{ Arkisto } 2017

1. Mitä sellaista teit vuonna 2017, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Aikajärjestyksessä: sairastin noron, liityin blogiyhteisöön, osallistuin lapsen kanssa jumppanäytökseen, tilasin tehtaalta auton, ostin tuplarattaat, myin asunto-osakkeen, muutin isovanhempieni omistamaan pikkukaksioon, synnytin pojan, tein kaupat omakotitalosta, opettelin sitomaan kudotun kantoliinan.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Vuosi sitten lupasin yrittää “vihdoin ja viimein panostaa omaan hyvinvointiini”, mutta totajoo… Ei oo näkynyt, pikemminkin päinvastoin – voisin nykyään elää pelkällä suklaalla ja lakritsilla. No ehkä välillä vähän pakastepitsaa, ranskiksia ja burgereita, eh heh. En todellakaan tiedä minkälainen ihme pitäisi tapahtua, jotta alkaisin huolehtia itsestäni paremmin. Siis tottakai mä tiedän, että pitäisi liikkua enemmän ja syödä terveellisesti ja juoda 2-3 litraa vettä päivässä, mutta silti mä en tee niistä mitään. Ruuanlaitto vie älyttömästi aikaa, en koskaan keksi mitä ruuaksi tekisi ja sokeri on aivan liian koukuttavaa eikä itsehillintää ole + olen laiska ja saamaton. Pitäisköhän miettiä jotain terapiaa..? Noh, turhaan mä edes lupailen taas kerran jotain tuollaista, niin mennään vähän helpommalla. Ensi vuonna pyrin olemaan enemmän läsnä – lapsille, miehelle, ystäville. Mun pitäisi (ja kannattaisi!) keskittyä elämiseen sen sijaan, että a) roikun somessa joka välissä b) pyörin rätti/imuri käden jatkeena hinkkaamassa nurkkia puhtaaksi.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Toukokuussa syntyi kummityttö, lokakuun lopussa serkkuni sai toisen lapsensa.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Kummisetäni nukkui yllättäen pois kesän lopussa.

5. Missä maissa kävit?
– Laivaristeilyn Tukholman stoppia tuskin lasketaan, joten en missään.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2018 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2017?
– Muuttaa omakotitaloon, pudottaa ylimääräiset kilot kropasta, ajaa pitkästä aikaa moottoripyörällä, matkustaa edes vähän johonkin Suomen rajojen ulkopuolelle.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2017?
– 4.5. rakenneultra, 6.8. toisen kummityttömme ristiäiset, 20.9. kuopus syntyi, 7.10. rakkaan lapsuudenystäväni häät, 11.11. poikamme kastejuhla, 21.12. viisivuotishääpäivämme.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Selviytyminen raskaudesta taaperon pyöriessä jaloissa sekä muutto uuteen kotiin viimeisellä kolmanneksella.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Että olen edelleen yhtä huono syömään järkevästi sekä liikkumaan ja nukkumaan tarpeeksi.

10. Kärsitkö vammoista?
– Loppuraskaudesta turvotukset olivat ihan järkyttäviä ja myös verenpainetta piti tarkkailla. Lisäksi imetyksen aloitus oli jälleen varsin kivuliasta aikaa ja parin kuukauden vauva-arjen jälkeen tuli edellisestä kerrasta tuttuja selkäkipujakin.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Epäilemättä se omakotitalo, vaikkemme vielä tämän vuoden puolella päässeet muuttamaan. Myös uusi kamera ja vuosia himoitsemani objektiivi olivat erinomaisia ostoksia, kuten se jo mainittu uusi autokin. Niin ja varsi-imuri, se on helpottanut arkea pienessä väliaikaiskodissa todella paljon.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Läheisteni.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Se, että mulla on elämässä niin monta ns. epäkohtaa, joiden ratkomiseksi en vielä ole löytänyt keinoa.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Perusarkeen ja lastentarvikkeisiin.

15. Mistä innostuit eniten?
– Vauva-arjesta, sisustusjutuista, Bugaboon rattaista, ihanista lastenvaatteista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2017?
– Ed Shieran ja erityisesti Shape Of You -kappale.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi (no ne vauvakilot ja vähän joulukin).

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi, tai ainakin velkaantuneempi (koska asuntolainan päivitys).

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Ollut läsnä, liikkunut, nukkunut, halannut.

19. Entä vähemmän?
– Valittanut, herkutellut, istunut.

20. Miten vietit joulun?
– Tädin perheen luona katsellen serkkusten iloista touhotusta lahjoista ja joulupukista.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2017?
– Kalkkimaali, mänty, vihreän sävyt, Kotilaituri.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Kukallinen bomber (Uhana Design), Noshin joutsenpaita ja musta hame sekä Sail-mekko kahdessa eri värissä, musta taskuneuletakki (Vietto), pari mustaa imetysmekkoa helpottamaan niin arkea kuin juhlaa, Vimman Mustepiste- ja Human-kuosiset jutut, mustat sandaalit (Clarks), uudet Ten Pointsin maiharit pieneksi jääneiden tilalle, siistit ja hyvät talvivermeet toppatakin (Didriksons) sekä vedenpitävien kenkien (Panama Jack) muodossa.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Iholla-sarjaa seurasin jonkun verran, lähinnä jälkikäteen puhelimesta.

