Ajastaika

Tänään heräsin ajoissa ja olin jo ennen yhdeksää kaupungissa valmiina aamupäivän työpalaveriin. Yllättäen reissu venähtikin pitkälle iltapäivään, kun useamman tunnin palaveeraamisen jälkeen päätin vielä pyörähtää hieman kaupoissa.

Nappasin mukaani Lindexin aletangolta neljällä eurolla hyväksi havaitun organic cotton -peruspaidan valkoisena ja Stockan kanta-asiakastarjouksesta kolmella eurolla raastimen, kun meiltä on sellainen puuttunut jo pitkään. Lisäksi kävin DinSkossa kuolaamassa superihania ruskeita nauhanilkkureita sekä H&M:llä sovittamassa läpikuultavaa kauluspaitaa ja harmaita sortseja. Jotkut edellä mainituista saattavat jossain vaiheessa muuttaa osaksi garderoobiani, ehkä.

Oikealla epämääräinen kuva (klikkaamalla isommaksi) tämän päivän vaateparresta, joka oli aamuisen vaatekriisin tulos ja suurin piirtein sama kuin sunnuntain minireissulla. Tuskailin pienen ikuisuuden aamulla vaatteiden kanssa, kun kaikki näytti jotenkin ihan tyhmältä – ja lopulta päätin heittää sunnuntaina kivaksi todetun kokonaisuuden. Eipähän tarvinnut kärvistellä koko päivää “väärältä” tuntuvassa asussa.

Ja mikäli jotakuta nyt sattuu kiinnostamaan niin asuhan koostui siis osista: korvikset Mielikuvituskirahvi, pitsikaulakoru Seppälä, lintutoppi Firetrap, nahkaranneke H&M men, pääkallosormus Glitter, nahkapalaleggingsit H&M Divided, kengät Vagabond.

Kohta hyppään prätkän selkään ja hurautan kotikotiin saunomaan, mutta sitä ennen vielä pari hymyn kasvoille nostattamaa juttua.

Päivän sää

Tämä päivä on ollut aika lähellä täydellistä syyspäivää. Aamulla aurinko paistoi ja kaupunkiin kävellessä tuli jopa hiki, kun oli liikaa vaatetta päällä. Päivällä ropsahti pieni sadekuuro, joka raikasti ilman tuoksumaan ihanan syksyiseltä. Iltapäivällä aurinko tuli jälleen esiin ja lämmitti mukavasti kasvoja kaupungilta kotiin kävellessä. Paistaa muuten vieläkin, joten illan prätkäkeli on siis myös mitä mahtavin.

Pirkka Hiilihapollinen omenanmakuinen vesi

Koukkuunnuin tähän täysin, kun erään kerran satuttiin siskon kanssa ostamaan jostain tarjouksesta pullo. Muistuttaa ihan sitä On/off-omenalimsaa, jota myytiin joskus vuosia sitten, muistaako joku? Tämä Pirkka ei siis ole limsaa muttei vissyäkään, vaan nimensä mukaisesti kuplivaa vettä. Ihan parasta saunomisen yhteydessä jääkylmänä nautittuna.

Ruukkubasilika parvekkeella

Huomasin eilen illalla, että kesän alussa multaan lykkäämäni basilika on alkanut kukkia! Pakko myöntää, etten ole tiennyt kyseisen yrtin ylipäänsä kukkivan… Onko tämä nyt sitten hyvä vai huono asia? Vaikuttaako kukat yrtin käyttöön syömätarkoituksessa? Söpöjä pienet valkoiset kukinnon joka tapauksessa ovat.

Pienimuotoinen selostus ja läjä kuvia sunnuntaista, kuten eilen lupailin. Kamera kulki matkassa koko iltapäivän ja otokset osoittautuivat yllättävän kivoiksi, joten kuvia riittää jälleen tänne blogiinkin laitettavaksi normaalia enemmän. (Jokohan kohta voisin sallia itseni unohtamaan puolustelun aiheesta paljon kuvia yhdessä postauksessa?)

Kulta heitti mut siis päivällä rautatieasemalle, jossa treffasin matkaseurani Sansun ja Miron. Hyppäsimme yhden jälkeen Pieksämäen suuntaan lähtevään junaan, jossa Sansun isä oli töissä konduktöörinä.

