Ajastaika

Tämä(kin) viikko on – yllättäen – ollut taas kovin kiireinen, eilenkään en ehtinyt koneelle lainkaan. Kaikenlaista olisi mielessä tänne blogiin päivitettäväksi, mutta täytyy nyt tyytyä naputtelemaan näitä juttuja joitakin päiviä jälkikäteen.

Viime perjantaina meidän piti Felinen kanssa lähteä iltapäivällä ajelemaan kohti pääkaupunkia, mutta siskorukka oli niin flunssainen ettei ollut tarpeeksi kuosissa keikkailuun. Ilmoitin sitten kullalle, että hei kun tuut kotiin niin lähdet sitten mun kanssa Helsinkiin. Ei ehkä vastannut pojan suunnittelemaa viikonlopun aloitusta, mutta kuulemma ihan mukavaa oli tehdä tällainen minireissu kahdestaan.

Matkalla oli todella kummallinen sää: välillä aurinko paistoi kirkkaasti ja yhtäkkiä taas tuli vettä taivaan täydeltä. Ei liene yllätys, että näkyi sateenkaari? Ja itse asiassa kaksikin jopa:

Mutkien kautta saatiin auto parkkiin Ruoholahteen, jossa hypättiin metroon ja hurautettiin keskustaan. Kulta pyöritteli ihmeissään päätään laskeutuessamme alas metrolle ja mumisi jotain elokuvamaisuudesta – tajusin sitten vasta kysyä eikö poika ollut aiemmin metrossa ollut. Ei kuulemma ollut edes nähnyt muuta kuin elokuvissa, joten siitä tuli sitten kultsin ensimmäinen metromatka. Täytyy joskus viedä herra tutustumaan Tukholman, Pariisin tai Lontoon metroon…

Keskustassa mä halusin ehdottomasti käydä tutustumassa viime keväänä avatuissa Monkin ja Weekdayn liikkeissä, poikettiin myös Aleksanterinkadun H&M:ssä tsekkaamassa Suomen ainoa H&M Home -myymälä. Mitään tahtoosaada-juttuja ei pahemmin tullut vastaan (pankkitili kiittää!), mutta yhden hankinnan tein: etsimäni hattu löytyi vihdoin Monkista! Olen haaveillut tuollaisesta “hassusta hatusta” pitkään eikä vastaavia ole näkynyt missään, yleensä kaikissa on ihan liian leveä lieri. Nyt kuitenkin tuli juuri oikeanlainen vastaan, vieläpä siedettävään kahdeksantoista euron hintaan.

Aleksanterinkadulta käppäiltiin Forumiin, jossa mä kävin ensin kuolaamassa kenkiä Vagabond-liikkeessä ja sitten taltutettiin pikkunälkä Arnold’silla. Bagelit mahassa otettiin suunnaksi The Circus, jonne jonotettiin hetki viileässä syysillassa bilevaatteissaan hytiseviä tyttösiä ja niiden kännihöpötyksiä hihitellen. :) Sirkuksen keikkailta oli tanssimusiikkipainotteinen ja paikalle houkutellut nimi Cascada, joka on pitänyt mun henk.koht. amispoppisuosikeissani kärkisijaa jo useamman vuoden. Toimii loistavasti myös lenkkimusiikkina!

Ennen illan pääesiintyjää odotellessa lavalle nousi vajaan tunnin ajaksi K-System, jota en ole tainnut muutamaa radiossa soinutta biisiä enempää kuunnellut. Ihan ok musiikkia, vaikkakin mun korvaan kappaleet olivat keskenään aika samanlaisia. Joka tapauksessa passeli lämppäri saksalaiselle eurodancelle kyllä.

Tapahtumaan sai myös alaikäiset lippuja, minkä seurauksena paikka oli jaoteltu sallittuun ja K-18 alueeseen. Lavan edusta (= tanssilattia) oli tietystikin kaikille avoin, K-18 paikkoja olivat lähinnä baaritiskien ympäristöt. Sinänsä ihan toimiva systeemi, sillä tanssilattialla ei kukaan heilunut tuoppien kanssa kuten tuollaisilla baari-/klubikeikoilla yleensä. Yleisö tietysti oli osittain hyvinkin nuorta, mutta ärsyttävimpiä tapauksia oli ennemminkin ne juuri täysi-ikäistyneiltä näyttävät, jotka olivat mitä ilmeisimmin unohtaneet käytöstavat. Kummallisinta oli, että miespuoliset osasivat kyllä käyttäytyä mutta nuorten naisten käytöksessä oli todellakin toivomisen varaa.

