Ajastaika

Tänään on erinomainen päivä kirjoittaa eräästä viime lauantain tapahtumasta, nimittäin tänään Salossa ovensa avasi uusi naistenvaateliike Superupee. Ei mulla yleensä ole mitään hajua edes täällä Turussa tapahtuvista asioista, mutta Superupee sattuukin olemaan kaverini Santun oma putiikki! Jolle mä itse asiassa suunnittelin logon. :) Lauantaina vietettiin siis VIP-avajaisia, tämä postaus olkoon vähän niin kuin virtuaalinen kierros Superupeessa.

Valikoimassa on siis vaatteita, kenkiä ja asusteita naisille – suloisia mekkoja, huimia korkoja, jänskiä koruja. Tuotteet ovat erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja perusketjuliikkeille, kadulla ei varmasti tule montaa samanlaista vaatekappaletta vastaan ja mikä parasta, lystistä ei kuitenkaan tarvitse maksaa itseään kipeäksi!

Lisäksi tarjolla on suomalaista designia: mm. Satu Kallio Designin ja Onnela Designin laukkuja, titiMadamin kaulakoruja sekä Ammiinan pussukoita. Tänään myyntiin tuli myös erikoiserä herkullisia mekkoja Oh Molly! -blogista tuttuun tyyliin, harmi etten itse ehtinyt paikan päälle katsomaan mallistoa ja sovittamaan parhaita paloja päältä. Työ häiritsee vapaa-aikaa, as usual.

Liiketila on kohtuullisen kokoinen ja tuotteet oon saatu esille ihanan ilmavasti. Perällä olevan korokkeen seinän väriksi Santtu on valinnut turkoosin ja sopii kyllä tilaan kuin nenä päähän! Samaisella korokkeella sijaitsee myös sovituskoppi, jonka jätti-isoa hopeareunaista peiliä aloin heti himoita… Verhon kuosi kruunaa kokonaisuuden, parempaa kangasta en osaa tuohon edes kuvitella.

Mielikuvituskirahvista tuttuja vinyylikulhoja. Löytyy meidänkin taloudesta!

Koruja oli vaikka minkälaista, niin paljon kaikkea ihanaa etten lopulta osannut ostaa niistä mitään (tapahtuu nykyään aika usein). Alimmassa kuvassakin näkyvää (oikeassa reunassa) lintujen koristamaa tuplasormusta kokeilin ja melkein liityin tuplasormusfanien joukkoon. Tyhjin käsin en silti avajaisista lähtenyt, mutta The Löytö on jotain niin upeaa että ansaitsee aivan oman postauksensa.

Jonkun tuollaisen Ammiinan pussukan ajattelin hankkia, mikäli tulee tarve pikkupussukalle (noita on siis kahta kokoa). Jossakin vaiheessa näin tapahtuu väkisinkin, kun ottaa huomioon että nykyiset pussukkani ovat jotain Seppälä-/H&M-laatua useamman vuoden takaa. Kuvassa pussukoita hypistelemässä avecini Desthea.

Tilaisuuden tarjoilupuoli oli lauantaina hyvin avajaisiin passelia: kuohuvaa juomaa ja pientä naposteltavaa sekä makeana että suolaisena versiona. Keli vaan sattui olemaan aivan järjettömän kuuma ja hiostava, joten enemmistö vieraista varmastikin keskittyi nestetankkaukseen. Illan aikana kuultiin myös livemusiikkia, kun paimiolainen Putkiradio heitti pienen Superupee-aiheisen keikan.

Superupee, Annankatu 10, Salo. Liike avoinna ma-pe 10-18, la 10-16.
Nettikauppa osoitteessa superupeena.fi.

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]

Olen ehkä maailman laiskin mitä tulee valokuvaamiseen, siis itse siihen kuvaustapahtumaan. Järkkärin ohjelmakiekossa on valittuna useimmiten kirjain P, joskus sentään esivalitsen aukon A. Harvinaista on se, että kiekko olisi pysähtynyt kohtaan M, manuaali.