24. Suosikkilehtesi?
– Avotakka, Glorian Koti.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Apua, en tainnut lukea ainuttakaan! Pitäisi varmaan harkita Sonjan kirjahaastetta ensi vuodelle…

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Haloo Helsingin uusin Hulluuden highway -albumi.

27. Mitä halusit ja sait?
– Toisen lapsen. ♥ Niin ja sen omakotitalon sekä uuden auton ja kameran.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Lopetettua yltiöpäistä herkuttelua.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2017?
– Näinköhän mä edes muuta kuin Yösyöttö -leffan loppuvuodesta..? No, vastaan joka tapauksessa sen.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Täytin 33 ja työpäivän jälkeen kävin tyttären kanssa ihastelemassa alppiruusupuiston kukoistusta.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Vähemmät sairastelut, enempi liikkuminen ja ulkoilu, talon löytyminen niin että olisimme päässeet suoraan edellisestä muuttamaan sinne.

32. Miten kuvailisit vuoden 2017 tyyliäsi?
– Alkuvuodesta verhouduin kaapuihin peitelläkseni, sitten korostin kasvaavaa vatsaa. Vuoden loppupuoli sujahti ohi lähinnä imetyskelpoisella ja mukavalla linjalla.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Läheiset ihmiset, uusi perheenjäsen.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Kaipa tuon keväällä perustetun blogiyhteisön voisi laskea ilmiöksi. Meininki on ollut loistavaa ja on ollut tosi kiva tutustua uusiin tyyppeihin!

35. Ketä kaipasit?
– Maallisen elon taaksensa jättäneitä ihmisiä.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Pieni poikani, vaikka yhteinen taipaleemme on vasta ihan aluillaan.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En toivottavasti ainakaan.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Tajuaisin esikoisen synttäreiden tienoilla heikohkon oloni johtuvan norosta eikä raskauspahoinvoinnista ja peruisin sen päivän juhlat.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2017?
– Joskus asiat tapahtuvat, kun niitä vähiten odottaa.

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “Minä kiitän kyyneleistä / valvotuista öistä / onni on hetket / kun teet meistä täydellisen” – Suvi Teräsniska: Sinä olet kaunis

Postauksen kuvat ovat lasten ilotulituksesta, jota olimme tänäkin vuonna katsomassa. Alun perin suunnitelmat uudenvuodenaatoksi olivat hieman erilaiset, mutta päädyimme kuitenkin jäämään kaupunkiin – pitihän se nyt hyödyntää, että kerrankin asuimme kävelymatkan päässä Kupittaanpuistosta. Kun vielä saimme tuvan täyteen (mikä ei tosin vaadi 40 neliöltä paljonkaan) vieraita alkuillaksi, muodostui päivästä varsin passelit jäähyväiset väliaikaiskodillemme. Huomenna aloitamme täydellä teholla pakkaamisen ja alle viikko, niin olemme jo uudessa kodissa. Oikein mainiota uutta vuotta kaikille!

Edellisten vuosien katsaukset: 2016, 2015, 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.

Oikein ihanaa joulua! Joulunpyhistä on 2/3 takana ja täällä ainakin alkaa olla varsin ähkyinen olotila suklaan ynnä muiden herkkujen vetelemisestä… Mä todellakin tarvitsen taukoa kaikesta mässäilystä ihan silleen kunnolla, huominen vielä ja sitten se on stop. Pakko olla. Miten sitä voikin olla aina niin hölmö, että mättää herkkuja naamariin 24/7 vaikka vähempikin varmasti riittäisi? Uhh.

Meidän joulu on pitkästä aikaa ollut vähän normaalista poikkeava, sillä emme tänä vuonna viettäneet sitä mun kotikotona – lähinnä koska siellä on nurkat täynnä meidän muuttolaatikoita, eh heh. Sen sijaan kokoonnuimme tätini perheen luona Raisiossa, edellisestä kerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo lähemmäs vuosikymmen. Se oli aikana, jolloin porukan nuorin oli pian 30 täyttävä siskoni. :D Nyt pikkuväkeä oli neljä, joista vanhin eskarilainen ja nuorin meidän 3-kuinen kuopus + bonuksena siskon mahassa vielä matkaava, kevään korvalla saapuva tulokas. Menoa ja meininkiä siis riitti!

