{ Arkisto } Marraskuu 2015

29.11.2015
23:49

Ensimmäinen perheristeily

Olimme keväästä asti puhuneet, että kunhan S on synnyttänyt ja tulokas on ehtinyt saada vähän ikää, niin lähdetään porukalla tsekkaamaan Viking Grace, kun osa meistä ei ollut sitä vielä kokenut. Loppukesästä bongasimme varsin sopuhintaisen tarjouksen, joten ei muuta kuin matkaa varaten ja syyskuun puolivälissä sitten hyppäsimme laivaan meidän perhe, S:n perhe sekä sisko miehensä kera.

Tukholma siellä niin

Lähtöiltana emme paljoakaan ehtineet tehdä, suunnilleen niin että muksuille iltapalaa ja nukkumaan. Iltapalaan liittyy muuten hauska juttu: laivalla oli paljon japanilaisia turisteja ja siinä kahvilan antimista nautiskellessamme paikalle pelmahti yhtäkkiä naisjoukko, joka alkoi ihastella meidän tyttöä. Pirpana oli aivan silmät selällään ja puurot pitkin naamaa, kun japanilaiset hihkuivat hurmioituneena räpsien kännyköillä kuvia – ja kyllähän siinä vähän alkoi alahuulikin sitten likalla väpättää. Tilanne oli nopeasti ohi ja naiset jatkoivat matkaansa kauempaa vielä vilkutellen, siinä kohtaa mekin toivuimme hämmennyksestä ja jäimme hihittelemään asialle. :D

Pallot katossa
Drinksut

Lasten nukahdettua isit jäivät hytteihin, kun me muut käväisimme tarkistamassa The 69 Eyesin keikkakunnon. Mä en kyseistä bändiä ole sen enempää kuunnellut, joten hipsin muutaman kappaleen jälkeen takaisin hyttiin vetämään unta palloon. Aamulla söimme vain kevyet setit samassa kahvilassa kuin illalla, sillä olimme varanneet paikat lounasbuffetista. Buffet oli oikein kelpo, kasvisruokia oli hyvin tarjolla ja ylipäänsä ruoka oli maistuvaa, niin että tuli vedettyä aivan liikaa kuten on tapana. Ehh.

Paljon iloa VS-kassista

Päivä laivalla meni yllättävän nopeasti, vaikka etukäteen mietitytti saako siellä vauvan kanssa ajan kulumaan. Syömisen jälkeen oli toki otettava pieni ruokalepo (ja bebekin nukkui päikkärit), muuten ohjelmassa oli mm. Tax Free -ostoksia sekä tutustuminen paatin Victoria’s Secret -myymälään. Äiti hamstrasi suklaata (no hei Oreota!), pirpanan mielestä parasta oli VS-kassin paperit… Viimeiseksi kävimme vielä ottamassa drinksut Seamore Champagne Loungessa, sain vihdoin maistaa jonkun mulle kehumaa ruohoisaa kuohudrinkkiä. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta kyllä mä tykkään nykyään enemmän alkoholittomista juomista (joita Gracella olikin kivasti tarjolla).

Viking @ Viking

Rattaiden kanssa pääsi liikkumaan helposti, nuo meidän Emmaljunga Vikingit olivat tosi näppärät laivaolosuhteissa. Tietysti kerrosten välillä siirtymiseen tarvitsi aina hissiä, mutta noin yleisesti joka paikkaan mahtui eikä tuntenut olevansa tien tukkeena tai mitään. Meillä oli neljän hengen ikkunallinen hytti, joten käytössä oli vain toisen reunan sängyt ja pirpanan matkasänky (henkilökunta toi kun kävi kysymässä) + rattaat mahtuivat passelisti toiselle puolelle.

Ja kuten kuvasta näkyy, Tax Freessa Viikkarit mätsäsivät sattumalta Viikkariin. :)

23.11.2015
19:43

47/52

47/52
Viikko 47: Kotiäitien kevyt Beaujolais Nouveau -ilta, vain päivän myöhässä.

Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau
keskitäyteläinen, vähätanniininen, tuoreen kirsikkainen, vadelmainen, punaherukkainen, hennon banaaninen, kevyen mausteinen

Doudet-Naudin Beaujolais-Villages Nouveau
keskitäyteläinen, vähätanniininen, kirsikkainen, metsämarjainen, kypsän karpaloinen, kevyen mausteinen, hennon banaaninen

(kuvaukset: alko.fi)

22.11.2015
22:34

Joulun toivelistalla

Se on ainoastaan pari päivää vajaa kuukausi jouluun! Tämä vuosi on tavallaan mennyt tosi nopeasti, mutta tavallaan ollut pitkä kuin nälkävuosi… Mulla on ollut tapana koota pientä toivelistaa jouluksi, vaikka aika harvoin joulupukki tuntuu hakeneen vinkkejä täältä blogista. ;) Siitä huolimatta värkkäsin tänäkin vuonna kollaasin mielessä olevista haaveista. Edellisten joulujen listat voipi myös kurkata halutessaan: 2014, 2013, 2012, 2011, 2010, 2009 – edelleen erinomaisia toiveita lähes kaikki.

Joulun 2015 toiveet

Ehkä käytännöllisin toiveistani on viikkokalenteri vuodelle 2016 (1). Parina viime vuotena mulla on ollut Moleskinen versio, mutta seuraavaksi voisin kokeilla jotain uutta. Olen aika tarkka koon ja sisäosan suhteen, eli mikään helppo homma tämä ei ole. Polkka Jamin kalenteri vaikuttaa tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta.

Kirjaosastoa on toivelistalla muutenkin (2). Aikuisten värityskirjat eivät ole muhun sen kummemmin iskeneet, kunnes bongasin Meri Mortin vastajulkaistun Koristekallot-värityskirjan. Asiallista! Keittiöön taas kelpaisi lisäinspiraatio Chocochili-bloggaaja Elina Innasen keittokirjojen muodossa, Viiden tähden vegaani sekä sen seuraaja Vegaanin keittiössä toisivat varmasti uusia ulottuvuuksia kokkailuuni.

Vaatekaapissani on tänä syksynä ollut kunnon siivoustalkoot ja olenkin siinä sivussa koonnut listaa, minkä tyyppisiä vaatteita garderobi vielä kaipaisi täydennykseksi. Kotimaisen Nurmen pitkähihainen Hertta-mekko (3) voisi olla yksi tällainen, helppo ja moneen tilanteeseen passeli (+ siinä pystyisi imettämäänkin). Mekko ei välttämättä kaipaisi neuletta lisäksi ja mustavalkoisuudessaan kelpuuttaisi kaveriksi mitkä tahansa sukkahousut, joita multa löytyy about kaikissa sateenkaaren väreissä.

Kaipaan edelleen selkeitä matkarattaita, jotka veisivät autossa mahdollisimman vähän tilaa mutta olisivat kuitenkin käytännölliset. Britaxilla olisi kohtuuhintaiset B-Motion 4 -rattaat (4), varsinkin nyt kun tämän vuoden värit myydään alennuksella 2016 malliston tieltä pois. Neonväreillä höystetty musta Hidden Treasure olisi aika päheä! Plussana näihin saa vaihdettua eteen kiinteät talvirenkaat, jolloin kulkeminen epäilemättä sujuisi mainiosti myös maaseudun olosuhteissa (kotikotona siis).

Viimeiseksi vielä se taatusti toteutumatta jäävä toive, Olympus-kamerani päivitys tällä kertaa rungon osalta (5). Käytössäni olevasta rungosta on nimittäin tullut uusi versio OM-D E-M5 Mark II, joka vaikuttaa vähintäänkin loistavalta. Ja sille pariksi se kalustosta uupuva valovoimainen 12‑40mm 1:2.8 -zoomi…

(Kuvat: Polkka Jam, Meri Mort, Vegekauppa, Nurmi, Muksutalli, Olympus.)