Cascada aloitti puolisentuntia annetusta showtimesta myöhässä, mutta eipä kello silloinkaan ollut vielä kuin puoli kymmenen. Tuollaisissa ikärajattomissa keikoissa on se hyvä puoli, että ne alkavat yleensä ajoissa eikä tarvitse odottaa mihinkään puoleenyöhön ennen kuin artisti ilmestyy lavalle, missä kohtaa iso osa yleisöstä on jo aivan lärvit.

En osannut odottaa mitään, mutta silti armeijapukuiset miehet saivat yllättymään lavalle astellessaan. Koppalakit ja takit vaihtuivat melko pian verkkopaitoihin ja keikan aikana hepuilla näkyi ties mitä pientä lisäasustetta kuten kaasunaamarit. Tanssia pojat kyllä osasivat! Laulaja näytti suunnilleen siltä kuin ajattelinkin, tosin esimerkiksi yhtyeen nettisivuilla olevat kuvat on a) otettu pari vuotta sitten tai b) käsitelty aika rankalla kädellä – sen verran nuoremmalta näyttää kuvissa kuin livenä.

Cascadan setti oli harmiksi yllättävän lyhyt (n. 45 min) ja tuntui loppuvan juuri kun päästiin vauhtiin. Uusimmat hitit kuten Pyromania, Evacuate The Dancefloor ja What Hurts The Most kuultiin tottakai, vanhemmasta tuotannosta (jota olen siis eniten kuunnellut) tuli Everytime We Touch, Bad Boy sekä useamman biisin pätkistä (mm. Miracle, Truly Madly Deeply) koottu kokonaisuus. Ensimmäisen levyn lemppareistani jäin kaipaamaan Ready For Love– ja Wouldn’t It Be Good -kappaleita, mutta niitä nyt ei muutenkaan ole kauheasti missään soitettu.

Yhteenvetona keikkatarjonta oli Helsinki-reissun arvoinen, The Circus paikkana ei mitenkään erikoinen vaikka nettisivujen perusteella voisikin kuvitella muuta. Ehdottomasti menisin Cascadaa kuuntelemaan uudestaankin, mieluiten ehkä jossain festareilla tms. – voisi sinänsä toimia jopa klubikeikkaa paremmin. Vielä kun pääsisi toisen amispoppilempparini eli Groove Coveragen näkemään livenä… Moonlight Shadow livevetona, oih!

(Kaikki kuvat © minä itte.)

Cascada – Evacuate The Dancefloor [2009]

Palataanpa ajassa taaksepäin viime viikon torstaihin. Köröttelin aamupäivällä bussilla Saloon, ensimmäiset tunnit paikan päällä vierähtivät kampaamossa näytösmeikkiä ja -hiuksia odotellen. Meitä malleja oli kaiken kaikkiaan parisenkymmentä, joten ihan hujauksessa ei sen kokoisen porukan päitä saatu laitettua näytöskuntoon.

Tästä lähdettiin liikkeelle…

…ja tällainen oli tulos. Koska olin näytöksessä joutsen, kampaus pidettiin simppelinä mutta uljaana. Päälaelle koottu isohko nuttura sopi siis erinomaisesti suunnitelmaan! Ja oli muuten sen verran iso, että esimerkiksi autoon asettuessa tukka osui koko ajan johonkin. (Sain muuten kommenttia eräältä vanhemmalta kampaajalta, että kuontaloni näyttää vihertävältä. Perhana, taas. Hiusten vihertymisestä on näköjään tulossa jokakesäinen ongelma.)

Entäs meikki sitten: oranssia tottakai joutsenen nokan mukaan. Ajatuksena oli saada oranssin kaveriksi vähän enemmän vielä mustaa, mutta tällä kuitenkin mentiin:

Kollaasissa mukana myös Felinen ja Moderndayhippien meikit, hurjat irtoripset neideillä kyllä oli. Harkitsin ensin oransseja sulkaripsiä, mutta päädyin sitten selkeästi pienempiin strasseilla koristelluihin ripsiin. Nekin olivat ihan tarpeeksi raskaat tällaiselle ehkä kahdesti irtoripsiä käyttäneelle. Voisi ehkä opetella käyttämään lisäripsiä useamminkin. Niin ja tuollainen kirkkaiden luomivärien paletti on kyllä saatava!

