllättävän lämmin, tai ehkä olen kokemattomana ollut skeptinen merinovillan lämpöisyyden suhteen. En ole enää.

Keltainen ihanuus on puuvillainen paita, jossa on reiät peukaloille: top with thumbholes. ♥ Huolittelematon reuna rullautuu kivalla tavalla ja ohuehko puuvilla tuntuu mukavalta ihoa vasten. Aika läpikuultava tuo kyllä on, mutta vaaleanharmaa alustoppi näyttäisi ainakin kuvien mukaan pysyvän sopivasti piilossa.

Väriskaala täydentyi kauniilla tummanharmaalla, nimittäin villasekoitesukkahousuilla (54% villaa, 41% polyamidia, 5% elastaania). Tuntuvat jalassa samalta kuin ns. normaalit sukkahousut mutta a. ovat lämpimämmät ja b. eivät mene niin helposti rikki. Kestävyyttä testasin lyömällä polven bussissa penkkiin niin että polveen tuli nirhauma, sukkiksiin ei jälkeäkään. (Polveen sattuu vieläkin, auts.)

Mainittavaa lienee myös kuvissa näkyvä veska, jonka tulin hankkineeksi viime viikolla Stockalta. Olin ihastellut Selected Femmen laukkua monessa eri osoitteessa (mm. Heijastuspinnassa), mutten edes ollut vaivautunut etsimään kun kommenttibokseissa huudeltiin että ovat kaikkialta loppu. Ja sitten pyöriessäni päämäärättömästi Stockan naistenvaatenurkassa laukku yhtäkkiä on siinä silmieni edessä! Juuri oikeassa värissä, viimeinen rivissä. Mallailin peilin edessä ehkä kymmenen sekuntia ja suuntasin kassalle. Kiitos kanta-asiakassetelin hinta putosi kympillä, vaikka oli se silti aika paljon tuollaisesta taskuvarkaiden unelmasta. Tosin olen käyttänyt laukkua päivittäin ja se on ihana, kun sinne mahtuu vaikka koko elämä!

Päivän asuun kuului eilen COS-artikkeleiden sekä Selected Femmen laukun lisäksi sulkakorvikset ja linnunkallokoru Fashionology, rannekello Axcent, revityt farkkushortsit Zara sekä prätkämonot Vagabond. Kuvista kiitän kanssa-asujaa, joka jaksoi kärsivällisesti räpsiä ruutuja ohjeideni mukaisesti. Kiitos muru!

Loppukevennys: COS-sukkahousut olivat vyötteen lisäksi vielä muovipussissa ja pussin päällä oli yllä oleva tarra. Hauska yksityiskohta ja olivat todella perille saapuessaan in perfect condition.

Lauantaina vietettiin rentoa iltaa maalla tuttuun tapaan kaveripariskunnan luona: ohjelmassa oli saunomista, ruuanlaittoa, telkkarin katsomista sekä Wii-pelejä. Tarkoitus oli katsoa leffaakin, mutta se vaan jäi kun jäätiin tuijottamaan Putousta. En ollut kyseistä showta koskaan katsonut, ihan vaan koska mä en yleisesti ottaen katso telkkaria, mutta kuullut sentään puhuttavan. Olihan sitä ihan hauska seurata, varsinkin kun jo taisteltiin finaalipaikoista.

Vietiin tuliaisiksi tulppaanikimppu. Olikohan se edes tämä puska? Samaa sävyä ainakin.

Ruokapuolta varten S oli leiponut sämpylöitä ja alkuillasta uunissa paistui hirvenlihapihvit.

Nannalla ja Patella oli myös nälkä.

Saunan jälkeen kokosimme pöytään oikein kunnon hampurilaisbuffetin. Sämpylän ja pihvin lisäksi väliin saattoi sujauttaa mm. pekonia, halloumia ja fetaa, avokadoa, kurkkua, tomaattia ja salaattia. Sitten vielä “kostukkeeksi” dippi- tai omatekoista cheddarkastiketta sekä lisukkeeksi rapsakoita ranskalaisia. Jokainen sai koota burgeristaan juuri sellaisen (ja niin ison) kuin tahtoi. Ja voin kertoa, että hyvää todellakin oli!

Tällainen oli mun lopputulos. Slurps!