Lasten iloksi myös punanuttuinen ukko lahjasäkkeineen eksyi paikalle heti alkuillasta. Meidän pimu oli alkuun kauhusta kankeana, mutta hetken isin sylistä katseltuaan uskaltautui mukaan jakamaan paketteja. Sitten jo hehkutettiin pukille kaikenlaista, erityisesti täysin random kommentti “mulla on isot silmät!” kirvoitti koko porukalta naurut. :’) Ihmisten keskittyessä lahjahommiin Kuisma-kissa tutkaili takapihan terassilla olevia nyssäköitä josko löytyisi jotain syötävää; kaiffari on tässä vuosien varrella vetänyt napaansa kaikkea mahdollista joulutortuista punajuuriin… Joulupukin jatkettua matkaansa jaoimme loput lahjat, minkä jälkeen aloikin armoton rapina ja kiljahtelu, kun paketteja availtiin. Muksut olivat innoissaan lahjoista, tosin ainakin meidän likalla meinasi mielenkiinto loppua välillä kesken, kun olisi vaan halunnut ruveta leikkimään ekoista paketeista tulleilla leluilla. Hauskaa oli seurata, miten taaperot kiikuttivat pakettiensa sisältöjä vuorotellen toisilleen nähtäväksi.

Lahjojen jälkeen oli aika siirtyä ruokapöydän suuntaan. Olimme kasanneet nyyttärimeiningillä niin kinkkua, laatikoita, useamman sorttista kalaa, erilaisia lisukkeita kuin sieni- ja vihersalaattiakin. Omassa keittiössämme valmistui viime vuoden tapaan inkivääristä linssi-bataattilaatikkoa ja porkkalaa sekä uutena kokeiluna marinoitu punasipuli, jossa makeuttajana on vaahterasiirappi. Muuten kaikki onnistui mainiosti, mutta porkkala oli ehkä vähän liian “savuista”, vaikka ihan ohjeen mukaan sen tein – seuraavalla kerralla täytyy koittaa muistaa vähentää savuaromin määrää esim. puolella teelusikallisella. Pääruokaa jonkun aikaa sulateltuamme oli vuorossa jälkkärit: juustoa, keksejä ja hilloja sekä tapaninpäivänä syntyneen serkkupojan synttärikakku. Ei muuten ollut illalla nälkä!

Aattoilta sujui kaikkinensa oikein mukavasti ja oli varsin piristävä poikkeus viime vuosien jälkeen. Yksi parhaista jutuista oli ettei aattona tarvinnut käyttää iltapäivän tunteja siivoamiseen, se kun on kuulunut jouluperinteisiimme turhan monena vuonna. Ensi jouluna onkin sitten vihdoin se mitä olen pitkään odottanut: saamme, voimme ja ennen kaikkea haluamme olla joulun kotona. Tällekin joululle saatiin sen verran sähläystä aikaan, että vannoin ettei ensi vuonna liikuta koko jouluna yhtään mihinkään.

Joulupäivänä sain viettää hetken itsekseni, joten napsin pikaisesti kuvat huushollimme joululahjoista. Otetaan siis ne vielä tähän perään, niin eivät jää koneen syövereihin unohduksiin.

Esikoinen sai mielestäni ihan sopivan kasan paketteja, niitä ei ollut överipaljon mutta silleen sopivasti, että kohta 3-vuotias jaksoi hyvin avata ne kaikki. Värityskirjoja tuli useampi, mutta ne ovatkin meillä ihan kulutustavaraa – tänään hän ehti jo värittää yhdestä varmaan puolet… Uutena juttuna oli tussit, aiemmin tyttö on värittänyt vain puuväreillä. Syksyllä vähän ennen pikkuveljen saapumista hankittu vauvanukke sai vihdoin muutakin vaatetta alkuperäisen kylpytakin lisäksi, ihan passelisti näköjään Baby Bornin vaatteet istuvat tuolle “merkittömälle” pikkunukelle. Itse olin kääräissyt pimulle pakettiin Mauri Kunnas -juttuja, pahvisen salkun sisällä oli tarttuvia pehmokirjaimia. Linjaa jatkoi mamman ostama setti Koiramäki-hahmoja, vielä kun löytäisi jostain Koiramäen talon sopivaan hintaan. Lontoon kummitädiltä tyttö sai Nextin kivat yöpuvut, enää ei tarvitse käyttää paita ja leggarit -komboa yöasuna. Äitiä ihastutti kovasti pinkit possulapaset, en ollut tuollaisiin ennen törmännyt. Paljon toivottu vauvatee sai aikaan riemunkiljahdukset, ja jouluaiheista muistipeliä on pelattu jo useampi erä.

Kuopuksen eteen kertyi yllättävän iso läjä paketteja, joiden avaamisessa mamma ja isosisko avustivat. Vauva sai myös lisäystä pyjamaosastoon, valkoiset pingviinit pääsevät heti käyttöön ja meiltä siirtyvät sitten odottamaan tulevaa serkkua. Hammasharja (kummisedälle esitetty toive) sekä villasukat ovat nekin saman tien käyttökamaa. Brion auto odottanee hetken aktiivikäyttöaikaa ja keraamista robottikoristetta aion varjella seuraavat vuodet tarkasti, jotta poika saa sen sitten joskus mukaan omaan kotiinsa. Mauri Kunnas oli edustettuna myös vauvan lahjoissa, mä olin ostanut Herra Hakkarainen -unirätin sekä suloisen pehmokirjan ja lisäksi yhdestä paketista paljastui autoäänillä varustettu kirja.

