Ajastaika

Viime perjantaisten ysäribileiden kuvat ovat edelleen siskon kamerassa, joten täytän tämän blogityhjyyden musiikkiaiheisella meemillä. On taas ollut aika hiljaista viime päivät eikä ole mitään kerrottavaa… Ysärikuvia toivottavasti sitten ensi kerralla. Sen verran sanon jo tässä kohtaa, että aamuvuoro töissä 45 minuutin yöunien jälkeen oli aika mielenkiintoinen. Mutta kun soitettiin niin hyviä biisejä, että yhtäkkiä olikin jo valomerkin aika!

Asiaan. Kuukauden mittaista biisimeemiä on näkynyt ympäri blogimaailmaa, hauska idea mutta mä en pahemmin tykkää lykätä videoita blogiin (itse asiassa ei ole tainnut yhdessäkään mun blogissa olla koskaan ainuttakaan videota). Desthean sovellus oli kuitenkin just sopiva, joten päätin sitten törkeästi napata sen tänne – tosin itsekin hieman soveltaen. Viimeiset, Desthealta puuttuvat kohdat, löytyivät Katarimarian tontilta.

Linkeistä pääsee siis tsekkaamaan YouTube-videon, mikäli kiinnostaa.

1. Lempikappale: Röyksopp – Only This Moment
Olen rakastanut keväästä ’08 asti ja rakkaus roihuaa yhä.

2. Inhokkibiisi: Scissor Sisters – I Don’t Feel Like Dancin’
Inhosin heti ensikuulemalta.

3. Biisi, joka tekee onnelliseksi: Johnny – Ihana aamu
Ei ottanut päähän edes silloin kun oli intissä ja aamuja jäljellä yli 300.

4. Biisi, joka tekee surulliseksi: Sunrise Avenue – Fairytale Gone Bad
Surullinen mutta kuitenkin toinen sellainen, jota olen rakastanut jo vuosia.

5. Biisi, joka muistuttaa jostakusta: Pendulum feat. Fresh, $pyda & Tenor Fly – Tarantula
Kuulen toivottavasti livenä joulukuussa!

6. Biisi, joka muistuttaa jostain paikasta: Róisín Murphy – You Know Me Better
Mieleen muistuu juhannus ’08 ja K-serkun kaverin mökki jossain päin Kymenlaaksoa.

7. Biisi, joka muistuttaa tietystä tapahtumasta: Scars On Broadway – Chemicals
Kuunneltiin matkalla Säkylään erään kerran, kun pummin pojilta kyydin.

8. Biisi, jonka osaat sanasta sanaan ulkoa: Viikate – Tie
Ensimmäinen Viikatteen kappale, jonka kuulin. Paluuta ei ollut.

9. Biisi, jota voit tanssia: Cascada – Dangerous
Cascada on parasta tanssimusiikkia!

10. Biisi, joka saa nukahtamaan: The Sounds – Night After Night
Järjettömän upea myös livenä.

11. Biisi lempibändiltä: Viikate – Kaakko
Soittivat joskus DBTL:ssä, siitä asti viihtynyt tiiviisti omalla soittolistallani.

12. Biisi inhokkiyhtyeeltä/artistilta: Eppu Normaali – Vihreän joen rannalla
Joskus tykkäsin Epuista, enää en.

13. Nolo suosikkibiisi: Tauski – Niin minä sinulle kuulun
Parikymppisenä tuli kuunneltua vähän liikaakin…

14. Biisi, josta kukaan ei uskoisi sinun pitävän: Rammstein – Ohne Dich

15. Biisi, joka kuvaa sinua: Apulanta – Väistö
Tästä tulee myös edellisen blogini nimi, Eilisestä on ikuisuus.

16. Biisi, jota ennen rakastit mutta nyt inhoat: Yö – Joutsenlaulu

17. Biisi, jonka kuulee usein radiosta: Jenni Vartiainen – Missä muruseni on

18. Biisi, jonka toivoisit kuulevasi radiosta useammin: Kat DeLuna feat. Busta Rhymes – Run The Show
Ihana tanssibiisi, josta tulee hyvälle mielelle (ja muistaa kesän ’08).