Oi muuten jotenkin tosi hankala keksiä ruokaa, joka olisi paitsi hyvää myös kätevä kokkailla porukalla. Viime kerrallahan teimme pizzaa, yksi vaihtoehto olisi tortillat – ja siihen loppui oma mielikuvitukseni. S onneksi keksi burgerit, helppoa mutta sitäkin herkullisempaa. Mitäköhän seuraavaksi kehittelisi..? Ehdotuksia sopii toki heitellä kommenttilootan puolella. :)

Kauniin keskiviikkopäivän kunniaksi kymmenen positiivista asiaa tästä päivästä! Kiitos Ialle inspiraatiosta, huvittaisi melkeinpä ottaa jatkossa tällainen ihan säännölliseksi tavaksi. Ainakin säännöllisemmäksi kuin päivä kuvina -postaukset, eh heh.

1. Aamulla aurinko sarasti jo siinä vaiheessa kun kävelin bussipysäkille. (Päivällä tosin satoi lunta ja oli harmaata, mutta ei anneta sen haitata.)
2. Työpäivä meni tosi nopeasti, kun oli niin paljon tekemistä.
3. Löysin sattumalta laskiaispullia mansikkahillolla – Naantalin Aurinkoinen, vannon ikuista rakkautta (ainakin laskiaisen aikaan)! Muut pitäköön ällöt vadelmahillonsa.
4. Siirsin työpisteeni (= tietokoneeni) takaisin omalle työpöydälle. Mahtuu taas keittiössä pöydän ääreen syömään, yay!
5. Sain vihdoinkin kaivettua esille toiminimeni viime vuoden dokumentit ALV- ja veroilmoitusta varten.
6. Onnistunut salitreeni pitkästä aikaa Länsikeskuksen Elixiassa.
7. Salilla mulla oli myös kerrankin seuraa, kun oltiin puoliskon kanssa yhtä aikaa (yleensä se on salilla ja mä jossain jumpassa).
8. Höyrysauna treenin jälkeen.
9. Siwan kassalla heitin lompakkoni kaaressa lattialle ja kun sain kerättyä levinneet tavarat, ponkaisin ylös ja hihkaisin “niijoo ja mul ois yks paketti kans!” – siinä kohtaa meinas puolisko vieressä räjähtää nauruun. :D
10. Ihkaensimmäinen COS-pakettini tuli ja sisältö oli erittäin onnistunut.

Tämä oli oikeastaan aika hitsin hyvä päivä. Ei muuta kuin pehkuihin ja huomista odottamaan!

Olin tosiaan viime perjantaina elämäni ensimmäisissä konemusabileissä, paikkana Prima (aka ex-Onnela, jonka sokkeloisuutta inhosin ensikäynnistä asti) ja tapahtumana Overdrive!. Harvoin jaksan työviikon päätteeksi tehdä mitään sen enempää kuin painua pehkuihin iltakymmeneltä, mutta nyt kykenin kukkumaan hereillä reippaasti yli puolilleöin.

Soitto alkoi heti klo 22 kun baari aukesi, me Felinen kanssa saavuimme paikalle puoli yhdentoista pintaan. Porukkaa oli siinä vaiheessa ehkä kourallinen, mutta mitä lähemmäs viisarit raksuttivat kahtatoista sitä enemmän paikka alkoi täyttyä. Ja kun ei tarvinnut sen kummemmin luovia pitkin baaria, ei muka-sokkeloisuus ollut mitenkään häiritsevää. Tanssilattia riitti.

Ensimmäinen parituntinen oli se miksi me paikalla olimme, kun DJ-pöydän takana oli tuttu kaveri. Alkuillan musiikista vastasivat herrat Tommy Court sekä Aleixo R, jotka soittivat lämmittelyksi housea ja trancea. Fanitin salaa (vai julkisestikin?) tanssilattiaa tamppaavan neidin neonkeltaista asukokonaisuutta! Toinen versio khuuleista remmihousuista nähtiin miespuolisella tamppaajalla, mustat housut neonkeltaisilla remmeillä.

Vuorokauden vaihtuessa vaihtui myös soittovuoro ja kuulokkeet heitti päähänsä Djane J7. Myös musiikkilaji vaihtui hardstyleen, joka oli yllättäen tällaiselle rytmitajuttomalle hytkyjälle jotenkin helpommin ymmärrettävää – välillä jopa löysin jotain rytmin tapaista hienojen muuvsieni seuraksi! Tampattiin niin tanssilattiaa kuin ns. hattuhyllyäkin runsas puolituntinen, kunnes väsymys vei (raskaan työn raatajasta) voiton ja hilpaistiin kohti yöbussia.

Kiitosta vaan siskosein tutustuttamisesta lajiin, ehdottomasti uusiksi joskus! :)

(Kuvat © Feline & Jose.)