21.11.2015
12:00

Maailman kaunein hoitolaukku

Olin pitkään sitä mieltä, etten hanki erikseen mitään hoitolaukkua – kulkeehan ne vauvan tavarat missä tahansa laukussa. Alkuun käytimme kaapista löytynyttä vanhaa H&M Dividedin miesten olkalaukkua, joka oli sopivan unisex molempien käyttöön. Kun aloin enemmän liikkua vaunujen kanssa, huomasin että reppu olisi kätevämpi siinä kohtaa, kun hoitolaukku ei enää mahdu tavarakoriin esim. kauppareissun yhteydessä. Siispä olkalaukku syrjään ja vanha kunnon kettureppu kehiin, se osoittautuikin varsin näppäräksi tähän tarkoitukseen.

Special edition

Mutta sitten! Törmäsin netissä niin upeaan hoitolaukkuun, että aloin epäröidä josko kuitenkin Kånkenin rinnalle pitäisi saada ihan oikea hoitolaukku. Kyseessä oli tietysti limited edition ja myöhäisherännäisenä asiaa vatvoessani laukku ehdittiin myydä viimeisestäkin nettikaupasta loppuun. Kunnes eräänä iltana Lastenvaunuhulluja selatessa silmille lävähti myynti-ilmoitus kyseisestä laukusta, vieläpä täysin käyttämättömästä… Siinä kohtaa olin haikaillut veskan perään useamman viikon, joten kun saimme myyjän kanssa treffit sovittua mun Habitare-reissun yhteyteen, päätin lunastaa sen itselleni.

Donna Wilson for Mamas & Papas hoitolaukku

Laukun merkki on siis Donna Wilson for Mamas & Papas ja tämä erikoismallisto on julkaistu ilmeisesti jo loppuvuodesta 2013 – että juu myöhäisherännäinen todellakin. Mallistoon kuuluu kaikkea mahdollista muutakin ihanaa aina lisätarvikkeista rattaisiin asti, tosin nyt alkaa Suomestakin olla kaikki myyty loppuun.

Hoitolaukun tarpeisto

Ihan tavallista hoitolaukkua tuskin olisin hankkinut, mutta tämä ei mielestäni millään tavalla huuda olevansa juuri hoitolaukku. Asia paljastuu vasta sisältöä tutkaillessa, mukaan nimittäin kuuluu samaa kuosia oleva pehmustettu hoitoalusta sekä oranssi pullolle tarkoitettu termospussukka. Laukussa on monta taskua, ulkopuolellakin molemmissa päädyissä. Kätevää on myös irroitettava olkahihna, kaikissa tilanteissa kun pitkä hihna ei ole tarpeen.

Donna Wilson for Mamas & Papas

Vihertävä kettukuosi on kyllä jotain niiiin ihanaa, varsinkin tuollaiseen nättiin konjakinruskeaan yhdistettynä. Välillä harmittaa, etten ollut mallistoa bongannut aiemmin – kyllä mä rattaisiin olisin kelpuuttanut istuinpehmusteen tai lämpöpussin oikein mieluusti… Mutta onneksi on nyt laukku ainakin ja toisaalta, tälle varmasti on käyttöä myös lapsen ratasajan jälkeen. En muutenkaan raaski tällä hetkellä ihan joka paikkaan veskaa ottaa mukaan, ettei vaan likastu. :P Kokonsa puolesta laukku on ehkä enemmän minireissu- kuin arkikäyttöön, joten rymyt kestävä Kånken pyörii edelleen arjessa mukana.