19. Kappale lempialbumilta: Viikate – Eräs kaunis päivä
Noi rummut, oivoijoi!!

20. Biisi, jota kuuntelet vihaisena: System of a Down – Sad Statue
Toimii erinomaisesti myös lenkkimusiikkina.

21. Biisi, jota kuuntelet onnellisena: Pariisin Kevät – Meteoriitti

22. Biisi, jota kuuntelet surullisena: Yann Tiersen – Comptine d’un autre été : L’après midi

23. Biisi, jonka haluaisit soivan häissäsi: U2 – One

24. Kappale, jonka haluaisit soivan hautajaisissasi: Viikate – Avoimen maan äärellä
Ei lisättävää.

25. Biisi, joka naurattaa: Hanson – MMMBop

26. Kappale, jonka osaat soittaa jollakin instrumentilla: Katri Helena – Joulumaa
Oon loistopianisti. ;)

27. Kappale, jonka haluaisit osata soittaa: Jenni Vartiainen – Eikö kukaan voi meitä pelastaa

28. Kappale, joka saa sinut tuntemaan syyllisyyttä: Jack Johnson – Dreams Be Dreams

29. Kappale lapsuudestasi: Metallica – Mama Said
Tätä kuunneltiin paaaaljon joskus ala-asteen lopussa.

30. Biisi, joka oli suosikkisi viime vuonna tähän aikaan: Viikate – Kuu Kaakon yllä
Edelleen yksi lemppareistani.

+ Bonus: Viikate – Ajastaika
Tämän blogin nimikkokappale.

Nyt suunta Saloon ja yöksi töihin, adios.

Eilen kirjoitellessani teejuttuja eksyin Forsman Tean Facebook-sivulle ja klikkasin Tykkää, noh koska todellakin tykkään siitä. Seuraavan kerran kirjautuessani naamakirjaan, inboxiin oli kolahtanut viesti tahtoisinko ehkä maistaa kyseisen puljun uutuusmakua. Vastasin viestiin ja annoin osoitteeni, kun vaikutti ihan asialliselta.

Aamupäivällä koin pienen yllätyksen, kun postiluukusta tipahti kirjekuori sisältäen tämän:

Aika nopeaa toimintaa, sanoisinko! Täysikokoinen paketti tuo ei ollut, vaan 30g näytepakkaus – aivan loistavaa joka tapauksessa. Olen maistanut Forsman teen rooiboksista ainoastaan paria makua, viimeisimpänä appelsiini-chili, joten tämä oli erittäin mieluinen yllätysmaku.

Nyt mun on parempi rientää, olen parhaillaan Salossa ja kohta olisi tarkoitus lähteä valumaan kohti keskustaa. Rikalassa on tänään 90-lukubileet, täällä siskon luona on jo kaikilla jos jonkinnäköistä ysärivermettä yllä. Itsehän päädyin Clueless-henkiseen asukokonaisuuteen, kuvaa toivottavasti tulee myöhemmin näytille.

Ja huomenna sitten varastolle aamuvuoroon… :)

Sash! – Rock The Block (ja muut ysärihitit)

Vaihtelu virkistää, joten tyrkätäänpä pari asukuvaa tähän väliin. Ihan vaikka vain siksi, jotta tämä blogi on edes vähän enemmän muotiblogi joksi tätä hämmentävän usein kutsutaan. (Oikeasti tämähän on siis elämäni päiväkirja ja ajatusteni kaatopaikka, jossa voin surutta hehkuttaa tai mollata – ihan miltä milloinkin tuntuu.)

Perjantaina viikko sitten oli vuorossa Pukeudu pinkkiin -päivä. Mua muuten hämää se, että kyse on tosiaan pukeutumisesta pinkkiin ja silti esim. Roosa nauha on ihan selkeästi vaaleanpunainen – mun mielestä ne ovat kaksi täysin eri väriä! Pinkki on sellainen räikeä ja se haaleampi versio siitä on vaaleanpunainen. Hyvä esimerkki on tämä kuva: siskon asussa on tehostevärinä pinkki, mutta seeprahuivin reunat ovat vaaleanpunaiset. Englanninkielessä em. väreillä ei taida olla omia nimityksiä, vaan kaikki sävyt ovat vain pink.

Asiaan. Joskus yläasteaikoina tykkäsin kovastikin vaaleanpunaisesta, mutta se vaihe meni sittemmin (onneksi!) ohi. Jyväskylä-vuosina käytin usein kirkkaanpinkkiä mustan kanssa yhdessä, ja olipahan kuontalonikin pinkki suunnilleen joka syksy. Nykyisestä vaatekaapistani löytyy pinkkiä enää vain pieninä hippuina (mm. toppi ja sukkikset) ja vaaleanpunaista ei taida olla yhtä painijaselkäistä toppia enempää.

Onneksi muistin Sonia Rykiel pour H&M -neuleshortsit, jotka nappasin keväällä nettikaupan aleosastolta ihastuttuani liikkeestä ostamiini mustiin. Nyt tosin havahduin, etteivät nuo toimi pinkkinä yhtään niin hyvin… Ehkä mun perseosasto on levinnyt kesän aikana vähän liikaa.