Meitä aikuisia lahjottiin pitkälti syötävällä: kouvolalaista betonisuklaata, lempparikonvehteja, kirpeitä Amerikan tuliaiskarkkeja, kotitekoista piparigranolaa, vähän lisää suklaata… Keittiöön saimme myös liiduilla merkattavat lasinkoristeet, Finlaysonin jouluisia servettejä, mulle varsin teekelpoisen (kooltaan siis) mukin lapsuudesta tutulla Polle-aiheella ja teekaappikin päivittyi parilla jouluteellä.

Tunturiväen teehetki / Metkatuote
Mustan teen pirtsakka sekoitus maustettuna terveellisillä gojimarjoilla, kermalla ja vaniljalla herkullisesti höystettynä.

Luomu Joulutee / Mokkapuu
Maku on kerrassaan marjaisen herkullinen ja glögimäinen sekä sopivasti lämmittävä. Mitä mainioin joulunajan herkkujen kanssa nautittuna tai ihan yksistään vaikka iltajuomana, tämä tee kun ei sisällä piristävää kofeiinia.

Kultakaramelli musta tee ja Kultamanteli hedelmätee / Kotigastronomi
Katseen vangitsevat uudet “kultahippuja” sisältävät luxus teet, jotka loistavat kullankimalletta myös valmiina juomana.

Uusi tuttavuus oli koko perheellemme suunnattu Iltasatuja kapinallisille tytöille, mielenkiinnolla otan kyllä tämän ilta-aikojen lukemistoon. Sivistystä lapselle sopivassa muodossa, aika huikeeta. Lisäksi saimme parit lahjakortit (isäni oli muistanut mua Biodellyn lahjakortilla, kelpaa!) sekä kynttilöitä ja Moshon saippuasetin. Paljon kaikkea kivaa tulevaan kotiimme, jeijee. Ja hei katsokaa mitä M toi pari päivää ennen joulua:

Mustista pilleistä tekemänsä himmelin! Ihan mahtava, sopii meille just eikä melkein. Olen koko syksyn miettinyt, mitä voisin ripustaa ruokapöydän paikkeilla katossa olevaan koukkuun, ja tuo himmeli on aivan täydellinen siihen. Nyt vain toivon, että saan sen ehjänä muutettua, koska sille löytyy aivan varmasti passeli paikka myös uudessa kodissamme. Huomenna olisi vielä perinteiset sukutreffit äidin puolen suvun kanssa, sen jälkeen alkaakin tämä joulu olla paketissa. Olen kyllä niin kiitollinen, että mulla on ympärilläni tällainen kattaus rakkaita tyyppejä – se on kuitenkin se mikä joulun tekee. ♥

Body ja housut – Mini Rodini, sukat – Converse.

Vauva 3 kk

Luonteeltaan on naureskeleva hymypoika, kunhan vain perusasiat (ruoka, vaippa) on kunnossa. Hoitopöydällä tuntuu olevan paras paikka jutella, siinä samalla voi mukavasti vispata jaloilla sellaisella vauhdilla, ettei äiti tai iskä meinaa saada sukkia jalkaan. :D Viihtyy välillä jo itsekseenkin esim. leikkimatolla ja huiske vain käy, kun heppu yrittää ottaa roikkuvia eläimiä kiinni. Ei toistaiseksi ole vierastanut, vaan kaikille suodaan silmiin asti ulottuva hymy, jos poitsu sellaisella fiiliksellä on sillä hetkellä. Toinen ääripää on edelleen se dramaattinen itku, josta kuultaa pettymys kun jotain ei tapahtunut kuten hän on toivonut.

Syö rintamaitoa täysimetyksellä, toisinaan myös samaa tavaraa pullosta. Imetyskivut alkavat vihdoin olla voitettu, hurraa! Vaikka imuote välillä on huonompi, rinnanpäät eivät kuitenkaan enää kipeydy niin että imettäminen on viimeinen mitä tahtoisi tehdä. Tutti ei edelleenkään maistu enkä kovin aktiivisesti sitä edes yritä tarjota; johan sitä on viittä(!) erilaista tuttia kokeiltu tässä muutaman kuukauden aikana.

Nukkuu oikeastaan ihan hyvin, ainakin aiempaan verrattuna. Öisin heräilee pääsääntöisesti 2-4 tunnin välein, mutta syötyään nukahtaa yleensä nopeasti uudelleen. Erään kerran tempaisi jopa 6 tuntia yhtämittaista unta! Viime aikoina on välillä ollut pientä pyörimistä, lähinnä siis herään itse siihen kun poika on liikkunut niin että potkii jaloillaan mua mahaan. Päivän saattaa vetää pelkillä lyhyillä pätkillä, jonain toisena päivänä taas unta riittää useammaksi tunniksi kerrallaan. Noh, nelikuisen hulinoita odotellessa…

Liikkuu suht vähän, 2 kk -katsauksessa mainitun vatsallaan pyörimisenkin unohti parin kerran jälkeen. Kädet ja jalat toki vispaavat edelleen hulluna, mutta kääntymisyrityksiä ei toistaiseksi ole näkynyt. Sylissä ollessaan punkeaa usein itseään pystympään istuma-asentoon.