Karjaan vuotena opetellessani kuvaamaan iskän 70-luvun filmi-Pentaxilla manuaali oli ainoa vaihtoehto, mitään automatiikkaa kun ei ollut. Opin suhteellisen hyvin sen, miten ajan ja aukon suhteet toimivat missäkin olosuhteessa ja valossa. Sitten hankin filmi-Nikonin, uudemman ja automaattisemman version. Ja sitten tulikin jo digiaika ja kameraksi vaihtui Canon PowerShot G5. P-ohjelmasta tuli oletusarvo ja vain hankalissa valotusoloissa turvauduin manuaalivalintoihin.

Kesällä ’06 ostin kesätyörahoistani vihdoinkin oman digijärkkärin. Ensimmäiseen pariin vuoteen käytin kameraa hävettävän vähän ja kuvaustaitoni menivät varmaan takapakkia. Jossain vaiheessa innostus tuli takaisin, viimeistään siinä vaiheessa kun kittilinssin kohdatessa voittajansa päädyin hankkimaan kiinteän 35-millisen. Sen jälkeen f/1.8 on pelastanut monta kertaa – ja monen monta kuvaa. Rakastan edelleen sitä suuren aukon luomaa syväterävyyttä, olipa se miten oldskoolia tahansa.

Ensimmäisen digijärkkäripakettini mukana tuli 18-70 mm kittilinssin lisäksi 70-300 mm zoomi. Painoa oli selkeästi kittiputkea enemmän ja jotenkin polttoväli tuntui turhan hankalalta peruskäyttöön. Zoomi jäi piiloon kameralaukun uumeniin ja pääsi sieltä ehkä kerran tai kaksi vuodessa ulkoilemaan. Kitti kun oli niin paljon kätevämpi ja helpompi.

Viime kesänä Envia harmitteli kunnon zoomilinssin kaipuutaan ja tarjosin vähälle käytölle jäänyttä zoomiani testattavaksi. Aluksi lainaan, myöhemmin sitten raha mahdollisesti vaihtaisi omistajaa. Lainasin putkea kerran, kun olin Alastarolla kuvaamassa prätkiä.

Soilan innoittamana Envia toi zoomin mulle itselleni kokeiluun, vähän niinkuin kokeillakseni tulisiko yhteiselostamme jatkossakaan mitään. Viime viikonloppuna vihdoin laitoin sen rungon kaveriksi, kun olin suuntaamassa illaksi maalle. Iskin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: zoomailin erilaisella putkella SEKÄ käytin manuaaliasetuksia. Ensimmäiset ruudut olivat aika kämmejä, mutta pikku hiljaa se siitä sitten lähti.

Yllätys oli suuri – miten erilaiselta kuvaus tuntuikaan kun ei valinnut sitä tutuinta tapaa! Eikä muuten ole hullumpi bokeh tuossa zoomissakaan, kuten tuo kuva tuossa yllä todistaa. Myös värisävyt näyttivät erilaisilta, täyteläisimmiltä ja aidommilta. Tiedä sitten johtuiko se linssistä vaiko manuaalisäädöistä, joka tapauksessa kuvaaminen sai pitkästä aikaa hihkumaan ja tuntemaan pientä onnistumisen iloa.

Ehkä jatkossa yritän välillä unohtaa pinttyneet tavat ja opettelen valokuvaamisen perustan uudestaan. Satunnaiset onnistuneet räpsyt jäävät toki ottamatta, mutta räpsiä voi sitten pikkupokkarilla tarpeen vaatiessa. Niin viitseliäs en edelleenkään ole, että raahaisin järkkäriä kaikkialla mukana – joskus on parempi keskittyä itse tapahtumaan kuin sen ikuistamiseen.

Kirjoittaja on Harrastelija isolla hoolla.

Kuvauksissa ei vahingoitettu kissoja, kukkia tai moottoripyörää. Juotavat kyllä juotiin.

Tein tämän luonnoksen viime torstaina, kun muutama asia otti päähän. Joskus on pakko avautua.