Business-luokka ammotti sunnuntaista tyhjyyttään, joten meidät ohjattiin sinne istuskelemaan. Mirosta oli tietysti hauskaa, kun ei ollut muita ihmisiä ja sai spurttailla eestaas pitkin käytävää. Myös penkin selkänojan laittaminen taaksepäin ja takaisin perusasentoon kiinnosti kovasti, ainakin pienen hetken.

Käytiin toki tsekkaamassa lasten leikkipaikka viereisessä vaunussa. Miro kyllästyi juuri kun mä vasta aloin innostua (sellaisesta palikkahässäkästä). Vaikka eipä sillä, pappa ja konduktöörin koppi oli varmasti mukavaa ja mielenkiintoista.

Viimeinen puolituntinen istuskeltiin “omilla” paikoillamme, Mirolla riitti energiaa erilaisiin lapsen mielen kehittelemiin aktiviteetteihin. Yksi näistä liittyi viime viikolla ostamiini aurinkolaseihin, jotka otin laukusta näyttääkseni muutaman euron alelöytöni Sansulle. Poika tuli, vei lasit ja hyppeli ne päässään seuraavat hetket:

Sitten saavuttiin Tampereelle ja noustiin junasta. Asemamiehet alkoivat saman tien vaihtaa veturia toiseen päähän junaa, mitä piti tietysti jäädä katselemaan. Veturin hurina oli aikamoinen, pikkumiehen kädet pysyivät korvilla kunnes meteli varmasti oli hiljentynyt.

En ole pariin vuoteen käynyt Tampereen rautatieasemalla ja yllätyin, miten paljon se oli muuttunut. Tyylikkäämmäksi, modernimmaksi, vihreämmäksi. Turun asema alkoi tuntua kovin tylsältä, värittömältä ja vanhanaikaiselta.

Tampere oli sateinen ja harmaa. Meillä oli runsas tunti aikaa ennen kuin juna takaisin Turkuun lähti, joten menimme syömään. Kosken äärellä sijaitseva Rosso sopi tähän tarkoitukseen erinomaisesti, kumpikaan meistä “aikuisista” ei ollut pitkään aikaan käynyt siellä ja ekstrana paikasta sai vielä S-bonustakin.

Mirolle lohta ranskalaisilla, Sansulle pannupitsaa ja itse valitsin broilerisalaatin. Savujuustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla täytettyä broileria, Rosson Caponataa, mangopestokastiketta ja pinjansiemeniä muodostivat niin herkullisen yhdistelmän, että oksat pois!

Vähän tiukille meni paluu rautatieasemalle, mutta ehdittiin kuitenkin junaan. Vanha kunnon pikajuna oli aika täynnä, mutta vierekkäiset istumapaikat onneksi löytyivät. Lapsen aktiviteetit valitettavasti olivat rajalliset, onneksi pappa pelasti totaaliselta tylsistymiseltä. Samalla pääsi äidin ystäväkin osalliseksi – matkustin nimittäin Humppila-Loimaa välin (n. 10 minuuttia) Miro sylissä veturissa!

Turussa perillä vähän ennen kuutta, Sansu ja Miro lähtivät omaan suuntaansa ja mä omaani. Kävelin ylikulkusillan kautta Köydenpunojan kadulle, matkan varrella oli pakko napata kuva pikajunien täyteisestä ratapihasta. Voi kunpa vielä joskus pääsisin veturiin kuljettajan paikalle…

Olen aivan järjettömän väsynyt. Niin väsynyt, että ihmettelen suuresti kun en vielä ole nukahtanut tähän koneen ääreen. Silmäluomet ainakin painavat lähemmäs tonnin. Kyllähän tähän nyt periaatteessa voisi simahtaa, selkä nojaamassa mukavasti tuolia vasten ja kädet näppäimistöllä valmiina kirjoittamaan, kun taas havahtuu torkahduksestaan.

