26.8.2010
22:46

Toisen käden denimiä

Tampereen reissulla sain Akkikilta erään vaatekappaleen vuosien takaa, niiltä aina muistossa säilyviltä Jyväskylän vuosilta. Se on kaunein farkkutakki, jonka olen koskaan nähnyt. Farkkutakkeja on toki vaikka mitä upeita ja cooleja, mutta tämä on ehdottomasti kaunein.

Muistan vieläkin, kun Akkiki sen osti – taisi olla Jim & Jillistä. Ihastelin sitä aina ystäväni yllä ja kävin salaa hiplailemassa kaupan rekissä vielä roikkuvia yksilöitä. En koskaan ostanut takkia, lähinnä siksi että sehän nyt olisi hönttiä jos meillä olisi tismalleen samanlaiset takit.

Vannotin Akkikia antamaan takin mulle, mikäli joskus päättää siitä luopua. Tänä syksynä takki muutti meidän eteiseen roikkumaan ja odottamaan ulkoilutusta. (Sovittiin kuitenkin, että tämä on vähän niin kuin laina. Ainakin näin aluksi.)

Denim

Se on mullekin ehkä hippasen knafti, mutta pyhä tarkoitukseni on tässä koittaa vähän pienentyä. On sen verran tullut tuota massaa (lue: puhdasta ihraa) kerättyä kroppaan, että puolet vaatekaappini sisällöstä on tällä hetkellä pois pelistä. Syytän loppumatonta karkinhimoani sekä leggingsejä ja muita mukavasti joustavia alaosia – ahterin leviämistä ei edes huomaa ennen kuin vetäisee pitkästä aikaa farkut jalkaan. No, kunhan vain saan ruokavaliota vähän viilattua ja itseni opetettua lenkkeilemään useammin, niin ollaan jo huomattavasti parempaan suuntaan menossa. Syksy on muutosten aikaa.

Tänään keskikaupungille suuntautuneella pikavisiitillä päällä siis: arskat Seppälä, korvikset ne Mielikuvituskirahvin, huivi Lindex, takki Only, takin alla pinkki toppi Marwin ja raitaneule Sonia Rykiel pour H&M, pöllösormus ja nahkapalaleggingsit H&M Divided, olkalaukku markkinoilta ostettu Rocktoo, kengät Vagabond. Parempi asukuva täällä.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

24.8.2010
19:01

Kuinka monta päivää on syksyyn?

Säät alkavat jo olla syksyisiä, paahtava helle on enää muisto eivätkä sadepäivät ole mikään harvinaisuus. Mä ainakin olen täysin valmis syksyyn, itse asiassa odotan jo että saisi heittää enemmän vaatetta päälle eikä öisin olisi trooppisen kuuma. Tosin tässä kerrostalossa on järkyttävän kuuma ympäri vuoden – kiitos taloa pääasiassa asuttavien eläkeläisten, jotka tahtovat pitää peruslämmön reippaasti yli kahdessakympissä…

Että saisi alennusmyynneistä hankitun harmaan nahkatakin käyttöön, voisi kietoa huivin kaulaan sekä sujauttaa jalkaan solkinilkkurit tai pääkallomaiharit ja unohtaa täysin sandaalit ynnä muut kesäkengät. Että voisi illan pimennyttyä valaista kodin kynttilöin ja himmein pikkulampuin ja fiilistellä vuodenaikaa teekuppi kädessä maailman parhaalla sohvalla oman kullan vieressä.

Että haistaisi syksyn tuoksun.

Herukat

Syksy on ehkä kaunein vuodenaika valokuvauksen kannalta, vähän samalla tavalla kuin kevätkin. Joskus tekisi mieli kuvata alati muuttuva maisemaa joka päivä, koska jokaisena päivänä tulee esiin jotakin uutta ja kaunista. Keväällä maasta puskevat kasvit ja hennon vihreät silmut puissa saavat hymyn huulille kauppareissulla, syksyllä puiden väriloisto ja pimenevät illat ovat kauneinta sinä hetkenä.