1) En ehdi öisin nukkua tarpeeksi; vuorokaudessa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tunteja! Olen kotona noin puoli viideltä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, pari tuntia olen aivan naatti ja kun vihdoin saan draivin päälle niin kohta pitääkin jo mennä nukkumaan. Treenipäivisin (2-3 krt/vko) ei ehdi sitäkään vähää, Elixia-reissussa kun menee helposti parikin tuntia.

2) Alkukesästä kadotetut pari kiloa ovat tulleet takaisin. Syön taas aivan liikaa karkkia, vaikka ne nykyään maistuvat ihan puulta. Logiikka? Ei ole. o_O

3) Miksi niin monet neuleet ovat 100% akryylia?! H&M esimerkiksi tarjoaa syysneuleissaan ihania malleja ja herkullisia värejä, mutta materiaalin takia on sanottava ei kiitos. Halvalla ei saa hyvää, tiedän, mutta ketjuliikkeiden tarjontaa voisi laajentaa hieman paremmilla materiaaleilla ja vähän suuremmalla hintalapulla – akryyliversiot kun maksavat parikymppiä eikä se ole iso hinta neuleesta. Kalliimpien merkkien neuleet saattaisivat toki olla laadukkaampia, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut että ne 150e tuotteet olisivat täysin hintansa väärtejä.

4) Pukeutumisahdistus. Vaatekaapin hyllyillä on kyllä yhtä jos toista kivaa vaatetta, mutta yhdistelyssä on viime aikoina ollut vaikeuksia. Ja se hyvien neuleiden puute on ongelma näin helteilläkin, vilukissan kun on pakko pitää hyvin ilmastoidussa toimistossa neuletakkia ellei tahdo palella. Kaapistani puuttuu niitä paljon puhuttuja perusvaatteita vielä monta – mustan, valkoisen ja harmaan t-paidan sentään jo olen hankkinut.

5) Koska tänä kesänä vapaapäivät ovat olleet kortilla, päätin etten enää loppukesästä suunnittele viikonlopuiksi mitään ohjelmaa. Täksi viikonlopuksi oli vähän jotain suunnitelmaa ja elokuussa mennään perinteiselle Särkänniemi-reissulle, mutta muuten olen täysin vapaa. Harmi vaan, että kaikilla kavereilla on suunnilleen jokainen viikonloppu täyteen buukattu – vaan ei mun kanssa. Höh.

Onneksi torstaina oli mun nimipäivä ja porukat päättivät illalla pistäytyä Turussa. Äiti toi nimpparilahjaksi turkoosin urheilutopin, jonka nyt on jo ehditty testata toimivaksi. Mieltä kohotti myös uusi ihana kynsilakka (Mavala 171 Blue Curaçao) ja viikonloppuna JC:stä parilla eurolla ostettu seeprasormus Karjaan sormuksen kaverina. Vallitseva säätila oli helteinen, illemmalla raitajakku oli juuri sopiva lisä.

Kävin Äxässä hakemassa erään levytilauksen ja siinä lähistöllä olevassa kuppilassa oli oivallinen kyltti. Kulttuuria se on juomakulttuurikin.

En malta odottaa syksyä ja Turun seudun kolmannen Elixian avautumista! Vaikka Länkkäri pysyy todennäköisesti meidän vakitreenipaikkana jatkossakin, on silti mielenkiintoista nähdä minkälainen muistaakseni syyskuussa avautuva Centrum on. Muutenkin odotan syksyä siinä mielessä, että uusien aikataulujen mukaan luvassa on paljon mielenkiintoisia tunteja ja treenejä. (Kyllä, tykkään kesästä, mutta joskus sen on myös aika päättyä ja vaihtua syksyyn. Ei kuitenkaan ihan vielä, onneksi.)

Päädyttiin myöhäiselle lounaalle Ricoon, porukat kun tykkäävät suosia noita TOKin paikkoja. En ollut aiemmin käynyt kyseisessä ravintolassa, ruokalista vaikutti kuitenkin ihan kiinnostavalta. Broilerin filee serranokinkulla, aurajuustokastikkeella ja mustaherukkahyytelöllä oli maukas, joskaan ei mielestäni aivan listahinnan arvoinen (meillä oli joku alekuponki).

