Ajastaika

Päivälleen kaksikymmentäkuusi vuotta sitten putkahdin – tyylikkäästi takapuoli edellä – tähän maailmaan. Sen jälkeen olen ehtinyt kokea yhtä jos toista, mukaan on mahtunut paljon iloa mutta jonkin verran myös surua.

Tänään minut teki iloiseksi herääminen oman rakkaan vierestä, iltapäivän kahvihetki kanacaesarpatongin kera iskän seurassa Naantalin aurinkoisessa (jossa myös näin vanhan työkaverin!), liikuttava e-kortti äipältä, ihanat onnitteluviestit tärkeiltä ihmisiltä (esim. siskolta!) sekä pikavisiitti Ikeaan keittiövalikoima katsastamaan – näin muutaman mainitakseni.

Ylitse pyyhkäisi myös surun, tai ehkä ennemmin haikeuden ja ikävän, aalto aamupäivällä kun posti kolahti luukusta. Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin postinkantaja ei tuonut onnittelukorttia kummitädin siistillä käsialalla kirjoitettuna. Ehkä viesti kummitädiltä tuli tällä kertaa alitajuisesti, jostain tuolta ikuisuuden takaa.

Viime vuonna täyttäessäni 25 vuotta olin Niinisalossa, se oli loppusodan viimeinen päivä ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Kaksi vuotta takaperin täytin 24 ja vietin syntymäpäiväni Provinssirockin jälkimainingeissa, mm. ajoin prätkällä Seinäjoelta kotiin sadesäässä. Tänä vuonna aamu valkeni aurinkoisena, mutta iltapäivällä tuli lyhyitä sadekuuroja. Kuten juuri silloin kun tulimme kullan kanssa Ikeasta uuden perheenjäsenenen, bonsain (Carmona Macrophylla, kanssa kotiin. Onneksi suurimman osan päivästä paistoi aurinko.

Tehdäkseni spesiaalipäivästäni varmasti aurinkoisen pukeuduin keltaiseen. Leggingsien (Saturn Return) ja flamingo-kuosisen laukun (Pieces) lisäksi korvissani roikkui keltaiset muovirenkaat (Anttila), jotka kuvassa jäivät hiusten piiloon. Trikoomekko (Object Collectors Item) on pari vuotta sitten ostamani ikisuosikki, raitajakku (H&M Divided) on samoilta ajoilta ja edelleen suuri rakkaus. Hopeisen J-kaulakorun sain joskus lahjaksi, niittikuvioiset kolinarannekorut ovat tämän kesän Hooetämmää ja kiilakorot alkuvuodesta hankitut Vagabondin Thelmat. Olemukseeni mätsäävän keltaraidallisen seinän tarjosi Ikea.

Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa kahdeskymmeneskuudes vuosi elämässäni.

Jossain ulkomaalaisessa blogissa tuli sattumalta vastaan hauska Etsy-taiteilija, joka myy ihan mahtavia eläinaiheisia kirjekuorilaukkuja sekä muita pussukoita (mm. iPodille). Materiaali on useimmiten metallihohtoista nahkaa, ja veskaan mahtuu sopivasti kännykkä, huulipuna sekä pankkikortti. Hinnat liikkuvat noin 80-90 dollarissa, postikuluja Suomeen tulee 19 dollaria.

Gunmetal Piggy Purse

Black Penguin Purse

Silver Alligator Purse

Jokin tällainen laukku olisi kyllä aika päheä lisä muuten simppeliin asuun – jollaisia mun asut tosin eivät aina (koskaan?) ole. Joka tapauksessa käyttäisin taatusti tilaisuuden hyväkseni, jos mulla olisi mahdollisuus liikkua ihmisten ilmoilla vaikkapa pingviinilaukku kädessäni! Saisi taatusti ainakin muutaman vastaantulijan hymyilemään.

(Kuvat: TsuruBride)

Stalingrad Cowgirls – Kiss Your Heart Goodbye [2010]

Tässä se eilen lupaamani karvainen kuvapläjäys, josta itse asiassa tulee toinenkin osa jossain vaiheessa. Merefestikiertelyn jälkeen piipahdettiin kaverin tädin luona, jossa majailee muun perheen lisäksi kaksi järjettömän hellyyttävää ragdoll-rotuista karvatassua. Voiko näin upeita ja kauniita kissoja ollakaan?

Krooh, pyyh, krooh, pyyh, krooh…

“Häh, tapahtuuks täällä jotain?”