Tässä muistikuvia mun elämän kuudesta edellisestä syksystä.


23.9.2004 Kun tultiin Paimiosta pappaa katsomasta, viimeisen kerran.


7.10.2004 Ensimmäinen syksy Jyväskylässä.


9.10.2004 Hyvästit mammalle ja pappalle.


12.10.2004 Päivävisiitti Lappeenrantaan.


13.9.2005 Toinen syksy Jyväskylässä, kiva kämppä ja vielä kivempi kämppis.


1.9.2006 Kolmas syksy Jyväskylässä alkamaisillaan.


3.10.2006 Sinä syksynä ahdisti usein.


7.10.2006 Onneksi oli ystävät ja perhe ja opiskelut.


23.10.2006 Viimeinen vuosi, jolloin iskä viljeli sokerijuurikasta.


12.10.2008 Armeija, aliupseerikurssi, lukemattomat (sateiset) leirit.
Järjettömästi kaikkea uutta, paljon mahtavia ihmisiä.


19.9.2009 Nightwishin konsertti Helsingissä.


11.10.2009 Siskon kanssa kahvilla/kaakaolla Cup & Pintissä.


20.10.2009 Ensimmäinen syksy kullan kanssa saman katon alla.


20.10.2009 Uusi objektiivi oli todellinen rakkauspakkaus.

(Syksyllä 2007 ja 2008 kuvasin todella vähän, siksi niistä ei myöskään löytynyt sopivaa kuvamateriaalia.) Mitä tuleva syksy tuo tullessaan, sitä en vielä tiedä. Tähän saakka jokainen syksy sitten lukiosta poispääsyn jälkeen on tiennyt jonkinlaista muutosta mun elämässä, mutta tänä vuonna sellaista ei ole tiedossa. Tavallaan se hieman ahdistaa: jumitanko paikallani? Suunnitelmia tulevaisuuden varalle on jo tehty, tai ehkä ne ovat vielä enemmänkin haaveita. Toivottavasti toteutuvat.

The xx – xx [2009]

22.8.2010
15:53

Vielä vähän Tamperetta

Tampereelta emme suinkaan lähteneet perjantaina saman tien kotiin, vaan jäimme yökylään Akkikin ja P:n luokse. Felinen oli alun perin tarkoitus jatkaa illalla vielä kohti Savoa, mutta jäikin sitten vielä seuraksemme Tampereelle ja jatkoi reissaamistaan vasta lauantaina.

Seitsemältä illalla alkoi olla jo hieman nälkä, joten Särkänniemestä suuntasimme American Dineriin syömään. Kulta otti jälleen Original Giant Burgerin, me Felinen kanssa päädyimme syömään puoliksi Turkey & Chipotle Ranch Sandwichin ristikkoperunoilla. Lisäksi pöytään tuli aurajuusto- ja curry-dipit, joista ensin mainittu oli ihan mielettömän hyvää.

Onni

Mahat täynnä siirryimme yöpaikkaamme, jossa Akkiki jo odotteli pikkupotilaan kanssa. Onnilla oli flunssaisuudestaan huolimatta täysi meno päällä, taisi vähän innostua kun tuli vieraita kylään. Poika kävi vuorotellen kiskomassa mut tai siskon viereiseen huoneeseen leikkimään junaradalla – yleensä juuri kun oli ehtinyt istahtaa takaisin sohvalle.

Jännää kyllä seurata lapsen kasvua ja kehitystä, kun ei niin kauhean usein näe. Jotenkin näin parin-kolmen kuukauden välein poika tuntuu aina kasvaneen älyttömästi! Ei nyt ehkä niinkään kooltaan mutta olemukseltaan; nytkin esimerkiksi puhetta tuli niin paljon enemmän ja myös vähän selkeämmin kuin viimeksi nähdessä.

