Ajastaika

Äitini on aikamoinen alehaukka ja bongailee aina kaikkialta jos jonkinlaisia tarjouksia. Kiitos äidin ja Grouponissa myynnissä olleen diilin, päädyimme taannoin porukalla syömään Ravintolalaiva Cindyyn. Teatterisillan kupeessa oleva Cindy oli mulle uusi tuttavuus ruokapuolen osalta, joskus olen toki kannella istunut kesäjuoma kädessä.

Meillä oli pöytävaraus perjantai-iltana seitsemältä. Cindy osoittautui viihtyisäksi ja ainakin tuolloin mukavan rauhalliseksi paikaksi. Lahjakortin hintaan kuului vapaavalintaiset alku-, pää- ja jälkiruuat; juomat tilatiin sitten erikseen. Valitsin alkuruuaksi fenkolikeittoa, paahdettua korvasientä ja spelttinäkkäriä. Olen vasta viime aikoina oppinut pitämään keitoista lounaalla, joten tässä oli sopiva sauma testata kerrankin alkupalakeitto ravintolassa. Enkä joutunut pettymään, sillä kokonaisuus hiveli paitsi näköaistia myös makuaistia. Ehkä inan turhan suolaista, tosin mä käytän muutenkin suolaa aika hintelästi.

Koska ruokavaliooni ei pääsääntöisesti kuulu siipikarja eikä punainen liha, valittavakseni jäi kala- tai kasvispääruoka. Päädyin kasvisvaihtoehtoon, joka oli valkosipuli-yrttivoissa paistettua munakoisoa, porkkanaa, punajuurta ja sieni-sipulipiirasta. Annos näytti kovin pieneltä, mutta se oli harhaa eikä todellakaan jäänyt nälkä tuon jälkeen. Tykkäsin tosi paljon makujen kokonaisuudesta, kaikki osat jotenkin tuntuivat sopivan yhteen. Mmmm, tulee vesi kielelle kun tätä muistelee…

Jälkiruuista olisin voinut ottaa yhden jokaista, mutta listaa vilkaistuani tiesin heti mitä halusin kokeilla kaikista eniten: lakritsi crème brûlée ja sitrussorbettia. Kaiken tyyppiset paahtovanukkaat ovat mun mieleen, joten aavistelin tämänkin osuvan makuhermooni – ja niin se kyllä tekikin. Aivan mielettömän ihanaa! Lakritsi ei maistunut kovin voimakkaalta, mutta juuri sen verran että se pysyi mukana sitruksisen sorbetin maun kanssa. Ah, tätä menen kyllä taatusti syömään uudestaankin (ja samaa tuumaili sisko omasta annoksestaan).

Myös palvelu oli ystävällistä ja ihan toimivaa, eli Cindy-kokemus oli kaikkiaan varsin positiivinen. Vastaavia diilejä pyörii Grouponissa aina silloin tällöin, kannattaa kuikuilla mikäli kiinnostaa ruokailu erinomaisella hinta-laatusuhteella. Yhden henkilön sapuskoille tulee hintaa pari kymppiä ja rapiat, ei siis todellakaan kallista lystiä. Normaalin hinnaston mukaan tuo mun setti olisi maksanut 34 e, mikä sekin on vielä hyvin siedettävä hinta Cindyn tarjoamasta lähiruuasta ja luomusta.

Ei liene jäänyt epäselväksi, että mennyt talvi oli jokseenkin erikoinen. Täällä eteläisessä Suomessa joulu oli musta, samoin vuodenvaihde. Tammikuussa sentään saatiin hieman lunta ja ehkä viikon verran riitti talvikelpoisia pakkaslukemia. Siihen se sitten tyssäsi: tuli vesisateet ja se vähäinenkin lumipeite suli pois. En ehtinyt edes sulattaa pakastinta, kuten yleensä aina teen tähän aikaan vuodesta. Mieleen ei muistu yhtäkään helmi-maaliskuun vaihdetta, jolloin olisi näyttänyt tältä:

Ekat kolme kuvaa on helmikuun puolelta, viimeiset kaksi maaliskuun ensimmäisen päivän illalta. Ei ole lunta ei, pikemminkin näyttää siltä että ruoho alkaa vihertää. Ja hei, tällä viikolla bussikortin umpeuduttua korkkasin pyöräilykauden! Parina päivänä olen nyt suhannut fillarilla töihin ja takaisin, oi sitä onnea kun ei tarvitse enää tiirailla julkisen liikenteen aikatauluja. Näpit vähän tahtovat palella aamuisin, täytynee heittää vielä ohuet hanskat alle. Eilen kelpasi kyllä polkea kotiinpäin, kun aurinko paistoi ja lämpömittari näytti +5°C. Ei muuta kuin peukut pystyyn, ettei mitään kovin kamalaa takatalvea enää tule…

Löysin luonnoksista tällaisen suht järkevässä muodossa olevan postauksen, joka on unohtunut julkaista. Ohopsan. Koneella istuminen on taas jäänyt vähemmälle niskaongelmien takia, joten blogissakin on ollut hivenen hiljaista. Ei siis ehkä mikään ihme, että tällaisia unohduksia sattuu. Ja ehtiihän sitä, kun kuitenkin vasta vuoden kaksi ekaa kuukautta on kulunut. Eikö maaliskuun alku ole vallan mainio ajankohta pohtia vielä kerran mennyttä vuotta..? No, tuleepa vähän mietittyä tätä parhaillaan eteenpäin rullaavaakin vuotta ja odotuksia sille.

Vuosi sitten tammikuussa kokosin tekstimuotoon odotuksiani alkaneelle vuodelle. Olisi ehkä ollut hyödyllistä palata niihin esim. puolivälissä vuotta, mutta se sitten unohtui. Päätin listata samaan tyyliin ajatuksia tällekin vuodelle, jospa muistaisin näitä vilkaista joskus kesällä niin homma olisi vielä mahdollisesti pelastettavissa.

Miten vuoden 2013 odotukset toteutuivat?

• Remontti tulee ainakin pääpiirteittäin valmiiksi. (Piste!)
  Täysin valmista ei tullut, joskin joulun jälkimainingeissa pääsin vihdoin purkamaan kahden vuoden takaiset muuttolaatikot ja tavarat alkoivat löytää paikkansa. 2013 taisi kuitenkin olla se vuosi, jolloin suurin osa “pikku” projektistamme valmistui: makuu- ja työhuoneiden välinen seinä kaappeineen, uusi lattia em. huoneisiin sekä olohuoneeseen, listat melkein koko asuntoon.
• Harkitsen joka ikisen ostoksen tarkkaan.
  Ruokakaupassa joskus pääsi lipsahtamaan, mutta noin muuten harkitsen joskus liikaakin. Vatvon ja vatvon enkä ehkä pääse lopputulokseen lainkaan, mutta eipähän tule viime vuodelta mieleen mitään minkä ostaminen tai ostamatta jättäminen harmittaisi.
• Koitan päästä pahimmasta sokerikoukusta irti.
  Välillä menee sen suhteen hyvin, sitten taas tulee huonompia jaksoja. Joulua edeltävän 75 päivän karkkilakon jälkeen suunnittelin jopa ryhtyväni vuoden lakkoon, mutta en sitten kuitenkaan tohtinut. Monet herkut tosin ällöttävät mua nykyään, joten siinä mielessä työsarkaa on ehkä vähemmän nyt.
• Juhlin avioitumista kaikki rakkaat ihmiset ympärillä.
  Toteutui suurelta osin. Ihan kaikki rakkaat eivät valitettavasti päässeet paikalle juhliin, mutta heidän kanssaan juhlistettiin myöhemmin.
• Treenaan plösövartaloni hääjuhlakuosiin (ja muutan elintapojani pysyvästi terveellisempään suuntaan).
  Alkuvuosi meni loistavasti, PT:n kanssa toteutettu Fustra-setti sai pidettyä mut liikkeellä ja olokin helpottui niska/hartia-akselilla. Sitten tuli kesä; Fustra-paketti loppui ja salikäynnit vähenivät, kun en enää ollut kenellekään tilivelvollinen. Dieettimäinen ruokavalio meni puihin heti alkuunsa, mutta ehkä mä jossain määrin onnistuin järkeistämään syömisiäni. Syksyllä sekin tosin vähän karkasi käsistä ja nyt olo on vielä enemmän plösö kuin vuosi sitten.
• Polkupyöräilen 1000 km.
  Onnistui; laskujeni mukaan kilometrejä kertyi fillarin selässä himpun vajaa 1020. Kävin vielä marras-joulukuussakin pyörällä töissä!
• Istun vähemmän koneella. Valokuvaan enemmän. Elän enemmän.
  Koneella istuin liikaa, siinä on siis tavoitetta jatkossakin. Valokuvaamisen suhteen löysin uusia polkuja, mutta vuoden jälkimmäisellä puoliskolla kamera joutui lepäämään turhan paljon. Elämisestä en osaa sanoa, mutta ainakin matkustin muuallekin kuin Helsinkiin tai Tampereelle.

