Ajastaika

Sunnuntain kaupunkireissun päätteeksi käytiin kullan kanssa tosiaan sitten tutustumassa paljon kehuttuun Bossaliinaan (Maariankatu 1). Ulkona kadulla olevassa ständissä mainostettiin sunnuntaibrunssia, hippasen harmittaa ettei oltu aiemmin liikenteessä. Joku viikonloppu on kyllä ihan pakko mennä kokeilemaan tuo brunssi, sen verran herkulliselta vaikutti ständin kuvauksen perusteella.

Kahvila on pieni (pöytiä taisi olla viisi tai kuusi), mutta kotikutoisuudessaan oikein kodikas – vähän niinkuin kaverin olohuoneessa istuskelisi. Sisustus oli aikamoinen sekamelska erilaisine objekteineen, mikä tietysti on olennainen ero verrattuna vaikkapa Hansan peruskahviloihin. Vaikka omassa kodissa tykkään suht yhtenevästä linjasta sisustuksessa, muualla aivan toisenlainen sisustus voi ihastuttaa. Kuten Bossaliinassa esimerkiksi.

Pöydistä jokainen oli omanlaisensa kokonaisuus. Yhdessä oli lyhyet vihreät pirttipenkit, toisessa kaikki neljä tuolia olivat keskenään erilaisia, yhdessä toisen puolen istumapaikkojen virkaa toimitti jostain vanhasta ammeesta tai vastaavasta tehty sohva. Tilan perällä sijaitseva tiskinurkkaus oli kerrassaan ihana seinäkirjoituksineen ja sinisine perhostapetteineen:

Loppumaisillaan olevan brunssin seurauksena varsinaista kahvilatarjontaa oli aika niukasti, mutta löydettiin kumpikin lautaselle mieluinen iltapäiväjuoman kaveri. Kultsi otti ison palan mustikkapiirakkaa, mä valitsin pienen ja hyvin suklaantäyteisen brownien.

Jokaisessa pöydässä oli kannullinen vettä sekä laseja, käytännöllistä ettei tarvitse mahdollista vesilasillista roudata tiskiltä saakka. Servettitelineet olivat myös pöydittäin erilaisia, tuollaisen puisen vesimelonitelineen tahtoisin kyllä itsellenikin!

Bossaliinan teevalikoima lämmitti tällaisen teenlipittäjän sydäntä, varsinkin kun teelaadut olivat vielä ihanasti esillä läpinäkyvissä purkeissa. Ja noita useamman purnukan hyllyjä oli siis useampi! Menin ensin hieman sanattomaksi, mutta heti ensimmäiseksi kysymäni La dolce vita kuulosti niin hyvältä, että sitä oli otettava. Nuuhkaistakin sai purkista, mikä viimeistään sinetöi päätökseni valkosuklaan ja vadelman hyväksi.

Plussaa myös siitä, että teekuppi oli reilunkokoinen eikä mikään muutaman hörpyn onneton minikuppi. Eikä muuten ollut kahvimukikaan kovin pieni, vaan sellainen ihan kunnon mukin kokoinen. Mitä katselin ympärilleni niin monet kahvimukit olivat pallokuosisia, niitä oli ainakin limenvihreänä ja punaisena. Tuli väistämättä mieleen erään kerran Desthealta saamani pallolliset mukit, joskin ne taitavat olla himpun verran pienemmät.

Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Bossaliinassa, jos osuu matkan varrelle sopivasti (eikä reitiltä poikkeaminenkaan ole hullumpi ajatus). Hinnat ovat normaalia kahvilatasoa, meillä esimerkiksi kahvi, tee, brownie ja mustikkapiirakka maksoivat runsaan kympin. Arkisin saa myös lounasta mukavaan hintaan, täytynee joskus käydä testaamassa paikan ruokapuolikin.

Kannattaa muuten tsekata kuppilan nettisivut, ovat selkeät ja kivasti tehty kahvilan tyyliin. Ja blogiakin tytöt kirjoittavat. Huom! Kauniiden kuvien selaaminen saattaa aiheuttaa mahan murinaa ja/tai kuolan valumisen näppäimistölle – sekä pakottavan tarpeen lähteä kaupunkiin kahville. Älkää sanoko, etten varoittanut.

Stam1na – Viimeinen Atlantis [2010]

En tunnu saavan tarpeekseni syksystä ja erityisesti syksyn tallentamisesta kuviksi. Rakastan tuota luonnon väriloistoa, jonka aurinkoiset syyspäivät saavat hehkumaan parhaimmillaan! Kuuman kesän jälkeen kirpeät syyskelit tuntuvat ihanalta ja pukeutuminenkin on jälleen mielekästä, kun saa vetää ylleen kerroksia.