Barbapapa

Onnin mentyä nukkumaan loppuillan nauruista piti huolen pojat featuring Barbaba Barbapapa. Tuosta vaaleanpunaisesta lötköstä voi saada aikaiseksi todella hulvattomia mielleyhtymiä, kun on tarpeeksi väsynyt… Saunan jälkeen Barbaba (kahdesti sama virhe, ei jösses!) Barbapapa onneksi unohtui, kun keskityttiin pelaamaan pleikkarilla sellaista hauskaa tietovisaa.

Traktori
(Klik klik isommaksi.)

Aamulla heräiltiin joskus yhdeksän jälkeen, syötiin aamupalaa jne. Felinen piti ehtiä kahdeltatoista lähtevään junaan, joten heitettiin ajoissa hyvästit Akkikille, P:lle ja Onnille – kiitos vielä tätäkin kautta yösijasta ja seurasta! Voi kunpa välimatkaa olisi vähemmän, niin voisi useamminkin nähdä. ♥

Sisko saatiin rautatieasemalle ja autollekin löydettiin sopiva kiekollinen parkkipaikka, sitten vaan suunnaksi Yo-talo ja Ofelia Market. En ole vastaavassa tapahtumassa koskaan käynyt, joten ihan mielenkiinnosta piti käydä tsekkaamassa, kun kerrankin satuin olemaan oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan.

Ofelia Market @ Yo-talo
Tunnelmaa Yo-talolla

Jonotettiin ehkä kymmenisen minuuttia sisälle, onneksi päivä oli lämmin eikä sateinen kuten säätiedotus oli vielä perjantaina lupaillut. Sisälle päästyämme kierreltiin pöydät, mies piti huolen etten liian pitkäksi aikaa jäänyt tarjontaa tutkailemaan. ;) Ja ei, en väkisin raahannut herraa mukaani, mutta hän kun ei tahtonut yksinkään lähteä mihinkään seikkailemaan vaan päätti tulla mun kanssa Yo-talolle. Vastineeksi vein hänet sitten kahville Ofelia Marketin jälkeen.

Perimmäisestä nurkasta löydettiin Mielikuvituskirahvi, siellä tytöt istuskelivat pöydän takana superhienolla tapetilla päällystetty seinä taustanaan. Vähän olisi taas tehnyt mieli ostaa koru taikka pari, mutta hillitsin tällä kertaa itseni. Olen edelleen hyvin rakastunut Mielikuvituskirahvilta pari viikkoa sitten ostamiini pääkallo/ankkurikorviksiin eikä korvissani ole pahemmin muita korviksia näkynyt.

Mielikuvituskirahvi

Kovin pitkään en halunnut kullan kärsivällisyyttä koetella, joten lähdettiin ajoissa Yo-talolta eikä valitettavasti ehditty nähdä yhtäkään ohjelmanumeroa. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä minkälainen tapahtuma oli kyseessä, tietää vähän mitä odottaa jos joskus toiste tulee tilaisuus osallistua vastaavaan häppeningiin.

Peili

Yo-talolta suunnattiin Hämeenkadulle, matkalla tosin pyörähdettiin nopsaan Studio25:ssa kun satuin huomaamaan kyltin kadulla. Aletangolta nappasin sovituskoppiin mukaani muutaman paidan ja sen seurauksena matkamme jatkui Firetrapin täydellisen pehmoisen puuvillatopin kanssa. L-koko oli juuri sopivan löysä päällä ja lintuprintti kruunasi topin ihanuuden. Ah, ihastusta!

Kahden pintaan oltiin takaisin autolla ja kotimatka pääsi alkamaan. Mua väsytti hulluna ja torkuinkin jonkun aikaa niin autossa kuin perillä kotonakin. Olin illalla ajatellut mennä vielä Klubilla käymään, mutta väsymys vei voiton enkä jaksanut mitenkään yökyöpelöidä. No, ehkä joskus toiste.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

21.8.2010
23:26

Maailma tuntuu pyörivän vieläkin

Väsynyt matkalainen täällä hei! Ihmettelen itse asiassa syvästi, että ylipäänsä olen vielä valveilla – muutama tunti sitten olin ihan valmista kauraa mönkimään sänkyyn unten maille. Tässä sitä silti ollaan, tämän (ja iltapalan + muutaman Pasila-jakson) jälkeen taitaa kyllä sänky kutsua.

