Ajastaika

Sarjassamme rästiin jääneet postaukset, osa 1836.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Suomen ensimmäiset SlutWalkit useammassa kaupungissa. Feline ja kumppanit olivat marssimassa joukon mukana Turussa, mä heiluin paikalla kameran kanssa – ja mukaan pienelle iltakävelylle houkuteltu kanssa-asuja söi vieressäni jäätelöä. Kyllä me sitten liityttiin letkaan kaikkien mentyä ohi, sattuipa kävelykadulla Turun Sanomien kuvaajakin ikuistamaan Felinen, miehen ja mut viikkoliite Extraan.

Tyttöjen teemana oli underground ja miten sen tyylisuunnan pukeutuminen ei tarkoita samaa kuin maksullinen nainen. Tai edes ilmainen. Itsekin heitin päälleni vähän jotain illan aiheeseen sopivaa, ajatuksena koulutyttöhenkinen asu. Jostain kumman syystä niinkin ihmeellinen asia kuin polvisukat aiheuttavat lähestulkoon aina vislaamista tai huutelua ohi ajavasta autosta.

Marssille lähdettiin Kauppatorilta, josta suunta oli Aurakatua pitkin joen toiselle puolen ja sieltä sitten Teatterisiltaa takaisin. Päätöspiste oli Puolalanpuisto, jossa marssin jälkeen oli vähän jotain häppeningiä vielä palan painikkeeksi. Porukkaa marssimassa oli noin 1500 henkeä, loistavia iskulauseita ja erilaisia asuja laidasta laitaan. Hyvä Turku!

Tytöt jäivät puistoon istuskelemaan ja jatkoivat sitten illalla jonnekin hummailemaan, me äijelin kanssa suunnattiin askeleemme kotia kohti. Matkalla ihailtiin Puolalanpuiston takana olevia taloja ja haaveiltiin omasta kodista. Jonain päivänä vielä mekin löydetään just se oikea.

Kahdesti peräkkäin sama kuvakulma – vahingossa! Kauniit neidit Envia & Feline. ♥

PS. Kaikki lutkamarssilla ottamani kuvat on nähtävillä Flickrissä!
PPS. Tsek myös Felinen postaus aiheesta.

Huh heijaa, mitä haipakkaa on taas ollut! Nautin parhaillaan elämäni ensimmäisestä palkallisesta lomasta, perjantaina oli ensimmäinen lomapäivä ja huomenna viimeinen. Loman lyhyyden korvaa laatu, viikonloppu nimittäin vietettiin mitä parhaimmassa laatuseurassa Tampereella. En jaksa lakata ihastelemasta kyseisen kaupungin kauneutta, siellä vain on jotenkin niin erilainen tunnelma kuin koti-Turussa.

Neiti & hedelmälaatikko

Tämä postaus ei kuitenkaan käsittele sen enempää lomaa tai Tamperettakaan, niistä jatkan tarinointia myöhemmin. Sen sijaan isketään eetteriin pläjäys kissa-aiheista kuvamateriaalia elokuun alkupuolelta, kun olin kaverini M:n luona vaihtamassa kuulumisia teekupposen ääressä.

Lulun utelias katse

Söpis teepannu

M:lla on yhteensä kuusi kissaa, joista osa on näkynyt täällä blogissa pariinkin otteeseen. Tai no oikeastaan vanhan blogin puolella jo, ainakin nuo kuvapostaukset mitä näin äkkiseltään tuli vastaan. Tavallaan hieman päivitystä kyseisen huushollin kissakuviin tämä siis.

Uuno

Tällä kertaa sain napattua muutaman hyvän kuvan myös Masista (alla) – kaveri on yleensä vähän ujo eikä ole tahtonut mun kameralle poseerata. Ilmeikäs tapaus kyllä, kun uskaltautui kerrankin tulla esittäytymään (ja jopa syliinkin!).

Masi

Näissä kuvissa esiintyy kuudesta karvatassusta neljä, Mini ja Kriimik vilahtelivat toki kameran edessä nekin mutta jäivät näköjään tästä kuvasatsista kokonaan pois. Tässä vanhassa kuvassa näkyvät kyllä, mikäli jäi kiinnostamaan miltä puuttuvat palaset näyttävät. :)

M, korjaathan sitten jos menin sekaisin kissojen nimissä? Ei olisi ensimmäinen kerta… Nyt selaan läpi kuvat viimeisen neljän päivän ajalta, palataan astialle siis toivottavasti huomenissa seuraavan aiheen kera. Hyvät yöt!

