Ajastaika

Tarkoitukseni oli tehdä tämä postaus kivasti yhdessä osassa, mutta eipä onnistunut ei. Mä en osaa olla vähäsanainen, vaikka miten sitä toisinaan toivoisin. Ikä ja terveyshän tässä menee kun aina tarinoi niin pitkästi, mutta menkööt. Onneksi on perjantai ja edessä kaksi päivää vapaata, saatan siis jopa saada naputeltua kakkososan suhteellisen pian.

Lauantai 18.6.

Lähdettiin liikkeelle melkein kukonlaulun aikaan, kun ajettavana oli yli kolmesataa kilometriä (en vieläkään tajua miten Seinäjoki muka on niin kaukana). Matkalla bongattiin superhiano keikkabussi, joka myöhemmin paljastui Apulannan kulkupeliksi. Huoltiksen vessasta tullessa vastaan käveli tutulta näyttävä häiskä ja aivoilla kesti hetki prosessoida, että Tonihan se siinä.

Kuvissa esiintyy em. keikkabussin vertailukohtana oma ajoneuvomme eli festaripaku, iskältä lainattu vanha Transit. Mukavuudet ehkä ovat hieman puutteelliset (ts. niitä ei ole), mutta hyvin tuolla takaossa yön nukkui! Vähän oli aamuyöstä vilpoista, mutta joskus teininä lahjaksi saamani makuupussi oli edelleen pop ja hanskat kädessä sekä pipo päässä viimeistään pelasti yöunet.

Tovi meni etsiessä autolle paikkaa, onneksi lopulta löytyi hyvinkin passeli paikka Kauppiksen viereiseltä ruohokentältä/pellolta – eikä edes maksanut mitään! Ei muuta kuin mummofillarit auton takaa pois ja kohti festarialuetta. Liput vaihdettiin portilla rannekkeisiin, laukkutarkastuksessa oli muutama muukin jonossa meidän lisäksemme. Onneksi sentään aurinko oli sade-ennustuksista huolimatta tullut esiin ja lämmittikin ihan mukavasti. Eikä lopulta satanut koko lauantaina. In your face, säätieteilijät!

Porteista päästiin vihdoin sisäpuolelle, Pariisin Kevät oli ehtinyt jo aloittaa keikkansa teltassa. Mä menin heilumaan pimeään telttaan ihmismassan sekaan, vähän yritin jotain kuviakin räpsiä. Olen kyllä sitä mieltä, että bändi toimii paremmin pienemmillä klubikeikoilla – jotenkin PK on sellainen artisti että tilanne saisi olla aika intiimi. Tai ehkä olen vain katkera, kun suosikkikappaleeni Meteoriitti soitettiin jo siinä vaiheessa kun me vasta jonotettiin porteista sisälle…

Teltasta tullessani törmäsin vahingossa Sansun festariporukkaan, ja teltalta siirryttiinkin sitten porukalla päälavan suuntaan. Jenni Vartiainen oli yhtä ihana ja energinen kuin aina ennenkin (olenkohan kerran aiemmin nähnyt sen livenä, köh) ja Felinen kanssa fiilisteltiin väkijoukossa lavan edessä (= miksauskopin ja lavan välisellä alueella). Jennin asu oli vähän erikoinen, mutta mun mielestä ihanan aurinkoinen – toisaalta, ei taida olla vaatekertaa jossa Jenni EI näyttäisi hyvältä.

Jennin jälkeen kuunneltiin muutaman biisin verran Samuli Putroa ja tarkasteltiin vähän myyntikojujen tarjontaa. Käytiin Felinen kanssa kuuntelemassa Viikatteen haastattelu, joka kuultiin ilmeisesti suorana YleX:llä, ja sen jälkeen testasin festarisapuskaa (hampurilainen + ranskiksia, turhan iso annos ja liikaa majoneesia mut maku oli ihan jees) Apulannan soittaessa päälavalla. Ei kuitenkaan kuunneltu Apista loppuun saakka, vaan parkkeerattiin itsemme Saarilavan eteen Viikatetta odottamaan. Se oli hieno keikka se, kuten tuli jo aiemmin todettua!