Suunnitelmia ja ajatuksia vuodelle 2014

• Opettelen syömään säännöllisesti (ja kunnolla). Teen enemmän kotona ruokaa enkä mussuta herkkuja päivittäin. Miten jokin niin normaali asia voikin olla niin vaikeaa?
• Nautin suht valmiista kodista. Välillä ehkä vähän sisustan, useimmiten ihan vaan olen. Niin ja vihdoinkin naputtelen jonkun sortin raporttia meidän remontista tänne blogiin.
• Käyn mahdollisimman usein Tampereella, sillä kummitytön ensimmäinen vuosi on hujauksessa ohi. Syyskuussa juhlitaankin sitten jo ekaa syntymäpäivää!
• Ikuistan enemmän päivän asujani muistoksi. Viime vuonna julkaisukelpoisia asukuvia tuli vaivaiset 74, kun yleensä ollaan huideltu yli sadassa. Blogiin sen sijaan postasin niitä enemmän kuin ennen.
• Ryhdistäydyn bloggaamisen suhteen ja pyrin kirjoittamaan hieman lyhyemmällä viiveellä. Jos en ehdi sopivassa ajassa blogata niin jätän aiheen väliin kokonaan.
• Teen pitkään suunnittelemani valokuvausportfolion nettiin.
• Saan täyteen 500 löydettyä geokätköä, mahdollisesti enemmänkin. Ekan puolen vuoden aikana löytöjä kertyi 300 ja rapiat, joten tuon puolikkaan tonnin ylittäminen ei liene hankalaa.
• Piilotan ainakin yhden oman kätkön. Tiedän jo minkälaisen ja mihin (itse asiassa ideoita on ties miten monta mielessä), mutta vielä pitäisi saada aikaiseksi.

Alkuvuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Olen jaksanut käydä joka viikko Elixiassa (joskus jopa kahdesti!) ja herkuttelu on alkanut pysyä paremmin aisoissa. Ensi viikolla aloitan jälleen Fustran, tällä kertaa kimppatunteja työkaverini J:n kanssa (joka mut Fustra-maailmaan alun perin johdatti). Pyöräilykauden korkkasin tänään, aamulla oli vähän pakkasta mutta iltapäivällä kyllä kelpasi fillaroida kotiin päin viidessä plusasteessa ja auringon paistaessa. Harvoin on tällaista herkkua maaliskuun alussa. Myös listan kohta kolme on alkanut hyvin; tämän postauksen kuvat ovat edelliseltä Tampereen visiitiltäni kolmisen viikkoa sitten ja ylihuomenna lähdetään taas sinne suunnalle viikonloppua viettämään. ♥

(Kuvat omasta kamerasta, eka itse kuvattu ja loput Akkikin ottamia.)