Osaa ihanasti ottaa kontaktia, hymyilee ja juttelee. Yrittää kovasti tarttua asioihin ja viedä niitä suuhun, välillä siinä onnistuukin ja esim. harso löytyy usein suun lähistöltä.

Tykkää olla sylissä ja muutenkin lähellä ihoa, vaikka on kyllä aika helposti hikoilevaa sorttia ja esim. yöunille käydessä on usein ihan hikinen nukahdettuaan tissille. Tuntuu kovasti tykkäävän myös leikkimaton kaarista roikkuvista eläinhahmoista, varsinkin ne kiinnostaa joista lähtee jonkun sortin ääntä.

Inhoaa nälkää, yksin olemista ja viileää vettä. Jos joudun laskemaan nälkäisen pojan ihan lyhyeksi hetkeksi vaikka sohvalle, menee naama saman tien kurttuun ja itku on todella dramaattinen.

Vaipat ovat edelleen kokoa 3, nyt on ollut lähinnä Muumit käytössä. Kestovaippoja ei olla hetkeen käytetty, kun en kerta kaikkiaan jaksanut sitä jatkuvaa vedellä pluttaamista (+ mulla oli käsissä superkuivat ihottumat). Ehkäpä voisi taas vaihteeksi kokeilla, kun täysin kakattomia vaippoja alkaa olla useammin. Osa kestovaipoista on tosin varmaan jäänyt jo pieneksikin, joten isompia pitäisi joka tapauksessa kaivaa esille.

Vaunut ovat pääasiallinen kulkupeli, kun liikun lasten kanssa kaupunkialueen sisällä joko kävellen tai bussilla. Bugaboo Donkeyt meillä on edelleen (puoli vuotta jo! :P), tuplina käytössä aika harvoin mutta laudalla sitäkin useammin. Marraskuun lopussa tilatut kokomustat Bugaboo Cameleon³:t saapuivat vihdoin ja niitä on nyt käytetty enemmän, niin laudan kanssa kuin ilman. Ihanan pienet ja ketterät ne kyllä ovat, sellaiset jokapaikankärryt. Ostin kaverilta niihin kaukaloadapterit, joten ne saavat tarvittaessa toimittaa myös autorattaiden virkaa. Pohdinnassa on, että mikäli tuplatarvetta ei talvellakaan sen kummemmin ole, kevään tullen saavat Donkeyt mahdollisesti lähteä eteenpäin. Vähän vahingossa meille kotiutui toisetkin uudet rattaat, punamustat Mountain Buggy Nanot, jotka ostin käyttämättömänä kanssahullulta hyvällä hinnalla – ei vain voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Niiden funktio on vielä avoin, mutta katsellaan katsellaan.

Mitat 3 kk -neuvolassa: pituus 61,5 cm (53 cm), paino 6175 g (3610 g). Viimeisetkin 50/56-kokoiset vaatteet on laitettu pois ja myös osa 62-kokoisista ovat jo käyneet nafteiksi, lähinnä bodyjen ja yöpukujen osalta. Noshilta koon 62/68 vaatteet ovat vielä turhan väljiä, mutta Papun vastaavat ovat ihan passeleita. Gugguun 62-kokoiset mahtuvat edelleen, Mini Rodinin 56/62 ovat siinä kintaalla että jäävät kohta pieneksi. Päänympärys on myös kasvanut sen verran (36 -> 41 cm), että pienimmistä pipoista on täytynyt luopua.

Jotain muuta? Ekat hampaat ovat jo läpi! 2 kk tultua täyteen huomasin imuotteen muuttuneen erilaiseksi ja pian sen jälkeen suu alkoi selkeästi vaivata, vaikka kuolaa ei lentänytkään samaan malliin kuin isosiskolla aikoinaan. Pahin vaihe oli päivää ennen kuin ensimmäinen hammas tuli esille, tissit olivat älyttömän kipeät kun vauva silleen “narskutteli” ikenillä syödessään. Heti hampaan puhjettua imuote taas parani, huh. Toinen hammas ehti tupsahtaa näkyville juuri ennen 3 kk -päivää. Mun suvussa on tapana tehdä hampaita aikaisin, mutta tämä 2,5 kk oli kyllä ennätys äitini mukaan.

Kurkkaa myös mitä esikoiselle kuului samassa iässä.

Varoitus: tämä teksti sisältää todennäköisesti liian monta ihana-sanaa, mutta aivan syystä. Ihanaa!