Raitapaita on myös Rykiel pour H&M:ää, sen pehmeää villaa rakastan edelleen suuresti. Tuttu hattu Monkista, pinkit papukaijakorvikset second handia swap-a-ramasta, kaulakoru Kaipaus. Ruskea tekonahkaveska tämän syksyn H&M-tilauksesta, monta vuotta vanhat sukkikset taitavat olla H&M:ltä nekin. Nilkkurit ovat iki-ihanat Vagabondin Ramonat.

Ja perään vielä tämän päivän asukin, kun oli kerrankin jollain tapaa hyvin mieleinen. Mustaa ja valkoista hippusella purppuraa – toimii. Musta pohja syntyi trikoopaidasta (H&M Divided) sekä wetlook-leggingseistä (Only), siihen lintutoppi (Firetrap) ja selkää lämmittämään tekoturkisliivi (Lindex kids). Kaulakoruksi sopi täydellisesti pitsikoru (Seppälä), samaa purppuraa kun on topissakin. Päähän vielä Dividedin villasekoitemyssy ja jalkoihin Dr. Martensit, mustat nauhat ovat Sokokselta.

Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Lady GaGa – The Fame Monster [2009]

Elämässä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään tällä viikolla. Herään aamulla, istahdan koneelle, teen 4-8 h töitä, lopetan duunit ja härvään jotain muuta koneella, teen ruokaa ym. Yhtäkkiä onkin jo ilta ja aika mennä nukkumaan. Ulkona olen käynyt naurettavan vähän, ei vaan huvita lähteä ulkoilemaan a) sateella b) pimeällä. Tosin tuohon pimeänaikaan lenkillä käymiseen olisi kyllä totuteltava, kun kerran seuraavaan kolmeen kuukauteen valoisia tunteja on luvassa hyvin hintelästi… Tykkään talvesta, mutta inhoan sitä järjetöntä pimeyttä.

Viime viikonloppuna oltiin kullan kanssa yksi yö mun kotikotona, saunomista ja auton fiksaamista ja sellaista. Lauantaipäivällä kävin äipän kanssa keskustassa ja pyörähdettiin paikallisella kirpparilla. Mukaan lähti mm. eräs asuste, jonka hienouden ymmärsin oikeastaan vasta vähän viiveellä. Onneksi seurasin fiilistäni ja ostin sen.

Loistokuntoinen nahkavyö sopivan massiivisella (ja täydellisen värisellä!) soljella verotti lompakkoa kolmen euron verran, ei paha. Vyön sisäpuolella oli teksti real leather, joten kaipa se oikeaa nahkaa siis on. Pehmeää ainakin kuin mikä. Alun perin ajattelin vyötä miehelle, mutta se sopi edellisenä päivänä hankittuihin maastonvihreisiin pökiin niin hyvin että otinkin sen itse käyttöön. Eikä vyö kuulemma ollut ihan herran mieleen, joten parempi näin – tarvittaessa kulta kyllä saa lainata sitä.

Tänään aamuaurinko paistoi ihanasti makkarin hyllyyn, siinä oli hyvä napsia parit kuvat. Muistin jopa kuvata toisenkin hankinnan lauantailta: uusi ihana irtotee paikallisesta pikkuliikkeestä. Kotona en pahemmin pussiteetä harrasta, ja nyt oli sellainen uuden teemaun tilanne eli vanhoja irtoteelaatuja on lipitetty siihen malliin että kaipaa jotain uutta. Valinta oli vaikea, sillä putiikin teevalikoima oli kattava ja suurin osa oli mulle uusia tuttavuuksia.

Valintani oli lopulta Wanhan ajan vadelmatee, koska vadelma on yksi suosikkini mitä tulee teemakuihin eikä mulla jostain syystä ollut vielä mitään vadelmaista teetä. Ja on muuten kerrassaan herkullista! Valmistaja on suomalainen Forsman Tea, jonka tuotteissa on mielestäni erinomainen hinta-laatu-suhde ja monipuolinen valikoima. Ei muuten olisi kannattanut selailla noita nettisivuja, kuolaan täällä näppikselle valikoimaa tutkaillessani… Seuraavaksi voisin kokeilla vaikkapa mustikkateetä, tai ehkä luomupäärynää. Mielenkiintoiselta kuulostavat myös Kissanpäivät, Tee Rakkaalle sekä vihreä Japanilainen Kastepisara.