Jos vuosi sitten olin mukamas jotenkin ajoissa vuosikatsauksen kanssa, niin tänä vuonna homma meni kyllä aivan penkin alle. :P Tammi- ja helmikuu ovat menneet ihan älyttömän nopeasti tänä vuonna, ehkä siitä syystä ettei säiden puolesta ole oikein edes tuntunut talvelta. Eilen oli ekaa päivää kevyemmät Converset jalassa ja oli jo aivan keväinen fiilis! Kovasti vissiin povaavat, ettei kunnon talvikelejä enää edes tulisi – saas nähdä.

Oli oikeastaan aika hauska palata viime vuoden tunnelmiin nyt, kun tähän uuteen vuoteen on jo ehtinyt tottua kunnolla. Miten paljon kaikkea tapahtuikaan, pääasiassa onneksi kivoja asioita. Tässä tulee vielä kerran vuosi 2013 kuvin ja sanoin!

Tammikuussa…

uusi vuosi alkoi pienellä lomalla, jolloin mm. tein päivävisiitin yhteen suosikkikaupunkiini sekä päätin ottaa projektiksi kosmetiikkavarastojeni pienentämisen. Yhden viikonlopun vietin tuoreen aviomieheni kanssa Tampereella ystävien luona, toisena taas matkustin Helsinkiin ja lähdin tyttöporukalla päiväksi Tukholmaan. Juhlin kummitätini viiskymppisillä sekä kävin kakkoskaason kanssa häämessuilla inspiroitumassa tuleva hääjuhla mielessä.

Helmikuussa….

aloitin Fustra-treenit PT:n kanssa ja tunsin huonoa omaatuntoa kaikesta mitä suuhuni laitoin. Vietin elämäni ensimmäisen palkallisen talvilomaviikon, joka alkoi ehkä kaikkien aikojen huikeimman GOOMin merkeissä ja päättyi hauskaan iltaan Tampereella vanhojen tupakavereiden kanssa. Otin kirppispöydän lähikirppikseltä ja sainkin mukavasti tyhjennettyä varastoja. Ikuistin pinkkitukan pellolla helmikuun auringossa. Kuun viimeisenä päivänä kävimme porukalla katsastamassa tulevan hääpaikkamme.

Maaliskuussa…

kävin mm. kynttiläkutsuilla (ekaa kertaa ikinä), Marimekon kanta-asiakasillassa, käsityömessuilla sekä Linnateatterissa katsomassa meille osuvasti sopivan remonttinäytelmän Rempallaan. Fustra jatkui ja luovutin tiukan ruokavalion kanssa, josta ei tullut kuin paha mieli. Treenit etenivät kuitenkin ja yläkroppa alkoi tuntua selkeästi paremmalta. Kuun puolivälissä hikoiltiin perinteisesti Supertreeneissä Naantalissa. Kuvasin jokakeväisten kukkien lisäksi tutun pallomahaa sekä kamera sai 50-millisen päivityksen.

Huhtikuussa…

pääsiäisenä iskenyt flunssa kiusasi alkukuun ja jouduin pitämään treenitaukoa, mutta siitä selvittyäni korkkasin odotetun pyöräilykauden. Innostuin ottamaan kuvan päivässä ja blogilla tuli kolme vuotta täyteen. Vietimme viikonlopun Tampereella ja meillä kävi kissavieraita. Lisäksi kuun ohjelmassa oli mm. puutarhamessut, standupia tiimi-illan merkeissä, siskon synttärikemut sekä varsin inspiroiva Rock ‘n Roses -muotinäytös. Remontti valmistui vihdoin makuuhuoneen verran, oi sitä onnea kun pääsi nukkumaan oikeaan huoneeseen!