Viikon verran päiviä sujahti ohi nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa, mutta nyt olisi jälleen sopiva hetki ottaa yksi vinkki lisää sarjassa uusia turkulaisia tuttavuuksia! Tai no, nyt lähdetään hieman Turun rajojen ulkopuolelle, nimittäin vartin ajomatkan päässä sijaitsevaan Lietoon. Vanhan pankin tiloissa Liedon Ilmarisissa majapaikkaansa pitää sisustus- ja lankakauppa Kotilaituri, jonka olen kyllä tiennyt nimeltä jo pidempään mutta jossa en ollut jostain syystä käynyt ennen kuin päädyin sinne viettämään marraskuista iltaa Varpublogien porukassa. Visiitti osui sopivasti miehen aamuvuoroviikolle, joten lapset jäivät isin kanssa kotiin ja mä sain nauttia muutaman tunnin omaa aikaa – miten luksusta!

Ei tarvinnut montaa hetkeä katsella ympärilleen, kun jo alkoi lähestulkoon harmittaa etten ollut saanut aikaiseksi vierailla Kotilaiturissa aiemmin. Siis ai-van ihana paikka! Omistaja-Kati on osannut valita kaupan täyteen kaikkea mun silmää miellyttävää sisustustavaraa ja huolisin sieltä omaan kotiini, noh, suunnilleen kaiken. Kotilaiturin valikoima koostuu omistajansa mukaan rouheasta ja skandinaavisesta tyylistä sekä ripauksesta maaläheistä henkeä, ei siis mikään ihme että olin niin fiiliksissä.

Kotilaituri on erinomainen esimerkki tanskalaislähtöisestä hyggeilystä, ja Kati järjestääkin liikkeessään aika ajoin hyggeiltoja. Ensimmäiseksi sisään astuessa silmät osuvat melko varmasti hyggehenkiseen pöytään, johon on koottu eväitä erityisesti näin talven pimeyden keskellä hyggeilyyn. Olen tainnut asua jossain pimennossa, kun tuo Meik Wikingin Hygge – Hyvän elämän kirja oli mulle ihan uusi juttu… Toivottavasti ehtisin jossain kohtaa ottaa sen lukulistalleni, ja parasta sen lukeminen olisi tietysti Skandinaviskin jonkun suloisen tuoksukynttilän levittäessä tuoksuaan ympärille.

Uusi tuttavuus oli myös ruotsalainen dbkd, jonka keraamiset tuotteet sopivat monenlaiseen sisustustyyliin. Erityisen hurmaava on tuo NIB-maljakko, joka on parhaimmillaan jonkun yksittäisen simppelin oksan kanssa. Kuulimme tämän joulun trendivärin olevan maanläheinen ruskea, mikä näkyikin varsin hyvin Kotilaiturin joulukoristevalikoimassa. Kultaiset ja ruskeat hunajakennokoristeet ovat paperisia, dbkd:n sydämet ja kuuset keraamisia. Joulupöydän yhteydessä oli toki vähän vihreääkin: pienet söpöt huonekuuset näyttävät tosi kivoilta noin paperipusseissa. Myös kaktus (tai joku muu isohko kasvi) riisikorissa on ehdottoman toteutuskelpoinen idea sitten uuteen kotiin.

Mihin tahansa Kotilaiturissa katseensa kohdisti, oli siellä jokin uusi ihastuttava asetelma tai esine vastassa. Värimaailma, tuotteiden yksinkertaisuus, pienet yksityiskohdat sekä luonnon mukaan tuominen oksien yms. muodossa olivat ihanan inspiroivaa visuaalista ilotulitusta. Miten hyvältä oikeasti voi näyttää ihan tavalliset valkoiset kynttilät? No ihan hitsin hyvältä, kun ne on aseteltu ryppääksi ja laitettu kaveriksi käpyjä. Ja nuo lyhdyt, sinänsä niin tavalliset mutta kuitenkin sävynsä puolesta mielenkiintoisen erilaiset. Ah, en malta odottaa muuttoa omakotitaloon!

Kotilaituri on tosiaan paitsi sisustus- myös lankakauppa. Langat ovat saaneet kokonaan oman huoneensa, jossa hyllyt notkuvat kymmenistä ja taas kymmenistä eri värisistä lankakeristä. Valikoima näyttää niin houkuttelevalta, että saa jopa tällaisen käsityötumpelon harkitsemaan puikkoihin tarttumista. Lankapuolen keskellä on pöytä, jolle Kati oli kattanut meille pientä naposteltavaa ja mukeissa höyrysi kuuma glögi. Jutustelimme niitä näitä kaikesta mahdollisesta, oli mukavaa vain olla eikä kiirehtiä mihinkään tai minkään takia. Glögin jälkeen maistelimme tutustuimme Teministerietin teehen maistiaisten muodossa, erityisesti mieleen jäi #150 White Elderflower Champagne, shampanjatee. Ei puuttunut kuin se, että olisi vaihtanut kengät villasukkiin.