MotoGee

Oltiin eilen kullan ja siskon kanssa Särkänniemessä. Perillä Tampereella oltiin heti puolenpäivän jälkeen, kun portit olivat auenneet kahdeltatoista. Aurinko paistoi muttei ollut liian kuuma, ihmisiä oli suht vähän liikenteessä eikä siis laitteisiin tarvinnut jonottaa välttämättä lainkaan: hurvittelu aloitettiin kahdella Tornado-ajelulla peräkkäin. Vuosi sitten hyväksi havaittu ajankohta oli tänäkin vuonna onnistunut valinta.

Ennen kahta pidettiin tauko laitteista ja mentiin Akvaarioon, jossa oli tasalta piraijojen ruokinta. Eipä ollut kummoinen, pari kourallista katkarapua ja pikkukalaa ym. joku heitti altaaseen ja kalaparvi meni aivan sekaisin. Otin pari kuvaakin, mutta eihän niistä oikein mitään erottanut.

Akvaario

Nemoa etsimässä
Finding Nemo?

Kiss-fani?
Keltaisilla kaloilla oli Kiss-naamiot.

Laitteissa juoksemisen lomassa ei tunnetusti kannata mitään sen enempää syödä, joten tyydyttiin pariin pienimuotoiseen välipalaan. Ekalla kerralla otettiin Felinen kanssa sellaiset jäähilejutut, mitä lie slusheja tai muita nyt ovatkaan. Joka tapauksessa, liian nopeasti kun lusikoi sitä suuhunsa tuntuu kuin aivot jäätyisivät. Tai vaihtoehtoisesti rintakehä. Silti sitä täytyy syödä ainakin kerran kesässä.

Aivot jäätyy

Lasten eläintarhassakin käytiin, kun siellä oli alpakka-agilityä. Hassuja eläimiä ne, vaikka esteitä ylittivätkin kovin laiskasti. Ei ne kyllä mitään energiapommeja taida eläiminä muutenkaan olla. Kaneilla taisi olla menossa Kenellä komein kaksoisleuka? -kisa:

Puput

Tarkoitus oli, että ystäväni Akkiki liittyisi perheineen iltapäivällä seuraan, mutta Onni-poika oli kipeänä. Akkikin mies P tuli kuitenkin paikalle ja loppupäivä juostiin neljästään laitteesta toiseen. Taidettiin kiertää suunnilleen kaikki auki olevat laitteet, lasten härveleitä lukuun ottamatta tietysti.

Kesän uutuus MotoGee oli ihan ok, mutta kyllä Tornado ja Tyrsky veivät kuitenkin voiton. Trombi taas aiheutti mustelmia vähän joka puolelle kroppaa, kipeimpänä kohtana oikein kunnon kuhmu olkapäässä.

Half Pipe

Alkuun tuntui kamalalta kaikki kieputukset ja ensimmäinen Half Pipe -kerta sai mut lähes paniikkiin. Hauskaa silti oli, ehkä se on välillä hyvä rääkätä itseään. ;) Passelia ajanvietettä kerran kesässä, kun on sopivasti unohtanut edelliskerran kokemukset. Nuorempana en ollut yhtä uskalias laitteiden suhteen, joten nyt on otettava ilo irti, kun uskallan mennä vaikka mihin kieputtimeen. Ainakin kerran.

19.8.2010
23:47

Ankkarock 2010

Viime viikonloppuna tapahtui tosiaan niin, että sunnuntaina löysin itseni Vantaalta. Sinänsä se ei ollut mikään yllätys, koska ajoin sinne ihan itse ja mukanani oli Peugeotillinen tyttöjä yhdellä hevilettimiehellä lisättynä. Paikka oli Korso, tapahtuma Ankkarock ja sää niin lämmin, että ensimmäiseksi (= sen jälkeen kun Feline oli saanut ostettua itselleen festariarskat) oli käytävä bajamajassa poistamassa sukkikset farkkushortsien alta.