Annos oli kooltaan passeli, mun ruokahalulla tosin viimeiset suupalat otin jo ähkyn partaalla. Rapsakoiden ranskisten ystävänä perunat tuntuivat vähän kypsymättömiltä, mutta eivät niin paljoa että olisi tarvinnut asiasta valittaa. Ruokailun jälkeen maha oli kyllä täynnä, mutta olo muuten jotenkin tyhjä. Seuraavalla kerralla joku toinen ruokapaikka, uskoisin. Ja pitäisi ehdottomasti kokeilla useammin myös ketjuravintoloihin kuulumattomia paikkoja, vaan kun ei tiedä hinta-laatu-suhteeltaan hyviä ravintoloita Turussa. Vielä.

Tämä viikko on hujahtanut vauhdilla ohi enkä ole oikein ehtinyt blogia edes ajatella. Ei mulla mitään kummempaa suunnitelmaa tunnu päiville olevan, töiden lisäksi siis, mutta kummasti vaan on koko ajan ilta ja aika mennä nukkumaan. No, ensi kesänä sitten olisi ehkä sitä paljon puhuttua lomaakin vähän enemmän. Kuolema kuittaa univelat, eikös?

Koska bloggaaminen on ollut laiskanlaista, en ole vielä ehtinyt kirjoittaa edes viime viikonlopun piknikistä. Lauantai-illalla pakkasimme siis viltin ja eväät ja juomat mukaan Felinen & Sintsun kanssa ja suuntasimme Kupittaanpuistoon istuskelemaan. Kyseessähän oli juurikin tuo pahamainen Botellón-päivä, vaikka toki piknikille nyt voisi mennä mikä tahansa kesälauantai.

Meidän osaltamme ilta sujui leppoisissa tunnelmissa, kesän vakiokuoharista huolimatta emme kokeneet tarvetta rähistä, esitellä kriittisiä paikkojamme tai virtsata koko puistokansan nähden penkiltä alas. Kaikki nuo asiat tosin jouduttiin näkemään ja voi että kyllä ainakin niiden tyttöjen puolesta oikeasti hävetti. Mielenkiintoista kyllä, kommentoin aihetta tuohon linkkaamani Turun Sanomien juttuun mutta kommenttiani ei koskaan julkaistu – enkä todellakaan ollut kirjoittanut mitenkään epäsiistiä tai -asiallista kieltä. Olenkohan mä vaan kukkahattutäti jo nuorella iällä?

Vaikka aurinko enimmäkseen paistoi, ei mun mielestä kovin lämmin ollut. Vettä ei kuitenkaan tullut taivaalta alas muutamaa pisaraa enempää, tummasta pilvimassasta huolimatta. Onneksi mukana oli uusi lempparipitkähihainen, harmaa miesten collegepaita (vai kuuluuko se kirjoittaa kolitsi?!) neljällä ja puolella eurolla keskustan JC:n loppuunmyynnistä. Taidan jatkossa shoppailla pelkästään miesten osastoilla, kun niistä löytyy aina paljon toimivampia perusvaatteita kuin naisten valikoimasta.

Bongaatko kuvasta kuvaajan?

Kahvipakettikassit on jo vanha juttu, Ritter Sport -kassi sen olla pitää!

Mä liukenin paikalta joskus vähän ennen yhdeksää, tytöt jatkoivat Kupittaalta vielä baariin tanssimaan mun painuessa onnellisena kotiin nukkumaan. Jaa mitkä univelat, missä? Samoissa merkeissä tämä viikonloppu muuten on mennyt, kumpanakin aamuna on unta riittänyt pitkälle aamupäivään. Sinänsä tietysti ärsyttävää, kun sitten tuntuu ettei ehdi tehdä oikein mitään koko päivänä, mutta pakko se kai on joskus nukkua. Voi kunpa ihminen pärjäisi aina vaikka neljän tunnin yöunilla! Vaan kohta se on jälleen hypättävä nukkumatin matkaan…

(Kolmas kuva ylhäältä, kuvaajana Feline; muut minä itse.)