Illan aikana tajusin yhden must have -jutun uuteen kotiin: muotoilija Petri Seurin valmistamat kube-valaisimet. Olen niitä ihastellut siitä asti, kun joskus ekan kerran niihin törmäsin ja nyt ne on kyllä hankittava, koska pitäähän paikallista muotoilua tukea. Täytyy vain pohdiskella ensin millaisen version (tai versiot) sijoittaisin ja mihin sekä minkä sävyisenä. Kotilaiturin postikorttivalikoima oli sekin varsin herkullinen, taiteilijoina mm. Annika Välimäki ja Henna Adel. Katilla sattui olemaan myynnissä vielä pari kappaletta Annikan kalenteria, jota pääsin kuin pääsinkin hypistelemään livenä.

Liiketilan kauniin vihreästä seinästä ehdimme myös illan aikana puhua; sävy on Tikkurilan Nefriitti (N494) ja se tuntuu sopivan yhteen vähän kaiken kanssa. Uuteen kotiin haluaisin kovasti maalata jonkun seinän vihreällä, olin miettinyt kauniin tummanvihreää Vuonoa (M442) mutta se on tainnut nyt saada kilpailijan Nefriitistä. Riippunee tietysti siitä, mihin lopulta päätän väriä sutia.

Sitten se suurin ihastumiseni, Ernst, länsinaapurissa suositun sisustussuunnittelijan Ernst Kirchsteigerin oma sisustusmallisto. Tykästyin kovasti erikokoisiin ja -muotoisiin lasivaaseihin, joista pienimmät toimivat mainiosti myös tuikkukuppeina. Päädyinkin ostamaan meille kaikista isoimman pallovaasin jouluasetelmaa varten, siitä on taatusti iloa monessa muussakin tilanteessa. Voin jo nyt kuvitella jonkun ihanan värisen tulppaanikimpun tuossa ruokapöytäämme koristamaan… Lasin ja yksinkertaisen nahkanauhan yhdistelmä on niiiiin mun mieleen, että olisi todellakin tehnyt mieli ostaa vaasi poikineen. Myös mattapintaiset ruukut ovat älyttömän kauniita, samoin Ernstin tekstiilit. Tiedänpähän nyt minkä merkin valikoimaan suuntaan katseeni, kun sisustuspuuska oikein iskee uuteen kotiin muutettuamme.

Illan päätteeksi hypistelimme tuotteita vähän lisää ja suurin osa taisikin lähteä kotiin kassan kautta. Katsokaa nyt noita Teministerietin teepaketteja, oi miten ihania! Hetken pähkäiltyäni ostin mukaan sekä aiemmin mainittua shampanjateetä lahjaksi että meille paketin #160 White Mulberry -teetä, oikein hyvänmakuista sekin. Paljon kaikkea kaunista jäi vielä ostoslistalle, mutta parempi hoitaa muutto ja taloksi asettautuminen ensin niin näkee millaiseksi uusi koti alkaa muodostua. Ainakaan ei ole epäselvää, mistä saan silmääni miellyttäviä sisustusjuttuja – Kotilaiturista. Menkää tekin ja ihastukaa, tämän viikon ehtii ennen kaupan joulutaukoa (loppiaiseen asti). Kiitos Katille sekä kanssa-Varpusille kivasta ja ennen kaikkea inspiroivasta illasta!

Kotilaituri, Pahkalaukkaantie 1, Ilmarinen. Avoinna ti-ke ja pe 10-17, to 10-20 ja la 10-15. Jouluviikolla 51 avoinna ma-la 10-18.

Alle kaksi viikkoa jouluaattoon! Tässähän alkaa melkein olla ripaus paniikkia ilmassa, vaikka joululahjojen hankinta ihan kelvollisella tolalla onkin. Pitäisi tosin saada aikaiseksi myös paketoida ne… Joulukortit ovat vielä tuloillaan, toivottavasti saapuisivat heti alkuviikosta. Korttien mukana ollaan aina laitettu esikoisen synttärikutsu, joka on edelleen tekemättä enkä oikein ole ehtinyt edes ajatella koko asiaa. Miehellä on iltavuoroviikko, joten saas nähdä pystynkö viemään yhtikäs mitään eteenpäin.

Koti sentään on nyt puettu jouluun, kun sain kaivettua esiin vähän koristetta sun muuta kilkettä. Viimeinen joulu kerrostalossa, oi että! En malta odottaa ensi joulua, kun voimme ihan oikeasti viettää sitä kotona. Kerrostalossa kökkiminen ei ole jouluisin houkuttanut, vaan olemme aina lähteneet muiden nurkkiin – ensi jouluna tämä vihdoin ja viimein muuttuu. Tänä jouluna vietämme siis ainakin aaton muualla, mutta tokihan kotona tulee muuten oltua varsin paljon näin äitiyslomalaisena niin halusin ehdottomasti koristella väliaikaiskotiinkin vähän jotain jouluista.