Viikatteen lopetettua settinsä kuunneltiin hetki päälavalla ollutta Social Distortionia, kunnes lähdettiin käymään autolla mm. kuohujuoman merkeissä. Ennen reissua Alkossa käydessäni ei tällä kertaa ollut hylly Tosti Butterflyn kohdalta tyhjä, joten se oli varma valinta festarikuohariksi. Viinilaseja ei ollut mutta hyvältä kuohuva maistui Jaloviina-mukistakin. :)

Puoli yhdentoista jälkeen illalla palattiin alueelle ja kuunneltiin muutaman biisin verran Kotiteollisuutta, sitten mentiin päälavan edustalle odottamaan Pendulumia. Ja se todella yllätti, setti toimi festarilavalla aivan loistavasti! Fiilis väkijoukossa oli illan pimetessä mieletön, kaikki ympärillä jammaili ja hytkyi musiikin mukana. Ainoa mikä mua häiritsi oli se, kun Pendulumin mielestä yleisö oli koko ajan fucking jotain – en tykkää suomen vastaavasta sanasta eikä se englanniksi kuulosta paljonkaan paremmalta. Kaiken kaikkiaan fiilis oli kuitenkin hyvä ja festari-Pendulum positiivinen kokemus.

Illan päätteeksi kuunneltiin jonkun aikaa vielä Mokomaa, kunnes uni alkoi painaa silmiä sen verran paljon että hurautettiin fillareilla autoon nukkumaan. To be continued…

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Sunrise Avenue – Popgasm [2009]

Juhannus tuli, juhannus meni – yllättävän nopeasti kolme vapaapäivää katoaa johonkin. Tarkoitukseni oli kirjoitella viikon takaisen Provinssin tapahtumista, mutta perjantaina ja lauantaina en pahemmin koneella istunut ja sunnuntain datailut olivat pääosin työjuttuja. Kuvia selatessani tajusin, etten mitenkään saisi tungettua koko reissua yhteen postaukseen, joten tässä siis tulee ensimmäinen osa.

Mitäpä se muutakaan tarkoittaa kuin postauksen verran pelkkää Viikatetta! Kuvasin keikalla sinänsä vähän “normaaliin” verrattuna, mutta kas kummaa miten monta hyvää otosta kuvasatsista löytyikään. Yhtyeen pyrotekniset tehosteet tosin saattavat vaikuttaa asiaan, näyttivät meinaan aika huisilta perusmeiningin päälle lisättynä. Luvattuja tissejä ei kyllä lavalla näkynyt, ei edes manboobseja…

Siirryttiin lavan eteen puolisen tuntia (vai vähän enemmän?) ennen keikan alkua, joten kakkosriviin oli tyytyminen. Kyllä taas laittoi ärsyttämään osa eturiviläisistä, joita keikka ei näyttänyt kiinnostavan piirun vertaa. Ei tartte jumaskega iskeä sitä persettään eturiviin, jos lavalle nouseva artisti ei innosta!! No, eipähän ainakaan pyrot kuumottaneet liikaa tokassa rivissä ja kuviakin sai ihan hyvin. Kamerana siis siskon Canon PowerShot G11, kääntyvä näyttö on keikkakuvauksessa aika pop.

Keikan biisilista oli suht perus, parilla poikkeuksella höystettynä. Suurin yllättäjä oli ehdottomasti helmikuun juhlakeikallakin kuultu Yönseutu, ihan mahtava kuulla se livenä uudestaan! Varsinkin kun nyt olen kyseistä kappaletta renkuttanut kotona lähes laittoman usein. Pohjoista viljaa ja Kuolleen miehen kupletti kuultiin, Tie ja Eräs kaunis päivä taas olivat tästä setistä jääneet ulkopuolelle. Jaksan myös ihmetellä miksi jälleen kerran listassa oli mukana Tanssi, joka ei ole mitenkään ihmeellinen ja edustaa mielestäni sitä “vähiten hyvää” Viikatetta. Siitä vain jotenkin puuttuu se jokin – ja silti kaikki jostain syystä intoilevat siitä.