Olen myös kovin ihastunut hattuihin ja pipoihin tänä syksynä. Suunnilleen joka kerta lähtiessäni johonkin ilman päähinettä alkaa jossain vaiheessa harmittaa, miksen tajunnut ottaa mitään päätä lämmittämään. “Sherlock” tai pehmoinen myssy päässä olo on paitsi lämpimämpi, myös jotenkin turvallisempi. Ja talven varallekin olen pään suojaamisen suhteen jo valmistautunut.

Tänään on mun viikon ensimmäinen ja ainoa vapaapäivä, jonka olen tähän asti viettänyt netissä surffailen ja pesinpä koneellisen pyykkiäkin aamupäivällä. Kohta olisi tarkoitus lähteä avopuoliskoni kanssa kaupungilla käymään, mun pitää käydä valittamassa eräästä asiasta ja lisäksi käydään sunnuntain iltapäiväkahvilla jossain. Bossaliina on viime aikoina ollut esillä niin blogimaailmassa (esim. täällä) kuin uusimman Trendin (jossa oli ehkä ihanin kansi koskaan!) pääkirjoituksessa, kieltämättä houkuttaisi käydä testaamassa paikka.

Nyt menen laittamaan ulkomuotoni kuntoon niin että kehtaan lähteä ihmisten ilmoille, nämä kulahtaneet possukuosiset fleecepökät kun eivät ehkä ole ne kaikista skarpeimmat housut. Sitä ennen vielä 100. postauksen kunniaksi tämän blogin ensimmäinen virallinen leffavinkki!

Päätettiin eräänä iltana kullan kanssa ihan ex tempore (me siis ylipäätään katsotaan elokuvia suhteellisen harvoin) käydä vuokraamassa pari leffaa, kun Cityshopparin edut olivat tältä vuodelta edelleen käyttämättä. Mies valitsi tietysti jonkun toimintapätkän, itse päädyin hetken pähkäilyn jälkeen kansikuvan grafiikoiltaan erityisen houkuttelevaan (tykkään kaikista piirrosjutuista) filmiin Away We Go (suom. Kohti uutta).

Yleensä raskausaiheiset elokuvat ovat mielestäni lähinnä pelottavia ja/tai ahdistavia, mutta Away We Go keskittyi itse päähenkilöiden tarinaan ja kasvava maha oli ikään kuin sivuhahmo – vaikka siitä kaikki tavallaan lähtikin liikkeelle. Päähenkilöt olivat ihanan hassuja, mutta kuitenkin hyvin tavallisia. Tätä leffaa voisi kuvailla ehkä parhaiten fraasilla elämän pienet ilot.

Kenelle suosittelen? Ainakin niille, jotka tykkäävät 500 Days of Summer -leffasta.

Pupulandia – Syyslista [Spotify]

Kamerasta siirtäessäni kuvia koneelle silmiin osui viime maanantaina kotikotona kuvattu pläjäys, jossa pääosassa on (yllätys yllätys!) Miska. Heräsin aamulla joskus viiden maissa siihen, kun karvakasa hyppäsi sänkyyn – ilmeisesti se oli ampaissut sisälle iskän lähtiessä töihin. Siihen lösähti kissa ja siinä se nukkui pitkälle iltapäivää.

Mä siirryin herättyäni toiseen huoneeseen tekemään hommia koneella, mutta välillä oli pakko käydä palluttamassa unessa tuhisevaa karvatassua. Ja jonkun kerran kaivoin sitten kamerankin esiin, onneksi. Itse en voi ajatella muuta kuin tuituitui joka kerta kun pysähdyn näitä kuvia katsomaan. On se niin ihana pallura!

Tänään en suinkaan vietä rauhallista viikonloppua, vaan ohjelmassa on iltavuoro varastolla. Pakko painaa duunia silloin kun sitä on. Mietiskelin josko ajelisin Saloon vähän aiemmin ja kävisin siskon mainostamilla syysmarkkinoilla, hmmm. Eipä mulla tässä kyllä mitään erikoisempaakaan tekemistä ole.

Jahas, se on sitten lokakuun ensimmäinen päivä. Osaisiko joku kertoa, mihin syyskuu oikein katosi? Eihän siitä nyt ole kuin hetki, kun vielä oli elokuun alku ja paahtavat helteet… Talven lähestyminen konkretisoituu mun elämässä aina eräänlaisilla jäähyväisillä: viimeisellä ajelulla keltaisella moottoriratsullani. Tänä vuonna se hetki oli sunnuntaina.

Tällä viikolla on toki ollut ihania aurinkoisia päiviä, mutta iltapäivän jälkeen lämpömittari ei enää ole noussut kovinkaan korkealle. Päivisin kun en ehdi pärräilemään lähteä, niin totesin sunnuntain olevan sopiva ajokauden lopetus Cebarin osalta. Onhan meillä kuitenkin iskän ja siskon pyörät ympärivuotisessa vakuutuksessa, jos mieli vielä myöhemmin syksylllä halajaa kaksipyöräisellä kurvailemaan.