1. Thank the person who tagged you and link to their blog.
2. Put the Top 10 Award logo on your blog.
3. List your top 10 cosmetics.
4. Choose 10 bloggers to tag, link to their blogs, and let them know.

Kiitosta vaan siis Felinelle haasteesta! Mun puolesta tänne suuntaan saisi heitellä haastetehtäviä useamminkin, tällaisten tekeminen on kivaa vaihtelua normibloggaamiseen. Mistään Top 10 Award logosta mulla kyllä ei ole mitään hajua… Logoa tai ei, tässä tulee mun kosmetiikkasuosikkien TOP10!

1. Lempituoksuni ovat Escada Moon Sparkle (kesän ’08 kausituoksu) sekä Sarah-Jessica Parkerin SJP NYC. Rivin jatkoksi liittyy suurella todennäköisyydellä Escadan tämän kesän tuoksu Taj Sunset.

2. Herbina Biohajoava Ruusuvesi on paras ja ihanin kasvovesi, jota olen koskaan kokeillut. Maailmani saattaa ehkä luhistua hetkeksi sitten kun tämä joskus poistuu markkinoilta.

3. Avène High Protection Cleanance Sunscreen SPF30 suojaa kesäistä sekaihoa. Ei mikään edullisin hankinta naamarasvaksi, mutta on kyllä hintansa väärti.

4. Blondin on luotettava hopeatuotteisiin, oma valintani oli nettitutkailujen perusteella Four Reasons. Pesen hiukset Silver Shampoolla noin kerran viikossa ja annan vaikuttaa useamman minuutin, muilla pesukerroilla pyyhekuivan kuontalon viimeistelee Silver Mist -suihke.

5. Tigi Rockaholic Rock Out Shine Blaster tuo hiuksiin kiiltoa ja nopeuttaa kuivumista. Tuoksu on myös tigimäiseen tapaan karkkimaisen ihana (ja joo tiedän, on niitä karseitakin tuoksuja Tigiltä koettu).

6. Värjäyksen rasittamille hiuksille kotimainen XZ tarjoaa loistovälineet, Xylitol tehohoito sekä elvyttävä tyrniöljyhoito. Jälkimmäisen ostin jostain alelaarista, tiedä sitten oliko se poistuva tuote vai miten. Kannattaa kokeilla, mikäli jossain tulee vastaan!

7. Mukavasti pientä lisäkuohkeutta hiuksiin saa Tigi Bed Head Small Talk -tökötillä, joka mun mielestä toimii parhaiten puolikuiviin hiuksiin laitettuna. Eikä mustikantuoksu ole todellakaan miinus!

8. Kesämeikkini perusta tänä vuonna (ja epäilemättä myös tulevaisuudessa) on Lumene Arctic Sun Mineral Bronzer sävyssä 3 Intiaanikesä – tätähän on jo hehkutettu kertaalleen. Meikkivoidekautena ehdoton kiinnittäjälempparini on ollut vuosia samaisen merkin Skin Couture Loose Powder, sävy 0 Kosketus – Translucent. Jälkimmäistä ei enää taida saada mistään, joten seuraavaksi on kokeiltava nykyistä seuraajaa. Onneksi tuollainen irtopuuteripurkki kestää pitkään!

9. Silmämeikki onnistuu nopeasti ja helposti näillä kahdella luomivärillä, MSCHIC SkunkLook ja Rimmel Colour Rush Matte White.

10. Huulirasva-addiktin ikisuosikki on Mirame Medilip (nykyään Blistex), rohtuneisiin huuliin aivan ässä! Uudempi ja hoitavampi suosikki on ACO FACE cerat, jota K-serkku suositteli ja sattumalta sitä sai talvella jollain kupongilla Myllyn Apteekista. Ostan varmasti jatkossakin.

* * * * * * * * * *

Jaaaa lopuksi vielä haastan Desthean, Kaksi yhden hinnalla Riikan ja Jennan, Eevan, Anna-Elinan, Lotan, Encen, Marian, Elinan sekä Soilan kertomaan omat kosmetiikkasuosikkinsa.