“Tasatunnein lyö sydän mennyttä aikaa…”

Provinssisetti päättyi odotetusti uusimman levyn nimikkoraitaan Kuu Kaakon yllä, joka omasta mielestäni sopii edelleen erinomaisesti lopetuskappaleeksi. Kaiken kaikkiaan oli kerrassaan hieno keikka, ei voi muuta sanoa! Harmi että tämä jäänee osaltani tämän vuoden viimeiseksi keikaksi, kun ainakin tällä hetkellä Viikatteen keikkakalenteri ammottaa tyhjyyttään. Vaan eiköhän pojat ole keikkataukonsa ansainneet, ensi vuonna sitten uudella tarmolla taas. ;)

(Kaikki kuvat © mää itte; elähän kopioi ilman lupaa jooko!
Vaikka mitä kukaan tällaisilla nettilaatuisilla pikkukuvilla tekiskään…)

Viikate – Noutajan valssi [2000]

Muistaako joku kun viime kesänä esittelin kaikki kynsilakkani (enkä edes kysy kiinnostaako ketään)? Päätin ihan mielenkiinnosta tehdä tällaisen tilannekatsauksen, jotta näen miten monta uutta kynsilakkaputelia onkaan vuoden aikana tullut hankittua. Olen toki myös siivonnut kokoelmani, ts. kynnelle paakkuuntuvat vanhan lakat päätyivät askartelulaatikkoon – vielä kun ehtisi taas pitkästä aikaa askarrella jotain…

Anyhow, tällaiset tapaukset olen vuoden aikana haalinut vanhojen kynsilakkojen jatkoksi!

• H&M kynsilakan sävyssä Red hommasin, kun tarvitsin uuden punaisen lakan. Levittyy tasaisesti ja pysyy yllättävän hyvin, joskin isokokoista sutia on vähän hankala käyttää.
• Max Factor Nail Finity minilakka sävy 549 Red Passion tuli kylkiäisenä ostaessani sarjan huulipunan ja huultenrajauskynän. Ovat todellakin oikein räväkänpunaisia kaikki kolme! Kynsilakan pysyvyys on kyllä aika surkea, tuppaa murenemaan kärjistä ennen kuin ehtii kissaa sanoa.
• Mavalasta olen alkanut tykätä enemmän, varsinkin harmaa 217 New York on ihan mahtava sävy (samoin siskolta toisinaan lainattu hieman tummempi Minsk). 269 Deep Blue ja Baby Blue tulivat samassa paketissa, kolmantena siinä oli muistaakseni päällyslakka mutta sen annoin siskolle.
• Lumene Quick & Chic sävy 64 Kevätkepponen on viime loppukesän alehankinta ja edelleen yksi ehdoton suosikkini. Toimii sekä kesällä että talvella!
• Brittilästä tilatut e.l.f sävyt Mango Maddness ja White ovat ihan ok, jälkimmäisen sain tilauslahjaksi silloin kuninkaallisten häiden aikaan.
• Beauty Line Cosmetics sävy nro 512 on tuliainen Kreikasta ja mätsää meidän autoon.
• Rimmel Lasting finish on tuoksuva kynsilakka, vaaleankeltainen 058 Lemon Drop tuoksuu sitruunalta. Tuoksu säilyy kynsissä suunnilleen yhtä kauan kuin lakkaus nättinä.
• Isadora Wonder nail on kynsilakkamerkeistä ehkä suosikkini, leveä mutta jämäkkä suti sopii mun käteen erinomaisesti ja lakka pysyy kynsissä hyvin. Ensin hankin vihreän sävyn 648 Go Green ja myöhemmin sävy 652 Gold Sparkles lopetti vihdoin täydellisen kultalakan etsinnän.

Hauska muuten, että uusia kynsilakkoja on tasan 12 kappaletta eli keskimäärin yksi per kuukausi. Tällä hetkellä kokoelmani on oikeastaan aika kattava, löytyy juuri niitä sävyjä joita useimmiten kaipaan. Ehkä jonkun kesälakan vielä voisi hankkia, mutta vain jos bongaan sellaisen värin joka houkuttelee jotenkin erityisesti. Joku kiva sininen voisi esimerkiksi sellainen tai mahdollisesti jokin helmiäissävy, mikäli koen sellaisen yhtään omanlaisekseni. Noh, tulee vastaan jos on tullakseen.