Vihdoin ja viimein ehdin selata läpi kuvia, joita on ollut tarkoitus postata tänne! Läiskäistään siis saman tien pari kollaasia elokuun alkupuolelta, kun oli vielä lämmin ja tuntui kesältä. Nyt kelit ovat jo selkeästi viilentyneet, öisinkin pystyy taas nukkumaan kun ilma on viileä ja raikas. Iltaisin voi melkein haistaa syksyn.

Täällä pohjolassa parasta on se, että meillä on neljä selkeää vuodenaikaa. En edes osaa sanoa mikä niistä on suosikkini, sillä rakastan jokaista vuodenaikaa aina kun sen aika koittaa. Kulunut kesä meni niin tiiviisti töissä, etten ehtinyt siitä oikeastaan edes nauttia – mutta onneksi vuoden päästä koittaa taas uusi kesä (tai eihän siihen niin paljoa ole aikaa, runsaat yhdeksän kuukautta ainoastaan). Eikä tämä kesäkään nyt täysin ole vielä ohi, elokuuta on vielä melkein puolet jäljellä.

Ensimmäiset kaksi kuvasarjaa ovat tädin ja hänen miehensä luota, jossa kävimme eräänä lämpimänä elokuisena iltana. Loppuillasta ei tosin enää ollut ihan niin lämmin, mutta istuimme kuitenkin aika pitkään ulkosalla. Ehkä ne olivat ensimmäiset merkit kesän hiipumisesta, siitä huolimatta että grilli tarjoili ruokaa, jälkkäriksi oli mustikkapiirakkaa tuoreista marjoista ja ruohikolla tarkeni kävellä paljain jaloin.

Päivä 31 – Viimeinen hetki

Keväällä aloitettu 31 päivää -meemi on hyvä päättää kesän viimeiseen hetkeen. Otsikkoon viitaten: aina on paras aika vuodesta. Ja kun yksi ovi sulkeutuu, aukeaa uusia ovia joiden takana voi olla ihan mitä vain. Unohtumattomia kokemuksia, kauniita hetkiä, ilon ja surun aiheita – elämää kaikki tyynni. Muistahan sisko-rakas tämä fakta siellä Keski-Suomessa ja kurkkaa rohkeasti mitä kaikkea uuden oven takaa löytyykään! ♥

Loppuun vielä blogivinkki: Suomen ainoa oikea muotiblogi Lainahöyhenissä on herännyt uniltaan! Paluun kunniaksi Piret on järkännyt superkivan Stylestalker-giveawayn, johon mäkin tällä linkkauksellani osallistun. Ei muuta kuin arpaonnea siis!

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]

Viimeisen muutaman viikon aikana olen tehnyt monta hyvää korulöytöä. Eksyin jostain – jälleen kerran – surffailemaan Fashionologyyn ja päätin final sale -osaston tutkittuani vihdoinkin tehdä tilauksen. Alesta haaviini tarttui ihanaiset sulkakorvikset sekä hopeinen pääkalloilla kuorrutettu rannekoru.

Feather Earrings, 8e (norm. 12e)

Skull Bracelet, 7e (norm. 13e)

Kumpikin edellä mainituista olivat kerrassaan hurmaavia, sulat ovatkin killuneet korvissani suunnilleen joka toinen päivä. Alejuttujen lisäksi päädyin klikkaamaan ostoskoriin jotain mitä olen himoinnut jo pidemmän aikaa, nimittäin upean Silver Claw Ring -kynsisormuksen. Avattuani paketin pettymys oli käsin kosketeltavissa – sormushan on aivan erilainen kuin nettisivujen kuvissa! Katsokaa vaikka, kuvassa alla saamani sormus ja verrokkina nurkassa Fashionologyn kuva.

Laitoin sitten tietysti sähköpostia Fashionologylle udellen, olenko mahtanut saada jonkin maanantaikappaleen vai mitähäh. Vastaus oli valitettavasti se, että sormus on nykyään tuollainen siksi että ihmiset ovat reklamoineet niin paljon Claw Ringien hajoamisesta käytössä. Uusi versio varmasti kestää paremmin, mutta onhan se nyt hemmetti ihan erinäköinen (ja rumempi) kuin vanha! Enkä voi käsittää miten nettisivuille ei ole päivitetty kuvia, ties miten moni muu on samassa tilanteessa kanssani.