“Nääh, ei jaksa.”

“Voitko jo lopettaa sen räpsimisen, kiitos!”

Taidan alkaa laittaa rahaa säästöön omaa räsynukkekissaa varten… Seuraavaan (toivottavasti omaan!) kotiin tahdon joka tapauksessa ottaa kissan tai kaksi, sitten kun niillä on enemmän tilaa temmeltää. Kultakin on jo suht lämmennyt asialle. :)

Stella – Pelkääjän paikalla [2006]

Tällainen meille kotiin? ;)

Lähdin eilen alkuillasta Uuteenkaupunkiin inttikaverini luokse, siellä kun oli tänä viikonloppuna kesänaloitustapahtuma Merefesti. En ole aiemmin kyseisillä markkinoilla käynyt, vaikka Ugissa on tullut joskus kesäisin poikettua mm. prätkäajeluiden merkeissä. Varsinainen ohjelma jätettiin suosiolla väliin, mutta pyörittiin muuten rannassa sekä eilen illalla että tänään päivällä.

Valmistauduttiin iltaan niin huolella – tai hitaasti – että kaupungille lähteminen hieman venähti. Ehdittiin sentään jonkun aikaa istuskella Kahvelin terassikatoksessa ennen kuin suunnattiin Aquariuksen yökerhoon tanssahtelemaan. Porukkaa oli liikenteessä ihan pipona, jonotettiin varmaan vartti tihkusateessa ulkona ja sisällä sai jonottaa pienen ikuisuuden saadakseen juotavaa. Tanssilattialla oli koko ajan tungosta ja suosituimpien biisien soidessa tanssiminen oli lähinnä pientä hytkymistä juuri siinä kohtaa missä sattui olemaan.

Ihan hauskaa kuitenkin oli, ja nukkumaan päästiin erinäisten kommellusten jälkeen joskus viiden jälkeen aamuyöstä. Tänään heräiltiin puolenpäivän maissa, syötiin vähän aamupalaa ja mentiin jälleen rantaan. Kierreltiin markkinakojut, joista suurin osa oli sitä samaa mitä Suomen kesässä kaikilla markkinoilla ja festareilla on. Jaksoin ihmetellä kaikkia tuotteita, jotka olivat niin selkeitä kopioita kalliimmilta merkeiltä – mm. Nominationin rannekorut ja Guessin lompakot oli kopioitu näyttämään todella samanlaisilta. Onko tällainen ideoiden varastaminen ihan oikeasti sallittua?

Kojut eivät tarjonneet mitään mielenkiintoista, joten jatkoimme toiselle rannalle etsimään ruokapaikkaa. Matkan varrelta bongattiin vanhan tavaran kauppa, jossa oli myynnissä hullun paljon ties mitä ihania juttuja. Himoitsin tuota alemmassa kuvassa näkyvää valkoista valaisinta, josta tuli etäisesti Yki Nummen Lokki mieleen. Paremminhan tuo Henrikillä myytävä valaisin sopisi meidän budjettiin, lokki kun ei useamman sadan euron hinnastaan johtuen ole ihan heti hankintalistalla, mutta jäipä valonlähde tällä kertaa ostamatta.

Syömäpuoli hoidettiin Captain’s Makasiinissa, valitsin viime kesänä hyväksi havaitun talon burgerin ja hyvin maistui tälläkin kertaa. Ehkä seuraavaksi voisin kokeilla pizzaa? Näyttivät nimittäin todella herkullisilta, kun pöytäseurani sellaiset tilasi. Vaikkapa aurajuustoa ja kinkkua, mmm… Taidankin ylipuhua kultsin, että huomenna tehdään ruuaksi pizzaa.

Ennen rannasta lähtöä käytiin vielä makeiskojussa ostamassa metrilakua, sitten jatkettiin matkaa ihan muihin juttuihin. Tähän palaamme seuraavalla kerralla, jolloin luvassa on todennäköisesti myös kiva pieni (karvainen) kuvapläjäys. Arvaako kukaan mistä on kyse?

P.S. Olin sitten epähuomiossa käyttänyt täsmälleen samaa otsikkoa kuin sisko, hups. Ilmeisesti alitajuntani piti otsikkoa niin hyvänä, että se piti omaankin blogiin saada. :P Tuli kyllä vähän n00b-olo, kun mulle tästä yhtäläisyydestä huomautettiin… Noh, aina ei voi olla ihan kaikki valot päällä ja aistit terävimmillään.