Nyt unohdan koneen pariksi päiväksi ja suuntaan kirkkaanvihreää Isadoraa kynsissäni maalle juhannuksen viettoon. Huomenna saadaan loistoseuraa Tampereelta, en malta odottaa että näen ihanan Akkikin perheineen – pääsiäisestä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. Rentouttavaa juhannusta kaikille!

Stella – Pelkääjän paikalla [2006]

Elossa ollaan Provinssin jäljiltä, mitä nyt univelkaa on edelleen ja poliisilta odotellaan kirjettä – ekaa kertaa elämässäni “pääsin” valokuvaan kun ajeltiin sunnuntaiyöllä Seinäjoelta kotiin. Ihan kevyesti ärsyttää, kun oli kuitenkin yö eikä muuta liikennettä mailla halmeilla ja kamerakin oli sijoitettu typerästi (ovelasti) lyhyen kuudenkympin alueen puoliväliin. Satasen alueella ajoin enimmäkseen 80-90 km/h (väsytti ja oli pimeää, välillä satoikin) mutta eihän se mitään auta siihen, että sillä lyhyellä 60 km/h pätkällä vauhtia oli ehkä kymmenen liikaa. Olisi vaan sille rahalle ollut muutakin käyttöä, esimerkiksi fillarin huolto – maanantaina töihin mennessä putosi ensin ketjut ja perille päästyä takakumi sihisi ilmansa pihalle. Selkeä merkki maailmalta, että mun olisi vaan pitänyt ottaa vapaaksi se päivä.

Mutta ei rokkailusta taikka myöhemmistä vastoinkäymisistä sen enempää, vielä. Kummatkin kamerat eksyivät matkaseuran mukana Saloon, joten kirjoittelen festarijuttuja sitten kun saan kuvat käsiini. Juhannuksena siis viimeistään. Onneksi mulla on varastossa jos jonkinlaista jutunjuurta, tällä kertaa esimerkiksi asiaa kauneudenhoidosta ja tämän neidin kesänaamasta vuosimallia ’11.

Aloitetaan Lumenella, joka kesän kynnyksellä toi valikoimiinsa muutaman loistavan kesätuotteen. Luettuani näistä vuolaita kehuja useammassakin blogissa uskaltauduin tarkastamaan tilanteen ihan livenä – ja hyödyntämään Anttilan ota 3 maksa 2 -tarjouksen. Ainakin Lumene on onnistunut mainonnassaan, sillä kaikki muut bloggaajat olivat saaneet tuotteita testiin ja itse maksoin niistä aivan normaalisti. Tai no, niin normaalisti kun nyt tuollaisessa tarjouksessa voi maksaa.

Luettuani Ostolakossa-blogin kirjoituksen aurinkopuuterista sävynimeltään Intiaanikesä päätin, että tänä kesänä opettelen käyttämään aurinkopuuteria. Kesäisin käytän harvemmin meikkipohjaa tai edes puuteria, joten kasvoille olisi kiva saada edes vähän jotain eloa ja ajattelin, että aurinkopuuteri saattaisi olla vastaus ongelmaan. Ja niinhän se oli, en käsitä miten en ole aiemmin vaivautunut edes kokeilemaan! Etsiskelin netistä muutaman hyvän vinkin aurinkopuuterin levittämiseen ja voilà, kertaakaan en ole (ainakaan omasta mielestäni) vetänyt aurinkopuuteriövereitä poskiini.

Toinen himoitsemani juttu oli hoitava huulilakka Lingonberry Lip Laquer, jonka pitäisi olla perushuulikiiltoa pysyvämpi ja värittävämpi tuote. Olin salakavalasti alkanut haaveilla oranssihtavasta huulipunasta, joten jätin punan hankkimatta ja sen sijaan valitsin kevyemmän vaihtoehdon eli Lumenen huulilakan sävyssä 5. Muuten ihan jees, paitsi tahmaa huulia jonkun verran eikä tunnu pysyvän huulissa kovin pitkään. Toisaalta huulikiiltoa kai pitäisikin lisätä kunnon punaa useammin, joten se siitä. :)