Siinä meidän piskuinen joulupuu, vanhempieni tiluksilta napsaistu pieni mänty. Idea tähän pieniin neliöihin mainiosti soveltuvasta joulupuusta tuli kahdesta eri blogi-illasta ja lopulta jalostui yllä nähtävään muotoon. Kaunis vaasi** on merkiltään Ernst ja ostettu Kotilaiturista, jossa kävimme taannoin Varpuporukalla tutustumassa. Pohjalla olevat kävyt äiti tempaisi jostain pohtiessani kotikotona, miten männyn vaasiin laittaisin. Ihailin simppeliä vihreä meets puunsävy -ajatusta, mutta en mä sitten kuitenkaan pystynyt jättämään siihen… Kaveriksi handmade by KOTONA -vaneritähti* sai äitini vuosia sitten virkkaamat sydänkoristeet sekä esikoisen päiväkodissa askarteleman lipun; onhan nyt kuitenkin Suomen 100 v. juhlavuosi. Ledvalojen ostopaikkaa en enää varmaksi muista, mutta Nordalin paperikuuset olen joskus tilannut Herttaselta. Kiva tuosta tuli silti, vaikka alkuperäinen suunnitelma vähän matkan varrella muuttuikin.

Vauvan hoitopöydällä on oikein passeli paikka joulukalentereille, ettei vain kukaan mene aukomaan luukkuja ennen aikojaan. Mauri Kunnaksen kirjakalenteri tuli muksujen mammalta (eli mun äidiltä), söpö kettukalenteri taas tädin perheeltä. Tosi hauskoja kyllä nuo Kunnaksen minikirjat, niissä on aina lyhyt tarina jostain pidemmästä kirjasta ja tulee varmasti luettua joulun jälkeenkin.

Mies ehti viimein kiinnittää myös olohuoneeseen verhokiskot, juuri sopivasti meidän joulu-/talviverhoille eli Marimekon mustavalkoista Kuusikossa-kuosia. Kiskon päähän ripustin Stockalta tänä syksynä ostamani La Case de Cousin Paul -pallovalot värityksellä Helsinki eli hopeaa(!), valkoista ja luonnonvalkoista. Vanha samanlainen valosarjamme ei enää suostunut menemään päälle enkä oikein tiennyt miten olisin saanut selville mikä mättää ja missä… Pallotkin siinä tykkäsivät putoilla, kun reiät olivat vuosien saatossa löystyneet turhan suuriksi. Iso musta paperitähti on House Doctorin, Herttaiselta joskus sekin tilattu. A Little Lovely Companyn lightbox on messuostos, sen viereen istahtanut meille osuvan värinen tonttu tarttui mukaan Martinexin outletista. Prisman alelaarista löytyneet House-tyynyliinat ovat varmaan ainoat vaaleansiniset asiat meidän sisustuksessa, mutta jotenkin olen tykästynyt niihin väristään huolimatta.

Tähän pimeimpään vuodenaikaan kuuluu tietysti myös kynttilät. Olen nyt koittanut poltella tuollaisia vähän isompia kynttilöitä useammin, kun niitä on kerääntynyt jemmoihin turhan paljon eikä ne tunnu hupenevan mihinkään. Tuikkuja on niin paljon helpompi laittaa palamaan, että useimmiten tulee sytytettyä sellainen (tai pari) johonkin kivaan tuikkukippoon. Kynttilöiden alusastiat** päätyivät myös ostoskassiini silloin Kotilaituri-illasta. Bo LKV:n hienon Turku-julisteen saimme kesällä asuntokauppojen yhteydessä, kehykset on perus Ikeaa.

Makuuhuone meillä on aika lailla täynnä sänkyä ja verhojakin liikutellaan eestaas päivittäin, niin sinne en viitsinyt sen enempää mitään koristeita laittaa. Muistaakseni Cittarista ostettu kynttelikkö löysi paikkansa makkarin ikkunalta, tuuletusikkunassa kun ei ole sälekaihtimia lainkaan niin siitä näkyy koko ajan ulos. Meidän ja esikoisen sänkyjen välissä oleva String-hylly oli myös optimaalinen paikka jouluvaloille, siihen päätyi killumaan äitini lainaama pattereilla toimiva helminauha valoilla. Suunnittelin sitä ensin joulumännyn yhteyteen, mutta se ei istunutkaan lopulliseen toteutukseen. Olohuoneen laverisohvalla alkaa jo olla ahdasta tyynymeren keskellä, joten siirsin Martinexin ristityynyn* makkariin sängyn päälle ja sehän istuikin yllättävän kivasti huoneen ilmeeseen.

Eteiseenkin on päätynyt vähän joulufiilistä, kun nappasin eräällä Ikea-reissulla ihan täysin heräteostoksena tuollaisen lumihiutaleella varustetun kynnysmaton. En nykyään enää ole kovin altis heräteostoille, mutta näköjään joskus sellaisetkin kannattaa – matto nimittäin ilahduttaa joka kerta ulos lähtiessä tai kotiin tullessa.

Hox! Tämä postaus on osa Varpublogien joulukalenteria. Banneria klikkaamalla pääset kurkistamaan myös muiden luukkujen sisällöt, ja toki kannattaa seurata jouluun asti mitä kaikkea on vielä luvassa.

* saatu blogin kautta
** ostettu alennuksella blogi-illasta