Torstain näytökset olivat siis iltapäivällä Plazassa, lava oli pienempi kuin keväällä Klubilla mutta onneksi myös vähemmän kiikkerä. Alun perin meidän kolmen piti olla kaikkien yhtä aikaa lavalla, mikä kuitenkin osottautui mahdottomuudeksi joutsenasun helman koon puolesta. Hyvä kun yksinäni mahduin pyörähtämään lavalla, sen verran oli tuota perää mukana. :)

Ensimmäisessä näytöksessä kuului pahaa enteilevä kräts heti lavalle päästyäni, kun helma jäi kiinni lavan reunaan. Onneksi mitään sen suurempaa vahinkoa ei syntynyt, ja toisella kerralla koitin sitten parhaani mukaan varoa noustessani lavalle. Pikkasen sitä taas jännitti ihmisten edessä keekoilu, mutta ihan ok se tuntui menevän ja saatoin ehkä jopa muistaa hymyillä.

Näytösten jälkeen sentään saatiin otettua kuva, jossa näkyy kaikki Moderndayhippien tekemät asut. Vasemmalta siis riikinkukko, joutsen sekä korppi.

Tällä viikolla on edessä vielä kolme näytöstä, joista kaksi viimeistä on perjantaina illalla (klo 18 ja 20) Turussa. Kannattaa ehdottomasti tulla paikalle katsomaan upeita asuja! Tarkemmat tiedot tapahtumasta voi tsekata Facebookista.

(Kameran takana joko minä, Feline taikka H.)

Tämä viikko oli taas vaihteeksi aivan järjetöntä hulinaa, koko ajan piti olla jossain menossa tai vaihtoehtoisesti istua kotona koneella ja tehdä töitä. Sen ajan mitä en viipottanut missään tai ollut kotihommissa, rentouduin pääasiassa nukkuen (öisin) sekä mm. sivistin tietämystäni kahden leffan verran: alkuviikosta ruudulla pyöri Napoleon Dynamite ja tänään siskon houkuttelemana Twilight.

Ensin mainittu oli kaikessa hullunkurisuudessaan oikeastaan aika hellyyttävä, mikä varmasti on aika yleinen reaktio. Jälkimmäinen taas oli jotenkin kummallinen, mutta kuitenkin sen verran kiinnostava että jossain vaiheessa täytyy katsoa myös ne jatko-osat. Sitä vellovaa Robert Pattison -hehkutusta en kyllä ymmärrä, mun mielestä kaveri oli ainakin tuossa ekassa leffassa lähinnä vaan pelottava… No okei, oli sen hymy ihan söpö elokuvan loppupuolella mutta ne silmät ja kulmakarvat seuraavat mua varmaan uniinkin. Hrr.

Keskiviikkona olin tosiaan Salossa pukunäytöksen kenraaliharjoituksissa ja sen jälkeen pyörähdettiin Felinen kanssa nopsaan Plazassa. Nälkä alkoi kurnia mahassa, joten pääsin vihdoinkin testaamaan Antonio Cantinan sapuskat – puhetta aiheesta on siskon kanssa ollut ties miten pitkään. Club Bolillo oli oikein makoisa, kana ja pekoni sopivat yllättävän hyvin yhteen. Plussaa hyvin kasassa pysyvästä kokonaisuudesta, nuo leivät sai helposti syötyä sormin haarukan ja veitsen kanssa säheltämisen (= leipä kumossa ja täytteet levällään) sijaan.

Näytöksestä on kyllä kuvamateriaalia ja muuta kerrottavaa, mutta niihin palaan toivottavasti huomenissa. Viikonlopustakin olisi vähän jotain höpistävää, joskohan senkin jossain kohtaa ehtisi. Nämä mun bloggaukset tulee hippasen jälkijunassa, mutta no can do.

Keskiviikkoillalla oli muuten aivan mieletön taivas auringonlaskun aikaan! Käytiin kullan kanssa iltakävelylläkin suunnilleen niihin aikoihin, hurjaa miten kahdeksan jälkeen illalla alkaa jo olla pimeää. Vaikka ei tietysti mikään ihme, kun syyspäiväntasaus on jo ensi viikolla. Talvi tulla puksuttaa vääjäämättä kohti.