17.11.2015
22:57

Habitare 2015

Syksyn (kesä sentään on jo käsitelty, huh) kuva-arkistojen purkaminen jatkuu aiheella Habitare. Tässä tuskin on kenellekään mitään uutta, mutta parempi naputella itselleen vähän jotain muistiin – pelkkiä kuvia katsomalla kun ei mieleen muistu oikeastaan yhtään mitään… Välillä mua kyllä epäilyttää pääsenkö ikinä ajan tasalle näissä blogikirjoituksissani, kun koko ajan kuitenkin tapahtuu kaikkea lisää. Eikä nämä pidemmät postaukset ole mitään kymmenen minuutin hommia, vaan aikaa menee äkkiä tosi reippaastikin. No mutta niin, se Habitare.

EcoDesign / Hanna Särökaari: Kerä
EcoDesign / Samuli Helavuo & Laura Väre: KasVa
EcoDesign / Atelier Yocto: Grow, Laura Huhtakangas: Pilleri

EcoDesign-näyttelyssä oli monta kiinnostavaa oivallusta liittyen kodin viherjuttuihin. Ylimmän kuvan yksinkertaisen tyylikäs musta amppeli on Kerä, suunnittelijana Hanna Särökaari. Seuraavassa kuvassa on kompakti kasvivalo KasVa, jonka on suunnitellut Samuli Helavuo & Laura Väre. Kaksikossa vasemmalla on Atelier Yocton pinoutuvista koreista koostuva Grow, koreilla on näppärä siirrellä kasveja tai tarvikkeita missä niitä kodissa ikinä tarvitaankin. Oikealla oleva Laura Huhtakankaan suunnittelema Pilleri taas on ulkokäyttöön soveltuva valaisin, jossa on yläosa vanhoista lasipulloista ja -purkeista, alaosa betonista. Hauska idea!

Trash Cuisine | Elina Ulvio: Frame
Protoshop / Anni Pitkäjärvi: Pinna

Kuvasarjan ensimmäinen kuva on tämän vuoden “roskaosastosta” Trash Cuisinesta, johon oli koottu ideoita keittiömuotoiluun pohjana luonnollisestikin kierrätetyt materiaalit. Vieressä on otos Talentshopista: Elina Ulvion suunnittelemassa Frame-hyllykössä yhdistyy valaistus ja kasvualusta kodin hyötykasveille. Hyvä esimerkki simppelistä ja todella tyylikkäästä tuotteesta, peukku tälle! Kolmannen kuvan Pinna-naulakko oli esillä Protoshopissa, suunnittelijana Anni Pitkäjärvi.

AIKAdesign: VETO
Studio Smoo: Marmoreal

Houkuttelevan värikkäät tötteröt ovat VETO-talouspaperitelineitä, tuotemerkki niiden takana on AIKAdesign. Meillä on ollut käytössä ikivanha puinen teline, joten lähetettyäni messuilta kuvan puoliskolle kävin vielä ennen kotiinlähtöä laittamassa meille yhden Vedon tilaukseen. Värivalinta oli vaikea, sen verran ihania herkkuvärejä kaikki! Punainen olisi ollut ykkösvalinta, mutta sellaisen puuttuessa valikoimasta viestittelymme seurauksena värivalinta osui keltaiseen. Alemman kuvan kauniit Marmoreal-mukit ovat Studio Smoon käsialaa.

Bloun
Bloun

BLOUN oli uusi tuttavuus, varsin kaunis sellainen. Pirkanmaalla valmistetut valaisimet tehdään käsityönä ja ovat siksi kaikki omanlaisiaan. Tykkäsin paitsi tuotteen ulkonäöstä ja ideasta, myös messuosaston toteutuksesta: valaisimet nousivat tosi kivasti esiin levyseinästä.