Jenni Vartiainen

Jenni Vartiaiselle annan ison sydämen! ♥ En ollut neitiä aiemmin nähnyt livenä, mutta aivan varmasti menen keikalle uudestaan tilaisuuden tullen. Jenni oli ihanan energinen ja nätti ja lauloi ihanasti. Niin ja tuo asu, ihan mahtava! Katsoin ensin, että kyseessä on raidallinen maksimekko mutta sitten tajusin, että se onkin housuhame jättimäisillä lahkeilla.

Jenni <3
Ei oikeasti, miten kukaan voi olla noin kaunis??!

Jenniä kuunneltiin Felinen kanssa pääasiassa vähän kauempana maassa istuskellen, pari kertaa käytiin kameran kanssa lavan edessä heilumassa. Siinä alkuiltapäivästä oli aivan järjettömän kuuma, hiki vaan valui pitkin naamaa vaikkei muuta olisi tehnyt kuin istunut paikallaan.

Pinkkimusta festaroija
Felinen teemavärit oli musta ja pinkki.

Valitettavasti jouduttiin jättämään Jennin keikan loppu väliin, sillä piti kipsutella ajoissa toiselle puolelle aluetta kun Viikate aloitti keikkansa heti Jennin jälkeen. Matkalla bongattiin kaksi poliisihevosta, mistä oli ihan pakko napata kuvakin. Mikäs siinä festareita valvoessa hepan selästä käsin.

Poliisihepat valvoo

Ei päästy ihan eturiviin, koska lavan edustalla parveili jo fiftarimekkoiset etuheittotytöt – vajaa kaksi tuntia ennen sitä keikkaa. Hei haloo, ei festareilla mennä viemään parhaita paikkoja samalla lavalla aiemmin esiintyvien artistien kuuntelijoilta!! Osa sentään tiesi biisejä – lauloi mukana ja taputti – mutta varsinkin ihan mun edessä oleva likka ärsytti suuresti, kun se vaan nökötti siinä selvästikin Viikatteesta välinpitämättömänä.

Viikate

Ankkarockin keikka oli Viikatteen viimeinen keikka tänä kesänä ja tietyllä tapaa se olikin vähän erilainen kuin muulloin, rennompi ja railakkaampi. Verrattuna DBTL:n settiin Korsossa kuultiin vähän eri biisejä. Eräs kaunis päivä tuli jälleen (oi ne rummut! ♥), mutta mm. Kuolleen miehen kuplettia ei kuultu lainkaan ja sen sijaan soittivat Ei enkeleitä. Sinänsä tietysti ihan jees, ettei jokaisella keikalla ole täysin samaa biisilistaa.

Ennen viimeistä kappaletta Kaarle tahtoi kohottaa maljan: kesälle, keikoille ja ennen kaikkea kuulijoille. Viimeisenä yhtye soitti odotetusti Kuu Kaakon yllä – ja vetivät muuten niin täysillä ettei koskaan ennen!

Viikate

Viikatteen jälkeen istuskelin hetken eväitä (= kuorittuja avomaankurkkuja sekä kirsikkatomaatteja) mutustaen, kunnes lähdin vaeltamaan pääporttien huudeilta kohti alueen kauimmaista osaa. Matkalla kuulin Samuli Putron lopettelevan keikkaansa, ja jonkun ajan kuluttua toisella lavalla aloitti Disco Ensemble. Kiertelin lavojen välimaastossa olevia kojuja, lähinnä ihmettelin mitä kaikkea siellä olikaan.

The Baseballs

Jossain vaiheessa otin suunnan takaisin porttien lähellä olevaa lavaa, jossa jo The Baseballs jammaili yleisön kiljaisujen siivittämänä. Liityin Felinen ja heviletin seuraan anniskelualueelle, josta kuuntelin pesäpalloja useamman biisin verran.