Toukokuussa…

ilmat lämpenivät ja kelpasi viettää aikaa ulkona niin vappupiknikin, suvun naisten puuhapäivän, kaverin synttäreiden kuin Naisten Kunto5:n merkeissä. Turku Design Festival valtasi kaupungin ja olinkin mukana festarihumussa useana päivänä. Löysin monta kivaa uutta liikettä sekä voitin ihanan design by katri/n -mekon Television kevätkarkeloista. Ihastelin jokavuotiseen tapaan kevään lempikukkiani, kirsikan- ja omenankukkia.

Kesäkuussa…

oltiin jo aika lomatunnelmissa. Kesä pamahti päälle vauhdilla: oli synttäripirskeet (viimeinen kakkosella alkava ikävuosi pyörähti mulla käyntiin!) ja lapsenvahtikeikkaa ja firman kesäjuhlaa ja ties mitä vielä. Juhannusviikko oli eka lomaviikkoni, silloin mm. kävin äitin kanssa Piikkiön Arboretumissa. Juhannusaattona suuntasimme kohti pohjoista, juhannuspäivänä vierailimme Ranuan eläinpuistossa. Viimeinen kesäkuun viikko vierähtikin sitten pohjoisen jylhissä maisemissa ja rakastuin kesä-Lappiin ihan täysillä. ♥ Reissulla aloitin geokätköilyn, johon hurahdin ihan kunnolla loppukesän ja syksyn aikana.

Heinäkuussa…

oli onneksi vielä lomaa jäljellä, paluu töihin koitti kuun puolivälissä. Puoliskon kanssa pyörähdimme heti kuun ekalla viikolla etelänaapurissa hakemassa hääjuomat ja viimeisenä lomaviikonloppuna vietin päivän Nauvossa mökkeillen. Raumalla ehdin käydä pariinkin otteeseen, mm. Mustan pitsin yössä vuosien tauon jälkeen. Myös lähiseuduilla tuli pyörittyä, kun oltiin päivä Ugissa ja Taivassalossa sekä sivistäydyttiin Korvensuun museossa. Kotona remontti eteni ja työhuone saatiin viimeistelyä vaille valmiiksi.

Elokuussa…

ohjelmassa oli kaksi asumiseen ja sisustamiseen liittyvää tapahtumaa: asuntomessut Hyvinkäällä sekä Pytinkien Paris Uudessakaupungissa. Teimme äijelin kanssa yhden kunnon prätkäreissun, kun menimme viikonlopuksi Tampereelle ystäviä moikkaamaan. Hääjärjestelyt olivat mielessä varmaan joka päivä, aivan kuun alussa lähtivät vihdoin hääkutsut matkaan ja pari viikkoa myöhemmin vietettiin mun polttareita. Myös kesäteatterissa kävin äiskän kanssa, ja siskon kanssa päädyimme kätköilyreissulla täysin randomisti sirkukseen (= meille tarjottiin liput ilmaiseksi kun satuimme kävelemään ohi). Loppukuusta kuvasin työkaverin beibivatsaa Nautelankoskella Liedossa.

Syyskuussa…

riitti tapahtumaa! Yhdet ristiäiset, parit häät (joista toiset omat), Viikatteen keikka Logomossa. Lisäksi lähipiiriin putkahti jopa kaksi uutta mini-ihmistä. Pääasiassa kuuta värittivät kaikenmoiset hääjärjestelyt, jotka mut tuntien olivat toki suurin osa jääneet aika viime tinkaan. Syyskuun viimeisenä lauantaina oli lopulta aika juhlia ja olivat kyllä varsin onnistuneet kemut! Koristelut onnistuivat yli odotusten, ravitsemuspuoli oli hanskassa, emme kompastuneet valssatessa, vieraiden kehittelemät ohjelmanumerot kirvoittivat naurun jos toisenkin ja suunnilleen kaikilla tuntui olevan mukavaa.