Viimeinen valinta oli vaikea, ei tuotteen mutta oikean sävyn suhteen. Voidemainen luomiväri houkutteli sillä, että kesäsilmien meikkaaminen olisi sen kanssa naurettavan helppoa – tosin vähän takaraivossa vaivasi kauhukuvat vuosituhannen vaihteen voideluomiväreistä, jotka olivat luomivaossa sillä samalla sekunnilla kun kotiovesta astui ulos. Lopulta valitsin kokeiluun sävyn 1 Nougat Glow, joka osoittautui hyväksi valinnaksi juuri sopivan kevyellä mutta kuitenkin näkyvällä ruskean sävyllään. Pysyy myös hyvin eikä siirry päivän aikana luomivakoa koristamaan, tätähän voisi vaikka hankkia toisessakin sävyssä. Siniharmaa ois kiva!

Jotain sentään olen saanut kokeiluun ilman rahallista panostusta, kun onni potkaisi Olivian tyylitestissä. Posti toi mulle erittäin kiinnostavat Herbinan uutuustuotteet: biohajoavan ruususarjan kasvosaippua sekä ruusuvesi. Saippua hieman epäilytti olisiko siitä mihinkään, mutta yllätyin positiivisesti – ruusun muotoisella saippualla saa kätevästi pestyä kasvoilta lian ja kevyen meikinkin, eikä se ärsytä ihoa tai silmiä (kuten esim. Mádaran hellävarainen puhdistusaine). Ja ruusuvesi vasta onkin loistava tuote! Tuoksuu ihanalta ja tuntuu iholla raikkaalta. Kasvovesi on suosikkikohtani ihonpuhdistuksessa ja voin sanoa, että tämä tuote on yksi parhaista testaamistani sillä saralla.

Puhdistuslinjalla jatketaan, keväällä myyntiin tulleella erikoisuudella L’Oreal Paris Perfect Clean ja Clean Pod -puhdistustyyny. Jokaisessa purkissa on siis kiinni tuollainen muovinen tyyny, jossa on pieniä nyppyjä, ja siihen sitten turskautetaan puhdistusgeeliä ja hierotaan kasvoihin. Pieni mutta mahtava keksintö!

Tuo oranssi hellävarainen kuorintageeli on ihan kiva aine, ei mikään kummoinen. Iholle sopisi myös sinisessä purnukassa oleva raikastava, vaahtoava puhdistusgeeli, ehkä testaan sitä tämän jälkeen. Tai sitten en, koska parasta setissä on tuo tyyny ja sitähän toki voi käyttää minkä puhdistusaineen kanssa tahansa. Kannattaa kokeilla, päivittäinen minihieronta kasvoille on ehdottomasti sen about viiden euron arvoinen mitä Perfect Clean maksaa.

Siirrytään meikkeihin ja ELF Cosmeticsin tilaukseen, jonka tein taannoin keväällä ilmaisten toimituskulujen houkuttelemana (oon niin helppo!). Sivellinarsenaalini alkaa hipoa täydellisyyttä, kun nyt hankin neljän kappaleen setin ELFin hyviksi havaittuja bambusuteja. Nuo ovat normaalia pienempiä, joten kulkevat helposti myös reissuissa mukana. Vasemmalta oikealle siis poskipuna, peitevoide, luomiväri sekä mini-kabuki. Poskipunasivellin toimii täydellisesti aiemmin hankkimani mineraalipunan kanssa, kabuki taas on samassa tilauksessa tullutta mineraalimeikkivoidetta varten ja toimii tehtävässään hyvin sekin.

Tämä on ensikosketukseni mineraalipohjiin, kolmen ja puolen punnan hinnalla viitsii jo kokeilla – ei haittaa rahallinen menetys jos ei tykkääkään. Vaikka kyllä mä olen ihan tuosta pitänyt, kunhan vain oppi käyttämään kabukia ja itse meikkivoidetta (onneksi netti on ystävä). Tuon pohjan peittävyys yksin ei ole kummoinen, mutta mineraalien kanssa kai pitääkin käyttää useampaa tuotetta ja näin ollen useampaa kerrosta. Kevyemmältä olo ainakin tuntuu mineraalit naamassa kuin normaalin voidemaisen pohjan kanssa, ehkäpä tuon loputtua ostan jonkun ihan kunnollisen mineraalisetin. Ainakin tiedän että olen vaalea, ELFilta sävy Fair oli hyvä. Myös SPF15 meikkipohjassa on kieltämättä ihan hyvä juttu.