Sunnuntaina tein iskän kanssa ajolenkin Uuteenkaupunkiin, ajeltiin vähän mutkateitä ja käytiin moikkaamassa iskän nostopuuhissa ollutta kaveria juurikaspellon laidassa. Vähän on ollut ikävä peltoa täynnä vihreitä lehtiä siisteissä riveissä ja nostoaikaan kirpeässä syysilmassa leijuvaa sokerijuurikkaan makeaa tuoksua… Tämä taitaa olla jo kolmas syksy, kun iskä ei enää ole juurikasta viljellyt.

Sen aikaa mitä iskä vaihtoi kuulumisia mä pyörin kamera kädessä ympäriinsä. Muistikortille tallentui syksyisiä maisemia ja yksityiskohtia, joista pidin niin että piti tännekin lykätä useampi otos. Kalustona kuvatessa oli tämän vuoden parhaimpien hankintojen kärkisijaa pitävä D90 (jolla olen kuvannut huhtikuusta lähtien hiukan vajaat 10 000 ruutua!) kaverinaan vanha tuttu Nikonin 35mm f1.8 -linssi.

Kyseinen yhdistelmä + syksyn värit = me likes!

Muistin juuri että kortilla on enemmänkin syksykuvia, joita en ole vielä edes katsonut läpi saati sitten siirtänyt koneelle. Tiedänpähän mitä seuraavaksi teen.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

Vaan ei valitettavasti mulla, mä jatkan eri duunien kanssa painamista hullun tavalla hamaan tulevaisuuteen. :P Sen sijaan tämä tyttö on kyllä lomansa – tai rennommat aikansa – ansainnut, joten viime lauantaina juhlistettiin asiaa Moderndayhippien residenssissä.

Sekä sisko että minä oltiin varastolla aamuvuorossa, joten iltapäivällä oli pakko ottaa lyhyehköt kauneusunet. Sen jälkeen olikin jo aika kammata naama ja vaihtaa vaatetusta, joskus kuuden jälkeen ilmestyi rakas avomiehenikin paikalle. Hieman aikataulusta myöhässä (innostuin siivoamaan siskon keittiötä…) lähdettiin tallustelemaan kohti bilepaikkaa, matkalla piti vielä poiketa huoltoasemalla täyttämässä unohtunut lotto (ei tullut prkl meille voittoa, kun joku pohojammaalainen sen seitsemän miljoonan potin nappasi).

Matkalla innostuin räpsimään kuvia ties mistä, ja lisäksi pakotin kullan ottamaan musta syksyn pakollisen lehtienheittelykuvan. Sulauduin aika hyvin maisemaan vihreine sukkahousuineni, jotka tosin eivät kuvissa ole yhtään niin kirkkaat kuin luonnossa – ja jotka itse asiassa eivät ole edes mun, vaan lainattu Felinen kaapista.

Iloitsen kesän loppumisesta paitsi siksi, että se oli ihan tarpeeksi pitkä ja kuuma, myös siksi että pystyy taas käyttämään maihareita. Olen edelleen aikamoisen in lööv mun ruusukalloisiin Doc Martensehin, mutta nyt on alkanut pikkasen houkuttaa joidenkin ihan perusmaihareiden hankkiminen niiden rinnalle. Tällaiset (tai ainakin hyvin samantyyppiset) hyppykengät mulla oli varusmiesaikana ja ne olivat kyllä hyvät jalassa. Varustelekassakin on pari mielenkiintoista mallia, esimerkiksi vähän toisenlaiset hyppykengät (yhyy, sitä ei olekaan enää mun kokoa!) tai sitten pidempivartiset versiot. Harmi kun molemmat liikkeet ovat pääkaupunkiseudulla niin ei pääse ihan helposti sovittamaan.

Kengistä takaisin lauantai-iltaan. Päästiin lopulta onnellisesti määränpäähämme, vaikka sitten hieman mutkien kautta. Istuskeltiin iltaa boolista ja muista tarjoilusta nauttien, juttua riitti ja kämpässä olevia iiiiihania kenkiä oli pakko sovittaa suunnilleen jokaista paria. En ollut siis aiemmin illan emäntämme luona käynyt, joten lienee hyväksyttävää että sekosin kevyesti siellä kenkähyllyjä katsellessa – varsinkin kun suurin osa jalkineista oli mulle sopivaa kokoa.

Selailin paikan päällä otettuja kuvia, mutta totesin sitten materiaalin julkaisukelvottomaksi, kun en ole blogissa tavannut aiemminkaan julkaista ei-bloggaavien kavereiden pärstäkuvia. Joka tapauksessa ilta jatkui jossain kohtaa kaupunkiin ja baariin, josta me kullan kanssa lähdettiin yöpuulle joskus vähän ennen kolmea. Hauskaa oli, kiitosta vaan Moderndayhippielle sekä muille paikalla olleille!

(Lehtikuvan otti kulta, muut minä itse. Klik klik kuvia isommiksi.)