Taidan tänä vuonna toivoa joululahjaksi ainoastaan kaikkia jänniä irtoteelaatuja.

Viikate – Marraskuun singlet [2008]

Mulla on lojunut tämä ties miten pitkään luonnoksissa, joten eiköhän olisi jo aika naputella juttu loppuun. Ei mua tähän kukaan haastanut, ei nyt eikä silloin aiemmin, mutta kun sisko teki niin pakko oli isosiskon seurata perässä. Vaikka sitten pari kuukautta jälkikäteen.

Kuvatarjonnasta vastaa yksi suosikkimerkistäni, jonka inspiraatiokuvia en ole sitten kevään postannut vaan ovat jääneet ajatuksen tasolle. Pienet kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

Eli tässä tulee tyyliaakkoset á la Jose.

Armeija. Maastokuosi ei vuoden inttivuoden jälkeen innosta, mutta kaikki muu armeijatyylinen kyllä. Tänä syksynä olen syventänyt rakkauttani maastonvihreään, jota himoitsen vielä paidan tai neuleen/neuletakin muodossa. Uusin tulokas vaatekaapissani on vihreät reisitaskulliset pillihousut, jotka tulivat vastaan Lindexin alessa – täydelliset! Samaan kategoriaan menee viime talvena hankittu armeijahenkinen villakangastakki, jota en tainnut koskaan esitellä blogissa. Hups, täytyy ehkä ottaa vahinko takaisin jossain vaiheessa.

Baskeri ja muut päähineet. Villamyssy sekä viime vuonna joululahjaksi saatu paljettiversio pelastavat huonon hiuspäivän ja/tai suojaavat viimalta myös kevyissä pakkaskeleissä. Monkista hankittu musta hattu on edelleen rakkautta ja saatan romahtaa, kun sää kylmenee niin että on pakko turvautua korvat peittäviin pipoihin.

Converset. Ensimmäiset mustat ostin aikoinaan Jyväskylästä, ne on kulutettu jo lähes puhki. Uusimmat muuttivat luokseni keväällä, enää ei muuten ole liiasta valkoisuudesta tietoakaan. Kolmas parini on joskus opiskeluaikoina Tampereen One Wayn aleista löytyneet maastokuvioiset Conssit.

Dr. Martensit. Omat Rose Skull -maiharini ostin viime syksynä eBaysta, nauhat olen sittemmin vaihtanut mustiin. Näyttävät nykyään vieläkin paremmalta!

Ehostus. Olen hieman laiskistunut meikkaamisen suhteen enkä todellakaan jaksa plaastata naamaa joka kerta kun astun ovesta ulos. Onnistunut ehostus saa kuitenkin fiiliksen korkealle, varsinkin jos vielä vaateparsi on juuri olotilaan passeli.

Fake leather. Takki on aitoa nahkaa, mutta esim. shortsit ja nahkapalaleggingsit saavat olla lompakolle ystävällisempää tekonahkaa. Mikäli totean vaatekappaleen sopivan tyyliini pysyvästi, muoviversioiden hajotessa hankin kyllä aitonahkaiset.

Gsus. Ihania ja ennen kaikkea mielenkiintoisia vaatteita, vähän niinkuin Objectillakin. Pikkasen arvokkaampia vain ja valikoimaa vähemmän, minkä seurauksena ainoa kyseiseltä merkiltä omistamani asia on turkoosi pipo.

Huivit. Rakastan hukuttaa kaulani isoon huiviin, ehdottomasti yksi parhaista asioista kuuman kesän muuttuessa kirpeisiin syyspäiviin. Viileinä päivinä en lähde mihinkään ilman kaulahuivia, käytännössä katsoen kuljen siis huiveissa elokuusta toukokuuhun.

Iloisuus. Värikkyys tekee asusta usein iloisen ja saa hymyn huulille. Sopii joihinkin päiviin niin paljon paremmin kuin tylsä musta/harmaa/valkoinen tai niiden sekoitus.

Joka päivä eri tyyli. Todella harvoin kuljen kahta päivää peräkkäin samoissa vaatteissa, nykyään se sentään on mahdollista jopa t-paidan muodossa. Nuorempana olin hyvin tarkka siitä, ettei mulla ollut edes samoja housuja peräkkäisinä päivinä.

Korut. Ilman koruja on alaston olo, ainakin korvikset ja/tai kaulakoru on oltava kun poistuu ihmisten ilmoille. Lisäksi suosin isoja sormuksia sekä nahka- ym. rannekkeita.

Linnut. Koristavat mm. yhtä tämän hetken suosikkitoppiani ja kiehtovat muutenkin kovasti. Miu Miun lintukorkkarit olisivat ihan unelmat!