Fashionology tarjosi kuitenkin palautuksen ja rahojen hyvityksen vaihtoehtona lahjakortin nettikauppaan ja voisin pitää sormuksen. Tuumailin asiaa päivän tai pari ja päädyin lahjakorttivaihtoehtoon, onhan siellä vaikka mitä muitakin houkutuksia. Kyselin lahjakortista tarkempaa tietoa kuten missä ajassa se pitää käyttää ym., mutta nyt en enää olekaan saanut mitään vastausta (ensimmäiseen viestiin vastattiin päivässä). Laitoin jo uudemman kerran viestiä, mutta kieltämättä alkaa olla vähän huijattu olo. :/ Noin muuten tilaus ynnä muut sujuivat mallikkaasti, mutta tämän jälkeen ei ihan heti tee mieli tilata uudelleen.

Sormusmielipahaa karkoittamaan ilmestyi onneksi kaksi paria korvakoruja – jostain ihan muualta. Avainkorvikset ovat siskon tekemät ja pussaavat possut löytyivät Rauman reissulta. Olisin todennäköisesti ostanut possukorvikset joka tapauksessa, mutta viimeistään päätöksen sinetöi tieto siitä, että korujen tuotto menee lyhentämättömänä löytöeläimille.

Toivotaan kuitenkin, että tämä sormusjupakkakin lopulta ratkeaa…

Regina – Katso maisemaa [2005]

Tapahtumien tiimellyksessä blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle kuluneella viikolla, monta postauksen aihetta olisi takataskussa mutta aika on taas vaihteeksi kortilla enkä tiedä milloin ehdin naputella jutut valmiiksi. Koska mulla ei ole valmiina myöskään mitään kuvia käsiteltynä, tämän väliaikatiedotteen kuvituksesta vastaa Stylorectic-blogista lainatut kuvat.

Löysin kyseisen blogin vasta hetki sitten ja selasin sen melkein samalta istumalta läpi. Varsinkin tulevaa syksyä ajatellen sain ehkä noin tuhat inspiraatiota pukeutumiseen! Ehdoton suosikkini on tuo yllä oleva, kombo on mun mieleen just eikä melkein. Vaan miten saisin sovellettua jakun omaan pukeutumiseeni?! Olen himoinnut harmaata/vaaleaa jakkua jo pidemmän aikaa, mutta kaikki ovat näyttäneet mun päällä siltä että olen nyysinyt yläosan tiukkapipoiselta toimistoleidiltä. Neuvoja otetaan mieluusti vastaan!

Kyseisellä neidillä on myös hiukset sitä laatua, että kateeksi käy. Juuri sopivan platinainen blondi kivasti feidaavalla juurikasvulla, ei mitään tasaista palkkia juuressa kuten omassa päässäni. Huokaus, miten oma kuontalo tuntuukin aina vihoviimeiseltä mopilta, kun taas kaikilla muilla on aina superihanat ja täydelliseltä näyttävät hiukset?

Osaisikohan jonkun tuollaisen reikäpaidan toteuttaa itse? Näyttää ihan hemmetin hyvältä mustan ja harmaan liitto, erityisesti platinatukkaan yhdistettynä. Ja tuosta setistä tuli muuten mieleen, että olen alkanut haaveilla matalavartisemmista prätkäsaappaista (apua!). Viime talvena hankitut pitkät versiot ovat aivan loistavat kylmemmillä keleillä, mutta nyt vielä ne ovat aivan liian hiostavat (vaikka kävin tänään kyllä silittelemässä niitä varastossa, ihan vähän vaan). Kathy-mallia saisi kyllä edelleen sinä lyhyempänä versiona, mutta toisaalta voisi ehkä tutkailla muidenkin merkkien valikoimaa. Vinkkejä otetaan vastaan tässäkin asiassa.

Translation: Stylorectic is a blog full of inspiration! I love her style and the perfect platinum blonde hair. The first picture is my fave, the combination of clothes and accessories just couldn’t get any better. Wish I looked this amazing in the autumn.

(All images from Stylorectic.)