Viikonloppuna näkymä Aurajoella oli normaalista poikkeava ja varsin komea: jokivarsi täynnä sotalaivoja. Maanantaina startannut Northern Coasts ’10, Suomen isännöimä kansainvälinen kriisinhallintaharjoitus merellä, kokosi liudan harjoitukseen osallistuvia laivoja viikonlopuksi Aurajoelle ja osaan aluksista pääsi tutustumaan sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantai-iltapäivä meni mun osalta töissä, mutta sunnuntaina ehdittiin pariksi tunniksi kullan kanssa laivoja ihmettelemään.

Näkymä kaupunkiin päin Godetian kannelta.

Joihinkin paatteihin oli mielettömät jonot eikä ajan kuluttaminen jonoissa houkuttanut, mutta onneksi esimerkiksi belgialaiseen BNS Godetiaan pääsi suoraan kävelemään sisälle. Laukut piti alueelle mennessä jättää narikkaan, kameraa sai kantaa mukana ja ainoastaan toisella rannalla kiellettiin kuvaaminen laivoissa. Ei sillä että laivoissa olisi sen kummempaa kuvattavaa ollutkaan, enemmänkin muistikortille tallentui ruutuja aluksista ulkoapäin sekä yleistä näkymää.

HSWMS Trossö ja sukellusvene HSWMS Södermanland naapurimaasta.

Näinpä sitten sukellusveneen ensimmäistä kertaa livenä! Se(kin) oli hurjan kokoinen, sellainen pitkä paksu pötkö. Ei meinaan ollut mikään ihan pikku paatti tuo kuvassa sukellusveneen takana oleva laivakaan… Toiselle rannalle ajeltiin Förillä, kuinkas muutenkaan. Keskellä jokea maisema sataman suuntaan näytti aika huikealta:

Belgialainen BNS Crocus, hollantilainen HNLMS Zierikzee sekä virolainen EML Admiral Cowan.

Vastarannalla katsottavaa ei ollut niin paljoa, mutta länsinaapurin jännän kulmikas HSWMS Härnösand (kuva alla) oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Siihenkin valitettavasti oli turhan pitkä jono, joten käytiin sen sijaan kurkkaamassa vieressä olleet miinanetsijät (kolme rinnakkain olevaa alusta kuvassa yllä).

Miinakolmikon kanssa samassa kuvassa oikean reunan täyttänyt tanskalainen HDMS Absalon oli suorastaan jättimäinen – vaikkei tainnut edes olla harjoituksen laivoista suurin. Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin kokoero normaalikokoiseen moottoriveneeseen (mä mitään veneistä tiedä mutta tuon kokoisessa moottoriveneessä ainakin olen joskus ollut). Useimman laivan vieressä sitä kyllä tunsi itsensä niiiiin pieneksi.

Ja vielä loppukevennys, tyylikkäästi natolangoitettu kulkusilta:

Tästä kohdasta eteenpäin ei valitettavasti päässyt enää kurkkimaan, vaan edempänä olevia paatteja piti tyytyä ihailemaan kauempaa. Mielenkiintoista miljöötä tuo tehdasalue, by the way. Sinne voisikin joskus tehdä jonkun sortin tutkimusmatkan kameran kanssa…

Katie Melua – The House [2010]

Olen justiinsa lähdössä ajelemaan Saloon päin näytöksen kenraaliharjoituksiin (ensimmäiset näytökset huomenna, apua!) mutta pikainen päivitys vielä ennen tien päälle suuntaamista. Loppukesästä äiti antoi meille kerran kotikotoa lähtiessä mukaan ruukkuun istutetun tomaatin ja käski sijoittaa sen parvekkeelle. Alkuun epäilytti tuleeko siitä mitään, varsinkin kun alkuun parvekkeella oli aina päivisin lähemmäs neljäkymmentä astetta ja lehdetkin alkoivat jo kuivua pois aktiivisesta kastelusta huolimatta.

Mutta sitten!

Yhtäkkiä tosiaan pikkutomaatit rupesivat vaihtamaan väriä punaiseen ja pari noin viiden tomskun satsia olen parvekkeelta jo käynyt noukkimassa parempiin suihin. Ja vielä vaan näyttäisi olevan tulossa lisää, joitakin vihreitä vielä löytyy joukosta mutta enimmät jäljellä olevat tomaatit ovat selkeästi punertavia.

Ei varmaan tarvitse sanoa, että kotiparvekkeella kypsyneet minitomaatit ovat paljon parempia ja mehukkaampia kuin kaupasta ostetut?