Minimitta. Yläasteella hurahdin lyhyisiin hameisiin enkä ole siltä tieltä poikennut sen koommin. Polvimittaisia hameita/mekkoja mulla ei pahemmin ole ja niitä harvoja käytän yleensä vain tilanteissa, joissa minimitta on auttamattomasti liian lyhyt.

Niitit. Alkuvuodesta ’05 jotain napsahti ja aloin tykätä niittijutuista, vaikkei ne aiemmin hetkauttaneet mitenkään. Jossain vaiheessa käytin niittivyötä suunnilleen päivittäin, nykyinen garderoobini sisältää niittiä vöiden ohella mm. korvisten ja rannekkeiden muodossa.

Omaperäisyys. En voi käsittää ihmisten tarvetta näyttää toistensa klooneilta! Nuorempana pukeutumiseni pääpointti oli siinä, etten näyttänyt samalta kuin muut. Iän karttuessa olen rauhoittunut sen suhteen, mutta persoonallisuus on silti mielestäni tyylin kulmakivi. Eikä omaperäisyys ole yhtä kuin mahdollisimman erilainen.

Pääkallot. Tulivat mukaan kuvioihin opiskeluaikoina ja ovat edelleen olennainen osa mun tyyliä mm. korvisten, sormusten sekä erinäisten vaatekappaleiden muodossa.

Qumisaappaat. Tajusin vihdoin viime keväänä hankkia kumpparit myös omaan kotiin, vanhat kun ovat mun ja äipän yhteiset ja sijaitsevat siksi kotikotona maalla. Nyt pärjää kaupungissakin, vaikka tulisi millainen loskakeli!

Raidat. Nekin ovat kulkeneet mukana jo vuosia, joskin olen vasta viime aikoina menettänyt sydämeni mustavalkoiselle raidoitukselle. Ihanin raitapaitani on ehdottomasti GT:n yksilö, vastaavan kun jostain löytäisi vaikka parissakin eri värissä. Myös mustavalkoraidallinen neule(takki) on haaveissa.

Sukkahousut. Sukkiksia kaapissani on iso laatikollinen, jonka kansi ei enää mahdu kiinni. Perusmustia on ehkä yksi pari ehjänä, mutta muissa väreissä löytyy kyllä! On pilkkua ja raitaa ja leopardia ja koukeroa ja…

Tyllihameet. Juurikin ne ruotsalaispuljun kympin-kahden hintaiset hamoset, joita olen haalinut alennuksista useammassa värissä. Sopii niin arkeen kuin juhlaan yläosan ja sukkisten kanssa kikkailemalla.

U-selkä. Se alkoi GT:n bodysta ja ihastutti niin, että vaatekaappiin muutti neulemekko, vähän pitempi trikoopaita sekä em. body parissa muussa värissä. Seuraavan tatuointini aion ottaa selkään, silleen että näkyy jotenkin kivasti u-selkäisten yläosien kanssa.

Vagabond. Parhaat kengät, piste.

WeSCin kuulokkeet. Omani ovat punaiset ja puhelimeeni mätsäävät.

XD LOL. Aina ei elämää kannata ottaa niin vakavasti, sen sijaan voi vaikka leikitellä tyyleillä – ja saada niin hyvät naurut itselleen kuin hymyn suupieliin vastaantulijoillekin.

Yksityiskohdat. Yksinkertainen on kaunista, ja jonkun jännän yksityiskohdan kera vielä kauniimpaa.

Zebra. Seeprajalat ovat hauska lisä muuten simppeliin asuun. Sama homma leopardikuvion kanssa. Vaatteissa en varsinaisesti em. kuoseista pidä, mutta esim. huiveina toimivat loistavasti.

Åbo. Rakas kotikaupunkini, jossa teen useimmat tyyliin liittyvät hankintani. Turusta löytyy kyllä myös useita mielenkiintoisia merkkejä, kuten esimerkiksi viimekeväisen Fashion 2010 by 10 -näytöksen nuoret suunnittelijat.

Äiti osaa. Milloin äippä löytää jostain jotain kivasti mun tyyliin sopivaa, milloin neuloo mulle pipon, milloin jelppaa mua tekemään jotain ihan ite. Viimeisin tuotos on sininen supermuhkea ympyrähuivi alkusyksystä.

Överi. Rakastan tilanteita, jolloin voi vetää asun överiksi. Toisinaan ne tilanteet ovat olotiloja ihan normaalina arkipäivänä.

(Kuvat: Object Collectors Item)

Bat For Lashes – Two Suns [2009]