Lopuksi vielä jo pari kuukautta takaperin nappaamani kuva parhaista siveltimistäni. Mustavartiset ovat kaikki The Body Shopin, kuten myös matkakokoinen hopeahylsy. Vasemmalta oikealle siis puuteri, poskipuna, meikkivoide, luomiväri, peiteaine ja huulipuna. Loput kaksi ovat ELFin bambuinen luomivärisuti sekä Cailapin kaksipäinen luomivärille tarkoitettu suti sekin.

TBS:n siveltimet ovat toki halpissuteja arvokkaampia, mutta voi että miten paljon paremmalta ne tuntuvat iholla ja ylipäätään toimivat tehtävässään! Pesun jälkeen ne näyttävät aina kuin uusilta, vanhimmat ovat mulla nyt olleet runsaan vuoden eikä mitään kulumisen merkkejä näy. En siis voi muuta kuin suositella!

Scars On Broadway – Scars On Broadway [2008]

Huomenna otetaan siskon kanssa suunnaksi Seinäjoki ja Provinssirock, kolmen vuoden tauon jälkeen. Ja ensimmäistä kertaa ikinä mulla on lippu kahdelle päivälle! Säätiedotus lupaa tauotonta sadetta, selkeä keli olisi ollut kiva mutta näillä mennään. Mukaan festaripakuun heitetään siis kumisaappaat ja sadetakki sekä lämmintä vaatetta, mä en ainakaan aio palella hetkeäkään (mitä teen kuitenkin).

Lauantaina on aika loistava suomalaisten artistien kattaus! Ainakin Pariisin Kevät, Jenni Vartiainen, Apulanta ja VIIKATE (♥!) on pakko nähdä, siihen sitten lisäksi mahdollisesti Samuli Putroa, Kotiteollisuutta ja Magenta Skycodea. Illan kruunaa Pendulum, kiintoisaa kokea miten erilainen festarikeikka on verrattuna Kaapelitehtaan keikkaan.

Sunnuntain festaroinnin käynnistää Stella, jonka jälkeen lisää kotimaista Scandinavia Music Groupin sekä Anna Puun muodossa. Alkuillasta ei ohjelmassa ole mitään erityisen mielenkiintoista artistia, joten silloin tulee varmaankin palloiltua siellä täällä. Viikonlopun festarointi päättyy enemmän kuin loistavasti System of a Downiin, kaipa se on koitettava änkeytyä Felinen seuraksi mahdollisimman lähelle lavaa.

Nämä kuvat ovat kaikki vuodelta 2008, jolloin viimeksi olen Provinssissa käynyt. Silloin festarin kohokohta oli Serj Tankian, kyseisen herran takia oikeastaan ollaan taaskin menossa. (Muut loistoartistit tulevat siinä sivussa, siksi päädyttiin hankkimaan kahden päivän liput yhden sijasta.) Vuonna ’08 oli aurinko, violetti tukka, syntymäpäivä. Yöllä alkoi sade, joka jatkui koko kotimatkan – olin tietystikin prätkällä liikenteessä. Kaiken kaikkiaan elämäntilanteeni oli sellainen, ettei fiilis ollut festareilla aivan kohdallaan. Onneksi ajat muuttuvat! Lisää kolmen vuoden takaisesta Provinssireissusta löytyy täältä.

Maanantaina sitten pitäisikin taas raahautua töihin… Onneksi sentään sain kuvan mennä muutamaa tuntia myöhemmin, laskeskelin meinaan että olen takaisin Turussa ehkä kolmelta yöllä. :P Nyt hilpaisen tsekkaamaan pakatut tavarat vielä kertaalleen ja siitä nukkumaan, tätä menoa en kyllä saa kirittyä viikolla kertyneitä univelkoja yhtään. Oh well, kuolema kuittaa univelat!

System of a Down – Mezmerize [2005]