Toiset mukana tulleet kaverit bongasin mennessäni takaisin toisten lavojen suuntaan, niiden kanssa kuuntelinkin sitten Mokomaa. Mulla alkoi nälkä hiljalleen kurnia mahassa, joten lähdin tutkailemaan sapuskavaihtoehtoja. Meinasin ensin ottaa siskon suosituksesta kevätkääryleen, mutta pepperonipizza vei lopulta voiton – varsinkaan kun en löytänyt niitä kääryleitä mistään…

Against Me!

Pizza seuranani istahdin nurmikolle ja seurasin siinä samalla mulle ennestään tuntemattoman bändin keikkaa. Against Me! oli yhtye, ei mitään ihmeellistä muttei mitään huonoakaan musiikkia. Tuhottuani pizzan napsin muutamia kuvia, kun kamera nyt sattui mulla olemaan (meillä oli siis siskon G11 mukana).

Maha täynnä suuntasin jälleen toisille lavoille ja perille päästyäni ensimmäinen, mitä lavalla näin, oli herra Monroe keikkumassa lavan reunassa olevassa pystypalkissa. Aikamoinen show oli päällä, vaikka Monroelta oli kuulemma kaksi kylkiluuta poikki.

Michael Monroe

Monroen keikalta siirryin sujuvasti viereiselle lavalle odottamaan toista uutta tuttavuutta. Jonkun aikaa sainkin kyllä odotella, mutta lopulta Enter Shikari tuli räminällä lavalle. Konemusiikin ja rokin yhdistävät kappaleet kuulostivat mielenkiintoisilta, ja laulajan poukkoilemista katsellessa alkoi itseäkin ihan hengästyttää.

Lähdin vielä kerran käymään pääportin suunnalla, kun koko muu seurue oli siellä myös. Ismo Alanko oli lavalla ja sitä tuli kuunneltua siinä samalla kun istuskeli anniskelualueella, muut joivat kaljaa ja mä vaan hengailin. En tosin kovin monen biisin verran siinä ollut, sillä toisella lavalla esiintyvän The Soundsin keikan alku läheni kovaa vauhtia. Siellä vasta oli paljon porukkaa! Vaikka tultiin Felinen ja T:n kanssa paikalle ennen keikan alkua, ryysis lavan edessä oli jo hurja. Onneksi keikan edetessä ihmisiä kaikkosi edestä ja viimeisten kappaleiden aikana olin jossain viidennessä rivissä lavalta katsottuna. Räpsin kuvia ihan hulluna, vaikka ilta pimeni ja suurin osa kuvista tärähti… Oli siellä joukossa sentään siedettäviäkin ruutuja.

The Sounds

Maja Ivarsson oli yhtä upea kuin ennenkin, miten joku voikin näyttää niin hyvältä mikroshortseissa vuodesta toiseen? Biisejä soitettiin niin uusimmalta Crossing The Rubicon -levyltä kuin sitä edeltävältä Dying To Say This To You -levyltä, ja tulipa ensimmäiseltäkin lätyltä mm. Seven Days A Week sekä Living In America. Hienointa oli ehkä Night After Night, kun kaikki huojuivat musiikin tahdissa ja yleisömeri oli täynnä sytkäreitä ym. valonlähteitä.

Niin mahtava keikka että harmittaa ihan pirusti, kun en viime vuonna joulun alla päässyt The Soundsin klubikeikalle täällä Turussa.

Kotimatkalle lähdettiin aika pian ruotsalaisten kadottua lavalta, kesti tosin aikansa ensin päästä ihmismassan mukana pääportille ja siitä eteenpäin autolle. Osa porukastamme jäi Helsinkiin ja kotimatka taitettiin kolmeen pekkaan, viimeisen 50 km ajelin yksinäni Salosta Turkuun. Pikkasen meinasi väsyttää, mutta ehjänä selvittiin perille – mä avasin kotioven aika lailla puoli kahdelta yöllä.

Jenni Vartiainen – Seili [2010]