Kube
Kube
Muotoilutoimisto Ehee

Turkulaista suunnittelua, yay! Petri Seurin suunnittelemia betonisia Kube-valaisimia olen kuolannut siitä asti, kun ekan kerran sellaisen jostain bongasin. Muotoilutoimisto Ehee oli myös vanha tuttu, mulla nimittäin odottaa tuollainen kuvan alareunassa näkyvä keltainen juliste pääsyä seinälle. Valaisimiakin olen katsellut sillä silmällä, se on epäilemättä tuo keltainen väri kun niin kovasti houkuttelee.

Kannustalo: Lato
Artek: Teehuone

Kannustalo oli pystyttänyt halliin Lato-malliston talon, joka esitteli uuden (vai uusvanhan?) Pihapiiri-konseptin. Samassa yhteydessä oli sopivasti tyrkyllä myös Asun-lehti, jonka päädyin nyt tilaamaan kun olin sitä jo kesän asuntomessuilla harkinnut. Artek puolestaan oli tuonut messuille japanilaistyylisen teehuoneen. Upeasti sisustettu ja vähintäänkin loistava idea, mutta toteutus oli harmi vain aika pettymys – teekupillinen (vain yksi!) maksoi 3,50 e eikä hintaan tosiaan siis kuulunut koko haudutuspannullista, kuten teehuoneissa ja missään vähänkään teeorientoituneissa kahviloissa on lähes poikkeuksetta tapana. Seurueemme teehifistelijän annettua suorasukaisen arvionsa aiheesta tulivat kuitenkin tarjoamaan meille toiset kupilliset samasta haudutuksesta, siitä kyllä pointsit.

Marimekko
Eames-ihanuudet Vitran osastolla
Tapio Anttila Collection | Hakola
Hakola

Marimekon osasto hiveli jälleen kerran silmiä, Laura Väinölän toteuttama viherseinä kruunasi hienon kokonaisuuden. Vitran ohi mennessäni rekisteröin jotain aivan ihanaa: Eamesin DAW-tuoli verhoilulla! Sellaisen kun joskus saisi… Tapio Anttilan työnjälkeä sai ihastella kokonaisen osaston verran, hyllykokonaisuuksista pidin erityisesti. Hakolasta olin kiinnostunut etukäteen (voisi sanoa, että varsin onnistunutta blogimarkkinointia!), kivoja sohvia ja paljon muutakin kaunista. Alimman kuvan nätti Lempi-hylly on viime syksyn Protoshopista, mahtavaa että prototyypit toisinaan päätyvät tuotantoonkin.

Vaneria, vaneria

Vaneri tuntuu olevan kovin in edelleen, minkä huomasi toki myös Habitaressa. Siina Pekkanen on suunnitellut jänskän Circuit-hyllyjärjestelmän, jossa hyllyt saa tuotua haluamalleen korkeudelle. Mahtava tuo hyllyjen muoto! Sagalaga Design oli luottanut vaneriin messuosaston rakentamisessa, kivalta kokonaisuus kyllä näyttikin. Ihastuin kovasti merkin kuvituksiin ja ostin mm. kettujulisteen pirpanan huone mielessäni, kunhan vain äiti tästä ehtisi pähkäillä seinäideat valmiiksi asti…

Tuunaa meikkipiste
Tuunausidea vanhalle meikkipöydälle! Mahtaiskohan äidin kätköistä löytyä tuollainen..?

Isoimmasta hallista selvittyämme teimme vielä kierroksen pienemmässä hallissa, jossa sijaitsi paljon erilaisia myyntipisteitä. Vastaan tuli ties mitä ihania juttuja, mutta valitettavasti kotiäidin rahavarannot ovat rajalliset. Cilla’s oli tuttu vain netin kautta ja nyt kun pääsin tuotteita hypistelemään, ostin parit pesuaineet kokeiltavaksi. Toinen printti-ihastus Sagalagan lisäksi oli kuopiolainen Ateljee Keltainen Talo, jonka oivaltavat printit iskivät saman tien. Kotiin hoitopöydän yläpuolelle päätyikin sitten postikorttiversio Olet niin rakas -printistä.