Viikonloppu tuntui tavallaan pitkältä, mutta oli kuitenkin lopulta hujauksessa ohi. Loppui vieläpä vähän ajoissa, kun menin sunnuntai-illalla varastolle yövuoroon ja kotoa oli lähdettävä illalla puoli yhdeksän maissa. Olin herännyt aamulla kymmeneltä ja ottanut alle tunnin päiväunet sohvalla, vähän pelotti miten jaksaa tehdä töitä läpi yön. Alkuun olikin aika hiljaista, mutta puolenyön jälkeen onneksi vilkastui niin että hommia riitti kiireeksi asti ja aika kului nopeasti. Kotimatkalla bussissa kyllä torkahdin puoleksi tunniksi, vaikka jostain ihmeen välistä puhalsi viileää ilmaa ja suurin piirtein hytisin kylmästä.

Lauantaina olin ystäväni ja tämän 3-vuotiaan pojan seurana iltapäivän, tunnit hujahtivat niin rattoisasti että kello oli melkein viisi kun lähdin kaupan kautta kotiin. Tämän postauksen kuvat ovat juurikin tuolta lauantailta, kerrankin Nuka oli hetkittäin paikoillaan niin että sain muutaman tärähtämättömän otoksen tallennettua muistikortille.

Sunnuntaina nähtiin vielä uudestaan ja käytiin pienimuotoisella reissullakin, mutta se on sitten jo toinen tarina. Palataan siihen toivottavasti huomenna, kun olen saanut päivän duunit tehtyä.

Nyt nukkumaan, huomenna on jälleen päivä uus!

Tänään – vaikka olinkin liikenteessä paljain nilkoin eikä erityisemmin paleltanut – päätin, että syksy on nyt saapunut. Säät ovat viime aikoina olleet juuri sellaisia kirpeitä, jollaiseksi ne syksyä kohden muuttuvat. Kesä oli mukavan vähäsateinen, mutta on se vaan ihanaa nyt kun sadepäiviä on ollut enemmän. Kivempi se tietysti on sateen ropinaa sisällä kuunnella, lähteä ulos vasta kun pisarat ovat loppuneet ja ilma tuoksuu sateisen raikkaalta. Olen havainnut lehtien alkaneen vaihtaa väriään, hiljalleen ne putoavat maahankin ja kuukauden päästä maisema näyttää jo aivan erilaiselta.

Erilaiselta näyttää myös tämä blogi, sillä eilen illalla (tai no oikeastaan yöllä) sain väkerrettyä uuden ulkoasun valmiiksi. Ideat olivat kietoutuneet päässäni yhdeksi möykyksi, mutta lopulta sain sieltä ulos jotain omaa silmääni miellyttävää. Simppelillä linjalla jatketaan, mutta yksinkertaisuushan on tunnetusti kaunista.

Siinä vielä edellinen ulkoasu, klikkaamalla saa vähän suuremmaksi. Kirjoitin myös info-sivun uusiksi, vähän jotain aikaisemmasta poikkeavaa tällä kertaa. Siitä tulikin mieleen, että voisin unohtaa tietokoneen hetkeksi ja mennä lueskelemaan uusinta Dekoa.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

Tänään on ihmetyttänyt yksi jos toinenkin asia.

1) Miksei kaikki voi käyttää avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmiä?

2) Miksi mun Flickrin pro accountin piti loppua juuri tähän väliin?

3) Miksen mä voi olla superhyvä graafikko? Sellainen, jolla olisi miljoonittain ideoita ja ennen kaikkea sellainen, joka osaisi toteuttaa päässänsä liikkuvat ideat.

4) Miksi niin monessa suomalaisessa blogissa (ja ruotsalaisissakin) on suurin osa postausten otsikoista englanniksi? Tuoko se jotain lisäarvoa blogiin?

5) Miten mun hiukset voivat kuivuttuaan olla niin mielettömän sileät, kun pyyhekuivana kuontalo muistuttaa enemmänkin peikkotukkaa? Ei sillä, että tämä haittaisi – päinvastoin.

6) Miksi välillä naamaan tulee pieni finnintapainen, joka on ihan hemmetin kipeä?

7) Mitä pakastimessa olleelle valmisjuustokakulle on tapahtunut? Se on toki ollut pakastimessa jo tovin, mutta ei pakastekakun luulisi itsekseen kylmässä lössähtävän pannarin näköiseksi.

Kanye West – Graduation [2007]