Lokakuussa…

toivuttiin häistä ja opeteltiin jälleen arkeen ilman juhlasuunnitelmia. Ekana viikonloppuna käväisin Helsingissä, mm. pallutin kissoja ja ostin haaveilemani Samujin neuleen. Pari viikkoa myöhemmin olimme viikonlopun Tampereella ja tapasimme tulevan kummityttömme. Lokakuu oli oikein syntymäpäivien aikaa: olin peräti kolmilla synttärikekkereillä. Ostimme uuden pesukoneen, jonka mahtuminen kylppärin ovesta olikin senttipeliä. Viimeisen päivän iltana toimistolla oli Halloween-pirskeet, joiden koristeluihin ojensin auttavan käteni.

Marraskuussa…

iloitsin leudosta säästä ja värikkäistä ulkovaatteistani. Olin lapsenvahtina ja serkkutytön kanssa ajelutimme possupulleroita. Isänpäivänä meistä tuli pienen suloisen neidin kummitäti ja -setä. Olin Linnateatterissa katsomassa 39 askelta, minkä lisäksi kuuhun mahtui mm. tiimi-iltaa ja pikkujoulua. Remonttikin eteni taas ison harppauksen, kun mies urakoi olohuoneeseen uuden lattian. Kuu päättyi joulumyyjäisiin ja huikeaan muotinäytökseen sekä herkkuillalliseen ystävien luona.

Joulukuussa…

podin jonkin asteista jouluahdistusta ja yritin kehitellä annettavista lahjoista mahdollisimman käytännöllisiä. Tapahtumia riitti niin erilaisten myyjäisten, maustekutsujen, The Soundsin keikan, 40-vuotisjuhlien kuin tiimi-illankin muodossa. Joulun alla vietimme ensimmäistä hääpäiväämme ja olimme kumpikin yhteensä puolitoista viikkoa vapaalla. Lumeton jouluaatto meni kotikotona maalla ja joulunpyhinä pääsin vihdoin yli kahden vuoden jälkeen purkamaan loput tavarat muuttolaatikoista. Vuosi päätettiin hyvässä seurassa ja hyvän ruuan sekä lautapelien merkeissä ystävien luona.

Savage Garden – Truly Madly Completely: The Best Of Savage Garden [2006]

Kaksi viikkoa sitten keinuttelin Itämerellä Baltic Princessin kyydissä opiskelijaristeilyn merkeissä: mikäpä muukaan kuin GOOM kyseessä. Taisin viime vuonna vähän jo vannoa, etten enää GOOMille lähtisi mutta niin vain syksyn aikana mieli muuttui, kun risteily siirtyi takaisin Turun ja Tukholman välille (ainakin täksi vuodeksi). Laivasta viis, kunhan reitti on oikea! Baltic Princesillähän olemme olleet aiemminkin, nimittäin vuonna 2011 poikkeuksellisella Helsinki-Tallinna -kierroksella. Silloin ei vakuuttanut laiva eikä reitti ja viime vuosi varmisti Tku-Sto-Tku olevan se ainoa oikea reitti, joten tuumailin että kai sitä voisi laivalle antaa vielä mahdollisuuden.

Satamajärjestelyt toimivat miljoona kertaa paremmin Turussa, homma sujui suht jouhevasti vaikka tänä vuonna oli jopa tarkastukset ennen laivaan astumista. Sunnuntai hujahti totuttuun tapaan vauhdilla ympäri laivaa haahuillessa. Oli hyttejä, käytäviä, humppaamista ja random uusia tuttavuuksia mm. jääkarhun muodossa. Ysäribileetkin löytyi, musiikkia parhaimmasta päästä! Kiitos Felinen, DJ omisti meidän poppoolle yhden toivebiisin. :) Hytillämme oli muuten mustavalkoinen asuteema, harmi kun ei tullut otettua mitään kunnon asukuvaa (ylipäänsä kukaan meistä ei pahemmin huomannut napsia kuvia). Itse olin kasannut niskaani kuosisekamelskan siksakkia, sydämiä ja paria erilaista raitaa – siitä tuli oikeastaan aika päheä kokonaisuus.