På finska: tuliaiset itselleni Tukholmasta siis. Vaikka kierreltiin ehkä joku tuhat kauppaa, vastaan tuli aika vähän mitään todella mielenkiintoista. Omat hankintani taisivat olla kaikki normaalihintaa edullisemmin, joskin mitään varsinaisia alerekkejä oli todella hintelästi muualla kuin Monkissa.

(Toppi ja huivi yht. 75 kr / Monki; Dependin minilakat yht. 39 kr / Cubus.)

Keskustan Monkissa käytiin sellaisena ajankohtana, ettei porukkaa ollut vielä paljonkaan liikenteessä, joten hyvillä mielin roudasin sovituskoppiin hullun läjän sovitettavaa – taisivat olla yläosia kaikki. Mukaan lähti loppujen lopuksi ainoastaan raidallinen seilorihenkinen toppi sekä jättisuuri seeprahuivi, kumpikin muistaakseni -75% alennuksella ja yhteensä maksoivat siis about kahdeksan euroa.

Cubuksesta ostin Dependin minilakat yhteistarjouksesta, limenvihreää olin himoinnut aiemminkin ja kynnenvahvistajaa halusin koittaa ihan vain siksi, että OPI:n vastaavista saa eBayssakin pulittaa yli kympin. Kynsijuttujen lisäksi ostin mustan ihan peruspaidan (49 kr), joka oli hieman pidempi ja aivan ihanan pehmeää, hyvin laskeutuvaa materiaalia.

(Mustat korkkarit 149 kr / Skopunkten; ballerinat 100 kr/ Vagabond.)

Kummatkin kengät tarttuivat mukaan Barkarbyn reissulta ja yhteensä verottivat matkakassaa runsaan 25 euron edestä. Oranssit ballerinat löytyivät Stockholm Quality Outletin Vagabondin liikkeestä, noita taisi olla keväällä ja kesällä ’08 myynnissä? Kokeilin Vagabondilla ties miten monia kenkiä, mutta nuo olivat ainoat just mun jalkaan passelit. Mustat peruskorkokengät multa on aina puuttunut, joten melkein kiljahdin riemusta kun löysin Skopunktenilta täydellisesti jalkaan sopivat korkkarit eikä runsaan 15 euron hintakaan päätä huimannut. Mun jalat eivät yleensä koroista tykkää, mutta nuo tuntuvat jalassa paremmilta kuin yhdetkään jo omistamani korkokengät.

Viimeisenä esittelyvuorossa on ehkä se paras osuus, koru jonka perään olen kaihoisasti katsellut jo hyvän aikaa. Joulupukki ei ilmeisesti viime jouluna ollut toiveitani kuunnellut, ja vaikka ihania lahjoja sainkin niin kyseinen koru jäi paketeistani uupumaan.

(Pronssinen Kalevala Korun Vellamo-riipus 56 € / Silja Galaxy.)

Silmäni iskivät upeaan Vellamo-riipukseen takastulomatkalla laivan lahjakaupassa, juurikin enemmän mieleeni olevana pronssinsävyisenä. Koska Tukholmassa en kovin paljon mitään ostellut, budjetissa oli vielä sopivasti varaa runsaan viidenkympin iki-ihanalle korulle – ja maissahan tämä maksaa yleensä siinä 70 euron pintaan.

Vellamo tunnetaan suomalaisissa kansantaruissa vedenhaltijana, Ahdin puolisona, ja Kalevalassa vedenemäntänä. Kerrotaan, että vedenneidolla on pitkät vyötärölle ulottuvat hiukset. Päivi Harjuhaahdon suunnittelemassa korussa Vellamon hiuskiehkura on kuvattu kauniina filigraanikuviona. Sen muodossa voi nähdä myös aaltojen keinuvaa liikettä. Uskomusten mukaan Vellamo näyttäytyy pääasiassa miehille ja kalastajan onkeen tarttuessaan voikin pyrkiä miehen puolisoksi.
(Lainaus: Kalevala Koru)

Rakastan uutta koruani aivan suunnattomasti ja toivon, etteivät tiemme koskaan erkane. Vellamo roikkuu kaulassani tälläkin hetkellä ja mitä todennäköisimmin tulee viettämään aikaa siinä hyvin paljon. Nahkanauha kuulemma alkaa käytössä hiljalleen nuhraantua, mutta sen ilmeisesti saa vaihdatettua uuteen mikäli katsoo asian tarpeelliseksi.