Porukkaa oli kuin pipoa minne tahansa menikin, kuten kuvasta ehkä voi päätellä. Yöllä oli ekan illan tärkeimmät varsinaiset ohjelmanumerot, ensin ihana Jenni Vartiaisen keikka ja sen jälkeen legendaarinen Kalsariwiuhahdus. Ei tuntunut yhtään kylmältä, vaikka keskellä merta oltiin mutta toki tällä paatilla ei hilluttu keulassa kuten Europalla on aina tapana. Wiuhahduksen jälkeen jaksoimme vielä hetken jammailla muiden mukana, sitten alkoi silmät lupsua liikaa ja oli parempi painua pehkuihin.

Maanantai valkeni todella harmaana, sumuista keliä piti ihan käydä kannella ihmettelemässä ja laivan sumutorvi tööttäili pitkin päivää. Aamiaiselle emme tällä kertaa menneet, mikä oli ihan hyväkin sillä mulla olisi ollut suuria vaikeuksia repiä itseni sängystä ylös. Tästä vissiin huomaa ikääntymisen, kun ei vaan meinaa jaksaa enää valvoa. Ylipäänsä mulle riittäisi pelkästään se eka ilta, kun toisena päivänä tekisi vain mieli vetää sikeitä. Tämä GOOM nro 5 taisi olla mulle nyt tosiaan se vihoviimeinen reissu: hauskuutta ei käy kieltäminen mutta kun siitä tokeneminen kestää monta päivää… #tervetuloavanhuus

Onneksi kakkospäivälle oli tiedossa a) matkan odotetuin keikka sekä b) ruokailu buffetissa. Harmiksi kyseiset tapahtumat ajoittuivat päällekäin ja Haloo Helsinki! jäi osaltamme hieman kesken, jotta ehdimme varmasti viettää tarpeeksi aikaa buffet-herkkujen ääressä – mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin syödä kiireellä. Vaikka eipä siinä, kuulimme sentään suurimman osan keikasta ja monta mainiota biisiä! Plus ehdimme vielä ahtaa mahat täyteen ja vähän ylikin.

Vajaan kolmenkympin hintainen lounasbuffet oli kokonaisuudessaan positiivinen kokemus. Ihmisiä oli aika vähän eikä jonottamaan joutunut lähes ollenkaan, ruokaa löytyi tällaiselle lihaa syömättömällekin ja pääasiassa kaikki oli maittavaa. Tulinpa sitten vihdoin maistaneeksi sushia ekaa kertaa elämässäni ja tuon kokemuksen perusteella mielipide on selkeä: Ei. Koskaan. Enää. Tiedostan kyllä, ettei laivan buffet ole paras paikka testata uutta ruokaa, mutta ihan hevillä en kyllä mene uudestaan maistamaan. Piti mättää suuhun vaikka kuinka paljon herkkuja, jotta sushirullan maku ja tuntuma katosi… :D Ehkä mä joskus vielä uskallan uudestaan. Jälkkäreihin siirtyessäni aloin olla jo aivan ähky ja jouduin jopa hieman epäilemään, ettei jälkiruualle olekaan sitä kuuluista omaa vatsaa.

Ruokailun jälkeen ei risteilyä enää ollutkaan sitten kuin parisen tuntia jäljellä, suunnaksi siis Tax Free ja putiikit. Tuliaisostokset jäivät vähäisiksi, jotenkin tuntui että on parempi jättää enimmät herkut ostamatta kun ne kuitenkin tulisi syötyä parissa päivässä. Panostin siis kynsilakkoihin ja ostin vain pari viinipulloa, suolattuja pistaasipähkinöitä sekä pientä makeaa. Kuudelta olimme takaisin Turussa ja GOOM14 oli osaltamme ohitse. Kiitos loistavalle hyttiporukalle seurasta!

(Kuvat omasta puhelimesta ja hyttiseuralaisteni kameroista.)

Haloo Helsinki! – Maailma on tehty meitä varten [2013]